Haukan katse / The look of a hawk

Maaliskuun loppupuolella muuttolintuja alkoikin jo näkyä paljon. Loviisan Söderby on yksi lempi- ja vakituisista lintuhavaintopaikoistamme. Se sijaitsee noin 25 km päässä Loviisasta, Saaristotien päässä. Matkan varrella voi poiketa hieman ja käydä samalla ydinvoimalan portilla, jos se kiinnostaa.

Söderby

Söderby on hyvä paikka käydä katsomassa lintuja, koska tahansa, kenen tahansa. Ainoa vaatimus on oma auto. Paikassa ei tarvita välttämättä edes kiikareita, usein vesilintuja uiskentelee niin lähellä, että ne näkee paljaalla silmälläkin. Jos malttaa odottaa hetken, näkee huhtikuun jälkeen melko varmasti harmaahaikarankin lentävän ohitse, merimetsoja näkee koko ajan ja useampikin joutsen perhe saattaa uiskennella lähistöllä. Naurulokit ja tiirat kalastavat ihan nenän edessä, silkkiuikut sukeltelevat hieman ujoina kauempana ja tukkasotkat ja lapasorsat epäileväisinä tarkkailevat rannalla olijaa aika kaukaa.

Ja matkan varrella näkee petolintuja melko varmasti, ainakin, jos pitää silmät auki. Mutta! Tie on mutkikas ja hirviä ja kauriita saattaa olla äkkiä tiellä, joten pitäkää keskittyminen ajamisessa!! Meillä onkin selkeä työnjako, Pipomies keskittyy ajamiseen ja minä tarkkailen ympäristöä. Kimeä kiljaisu pelkurin penkillä on merkkinä siitä, että nyt näkyy jotain kuvattavaa. Tällöin Pipomies tietää nopeasti hakea sopivan paikan ajaa auto tien sivuun, jotta allekirjoittanut pääsee ulos autosta kuvaamaan.

Me kävimme tänä vuonna ensimmäisen kerran Söderbyssä maaliskuun puolenvälin jälkeen. Tuolloin paikalla oli useampikin kyhmyjoutsen, nyt tosin hieman kaukana. Lisäksi oli merihanhia ja kanadanhanhia. Merimetsoja ja harmaahaikaroita ei tuolloin vielä näkynyt.

Joutsenet olivat saapuneet jo tännekin!
The Muteswan

Löydätkö kuvasta kyhmyjoutsenen lisäksi myös merihanhen??

Kotimatkalla näin puussa petolinnun. Eli tässä vaiheessa kimeä kiljaisu, HAUKKA! ja Pipomies ajoi tien sivuun ja allekirjoittanut kömpi autosta ulos... Ai niin turvavyöt on paras irroittaa... ja sai napattua pari kuvaa, ennenkuin haukka oli jo liidellyt kameran ulottumattomiin.

Mikä haukka? Jos et tiedä niin arvaa.
Guess what hawk? 

Kantele

Maaliskuun 28. päivä oli historiallinen. Koronatilanteen takia Uudenmaan raja suljettiin. Lintutarkkailuun tilanne vaikutti sen verran, että emme päässeet Virojoelle tekemään ensimmäistä retkeä, kuten usein maaliskuun lopulla olemme tehneet.

Mutta onhan Uudellamaalla todella paljon hienoja kohteita. Nyt piti vaan miettiä, missä ei olisi ihan hirveästi ihmisiä. Ajoimme kerran jonkun luontokohteen ohi ja parkkipaikka oli niin täynnä, että auton olisi joutunut jättämään kilometrien päähän.

Me suunnistimme Kanteleelle, Pukkilaan. Ensimmäisen kerran kävimme siellä muutama vuosi sitten, kun satuimme kuulemaan radiosta luonto-ohjelman, jossa Pirkka-Pekka Petelius vieraineen seurasi keväistä lintumuuttoa Kanteleella.

Pelloilla ei nyt ollut paljon vettä, yleensä Kanteleella on suuret peltoalat tulvaveden alla, ja lintuja tuhansia. Nyt pellolla oli vain muutama joutsen ja metsähanhia. Kaukana näkyi lennossa isoja metsähanhiparvia. 

Metsähanhia, tundrahanhia ja laulujoutsenia pellolla.
Taiga bean geese, Greater white-fronted geese, Whooper swans

Vähän ajan kuluttua alkoi paikalle saapua lisää tundrahanhia. Ne eivät kuitenkaan lopulta laskeutuneet pellolle, vaan jatkoivat matkaansa.

Allekirjoittanut on oppinut tunnistamaan tundrahanhen sen tuntomerkeistä hyvin. Aikuisella tundrahanhella nokka on valkoinen, nokan juuri ja nokka ovat lähes yksivärisen vaalean ruusunpunaiset. Nuoren tundrahanhen sekä nokka, että nokan tyvi on harmaa. Aikuisella linnulla on vatsassa tummat poikkijuovat. Nuorelle tundrahanhelle ilmaantuvat aikuispuvun tuntomerkit seuraavan kesän sulkasadossa.

Näissä lentokuvissa näkyvät hyvin tundrahanhen tunnusmerkit.
Greater white-fronted geese

Siinä tundrahanhia kuvatessa huomasin myös nokkosperhosen. Se laskeutui sopivasti kuvattavaksi. Kevään ensimmäinen perhoskuva!

Nokkosperhonen
The Small tortoiseshell

Kotimatkalla näimme vielä isokoskeloita ja kyhmyjoutsenia. Toki niitäkin piti kuvata 😉

Isokoskelo koiraita lennossa.
Common mergansers

Kyhymyjoutsen pari uiskenteli rannan tuntumassa. Kuvaaja havaittiin heti...
Muteswans noticed me right away...

Pellinki

Huhtikuun aloitimme Pipomiehen kanssa käymällä Pellingissä, Porvoon saaristossa. Saareen pääsee lossilla. Lossi kulkee Tirmosta tosi tiheällä aikataululla.

Piipahdamme Pellingissä muutaman kerran kesässä. Saarella on kaunista ja joskus siellä näkee kauriita ja paljon erilaisia lintuja.

Matkalla näimme ensimmäiset merimetsot. Niitä oli eräällä luodolla paljon. Samalla, kun kuvasin merimetsoja kuvasin myös vieressäni tepastelevaa mustarastasta.

Merimetsot ovat saapuneet!
Great cormorants

"Jaahas, jaahas, sitä kuvataan muita! Kuvaapas minua välillä..."
Common blackbird

Matkan varrella näimme myös tämän kevään ensimmäiset harmaahaikarat. Niiden näkemisessä on aina jotain erityistä! Siellä hän seisoa könötti kaislikon reunalla! Aika kaukana, mutta kuitenkin! Kohta paikalle saapui toinenkin harmaahaikara ja kolmas!

Ei onnistu piilottelu!
The Grey heron

Ja kaveri saapuu paikalle.

Pellingissä näimme aika vähän lintuja. Ja kaikki olivat kovin kaukana. Ensimmäiseksi menimme eräälle Sandholmsuddeniin, vierasvenesatamaan, siellä kuulimme meriharakan, mutta emme nähneet. 

Styrjon kääntöpaikalla on kauniit näkymät merelle. Silkkiuikku ui jossain kaukana, mutta tunnistimme sen kuitenkin. 

Matkalla takaisin lossille näimme eräällä pellolla merihanhia. Niitä jäimme joksikin aikaa katselemaan.

"Okei, joku outo tyyppi tuojottaa meitä tuossa takana, katso sinä kuitenkin nyt muka oikealle, niin minä tarkkailen tilannetta vasemmalla... älä nyt katso sinne taakse!!"
Greylag geese

Kotimatkalla olinkin aika väsynyt. Katselin silti silmä tarkkana maisemia. Jos vaikka näkisimme petolintuja. Olihan kello jo paljon, sopiva aika niiden näkemiseen. Ja kyllä! Langalla istui haukka. Ajoimme kuitenkin ohi, ennenkuin ehdin sanoa Pipomiehelle mitään.

Pipomies siis ajoi jonkin matkaa, kunnes tuli hyvä paikka kääntyä takaisin. Olin varma, että haukka on jo lentänyt tiehensä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan haukka istui edelleen langalla. Sain ottaa paljon kuvia, välillä lintu vaihtoi hieman paikkaa, mutta poseerasi kauan. Sen katse tuntui välillä kohdistuvan suoraan meihin! Hienoa! Oli jo aika pimeää, joten kuvat eivät ole kovin tarkkoja.

Hiirihaukka on tarkkana! Näkyykö ruokaa!
The Common buzzard

Nyt ei enää jaksa poseerata, morjens!
Haukka tämän kirjoituksen 3. kuvassa on myös hiirihaukka, arvasitko oikein?
The hawk ín the image number 3 in this blog post is also Common buzzard.

Olipa hieno nähdä haukka näin läheltä. Kotimatka sujui iloisissa merkeissä. Kyllä on luonto on ihana 💗!

Tässä kaikki tällä kertaa. 

Hanhia, hanhia, hanhia... / Geese, geese, geese...

Vuosi on vaihtunut! Rakas lukijani, toivon, että se on alkanut Sinulla mahdollisimman onnellisesti. Olemme vuodessa 2018, saas nähdä missä vaiheessa allekirjoittanut oppii kirjoittamaan oikean luvun. Yleensä se tapahtuu tuossa heinäkuun korvilla!

Kuten viime blogissani lupasin, tässä blogissa on hanhia. Ja toki muitakin lintuja löytyy. Lintujen
syysmuuton aikaan meillä oli pari kohdetta, jossa kävimme muutaman kerran. Yksi oli Iitin Sääskjärvi, jossa oli paljon valkoposkihanhia. Sääskjärvi on muutenkin kaunis paikka, suosittelen käymään. Lintutornilta on hyvä näkymä järvelle ja järven toiselle puolelle pääsee myös hyvin. Valkoposkien lisäksi nyt syksyllä oli myös haukkoja, merikotkia, urpiaisia, lokkeja... Usein paikalla on myös taveja ja muita pieniä vesilintuja.

Hanhien kokoontumispaikat keräävät myös petolintuja. Tätä haukkaa eivät hanhet kiinnostaneet, se lensi ohi.
This hawk wasn't interested about geese, it fly away.

Osa hanhista oli ruokailemassa tiellä. Ja vartija piti huolen, etteivät pedot yllätä.
Some geese were eating on the road. And one of them was a security bird!

Katselimme valkoposkihanhia, ne ruokailivat pellolla kaikessa rauhassa. Jonkin ajan kuluttua näimme merikotkan lähestyvän hanhien olinpaikkaa. Sekin kuitenkin lensi ohitse ja metsän taakse. Allekirjoittanut kuvasi hanhia kaikessa rauhassa, ne eivät minusta välittäneet yhtään.

Äkkiä, simänräpäyksessä kaikki hanhet nousivat yhtäaikaa ilmaan! Ne melkein lensivät allekirjoittanutta päin! Se merikotka!! Ovelana olikin kiertänyt metsän takaa hanhilauman taakse ja hyökkäsi sieltä hanhilauman kimppuun!

Pakoon!!!
Let's go!!!

Valtava määrä hanhia lennossa kuitenkin tuntui sekoittavan merikotkan pää. Se yritti valita itselleen sopivaa uhria...

"Kenet näistä nyt ottaisin!"

"Now… Who should I choose…!"

Merikotka jahtasi hanhia aikansa, mutta joutui lopulta lähtemään pois tyhjin suin, tai kynsin.

Hetken aikaa kaikki hanhet olivat lennossa, osa kaarsi jonnekin kauemmas. Järvikin tyhjeni hanhista.

Mitä! Ei hanhia! Mutta onpas kauniit syksyn värit!

What! No geese! But look at those beautiful colors of fall!

Pian hanhet kuitenkin rauhoittuivat ja palasivat. Osa laskeutui järvelle ja osa takaisin pellolle allekirjoittaneen viereen.

Järvelle laskeutuneet asettuivat aika kauas rannasta. Se tosin ei paljon auttanut, merikotkia kävi vähän väliä niitä saalistamassa. Valitettavasti tilanteet olivat liian kaukana kuvattavaksi.




Merikotkia kävi kaksikin pelottelemassa myös pellolla olevia hanhia. Saalista nekään eivät saaneet. Huono päivä Sääskjärven merikotkille, hyvä hanhille.

Me päätimme vaihtaa paikka ja lähteä Elimäelle, siellä oli mediankin mukaan ihan ennätysmäärä hanhia. Maailmassa arvioidaan tälle hetkellä olevan noin miljoona valkoposkihanhea (riippuen mistä tietoja lukee...) ja parhaimmillaan Elimäellä oli noin 300 000 valkoposkea! Täytyyhän sitä mennä katsomaan. Ja kun jo olimme niin lähelläkin!

Elimäelle kuitenkin ensimmäisenä näimme eräällä pellolla, joen varrella kauniin näyn! Siellä oli laulujoutsenia, metsähanhia, taveja ja muita vesilintuja uimassa, syömässä ja lepäilemässä. No, oli siellä muutama valkoposkihanhikin, mutta vain muutama.

Lepäilyä ennen pitkää muuttomatkaa.

Birds are resting before the long migration.

Pienemmät vesilinnut nousivat välillä lentoon...

Small waterbirds fly away every now and then…

... ja palasivat taas uimaan jokeen.

… and then they came back to river to swim.

Olisin voinut seisoa siinä pellon reunalla vaikka kuinka kauan, mutta piti vielä nähdä se iso valkoposki porukka!

Paikalla olikin paljon ihmisiä, kukin eri paikoissa. Monella oli mukana kamera tai kaukoputki, useimmilla molemmat. Me mietimme mihin laittaisimme auton ja asettuisimme kuvaamaan. Siinä miettiessä tuntui, että minua tuijotetaan!! Ja kyllä, tunne oli aivan oikea. Pieni tikli oli laskeutunut läheiseen puuhun ja katseli minua sieltä varsin epäluuloisen näköisenä.

"Mitähän tuokin tuossa touhuaa! Ja nyt se huomasi minut, katsonpa sitä oikein vihaisesti!"

”What is she doing! Well, now she noticed me, I’ll give her a real angry look!”

Pihlajissa oli rastas syömässä marjoja.

Thrush was eating berries in a sorbus.

Lopulta saimme auton parkkiin ja kameran kuvausvalmiiksi. Valkoposkia oli ihan tajuttomasti! Ja mikä meteli! Hanhet olivat paikalla useamman viikon, tunsin siis toisaalta suurta myötätuntoa lähistöllä asuvia ihmisiä kohtaan! Allekirjoittaneelle ja Pipomiehelle elämys oli tietysti upea.

Osa 300 000 valkoposkihanhesta!
Almoust 300 000 geese!

Moneen otteeseen hanhet pelästyivät jotakin ja lähtivät lentoon. Pari kertaa näimme merikotkan käyvän täälläkin.

Blogin lopussa on video, josta voit kuunnella ja katsella kun hanhet lähtevät kaikki lentoon.

Aika kauan seisoimme ja katselimme hanhia. Sitten söimme evästä ja päätimme ajaa vielä pienen reitin lähitienoilla ennen kotiin menoa.

Eräällä pellolla oli laulujoutsenia syömässä. Valo alkoi olla vähissä, mutta sain silti kaverit kuvattua. Huomasi, että kesällä on paljon satanut. Pellot olivat todella pehmeät ja mutaiset.

Vasemmalla ei vaaraa! Ei myöskään oikealla!
No dancer on the left or right!

Ja sitten olikin auringon laskun aika. Auton keula kohti kotia. Kotimatkalla oli vielä pakko pysäyttää pari kertaa ja napata kuvia auringonlaskusta.

Hanhetkin ovat käyneet järvelle nukkumaan.
Geese are sleeping on the lake.

Next time we will start the already traditional vote for
the best picture in Tarjan turinat. Get ready to take a look
at the pictures and vote.

Tämän aurinkolasku kuvan myötä toivotan hyvää tammikuun jatkoa.

Ensi kerralla alkaa perinteinen vuosittainen äänestys, eli vuoden 2017 parhaan Tarjan turinat kuvan äänestys! Olkaapa valmiina katsomaan kuvia ja äänestämään!

Haukkoja syyskuussa osa 1/2

Syyskuun loppu on tuonut pikkulinnut pihallemme. Ne tulevat kaksi kertaa päivässä, lähes aina täsmälleen samaan aikaan. Kurkkivat kaikki talon ja autotallin lautojen raot, etsivät maasta hyönteisiä ja ihmettelevät allekirjoittaneen kameraa.

Nyt minulle myös on selvinnyt miksi kukkaruukkujen kukat ovat välillä poikki ja kukan keskellä saattaa olla kolo.

Talitinttihän se on käynyt etsimässä ruokaa kukista!

Perhosiakin on vielä lennellyt aurinkoisina päivinä.

Kotikonnuilla olemme jonkin verran ajelleet tekemässä lintuhavaintoja. Kanadanhanhia ja valkoposkihanhia on näkynyt paljon.

Kanadanhanhia Loviisan lahdella.

"Mitä höpötät, en minä ole mikään hanhi!!"

Pipomies ottaisi kuulemma mieluusti
näin aikaansaavan kaverin mukaan ensi
talven metsätöihin...

Erittäin mielenkiintoisen havainnon teki myös ystävämme. Ja pakkohan sitä ole allekirjoittaneenkin käydä katsomassa ja kuvaamassa. 

Majava oli käynyt läheisellä joella. Majavaa emme valitettavasti havainneet, mutta todisteet puhukoon puolestaan...

Pesä saattaa olla satojen metrien päässä tästä, joten emme ole lähteneet vielä ainakaan pidemmälle sitä etsiskelemään. 

Kotikontujen lisäksi  päätimme eräävä viikonloppuna lähteä Virolahdelle katsomaan näkyykö siellä muuttajia. Vietimme siellä kaksi päivää peltoja ja merenrantaa tarkkaillen. 

Ensimmäisenä päivänä suunnistimme suoraan pelloille. Vaalimaanjoen varrella olevalla pellolla oli parikymmentä joutsenta.

Kutkuttaa, kutkuttaa...

Vaalimaanjoen kaunista maisemaa.  Ja huomaa kauniit heijastukset...

Joskus sitä näille reissuilla näkee sellaista, joka saa hätkähtämään. Ja nyt erään mutkan jälkeen kävi näin. Aluksi arvelimme eksyneemme totaalisesti, toiseen aikaan ja paikkaan...

Väittävät että dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon 65,5 miljoonaa vuotta sitten.. 

No, kyseessä oli tietenkin veistos!


Iltasella saimme katsella kaunista tuulihaukkaa. Olen nähnyt toki tuulihaukkoja ennenkin, mutta näin kauan en koskaan ole päässyt sen toimintaa seuraamaan. Nyt tämä yksilö ei välittänyt meistä mitään, vaan kaikessa rauhassa metsästi pellolla ja saaliin saatuaan söi sen vieressämme langoilla. Huomasimme kaukana isommankin haukan istuvan puussa. Ei kuitenkaan tullut tarpeeksi lähelle.

Haukan tarkka katse havaitsee pellolla hiiren tai myyrän!

Metsästys oli onnistunut.

Lopulta lähdimme Pipomiehen kanssa pois ja jätimme tuulihaukan jatkamaan syömistä.

Valkoposkia näkyi runsaasti. Niitä oli pelloilla tuhansia, varmaan kymmeniä tuhansia joissakin paikoin.

Valkoposkien parvi laskeutumassa pellolle illan hämärässä.

Allekirjoittanut oli tyytyväinen ensimmäisen päivän tuloksiin.Lähdimme kotiin nukkumaan, jotta jaksaisimme heti aamusta tulla Virolahdelle uudestaan.

Toinen päivä valkeni myöskin kauniina. Aamupalan jälkeen lähdimme jälleen lintuja tarkkailemaan.

Ensimmäiseksi kävimme Hanskin satamassa katsomassa siellä koko kesän asustelleita silkkiuikkuja. Siellähän ne vielä olivat. Nuoriso oli kauempana, mutta aikuiset linnut olivat kuvaus etäisyydellä.

Tämän jälkeen menimme Kurkelan peltoja katsomaan. Siellä usein tekee mielenkiintoisia havaintoja. Ja niin nytkin! Haukka!! Allekirjoittanut kiljaisi innoissaan, kun näin ison linnun eräässä puussa. Arvelin kyseessä olevan hiirihaukan, mutta miksi sillä oli valkoinen pyrstö...

Lintu lähti puusta ja allekirjoittanut yritti epätoivoisesti saada asetuksia ja tarkennuksia kohdilleen. Himpura! Se ehtii mennä ennenkuin saan yhtään kuvaa!

Mutta eipäs mennytkään. Tämäkin lintu jäi pellolle metsästämään, joten sain rauhassa kuvata sitä jonkin aikaa.

Eihän tämä mikään hiirihaukka olekaan vaan piekana, sanovat paremmin lintuja tuntevat. Eli uusi laji allekirjoittaneelle!
Saali havaittu pellolla!

Valmiina sieppaukseen... Valitettavasti ei tullut tällä kertaa saalista.

Lopulta piekana otti lisää korkeutta ja kaarteli kauemmas. Ja me ajelimme pois. Emme kuitenkaan päässeet kuin noin kilometrin päähän, kun saimme taas haukan tähtäimeen. Mietin ensin, että kyseessä saattaisi olla sama piekana, mutta tämän kyllä tunnistin hiirihaukaksi, kun se tuli lähemmäksi.

Upeita ne on nämä haukat!

Teimme pitkän ajelun Virolahden ja Miehikkälän maisemissa. Ja haukkoja näkyi useita. Useimmat liian kaukana tai sitten allekirjoittanut ei ehtinyt kuvata. Mutta hienoa niitä oli kuitenkin katsella. Pitkään saimme katsella sinisuohaukkaakin joka myös oli ruoan hankinnassa.

Niin kaukana...

Ruokaa, ruokaa...

Illan hämärtyessä kuvasin vielä pellolle kokoontuvia valkoposkihanhia. Sitten kotiin ja nukkumaan! Seuraavaksi päiväksi oli luvassa lisää mielenkiintoisia kokemuksia. Mutta niistä seuraavassa blogikirjoituksessa!

Loppuun kuva syyshortensiasta, joka oli jokin aika sitten vielä näin kaunis.


Hyvää alkanutta lokakuuta!