Vihdoinkin Virolahdelle!

Ihanaa heinäkuuta Sinulle rakas lukijani! Vaikka todellisuudessa ollaankin heinäkuussa, blogissa kerron  ja kuvitan nyt huhtikuusta. Huhtikuussa lintumutto oli vilkasta ja luonnossa tapahtui paljon. Teimme havaintoretken merenrannalle ja koska Uudenmaan eristys päättyi pääsimme viimein käymään Virolahdellakin!

Päivä merenrannalla

Yleensä ensimmäinen muuttaja, jonka kuvaan keväällä on töyhtöhyyppä. Nyt jouduin jostain syystä odottamaan aika pitkään, että sain kuvan tästä sympaattisen näköisestä linnusta. Näkyihän niitä pelloilla jo paljon aiemmin, mutta kuvattavaksi eivät suostuneet. Viimein eteen kuitenkin tuli kaveri, joka suostui malliksi.
😊

Suostun kuvaan, jos otat kuvan tästä paremmasta puolestani...
The Northern lapwing

Pienellä lammella näimme kauniin tavi koiraan. Se oli lammella yksikseen. Tavi on pienin puolisukeltaja, sorsien sukua. Sorsista toisiksi yleisin. Allekirjoittanut ei voi kuin ihailla tämänkin linnun kaunista väritystä.

Tavi koiras
Eurasian teal

Töyhtöhyypän ja tavin näimme, kun olimme matkalla meren rannalle. Kun pääsimme perille, näin ison linnun lähestyvän meitä jo ennenkuin Pipomies sai auton pysäytettyä. Pääsin juuri ajoissa ulos autosta, ja sain kuvan ylitsemme lentävästä merikotkasta. Ylväänä se lensi, eikä kiinnittänyt lainkaan huomiota alapuolella olevaan innokkaaseen kuvaajaan.

On hän komea!
White-tailed eagle

Kun merikotka oli mennyt, huomasin toiselta suunnalta lähestyvän pari isoa kyhmyjoutsenta. Ne lensivät ohi aivan läheltä ! Joutsenten siipien lyöntien kovana suhisevat äänet ovat hienoa kuunneltavaa. Toisin kuin merikotka, nämä kaverit katselivat tarkkaan allekirjoittanutta.

Vauhdilla ohi!
Muteswan

Emme ehtineet kuin hetken intoilla näitä havaintoja, kun paikalle alkoi ilmaantua harmaahaikaroita. Tiesimme kyllä, että niitä näkee täällä paljon.

Ensin kivelle lensi yksi haikara, sitten toinen, sitten kolmas ja niin edelleen. Parhaimmillaan haikaroita oli kivillä varmaan kymmenisen. Yksi haikaroista lensi ohitseni matalalla.

Ensimmäinen haikara paikalla...
First Grey heron...

Toinen, kolmas ja neljäs paikalla.
Four Grey herons.

Harmaahaikaran ohilento.
Grey heron.

Huomasin harmaahaikaroiden pesintäpuita kameralla merelle tähyillessäni. Ne olivat kaukana, kaukana. Sain kuitenkin kuvan pisimmällä putkella.

Olen lukenut ja kuullut, että Helsingin Viikissä on harmaahaikaroiden naapurina merikotkia. Täällä nämä harmaahaikarat hermostuivat suunnattomasti, kun merikotka näkyi kauempana merellä.

Lisää harmaahaikaroita.

Samalla kun harmaahaikarat olivat tähtäimessäni, sukelteli naurulokki ruokaa ihan rannan tuntumassa .

pulp...

Naurulokki sai pientä välipalaa.
Black-headed gull.

Olipa hieno päivä! Paljon mielenkiintoista nähtävää ja seurattavaa. Kuvissa näkyvien lintujen lisäksi oli myös isokoskeloita, sinisorsia, silkkiuikku, lokkeja, merimetsoja...

Juuri ennen lähtöä näimme vielä uivelo parin lentävän merellä. Jo toinen kerta tänä keväänä, hienoa.

Uivelo koiras
Smew male

Virolahti

Tänä keväänä kävimme ensimmäistä kertaa Virolahdella vasta huhtikuun puolenvälin jälkeen. Olimme kovasti odottaneet, että pääsemme sinne tekemään havaintoja.

Eli aamulla ensin eväiden valmistus, auton pakkaaminen ja sitten menoksi! Arvelimme, ettei tämä ensimmäinen visiittimme olisi kovinkaan pitkä, joten evääksi otimme vain teetä, kahvia, leipiä ja nakkeja.

Ensimmäisenä menimme Leerviikkiin. Siellä oli todella rauhallista. Ainoastaan kyhmyjoutsen sekä isokoskelo pari oli vasta saapunut läheiselle luodolle.

Onkohan kyseessä sama kyhmyjoutsen pari, joka on pesinyt luodolla jo muutamana aiempana vuonna.
Muteswans.

Katselimme jonkun aikaa luodolla olevia lintuja, mutta aika pian päätimme vaihtaa paikkaa. Tähän ei vaikuttanut niinkään se, että lintuja oli niin vähän, vaan se, että rannalla oli todella kylmä! Lähdimme siis Hanskin satamaan.

Rauhallista oli vielä sielläkin. Silkkiuikut olivat kuitenkin jo aloittaneet omat soidinmenonsa. Niiden kosintoja on hauskaa katsella. Pään heilutukset ja vedenpäällä juoksut saavat aina hymyn karehtimaan. Sanotaanhan näitä menoja pingviinitanssiksi, mitä muuta se voisi olla kuin hellyttävää katseltavaa. 

Pään pyörittely edestakaisin suuntiin kuuluu kosiomenoihin.
Great crested grebes.

Telkkä naaras seisoskeli kivellä ja vaikutti levottomalta. Vähän ajan päästä paikalle ilmestyi koiras telkkä ja naaras rauhoittui. Olikohan uljas urho lähtenyt liian kauas 😊. Nyt kaikki vaikutti kuitenkin olevan lintujen mielestä hyvin.

"Tule, tule kultani joudu jo, ai ai kun on ikävä..."
Common goldeneye, female.

Siinä samalla lintuja katsellessa söimme leivät, allekirjoittanut joi teetä ja Pipomies kahvia. Allekirjoittanut sanoo aina, että olen eläissäni juonut 2 kuppia kahvia ja siinä on 2 liikaa... Ja Pipomies ei suostu teetä juomaan 😀. Mutta kylläpä juusto-kinkku voikkari ja kuuma tee maistuikin hyvälle muutaman tunnin ulkoilun jälkeen, todella kylmässä, tuulisessa säässä.

Päätimme paluumatkalla käydä vielä Haminassa, Lupinlahden lintutornilla. Siellä oli paljon erilaisia lintuja. Suurimman huomion allekirjoittaneelta sai räyskä. Sen kalastusta kuvasin pitkän aikaa. Kaunis lintu!

Kohde havaittu!
Caspian tern.

Syöksy!

Ja eikun syömään!

Kiersimme lopuksi vielä Haminassa jonkin aikaa. Hamina on todella kaunis pieni kaupunki. Kannattaa käydä katsomassa keskustassa ja satamissa.

Tässä kaikki tällä kertaa. Loppuun vielä kuva kukista, joita loppujen lopuksi istutin pihallemme. Olin kyllä jo päättänyt jättää kesäkukat tänä kesänä hankkimatta, mutta kesäkuun lopulla annoin periksi itselleni ja hain muutamia kukkia.

Mukavaa heinäkuun jatkoa!