keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Tanssiva sorsa / Dancing duck

Allekirjoittaneen ja Pipomiehen viime viikot ovat menneet luontoa seuratessa. Kevät etenee välillä huimin harppauksin, välillä taas tuntuu, että otetaan takapakkia. Tosiasiassa mennään kuitenkin kesää kohti. Allekirjoittanut käy joka päivä monta kertaa tarkistamassa lintuhavainnot Tiiran sivuilta.

Ruokalijoita


Vierailimme äitini luona. Siellä linnut kävivät edelleen ahkerasti ruokinnalla. Sinitiaiset, talitintit ja mustarastaat syöpöttelivät sulassa sovussa.

Äiti kertoi, että puukiipijäkin käy paikalla lähes joka päivä. Allekirjoittanut ei ole puukiipijää nähnyt vuoteen, joten kävin muutaman minuutin välein ikkunassa katsomassa tuleeko lintu paikalle. Ilokseni puukiipijä saapuikin pihalle. Sitä ei valmisruoka kiinnostanut, kiipeili isoissa pihakuusissa hankkien ruokaa sieltä.

Mustarastas
Blackbird
Puukiipijällä on erittäin hyvä suojaväritys.
The common treecreeper isn't easy to notice.

Äitini on yhtä innokas lintutarkkailija kuin minäkin, joten enin osa vierailusta sujui sohvalla ikkunasta ulos tuijottaen ja lintuja kuvaten.

Saukkoja


Olemme Pipomiehen kanssa käyneet merenrannalla. Olemme onnistuneet näkemään saukotkin. Näimme yhden saukoista kauempana meren jäällä. Se lepäili siellä kaikessa rauhassa. Vähän ajan päästä saukko sukelsi avantoon. Tähyilimme sitä Pipomiehen kanssa, odotimme nouseeko se jäälle takasin tai ilmantuuko jonnekin muualle jäälle. Äkkiä saukko uiskentelikin ihan lähellä meitä. Siinä ihmettelimme, että onpa vauhdikas kaveri. Kunnes huomasimme, että saukko oli myös jäällä samassa paikassa kuin alussa. Haa... siis kaksi saukkoa!

Saukko
The Otter


























Missäköhän on kolmas saukko? Emme nähneet sitä missään. Uimassa ollut saukko nousi jäälle ja tallusteli kaikessa rauhassa kaislikkoon. Välillä se hävisi hetkeksi ja palasi sitten takaisin kalan kera. Jäimme tarkkailemaan saukkoa pitkäksi aikaa. Tuli ilta ja pimeää. Saukko söi hyvällä ruokahalulla kalaa, kävi välillä uimassa ja sitten käpertyi hetkeksi lepäämään.

Sitten äkkiä se taas kuului! Outo ääni... En osaa sitä kuvailla. Nyt jo tiedämme mistä äänestä on kyse. Kuulimme sen ensimmäisen kerran viime keväänä. Silloin emme vielä tajunneet, että ääni on saukko emon ja poikasten välinen yhteysääni. Voit kuunnella ääntä tästä.

Pian emo ilmaantuikin kaislikkoon toisen saukon luokse. Kaksikko lähti liikenteeseen ja luulimme, että ne menisivät kaukana jäällä olevan kaverin luokse. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan. nämä kaksi menivät muualle.


Kaislikosta saukot kävelivät jään reunalle ja pulahtivat uimaan.
Two otters going for a swim.

Pienen uintimatkan jälkeen saukot nousivat taas jäälle ja jatkoivat matkaa kivikkoon. Sinne ne lopulta hävisivät, kivien alle.

Matkalla jonnekin...
Going somewhere...



Kolmaskin saukko oli hävinnyt, ehkä se tuli eri reittiä näiden kahden seuraan. Sitä emme saaneet tietää, sillä tämän jälkeen emme sinä iltana enää saukkoja nähneet.

Kyllä oli hieno ilta! Olimme istuneet hiiren hiljaa piiitkäään... Sekin jo allekirjoittaneen ja Pipomiehen kohdalla uskomaton saavutus 😉. Lisäksi saimme katsella näitä upeita eläimiä. Olimme tosin aika kaukana, mutta kameran ja kiikarin avulla näki hyvin. Ja aina pitää muistaa, että eläimiä ei saa häiritä.

Tilan ja rakkauden puolesta


Linnuilla on menossa kosiopuuhat ja reviirien valinnat. Luonnossa on ääntä niin paljon, että välillä allekirjoittaneella soi yölläkin kotona korvissa joutsenten huudot ja telkkien "nirinä".

Joutsenten kosiomenot ja taistelut ovat upeaa katsottavaa. Kilpailijat (tai muuten vaan ärsyttävät tyypit) ajetaan säälimättä kovilla otteilla tiehensä. Eräs laulujoutsen sai tuta, ettei toisten kosiomenoja kannata mennä häiritsemään...

Tänne et tule!
Don't come here!

Takaa-ajettu nousi jäälle ja käänsi selkänsä takaa ajajalle. Turvassa!
Miten väärässä sitä joskus voikaan olla!

Voi ei! Katso taaksesi! Juokse!! ei kun siis lennä!
Oh no! Look behind! Run!! No, I mean fly!


Reppana sai kuritusta niin että allekirjoittaneen sydäntä alkoi kylmätä. Lopulta takaa-ajettu lensi pois.


Voittaja!
The Winner!
Vain me kaksi!
Just us two!

Kyhmyjoutsenilla päivä oli rauhallisempi.
Mute swans had a peacefull day.

Välillä ohitsemme lensi lintuja. Lentävien lintujen kuvaamisessa on omat haasteensa. Kuten esim. se että usein niiden kauneutta jää tuijottamaan niin, että unohtaa kokonaan kameran olemassa olon...


Kyhmyjoutsen parvi lensi matalalla.
The flock of mute swans flew low. 

Telkkä uroksen ilme ei ole kovin ystävällinen, allekirjoittanut sai kuitenkin kuvata.
he look of a common goldeneye male is not very friendly, but he did let me take a photo.




Isokoskelot ovat saapuneet!
Common mergansers are here!

Pelloilla

Se että töyhtöhyypät ovat saapuneet ei varmaan ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. Niitä lentelee nyt peltojen yllä joka puolella ja osa nokkii maata ruokaa etsien. Töyhtöhyyppä on muuttolinnuista ensimmäisiä, niitä tulee Suomeen jo maaliskuussa. Vastaavasti ne myös lähtevät pois aikaisin, osa jättää Suomen jo toukokuussa, syysmuuton huippu on kuitenkin heinäkuussa.


Töyhtöhyyppä lumisella pellolla.
The northern lapwing on the field


























Tänä keväänä olemme nähneet Pipomiehen kanssa usein metsäkauriita. Nämä kauniit, sirot kauriit saavat aina suupielet kääntymään yläasentoon. Ne ovat lisäksi erittäin uteliaita. Niistä on tavattoman mielenkiintoista seurata kuvaajan touhuja. Ne myös poseeraavat kuvaajalle varsin auliisti... kunhan kuvaaja on rauhallinen ja välttää nopeita liikkeitä.

Moi! Ota nyt minustakin kuva, kuka nyt jaksaa aina katsella noita lintuja!
Hello! Take my picture too!

Omalla pihalla


Meillä pikkulinnuista sinitiainen ja talitintti ovat käyneet pönttöihin tutustumassa. Saas nähdä saammeko niistä tämän kesän vuokralaisia. Ja tuleeko kirjosieppo sitten häätämään ne ja valtaamaan itselleen kodin.

Sinitiainen on jo muutaman kerran käynyt pöntön sisälläkin. Miten hauskannäköistä onkaan sen katselu ja pöntön siivouspuuha.

Tämä sinitiainen kuitenkin ilmeisesti vain kävi pöntössä, en ole nähnyt sitä nyt muutamaan päivään.

Tanssiva sorsa


Eräänä aamuna meren rannalla, kun veden pinnalla oli hentoinen jääpeite saimme nähdä hauskan esityksen. Sinisorsa naaras käveleskeli jäällä, muita lintuja ei sillä hetkellä ollut paikalla. Äkkiä tämä sorsa alkoi tanssia! Meno oli kuin allekirjoittaneen nuoruusvuosina paikallisessa discossa ja päässäni alkoi soida tietty biisi 😃


Got the wings of heaven on my shoes
I'm a dancin' woman and I just can't lose…

























And we're stayin' alive, stayin' alive
Ah, ha, ha, ha, stayin' alive, stayin' alive
Ah, ha, ha, ha, stayin' alive...




Tässä kaikki tällä kertaa.

Lopuksi otetaan kaikki mallia sorsamammasta ja laitetaan pyrstö heilumaan!

Musiikkia saat tästä...

Juu, juu tiedän toki se oli se liukas jää kun sai sorsan kompastelemaan... 😃

Ensi kerralla lisää kauniita eläimiä ja keväthavaintoja!


torstai 12. huhtikuuta 2018

Kolme iloista saukkoa / Three happy otters

Ihanaa, se on huhtikuu! Ja kevätkin on viimein alkanut edistyä kohinalla. Muuttolintuja näkyy taivaalla, vedessä ja maalla. Allekirjoittanut ja Pipomies ovat odottaneet tätä jo kovasti.

Vanhojen tuttujen kohtaaminen


Kuten pidempään blogiani lukeneet tietävät, meillä kevään seuraaminen alkaa jo tammi- helmikuun vaihteessa. Silloin lähdemme merenrannalle etsimään saukkoa! Tuota jo meille tutuksi käynyttä kaveria. Niin teimme myös tänä vuonna.

Kävimme usein vanhoilla tutuilla paikoilla, jossa olemme ennen saukon nähneet. Nyt kuitenkin saukkoa ei näkynyt! Paljon näkyi kyllä jälkiä, joista tiesimme, että saukko on käynyt paikalla, mutta itse saukko pysyi poissa. Voi mikä harmi!!

Lopulta olimme jo melkein luopuneet toivosta. Olimme taas kerran asettuneet "väijyksiin" ja odottelimme ja odottelimme. Ei vaan näkynyt saukkoa. Pipomies totesi, että nyt lähdetään kotiin. Allekirjoittanut oli jo laittamassa pois kameravarusteita, kun äkkiä näimme kaukana toisella puolen merenrannalla jotain liikettä! Sanoin Pipomiehelle, että siellä on varmaan vaan variksia. Toiverikkaana kuitenkin tähyilin kaislikkoon, josko kuitenkin se olisi saukko. Ja kyllä! Siellä oli saukko. Eikä vain yksi vaan 3 saukkoa! Eli viime keväänä näkemämme kolmikko, emo ja kaksi poikasta oli vielä yhdessä! Voi sitä riemua! Kaukanahan he olivat, kunnon kuvia ei saanut, mutta tärkeintä oli havaita, että kaverillamme on kaikki kunnossa!

Kolme iloista saukkoa.
Three happy Eurasian otters.

Seurasimme saukkojen touhuja hyvän aikaa. Toiveemme siitä, että saukot tulisivat edes hieman lähemmäksi ei toteutunut, mutta ei se haitannut. Lähdimme kotiin hyvillä mielin. Ja päätimme tietysti tulla taas pian takaisin!

Pari viikkoa tämän kohtaamisen jälkeen lähdimme uudestaan saukkoja katsomaan. Matkalla näimme metsäkauriita pellolla. Ne kaivelivat ruokaa lumen alta.

Kauriit pellolla syömässä.
The European roe deers were eating on the field.

Katselimme kauriita jonkin aikaa, ne eivät olleet meistä moksiskaan. Välillä joku niistä nosti katseensa, katseli metsään päin, varmaan sieltä kuului jotain ääniä. Mitään hälyttävää ei ollut kuitenkaan, koska jatkoivat heti ruokailua.

Meidän matkamme jatkui saukkojen luo. Tällä kertaa meitä odottikin paikalla yllätys! Emon ja poikasten lisäksi paikalla oli uros saukko! Hän pysytteli kuitenkin poissa kolmikon luota.

Hetkinen! Ihan kuin jostain kuuluisi outoa ääntä...
Wait! I here a funny noise...
Minulla on kiire!
I'm in a hurry!




Saukko on nopea eläin!
The Otter is a fast animal!

Poikaset leikkivät meressä, ihan allekirjoittaneen nenän alla, mutta en ehtinyt kuvata! Toisaalta, eihän kaikesta aina tarvitsekaan valokuvaa, joskus voi vain nauttia näkemästään.

Uusia tuttavuuksia



Jostain syystä en ole koskaan onnistunut näkemään luonnossa koskikaraa. Tuota hauskaa pikku lintua, joka toisin kuin monet muut linnut, tulee Suomeen talvehtimaan. Toki sitä tavataan Pohjois-Suomessa pesimälintunakin, mutta vain 250 - 350 paria. Tämän pastoriksikin kutsutun linnun voi nähdä virtaavien vesien ääreltä. Niistäpä juuri itsekin olen lintua käynyt etsimässä.

Tänä vuonna kävimme taas paikalla, jossa muut ovat kertoneet linnun nähneensä. Oli todella kaunis, aurinkoinen päivä. Allekirjoittanut etsi katseellaan lintua. No, koskikaraa ei näkynyt, mutta kuvasin virtaavaa koskea. Onhan sekin kaunis. Välillä päätimme käydä katsomassa kosken äärellä olevaa metsikköä, sieltä kuului ainakin käpytikan nakutusta. Löysimmekin heti käpytikan, otin pari kuvaa. Sen jälkeen palasimme koskelle. Havaitsin, että koskikara oli saapunut. Siellä se seisoi jäällä ja sukelteli jäiseen veteen. Koskikara sukeltaa ravintoa virtaavasta vedestä.

Tulin tästä kohtaamisesta iloiseksi. Seisoimme kauan siinä koskella ja katselimme koskikaraa.

Koskikara, arvaatko tästä kuvasta, mistä koskikara on saanut lempinimen pastori?
White-throated dipper

Kotimatkalla näimme hirven metsikössä. Otin siitä kuvia ja se katseli minua ensin uteliaana.

Komea, utelias hirvi.
Gorgeous, curious moose.



























Aika pian kuitenkin hirvi menetti kiinnostuksensa allekirjoittanutta kohtaan ja käänsi minulle... no, selkänsä... 😊

Minä jatkan nyt syömistä!
I'm gonna eat now!



























Kotona ajoin kamerasta koneelle koskella ottamani kuvat. Ja mitäpä niissä näinkään! Oikeasti koskikara oli ollut paikalla jo alussa, kun luulin kuvaavani pelkkää vettä ja jäätä. Siellä se seisoi kaukana jään reunalla, mutta kameran etsimessä sitä en ollut huomannut, enkä paljaalla silmällä koskea ihaillessa.

Koskikaran lisäksi olemme tavanneet toisenkin uuden tuttavuuden. Olimme eräänä pilvisenä päivänä ajelemassa ja kuvaamassa. Emme nähneet kuitenkaan mitään erikoista vakipaikoillamme. Kotiin päin ajellessa näimme eräällä hakkuuaukealla jonkun tarkkailemassa ympäristöä sähkölangalla. Lähelle päästyämme tajusimme tarkkailijan olevan pöllö. Pöllö lennähti pian pois kauemmas metsikköön, josta emme sitä nähneet. Pian pöllö kuitenkin lensi hakkuuaukealla olevaan puuhun ja sain siitä kuvia. Elämäni ensimmäiset kuvat viirupöllöstä!

Minä lepäilen tässä hiukan.
I just rest here for a while (The Ural owl).
No ota nyt sitten vielä pari kuvaa.
Okei, take couple more photos.
Mietteliäs vai unelias?
Thoughtful or sleepy?



Upea lintu! Toivottavasti tapaamme hänet joskus uudelleen.

Kävimme toisenkin kerran katsomassa koskikaraa. Samalla ajelimme muutenkin kotimme lähiseutuja katsomassa. Paikalle olivat jo saapuneet ensimmäiset laulujoutsenet. Tuolloin ei paikalla ollut vasta kuin yksi pariskunta. Nyt niitä on jo huomattavasti enemmän.

Lentoon!
Let's fly!

Siinä merenrannalla seisoskellessa huomasimme jonkin pisteen taivaanrannassa ja se lähestyi meitä kovaa vauhtia. Pian tajusimme, että kyseessä on merikotka. Merikotka ohitti meidät ja samantien Pipomies sanoi "Tuolta tulee toinen, ihan meitä kohti". Ja todellakin, toinen  merikotka ohitti meidät erittäin läheltä. Kiljaisin Pipomiehelle "Väistä!!" Ja hän väisti... Ihmetteli sitten, että mitä kiljun, eihän se kotka hänen päälleen tule. Sanoin "Ei niin, mutta kun sun pää oli edessä, en olisi saanut kunnon kuvaa"... 😃
Tämän jälkeen lensi vielä kolmaskin merikotka, mutta hieman kauempaa.

Merikotkan siipien kärkiväli on 1,9–2,4 m, se on tällä perusteella Suomen suurin lintu. Painon perusteella se taas on kyhmyjoutsen.
The white-tailed eagle, has 1.9–2.4 m (5.8–8.0 ft) wingspan.




























Merikotkien ylilennon jälkeen lähdimme koskelle katsomaan, näkyykö siellä koskikaraa. Siellä hän sukelteli ruokaa itselleen ja välillä tuli moikkaamaan kivelle. Tuntuu uskomattomalta, että noin pieni lintu pystyy kävelemään kosken pohjalla ja etsimään sieltä ruokaa! Ja vielä hyisessä, jäisessä vedessä. Itseä alkaa palella jo pelkkä ajatuskin!

Viroksi koskikara on vesipapp eli vesipappi.
In Estonia White-throated dipper is called vesipapp. waterpriest



























Kauempana joella näimme sorsia uimassa. Aurinko oli jo painumassa mailleen, joten värimaailma oli hyvin sinivoittoinen.

Sinisorsia
Mallards



























Lähdimme ajelemaan kotiinpäin, matkalla napsin vielä kuvia kauniista auringonlaskusta.

Auringonlasku maalaa maiseman kauniiksi.
The sunsets makes everything looks so colorful.



























Tämän jälkeen maisema on muuttunut hetkessä keväisemmäksi. Ja joutsenia, niitä on nyt joka puolella!

Laulujoutsen
The Whooper swan



























Ensi kerralla lisää joutsenia ja muita kevät muuttajia.

The Eurasian bullfinch


Tässä kaikki tällä kertaa. Loppuun vielä kuva punatulkusta, jonka nappasin käydessäni äitini luona kylässä. Hänellä on ollut taas paljon ystäviä ruokinnalla.

Hyvää kevättä!! Muistakaa tarkkailla niitä kevään merkkejä ja ihailla lintuja ja luonnon kauneutta!