Vihdoinkin Virolahdelle!

Ihanaa heinäkuuta Sinulle rakas lukijani! Vaikka todellisuudessa ollaankin heinäkuussa, blogissa kerron  ja kuvitan nyt huhtikuusta. Huhtikuussa lintumutto oli vilkasta ja luonnossa tapahtui paljon. Teimme havaintoretken merenrannalle ja koska Uudenmaan eristys päättyi pääsimme viimein käymään Virolahdellakin!

Päivä merenrannalla

Yleensä ensimmäinen muuttaja, jonka kuvaan keväällä on töyhtöhyyppä. Nyt jouduin jostain syystä odottamaan aika pitkään, että sain kuvan tästä sympaattisen näköisestä linnusta. Näkyihän niitä pelloilla jo paljon aiemmin, mutta kuvattavaksi eivät suostuneet. Viimein eteen kuitenkin tuli kaveri, joka suostui malliksi.
😊

Suostun kuvaan, jos otat kuvan tästä paremmasta puolestani...
The Northern lapwing

Pienellä lammella näimme kauniin tavi koiraan. Se oli lammella yksikseen. Tavi on pienin puolisukeltaja, sorsien sukua. Sorsista toisiksi yleisin. Allekirjoittanut ei voi kuin ihailla tämänkin linnun kaunista väritystä.

Tavi koiras
Eurasian teal

Töyhtöhyypän ja tavin näimme, kun olimme matkalla meren rannalle. Kun pääsimme perille, näin ison linnun lähestyvän meitä jo ennenkuin Pipomies sai auton pysäytettyä. Pääsin juuri ajoissa ulos autosta, ja sain kuvan ylitsemme lentävästä merikotkasta. Ylväänä se lensi, eikä kiinnittänyt lainkaan huomiota alapuolella olevaan innokkaaseen kuvaajaan.

On hän komea!
White-tailed eagle

Kun merikotka oli mennyt, huomasin toiselta suunnalta lähestyvän pari isoa kyhmyjoutsenta. Ne lensivät ohi aivan läheltä ! Joutsenten siipien lyöntien kovana suhisevat äänet ovat hienoa kuunneltavaa. Toisin kuin merikotka, nämä kaverit katselivat tarkkaan allekirjoittanutta.

Vauhdilla ohi!
Muteswan

Emme ehtineet kuin hetken intoilla näitä havaintoja, kun paikalle alkoi ilmaantua harmaahaikaroita. Tiesimme kyllä, että niitä näkee täällä paljon.

Ensin kivelle lensi yksi haikara, sitten toinen, sitten kolmas ja niin edelleen. Parhaimmillaan haikaroita oli kivillä varmaan kymmenisen. Yksi haikaroista lensi ohitseni matalalla.

Ensimmäinen haikara paikalla...
First Grey heron...

Toinen, kolmas ja neljäs paikalla.
Four Grey herons.

Harmaahaikaran ohilento.
Grey heron.

Huomasin harmaahaikaroiden pesintäpuita kameralla merelle tähyillessäni. Ne olivat kaukana, kaukana. Sain kuitenkin kuvan pisimmällä putkella.

Olen lukenut ja kuullut, että Helsingin Viikissä on harmaahaikaroiden naapurina merikotkia. Täällä nämä harmaahaikarat hermostuivat suunnattomasti, kun merikotka näkyi kauempana merellä.

Lisää harmaahaikaroita.

Samalla kun harmaahaikarat olivat tähtäimessäni, sukelteli naurulokki ruokaa ihan rannan tuntumassa .

pulp...

Naurulokki sai pientä välipalaa.
Black-headed gull.

Olipa hieno päivä! Paljon mielenkiintoista nähtävää ja seurattavaa. Kuvissa näkyvien lintujen lisäksi oli myös isokoskeloita, sinisorsia, silkkiuikku, lokkeja, merimetsoja...

Juuri ennen lähtöä näimme vielä uivelo parin lentävän merellä. Jo toinen kerta tänä keväänä, hienoa.

Uivelo koiras
Smew male

Virolahti

Tänä keväänä kävimme ensimmäistä kertaa Virolahdella vasta huhtikuun puolenvälin jälkeen. Olimme kovasti odottaneet, että pääsemme sinne tekemään havaintoja.

Eli aamulla ensin eväiden valmistus, auton pakkaaminen ja sitten menoksi! Arvelimme, ettei tämä ensimmäinen visiittimme olisi kovinkaan pitkä, joten evääksi otimme vain teetä, kahvia, leipiä ja nakkeja.

Ensimmäisenä menimme Leerviikkiin. Siellä oli todella rauhallista. Ainoastaan kyhmyjoutsen sekä isokoskelo pari oli vasta saapunut läheiselle luodolle.

Onkohan kyseessä sama kyhmyjoutsen pari, joka on pesinyt luodolla jo muutamana aiempana vuonna.
Muteswans.

Katselimme jonkun aikaa luodolla olevia lintuja, mutta aika pian päätimme vaihtaa paikkaa. Tähän ei vaikuttanut niinkään se, että lintuja oli niin vähän, vaan se, että rannalla oli todella kylmä! Lähdimme siis Hanskin satamaan.

Rauhallista oli vielä sielläkin. Silkkiuikut olivat kuitenkin jo aloittaneet omat soidinmenonsa. Niiden kosintoja on hauskaa katsella. Pään heilutukset ja vedenpäällä juoksut saavat aina hymyn karehtimaan. Sanotaanhan näitä menoja pingviinitanssiksi, mitä muuta se voisi olla kuin hellyttävää katseltavaa. 

Pään pyörittely edestakaisin suuntiin kuuluu kosiomenoihin.
Great crested grebes.

Telkkä naaras seisoskeli kivellä ja vaikutti levottomalta. Vähän ajan päästä paikalle ilmestyi koiras telkkä ja naaras rauhoittui. Olikohan uljas urho lähtenyt liian kauas 😊. Nyt kaikki vaikutti kuitenkin olevan lintujen mielestä hyvin.

"Tule, tule kultani joudu jo, ai ai kun on ikävä..."
Common goldeneye, female.

Siinä samalla lintuja katsellessa söimme leivät, allekirjoittanut joi teetä ja Pipomies kahvia. Allekirjoittanut sanoo aina, että olen eläissäni juonut 2 kuppia kahvia ja siinä on 2 liikaa... Ja Pipomies ei suostu teetä juomaan 😀. Mutta kylläpä juusto-kinkku voikkari ja kuuma tee maistuikin hyvälle muutaman tunnin ulkoilun jälkeen, todella kylmässä, tuulisessa säässä.

Päätimme paluumatkalla käydä vielä Haminassa, Lupinlahden lintutornilla. Siellä oli paljon erilaisia lintuja. Suurimman huomion allekirjoittaneelta sai räyskä. Sen kalastusta kuvasin pitkän aikaa. Kaunis lintu!

Kohde havaittu!
Caspian tern.

Syöksy!

Ja eikun syömään!

Kiersimme lopuksi vielä Haminassa jonkin aikaa. Hamina on todella kaunis pieni kaupunki. Kannattaa käydä katsomassa keskustassa ja satamissa.

Tässä kaikki tällä kertaa. Loppuun vielä kuva kukista, joita loppujen lopuksi istutin pihallemme. Olin kyllä jo päättänyt jättää kesäkukat tänä kesänä hankkimatta, mutta kesäkuun lopulla annoin periksi itselleni ja hain muutamia kukkia.

Mukavaa heinäkuun jatkoa!

Vuokralaiset saapuivat!

Rakas lukijani, nyt olemme blogissa jo alkuvuodessa 2020 😉 . Helmikuussa hiihtolomien aikaan kaikki oli vielä normaalia... Sanotaanko, että aikaa ennen koronaa. Vaikkakin maailmalta oli jo kuulunut huolestuttavia uutisia, emme me Suomessa olleet vielä asiaa paljoa miettineet.

Äidin luona

Kävin äitini ja veljeni luona kylässä helmikuun puolenvälin paikkeilla. Katselin ja kuvasin pikkulintuja, jotka kävivät ruokailemassa äidin ruokintapaikalla. Ja kyllä niitä kavereita olikin paljon! Tali-, kuusi-, sini- ja hömötiaisia oli vaikka kuinka monta. Punatulkut olivat hieman arempia ja istuskelivat kaukana kuusien oksilla.

En mene yleensä ruokintapaikalle, vaan kuvaan linnut ikkunan läpi. En halua häiritä pikkuisia. Ja kun "putken" valovoimakaan ei ole niitä kaikkein parhaimpia, kuvat ovat epätarkkoja. 

Hömötiainen ja kuusitiainen syömässä sopuisasti samalla "lautasella" 😊

Tiesitkö muuten, että hömötiainen on Suomessa erittäin uhanalainen! Luonnontieteellisen keskusmuseon ja BirdLife Suomen toteuttamien pesimälinnustolaskentojen mukaan hömötiaisten määrä on vähentynyt 2000-luvulla noin 50 prosenttia. 

Talitiaisia herkuttelemassa.

Maasta löytyy paljon pudonneita siemeniä.

Toisten syödessä yksi talitiaisista piti muita tiukasti silmällä! 

Tänä talvena ei paikalla näkynyt harmaapäätikka pariskuntaa. Mihin lienee pariskunta mennyt, sitä mietimme useamman kerran. Se on ollut tuttu näky äidin takapihalla jo monena vuonna, mutta ei tänä vuonna. Toivottavasti ne saapuvat taas ensi talvena.

Käpytikka sen sijaan kävi paikalla monta kertaa päivän aikana.

Käpytikka pyrähti paikalle hetkeksi, suostui kauniisti poseeraamaan.

Katsellessamme lintuja ruokailemassa, huomasimme kaarnan liikkuvan kuusessa! No, kaarnahan ei liiku, vaan kyseessä oli puukiipijä. Tällä pikkulinnulla on pitkä ja ohut, kaareva nokka, joilla se kaivelee

kaarnan rakosista ja puunrungoilta pikkuötököitä ruoaksi. Kaikenlaisia herkkuja sitä jotkut harrastaakin 😉.

Puukiipijää voi olla hankala huomata puunrungolla, sillä on hyvä suojaväri!

Äidin luona on aina niin ihana käydä! Hänellä on aina tuoretta pullaa, leipoo maailman parhaimmat korvapuustit ja kanelipullat. Siinä allekirjoittanut sitten popsii niitä hyvillä mielin kun samalla rupatellaan ja parannetaan maailmaa. Ja katsellaan lintujen touhuja! 

Ensimmäiset vesilintu havainnot

Alkutalvi oli allekirjoittaneella tosi kiireinen. Joten lintujen katselut jäivät tekemättä.

Mutta sitten tuli 13.3. ja kaikki muuttui! Toimin tietotekniikan tuntiopettajana eri kansalaisopistoissa ja tuona päivänä arvasin, että kevään opetukset on opetettu. Kaikkialla puhuttiin koronasta. Ja kouluja suljettiin. Kävin seuraavalla viikolla vielä pitämässä yhdet opetustunnit, mutta sitten tuli päätös, että lähiopetukset lopetetaan.

Onneksi sain vielä monta viikkoa opettaa etänä. Vapaata tuli kuitenkin paljon lisää. Ja sehän korjataan sillä, että otetaan kamera kainaloon, eväät kylmälaukkuun ja suunnataan luontoon! Ja heti 14.3. mentiinkin Loviisan Sarvisaloon katsastamaan, joko muuttolintuja on saapunut. Näimme muutamia joutsenia kaukana. 

Kanadanhanhet olivat saapuneet!

Sorsapari uiskenteli aika lähellä. Otin kuvia ja samalla huomasinkin, että kyseessä ei ole heinäsorsa, vaan uivelo pari. Hieno havainto heti ensimmäisellä linturetkellä. Ehdin ottaa kuvan uivelo naaraasta vedessä, sitten jostain ilmestyi vene ja säikäytti linnut ja ne lähtivät lentoon. Onneksi sain jonkinlaisen kuvan uivelo koiraasta lennossa. Mielestäni uivelo koiras on yksi kauneimmista vesilinnuista.

Uivelo naaras

Uivelo koiras vauhdissa.

Päätimme ajella vielä Kabböleen. Kabbölessä ei ollut muita, kuin jossain kauempana pari isokoskeloa. Mutta matkalla näimme parikin mukavaa kaveria.

Kettu oli selvästikin saanut vainun jostain kiinnostavasta, se jatkoi matkaansa koko ajan jotain nuuskien!

Ihan sellainen tunne, että joku tuijottaa...

Olipa mukava päästä luontoon ja näkemään eläimiä! Ja heti ensimmäisellä kerralla näimme näin paljon kaikkea! 

Viikon päästä olimme seuraavan kerran liikenteessä. Tuolloin teimme vain "pikaisen" reissun. Ilmakin oli kamala. Satoi räntää, tuuli hurjasti ja oli todella kylmä!

Näimme nyt ensimmäiset kyhmyjoutsenet. Laulujoutsenia näimme jo edellisellä kerralla, mutta ne olivat silloin niin kaukana, ettei niistä saanut kuvaa.

Kyhmyjoutsen ei kylmästä ja räntäsateesta ollut millänsäkään.

Löytyykö sieltä mitään syötävää??

Paikalle olivat saapuneet myös tukkasotkat. Harmillisen kaukana olivat nekin! Ne ovat niin hauskan näköisiä! Tiesitkö, että tukkasotka on englanniksi Tufted duck, eli töyhtö ankka? Hyvin kuvaavat molemmat nimet tätä lintua!

Tukkasotkien kokoontuminen.

Omalla pihalla

Saimme taas sinitiais vuokralaiset pönttöön tänä keväänä, noin viikkoa aikaisemmin, kuin muina vuosina. Tai ehkä me vaan huomasimme ne tänä vuonna aikaisemmin, tiedä häntä. Kuitenkin, eräänä aamuna hän vaan oli siinä, pöntön edustalla olevassa koivussa. Huomasin hänet, kun avasin sälekaihtimet. Voi sitä allekirjoittaneen ja Pipomiehen innostumista!! Allekirjoittanut haki heti kameran, onhan se nyt saatava ikuistettua tämä(kin) hetki!!

Pönttö näyttää vapaalta! Kun vaan ei tässä olisi niin uteliaita naapureita, koko ajan kuvaavat mitä me tehdään!

Tämä pönttö on nyt virallisesti meille varattu!!

Näin siis alkoi meidän lintuharrastus vuosi 😃. Innolla kohti uusia havaintoja ja retkiä! 

Tässä kaikki tällä kertaa. Hauskaa toukokuun jatkoa!

Mysteeri / The mystery

Toukokuu on jo yli puolen välin. Aurinkoakin on näkynyt sen verran, että saimme muistutuksen aurinkorasvan tarpeellisuudesta... Varsinkin meranrannalla istuskellessa ja lintuja ihaillessa voi helposti saada posket liiankin punaiseksi...

Kevät edistyy nyt nopeasti, ainakin minusta tuntuu siltä. Kaikki alkaa vihertaa kauniista, lintuja saapuu koko ajan lisää ja kukkiakin alkaa puhjeta kiihtyvällä vauhdilla.

Allekirjoittaneen aika on ollut kortilla taasen, joten niin paljon ei ehdi luontoon kuin haluaisi.

Kantele - Pukkila

Kävimme vielä kerran Kanteleella, ei siellä enää tässä vaiheessa yleemsä ole niin paljon lintuja, mutta kun kevät on nyt myöhässä...

Matkan varrella näimme pellolla paljon hanhia, erotin joukosta ainakin metsä- tundra- ja valkoposkihanhia. Kovin olivat kaukana, mutta sain kuvaa paikalle lentävistä hanhista.

Hanhia - Geese

Myös kuovi oli laskeutunut eräälle pellolle.
The Eurasian curlew

Kanteleella oli vielä muutamia lintuja, lähinnä taveja ja sinisorsia. Tavit olivat kovin levottomia. Lisäksi yksinäinen laulujoutsen piti peltolätäkössä kovaa meteliä, lieneekö kutsunut mahdollista kumppania...

Hei me lennetään... taas... (taveja)
Here we go... again... (Eurasin teal)

Lähdimme kotia kohti. Matkan varrella huomasin jännittävän näköisen kaverin yksikseen metsikön reunassa, äkkiä auto ympäri (tottakai tarkistin, ettei muita autoja ole näkyvissä...) ja parkkiin. Ja toden totta, sain kuvaan linnun, josta minulla ei ennestään kuvaa olekaan. Ei mikään harvinaisuus, muuten kuin allekirjoittaneelle.

Saanko esitellä tämän ujon linnun: Lehtokurppa - May I introduce this shy bird: Eurasian woodcock

Olipa hän suloinen! Saimme ihailla häntä hyvän aikaa, kunnes lähestyvä rekka ilmeisesti pelotti ja lintu kipitteli läheisen hiekkakasan taakse kurkkimaan. Ja me jatkoimme kotimatkaa.

Pellinki

Pellingissä näimme tämän kevään ensimmäiset silkkiuikut.
My first Great crested grebe photo in this spring.

Joskus on hauska vaan istua autoon ja ajella jonnekin... ja huomata olevansa lossilla menossa kohti Pellinkiä. Niin kävi meille eräänä kauniina iltapäivänä. Oli tarkoitus vaan tehdä pikku tarkistus kotikonnuilla, mutta allekirjoittanut innostui jossain vaiheessa ja niin sitä mentiinkin hieman kauemmas. Vasta lossijonossa tajusin, etten ole miljoonaan vuoteen ajanut lossille ja hetken mietin osaanko edes. No, eihän siinä mitään, hyvin se sujui.






Paljon oli tukkasotkia tullut saarelle. Niiden joukossa kaukana näimme jotain mielenkiintoista! Uiveloita. Allekirjoittanut alkoi kävellä rantaa pitkin, jos pääsisi edes hieman lähemmäs, että saisi kuvan!

Ranta loppui kesken ja kovin kaukana olivat nuo kauniit uivelot. Mutta sain edes jonkinlaisen kuvan.

Uiveloita
Smews

Meriharakka sen sijaan ei ollut kaukana, eikä arastellut. Kovasti etsi ruokaa rannasta ja rupatteli samalla.

Meriharakka hiekkarannalla.
The Eurasian oystercatcher on a beach.

Kotimatkalla näimme vielä tukkakoskeloita ja haahkan. Upeita lintuja nekin.

Tukkakoskelot laskeutuvat!
The Red-breasted mergansers  are landed.

Kevään ensimmäinen haahka!
First Common eider in this spring!

Virolahden mysteeri 

Ennen Arktikaa kävimme pikareissun Virolahdelle. Ajatuksena oli käydä vilkaisemassa, onko mitään hätäisiä muuttajia jo paikalla. Ja onhan Virolahti muutenkin niin ihana paikka! Sinne kannattaa mennä aina kun mahdollista. Siis ainakin lintu- ja luontoihmisen.

Paljon ei nyt vielä ollut lintuja tullut. Muutama hanhi seisoskeli pellolla.

Merihanhi
The Greylag goose

Valkoposkihanhi
The Barnacle goose

Taveja oli täälläkin. Pariskunta oli asettunut levolle kaislikon reunaan, en meinannut ensin heitä huomatakaan, mutta sitten emäntä käskytti herraa niin kovalla äänellä, että heidän läsnäolonsa tuli kaikkien tietoon.
😊

Merenrannalla oli todella kylmää ja tuulista. Ja pimeää!! Kevät, siis mikä kevät ajattelin, kun yritin kylmän kangistamilla käsillä kuvata isokoskeloita. Ja minulla oli vanttuut kädessä, silti paleli!!
Päätimme lähteä, kun ne linnutkin olivat niin kaukana.

Mutta, mutta... Juuri kun olin astumassa autoon tajusin jotan!! Olin jo aiemmin huomannut aika kaukan ison, pyöreän kiven. Nyt huomasin, että se kivi oli muuttanut paikkaa!! Ensin arveilin, että vain kuvittelin, mutta kun kysyin Pipomiehen mielipidettä, oli hänkin samaa mieltä. Ja kyllä, kun katselimme kiveä kauemmin, huomasimme, että se todellakin liikkui! Kameralla yritin sihtailla, mistä kummasta on kyse. Valitettavasti "kivi" oli niin kaukana, etten saanut mitään selvää. Otin kuitenkin muutaman kuva. Ehkäpä kotona tietokoneella kuvasta saa sen verran selvää, että saamme tietää mistä on kyse. Kovin kauaa "kivi" ei ollut enää näkyvissä, äkkiä se hävisi, ilmeisesti sukelsi...

Kotona ajoin kuvat äkkiä koneelle, mutta eipä niistäkään paljon irti saa. Jokainen voi nyt miettiä mitä näissä kuvissa näkyy. Ja voi kertoa minulle vaikkapa kommentissa oman mielipiteensä.

Mikä tämä mielestäsi on? 
What do You think this is?

Joko tiedät?
Do you already know?

Kotiseudulla bongailtua

Paljon mukavia havaintoja on tehty myös Loviisan seudulla. Täällä onkin hienoja paikkoja lintu- ja luontohavaintojen tekemiseen. Lähistöllä on useita lintutorneja, merenrantaa vaikka kuinka paljon ja kauniita peltoaukeita riittää.

Tässä kolme Teutjärvellä kuvattua kuvaa.

Tämä suloinen torkkuja on taivaanvuohi.
This sweet sleepy bird is The Common snipe.

Tämä kurki ei kuvaajaa arastellut.
This Crane did not fear the photographer.

Suomen seuraava huippumalli?? Ainakin poseeraus on hallussa!
Finland's next top model?

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla ainakin mielenkiintoinen ilmiö Loviisan lahdella.

Ai niin, vielä lyhyt meriharakka video, jonka kuvasin Pellingissä. Pitäisi kai alkaa käyttää sitä kolmijalkaa, kuvaaminen ilman tukea useamman kilon painoisen kameran kanssa on aika haastavaa, kuva tuppaa aika lailla heilumaan
😃

Tämä tosin kukkii äitini terassilla.
This beautiful rose blossoms on my mothers terrace.

Loppuun kaunis ruusu, nyt voi alkaa kerätä terassille jo kukkia!!

Hauskaa toukokuun jatkoa kaikille!