Riitoja ja rakkautta

Isokoskelo uros uiskenteli meressä Klamilan sataman edustalla.

Kävimme Pipomiehen kanssa retkellä Virolahdella. Päivä oli aika pilvinen ja viileä.

Yöllä oli ollut kuulemma pakkasta, meressäkin oli hyvin ohutta jäätä.

Linnut eivät siitä välittäneet, vaan kiihkeät kevätpuuhat pitivät ne kiireisinä.

Isokoskelo naaraalla on hiukset aina hieman sekaisin.

Satamasta jatkoimme matkaa Leerviikkiin. Linnut olivat kaukana luodolla, joten niitä ei nyt päässyt kuvaamaan. Valkoposki hanhia lensi muutama.

Västäräkki keikaili venevajan katolla

Allekirjoittanut on menettänyt pienen palan sydäntään Virojoelle ja kaikille ihanille paikoille joita sieltä löytyy. Yksi lempipaikoista on Hanskin satama, jota olen varmaan kehunut aiemminkin. Paikalla on aina runsaasti eri lintulajeja.

Tällä kertaa paikalla oli paljon silkkiuikkuja ja lokkeja. Myös telkkäpariskunta uiskenteli laitureiden lähistöllä.

Herra telkkä ja silkkiuikut

Merimetsot saapuivat...

Mene pois!

Lokeilla oli kova taistelu ruoasta. Aina kun joku onnistui pyytämään kalan, alkoi kova torailu ja meteli oli sen mukainen.

Minä pidän lokeista, niitä on kiva kuvata, sillä ne eivät ole arkoja vaan antavat mennä lähelle ja poseeraavat ammattilaisen elkein.

Valitettavasti laji tuntemukseni ei tässä nyt riitä, enkä uskalla varmana sanoa mitä lokkeja kuvissa esiintyy. Jos joku lukijani tietää, niin olisi kiva jos vaikka kommenteihin laittaisi tietoa...

Hei kaveri, äläs karkaa sen kalan kanssa, me halutaan kans!

Nyt se karkaa äkkiä perään!

Mun kivi!! 

Olihan lokeissa seurattavaa. Jonkin ajan kuluttua vaihdoimme kuitenkin paikkaa. Merenrannalla näimme lisää silkkiuikkuja. Yhdellä pariskunnalla oli kosiskelut menossa. Silkkiuikkujen kosiskelu on aika metkaa seurattavaa.

Oikealle, vasemmalle, oikealle, vasemmalle...

Välillä molemmat toivat rakennusmateriaalia. Koiras toi isoja tuppoja tilpehööriä. Silkkiuikkujen pesä on kelluva lautta joka rakennetaan kuolleista kasveista. Tämä sitten ankkuroidaan vesikasveihin.

Naaras asettelee rakennusmateriaalit paikoilleen...

Lisää materiaalia...

Ja sitten onkin aika odotella, että koiras tajuaa...

Ja hoplaa... Rajua menoa, naaras jää melkein veden alle.

Hmm... kyllä tämä jo alkaa näyttää ihan kelvolliselta...

Punajalkaviklo

Ilta alkoi hämärtää, oli siis aika lähteä ajelemaan kotiin. Matkalla poikkesimme Haminassa lintutornilla. Sielläkin oli paljon lintuja. Paikalla oli myös punajalkaviklo, olen ainoastaan kerran tällaisen nähnyt, nyt sain jopa kunnon kuvankin.

Kotipihalla tapahtuu: Söpö sinitiaispariskunta on
asettunut toiseen pönttöön asumaan. Nyt on
molemmissa linnunpöntöissä asukkaat.  

Kotimatkalla allekirjoittanut katseli tyytyväisenä päivän otoksia kameran näytöltä. Olinhan saanut
tallennettua kennolle paljon uusia asioita.

Jännittävää on aina ladata kuvat kotona koneelle. Usein tietokoneen näytöllä huomaa kuvassa asioita, joita ei paikalla ehtinyt havaita. Olenkin ottanut tavaksi poistaa kuvia vasta kun olen ajanut ne ensin koneelle ja latsonut kaikki läpi.











Tässä kaikki tänään. Loppuun vielä äidin kauniita kesäkukkia.

Hyvää toukokuun jatkoa!

Rakastavaiset pellolla

Lintuja, lintuja, lintuja... Ihanaa! Muuttajia saapuu aina vaan lisää. Ja ei tarvitse mennä edes pihalle, niin kovaa pikkulintujen laulu raikaa että sisälle asti kuuluu. Ja se on oikein mukavaa. Tosin olisin ehkä eri mieltä, jos kyseessä olisi esimerkiksi kurkien torven törähtelyt.

Kävimme eräänä päivänä äitiä ja veljeä auttamassa puuhommissa. Samalla allekirjoittanut ihasteli sinitiaisia, jotka kävivät syömässä ruokintapaikan viimeisiä herkkuja.

Suloisia ovat nämä sinitiaiset ja kauniita!

Fasaanikin oli liikkeellä

Puuhommat kotona ovat nyt siinä pisteessä, että halot saavat kuivua katoksen alla juhannukseen. Ja sehän on hienoa, koska nyt on iltaisin ja vapaa päivinä enemmän aikaa kuvaamiseen!





Eräänä iltana ajelimme lähiseuduilla. Yksittäisiä hanhia näkyi siellä täällä.

Kuvassa merihanhet syövät pellolla. Niiden takana kauempana näkyi myös kurkipariskunta.







Istuskelimme piilossa ja tarkkailimme lintuja. Pellolla oli lisäksi töyhtöhyyppiä. Äkkiä Pipomies ihmetteli " mitäs nuo kurjet meinaa" Kurjet olivat alkaneet liikehtiä levottomasti. Allekirjoittanut innostui, näkisimmekö kurkien tanssia! Voi kun olivat niin kaukana, kuvat eivät ole kovin tarkkoja...

Toinen kurki levitti siivet ja toinen pyöri sen ympärillä...

Ympäri pyörähtelyä, kännetään selkä kaverille...

Sitten meille selvisi, ettei kyseessä ollutkaan mikään tanssi...

Nyt tehdäänkin kurkivauvoja!!

Ja alas...

Se oli siinä!

Siinähän sitä sitten ihmeteltiin Pipomiehen kanssa, on se vaan jännää tämä luonnon seuraaminen. Kurjet söivät vielä jonkin aikaa, mutta sitten ne päättivät vaihtaa maisemaa. Ja me teimme samoin. Vaikka ilta olikin pimenemässä, päätimme vielä piipahtaa merenrannalla.

Sielläkin oli lintuja. Isokoskeloita oli paljon, ja tietysti laulujoutsenia.

Kiitorata...

Isokoskeloiden ohilento

Jonkin aikaa seurailimme lintujen touhuja, mutta sitten oli jo aika lähteä kotiin nukkumaan.

Matkalla näimme vielä valkohäntäpeuroja. Allekirjoittanut päätti ottaa niistä kuvan auton ikkunasta. Ne kuulivat auton ikkunan äänen ja kääntyivät katsomaan.

Ja siinähän sitä olisi varmaan ihmetelty toisiamme vaikka seuraavaan aamuun, mutta me päätimme poistua.

"Minä olen tässä ihan paikallani, niin ei ne huomaa minua..." 

Kanadanhanhet olivat laskeutuneet ihan kotimme lähistölle.

Ei muuta tällä kertaa! Ensi kerralla ainakin lisää vesilintuja.

Hyvää huhtikuun jatkoa!