Huokaus merestä / Sigh from the sea

Kevät eteen nyt vaihtelevien säiden merkeissä. Välillä saimme jo nauttia helteistäkin täällä meilläpäin. Sitten tuli takatalvi ja hieman luntakin saatiin pihalle. Tällä hetkellä on sateista, mutta sehän tekee luonnolle hyvää. Ja pysyy allekirjoittaneen elämää haittaavat siitepölytkin hieman kurissa.

Omalla pihalla

Sinitiaiset aloittivat meillä pöntössä pesimispuuhat ja aika aikaisin verrattuna aiempiin vuosiin. Ensimmäisiä kertoja huomasimme tiaisten touhuilevan pöntöllä maaliskuun loppupuolella. Ahkerasti kantelivat pönttöön pehmusteita. Nyt taitaa olla poikasia, sillä ruokaa vievät molemmat pönttöön.

Tämä on nyt minun kotini!
This is now my home!

Talitiainen tuli toiseen pönttöön hieman myöhemmin. Niitä ei nyt ole paljoa näkynyt, mutta välillä joku lentää pönttöön ja heti taas pois.

Kirjosieppo saapui vastaikään. Kahdessa pöntössä ainakin on kirjosieppoja.

Sisiliskotkin heräsivät auringon myötä ja tulivat nauttimaan lämmöstä. Niitä on  paljon meidän pihalla, sillä asumme metsäisellä kankaalla ja tien toisella puolella, vain parin metrin päässä on suo. Käärmeitä ei vielä ole näkynyt, mutta niitäkin täällä riittää...

Sisiliskolla on hyvä suojaväri.
The Viviparous lizard has a good protective color.

Olemme saaneet pihallemme myös pupun! Siis rusakkovauvan. Tätä kirjoittaessa se on kylläkin jo aika iso, mutta oli pieni kun alkoi oleilla meidän pihalla. Emme alussa edes tienneet rusakon olemassaolosta, mutta ihmettelimme, mikä pieni otus vilahti aina pakoon, kun avasimme ulko-oven. Tajusimme mistä on kyse, kun tulimme kerran illalla kotiin ja pupu luuli olevansa piilossa männyntaimen takana. Onhan tässä ympäristössä paljonkin rusakoita ollut aina.

Pari päivää myöhemmin sain napattua kuvia rusakosta, kun Pipomies avasi aamulla sälekaihtimet.

Aamupalaksi voikukanlehtiä?
Dandelion leaves for breakfast?

Vieraisilla

Kävimme äitini luona visiitillä. Siellä on aina ihana käydä, monestakin syystä. Äiti ja veli ovat tietysti se kaikkein ihanin asia. Siellä näkee aina myös paljon lintuja ja eläimiä.

Matkalla, juuri ennen kuin saavuimme äidin luo näin jo kaukaa pellolla kauniin pronssisen värin. Sanoin Pipomiehelle, että tuolla on jotain, olisiko fasaani. No, ei ollut, vaan oli kettu. Kettu ihmetteli siinä allekirjoittanutta ja allekirjoittanut kuvasi. Sen verran oli repolainen kaukana, että kovin hyvää kuvaa ei saanut.

Kettu ihmettelee kuvaajaa.
The Red fox

Äidin linturuokintapaikalla oli punatulkkuja, vihervarpusia, sini- ja talitiaisia, peippoja sekä mustarastaita. Ja oravia, niitä oli useampia. Ne ovat aika "kesyjä", eivät välitä juurikaan, vaikka menisi niitä kuvaaman. Nousevat vain hieman ylemmälle oksalle ja siellä naureskelevat hassulle pitkänenäiselle, surisevalle otukselle.  Tai siltä allekirjoittaneesta ainakin tuntuu!

Tulin tarkistamaan löytyisikö täältä jotain syötävää...
I came to check if there is anything to eat here...

Kävimme äidin kanssa välillä hieman kävelemässä. Ja kukapa tulikaan seuraksi! Siis ihan tosissaan, taitavat olla äidin ihailijoita nämä pikku kaverit!

Minäpä tulenkin mukaan lenkille!
The Red squirrel.

Linturetkillä

Nyt on näkynyt todella paljon harmaahanhia. Metsä- ja tundrahanhia on ollut pelloilla ja lennossa. Olemme käyneet tutuilla paikoilla katsomassa hanhia ja tietysti nähneet muitakin lintuja.

Hanhet ja vesi ovat vallanneet tien!
Geese and water on the road!

Pukkilan Kanteleella käymme aina näin keväisin, siellä näkee yleensä vesilintuja kevättulvien aikaan. Paikalla on yleensä muitakin lintuharrastajia.

Koiras fasaani komeissa kevät väreissä!
Male Common pheasant is gorgeous!

Kurkia
Cranes

Hanhet syömässä pellolla, ainakin metsä- tundra- valkoposkihanhia.
Geese in the field.

Kuten olen aiemminkin maininnut käymme usein Valkealassa Repoveden seudulla. Tietysti jo senkin vuoksi, että meillä on suvulla siellä kesämökki. Paikassa on paljon muutakin taikaa.

Pari viikkoa sitten menimme paikalle kuuntelemaan tykistön kovapanosammuntoja. Tai siis Pipomiestä kiinnostavat ammunnat, minä siinä samalla pääsen katselemaan luontoa ja lintuja. Ei, toisin kuin luulisi, nämä kaksi eivät sulje toisiaan pois.

Samalla kun Pahkajärven alueelta kuuluu kovaa ammuntaa, niin, että allekirjoittanut hätkähtää, ja eväsleipä menee väärään kurkkuun, saattaa isokoskelo- tai muu lintupariskunta uida kaikessa rauhassa allekirjoittaneen ohi... Luonto sopeutuu ääneen.

Näin juuri kävi viimeksi. Istuin kivellä ja odottelimme milloin tulee seuraava pamaus. Allekirjoittanut söi kaikessa rauhassa leipää ja joi teetä, kun äkkiä pamahti. Vaikka tiesin odottaa äänetä, hyppäsin kuitenkin kiveltä muutaman sentin ja vetäisin leivät henkeen.

Kuikkapariskunta uiskenteli samaan aikaan ammusalueen puoleisella rannalla, eikä näyttänyt edes kuulevan pamausta.

Toisessa paikassa isokoskelot uivat kaikessa rauhassa, metelistä välittämättä. Silloin en kylläkään syönyt mitään...

Isokoskelo naaras
Common merganser, female

Tyylikäs isokoskelo pariskunta, taaempi on koiras.
Common merganser, black and white bird is male

Näimme kotimatkalla pelloilla laulujoutsenia. Ovat ne kauniita!

Laulujoutsenia
Whooper swans

Yllättävä kohtaaminen

Kevään yllättävin kohtaaminen (tähän mennessä) tapahtui Porvoon saaristossa. Olimme Pipomiehen kanssa katsomassa laivoja Kilpilahden lähistöllä eräällä laiturilla. Allekirjoittanut kuvasi samalla merimetsoja, joita lensi yli koko ajan.

Kuulimme pitkän huokauksen ja ihmettelimme mistä nyt on kyse. Silloin merestä nousi esiin pää!! Hylje! Olemme nähneet hylkeitä todella harvoin ja silloinkin todella kaukana. Tämä oli aika lähellä. Hylje katseli allekirjoittanutta ja tuhahteli. Sitten se taas sukelsi. Sain napattua pari kuvaa ja olin innoissani. Katselin kamerasta millaisia kuvista oli tullut, kun taas kuului pitkä huokaus! Siinä hän taas oli! Kaiken kaikkiaan hylje nousi pintaan useamman kerran. Sain kuvia tosin vain päästä, mutta sekin oli hienoa. Viimein hylje taas sukelsi ja kun se seuraavan kerran nousi pintaan oli se jo kaukana.

Hylkeen ja minun katseeni kohtasivat! Olisiko harmaahylje eli halli?
We heard a long sigh from the sea and wondered what could make that sound. Then we saw it, it was a Grey seal!

Niin söpö!
So cute!

Nymphalis antiopa

Tässä kaikki tällä kertaa!

Kevät ei ole mitään ilman perhosia, joten loppuun vielä kuva suruvaipasta.

Ihanaa toukokuun loppua!

Talvi etenee kesää miettiessä...

Pikku linnut "leikkivät" lumella. (Se pidempi putki kun olisi...)

Kylläpä aika rientää vauhdilla eteenpäin! Olemme jo helmikuussa, vaikka lämpötiloissa sitä ei oikein huomaakaan. Tänäänkin ollaan menty plussan puolelle. Välillä on päiviä, jolloin voi aistia lähestyvän kevään, linnut laulavat ja pajuissa on kissoja... Tosin niitä taisi näkyä jo joulukuussa täällä joissakin paikoin.







No, kohta kylmenee, jos sääennusteeseen on uskominen. Päivät ovat jo pidentyneet, mutta on ollut niin pilvistä, ettei valoa ole riittänyt valokuvaukseen niinä hetkinä, jolloin olisi ollut mahdollista lähteä kuvaamaan.

Muutama päivä sitten Pipomiehen syksyllä kaatamat rungot tuotiin kotipihalle. Niitä olikin paljon... uudet rungot saavat odottaa ensi kevääseen, ennenkuin ne sahataan ja halotaan. Vanhoja on niin paljon, että niistä saadaan ensi talven polttopuut. Tämä ainakin tällä hetkellä on suunnitelma, saapi nähdä miten sitten käy. Pariin kuukauteen ei varmaan tarvitse miettiä mitä vapaa-aikana touhuaisi.

Osa uusista rungoista on todella paksuja, ei taida allekirjoittanut saada niitä halottua... :-D

Tammikuun alussa kävimme Helsinki Lux tapahtumassa. Tapahtumassa on erilaisia valotaide esityksiä ja -teoksia, lähinnä keskustan alueella. Jos tapahtuma järjestetään ensi vuonna, suosittelen käymään! Ilta oli silloin sen verran kylmä, että tyydyimme katselemaan teoksia autosta. Vain Senaatintorilla  allekirjoittanut kävi katsomassa Fire Circus Walkean tulitaide esityksen. Ihan hieno esitys. Muutaman kuvankin yritin ottaa... Eihän niistä oikein hyviä tullut siinä pimeydessä.

Esityksen aikana Tuomiokirkon portailla liikkui erivärisiä valoja.

Ajelimme tämän jälkeen Kaivopuistoon. Oli komea kuutamo ja se heijastui mereen. Kuvatahan sitäkin piti.

Kuva on otettu Kaivopuistolta Suomenlinnaan päin. Sormet jäätyivät ja kädet tärisivät kylmästä kun yritin pitää kameraa paikallaan, että saisin kuvan. Kun eihän se jalusta koskaan silloin ole mukana, kun sitä tarvitsee...

Tämän jälkeen allekirjoittanut sai tarpeekseen palelemisesta ja yhteistuumin Pipomiehen kanssa päätimme pistäytyä Café Ursulassa juomassa jotain lämmittävää.

Pipomies joi Café Moccan ja allekirjoittanut kaakaon. Molemmissa runsaasti suklaata ja kermavaahtoa, nam!

Koska en ole ehtinyt / pystynyt viime aikoina juurikaan valokuvia ottamaan, niin laitetaanpa muutama kuva kesältä 2013. Tuntuu niin mukavalta katsella niitä varsinkin tänään, kun on tuota lunta tullut jo pitkään ja kolattukin on useampia tunteja. Ja on pilvistä ja pimeää.

Ystävälläni oli kauniita kukkia piha täynnä. Niitä allekirjoittanut kuvasi innokkaasti.

Kuvat on otettu elokuussa 2013. Muistan hyvin tämän päivän. Olimme silloin ensimmäistä kertaa "kylillä" jenkkiautollamme! Ja pitihän sitä käydä esittelemässä ystäville, joilla on sama harrastus...

Ja paikalla olivat tietysti myös ihanat kullat, nauttivat auringosta ja allekirjoittaneen huomiosta. Vai olisiko se niin päin, että allekirjoittanut nautti kultaisten huomiosta...




















Kesällä 2013 kävin myös äitini kanssa Kööpenhaminassa, kuten olenkin välillä blogissani maininnut. Laitetaanpa pari eläinkuvaa taas sieltä. Eläintarhassa on mahdollisuus päästä katselemaan lasin takaa jääkarhujen uima-allasta. Upeat (isot) karhut uivat ja katselivat samalla meitä kun me niitä. Ehkäpä karhu näki lasin toisella puolen mahdollisesti seuraavan päivällisen...

Tosin kuvanotto hetkellä karhulla oli jo ruokaa, hän söi samalla seepran päätä. Älä pelkää rakas lukijani, en laita siitä kuvaa.

Jääkarhuja pääsee katselemaan myös tunnelissa, joka on jääkarhujen altaan alapuolella. Upea paikka, mutta en suosittele ahtaan paikan kammosta kärsiville.

Nalle hieman erilaisesta perspektiivistä. Valitettavasti lasi heijasti valoa ja oli likainen,
kuva ei ole kovin kummoinen.

Tähän mainioon norppa kaveriin ihastuin välittömästi. Sulavasti sujui häneltäkin uinti.

Mutta jotta totuus ei unohdu, lopetetaan talvisiin kuviin. Lunta tuli parina päivänä tosi paljon. Ei kuitenkaan pelkästään huono asia, ainakin luonto näytti todella kauniilta. Kuvasin muutaman kuvankin! Yllättävää, eikö totta!

Pensaassa on vielä marjat jäljellä.

Suolla on runsaasti lunta. Laskeva aurinko luo säteitä taaempana oleviin mäntyihin.

Raskas lumi painaa oksia maahan. Kauniiltahan se näyttää, mutta aiheuttaa tietysti ongelmiakin. Kuten sähkökatkoksia, me tosin onneksi olemme säästyneet niiltä.

  

Auringon viime säteet suolla.

Hiljainen on kotikatu... :-D!

Toivotan kaikille hyvää alkanutta helmikuuta kera kuurankukkasin!