maanantai 29. syyskuuta 2014

Sumun silmässä matkalla Porkkalanniemeen

Upeat syyssäät jatkuvat! Aurinko paistaa ja aika lämmintäkin on päivisin. Haikeus hiipii kuitenkin mieleen... Linnut lentävät jo isoina parvina ja suuntana on tietysti etelä, täytyy vain muistaa, että ensi keväänähän ne tulevat takaisin.










Työpaikan pihalle tuli eräänä päivänä parvi erilaisia pikku lintuja. Kova sirkutus ja viserrys täytti pihan ja kotiin lähtiessä jäin ottamaan pikkuisista kuvia ja katselemaan heidän touhujaan. Eivätpä nuo pelänneet kuvaajaa vaan tulivat nokkimaan maata ihan jalkojen juureen, jotain erikoisen herkullista siis ilmeisesti oli tarjolla.
















Pitkästä aikaa kävimme myös jenkkiautollamme cruisailemassa. Kävimme Lahdessa useamman auton voimalla ystäviemme kanssa. Ilma sattui kohdilleen ja Lahdessa kaunis auringonlasku sai autot ja maiseman näyttämään todella kauniilta.


Kultaiset, karvaiset cruisailijat ystäviemme cadillacissa

Lahdessa on aina paljon hienoja autoja. Muutenkin Lahden Cruising kuuluu suosikkeihini.






Cruising lenkki ajettiin tietysti muiden mukana.
 
Letkassa perässä ajoivat ystävämme Torinolla
Upeat, vanhat hopeapajut reunustavat katua matkan varrella.
Koska letka käy kääntymässä liikenneympyrässä, saa hyvin kuvattua muita autoja.

Cruisailun jälkeen oli aika kääntyä kotia kohden. Kahville ehdittiin sentään vielä. No, allekirjoittanut ei kahvia juo, mutta jostain syystä sitä tulee aina sanottua, että mennään kahville.

Karvaiset cruisailijat tarkkailivat tilannetta autosta...

 

Porkkalanniemi

Edellisessä blogissa mainitsin, että kävimme Porkkalassa. Silloin päätimme, että palaamme sinne vielä. Ja toissa sunnuntaina oli sopivasta aikaa. Aamulla herätyskello soi jo ennen viittä, sillä olimme päättäneet, että ennen seitsemää pitää päästä matkaan. Ja ihme kyllä, jopa allekirjoittanut heräsi ajoissa ja muutamaa minuuttia vaille seitsemän matkamme kohti Porkkalaa pääsi alkamaan.

Ensimmäisenä pysähdyimme kylläkin jo muutaman kilometrin päässä kotoa. Olimme saaneet vinkkiä, että läheisellä pellolla on aamuisin kurkia ja hanhia.

Sumu oli kuitenkin aamusta niin sankka, ettei lintujen kuvaamisesta tullut mitään. Muutaman kuvan otin kuitenkin.

Jostain kuului kova hanhien kalkatus
Linnut aamulennolla
Aurinko nousee...
Kurkia sumussa

Odottelimme jonkin aikaa, josko sumu hälvenisi sen verran, että saisin kuvia linnuista, mutta lopulta oli vain pakko antaa periksi ja jatkaa matkaa kohti Porkkalaa.

Porkkalassa olisimme halunneet jotain pientä purtavaa, mutta valitettavasti sataman kahvila oli jo suljettu tältä kesältä. Tässä vaiheessa alkoi jo harmittaa, että olin tyrmännyt pipomiehen ehdotuksen eväiden mukaan ottamisesta...







Satamassa oli moni lähdössä veneellä merelle. Tässä veneen "kapteeni" tarkkana! Ja ilmeisesti myös hieman huolestuneena, koska aluksi näytti siltä että isäntä jättää emännän rannalle. Mutta emäntä tuli kyllä lopulta mukaan.














Kävelimme virkistysalueella pienen lenkin lähelle niemen kärkeä. Näkymät olivat kauniit. Paikalla oli grillauskatoskin. Ensi kerralla ihan varmasti otetaan ne eväät mukaan! Ulkolijoita oli jonkin verran. Kalliot ovat hiotuneet sileiksi ja niillä on helppo kävellä.

Varoa sai silti, kalliot olivat paikoittain märät ja liukkaat kuin jää.

Rantakallioilta näkyi kauas, luodoilla ja saarilla näkyi paljon lintujakin
Pieni "lampi" kallioiden keskellä




Joutsen perhe uiskenteli rannan tuntumassa


Perhosiakin vielä näkyi. Varmaan kuvassa on niitä tämän syksyn viimeisiä.







Kirkkaassa vedessä näkyi pohjaan hyvin




Pipomies jaksoi kävellä paljon kauemmas kuin allekirjoittanut, jolla oli jalassa huonot kengät ja nälkä alkoi kurnia vatsassa...

No hei, hei...

Lopulta oli lähdettävä etsimään jotain paikkaa, josta saisi jotain huikopalaa.





Onneksi löysimme pienen kesäkahvilan, joka oli vielä auki ja allekirjoittanut sai syötävää. Kahvilan pihalla näimme tämän pienen käärmeen. Käsittääkseni kyseessä on rantakäärme. Nopeasti livahti parkissa olevan auton alle. Näitä näkyi useampiakin, olivat tulleet tielle nauttimaan lämmöstä.





Päivän kääntyessä iltaan lähdimme kotimatkalle. Allekirjoittaneeseen iski väsymys, raitis meri-ilma teki tehtävänsä. Matkalla kuitenkin poikkesimme vielä samalle pellolle, jossa aamulla olimme käyneet. Pitihän se käydä katsomassa olisivatko kurjet vielä paikalla.

Olivathan ne, mutta nousivat juuri lentoon kun pääsimme paikalle.

Kurkien lento on näyttävää menoa
Pari joutsenta oli myös pellolla

Kaiken kaikkiaan oli mukava päivä ja illalla kotona uni maistui hyvin.





Ensi kerralla lisää autoja ja lintuja ja mitä muuta nyt sattuukaan taas kameran linssiin osumaan.

Lopuksi kuva, jossa esiintyvän kasvin nimi olisi kiva tietää, kertokaahan joku!?

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!




 

perjantai 19. syyskuuta 2014

Hämäriä iltoja ja sumuisia aamuja

Syyskuu on jo ylittänyt puolenvälin ja syksy on saapunut! Puissa on värikkäitä lehtiä ja osa lehdistä jo putoilee... Pimeä saapuu aikaisemmin, mikä hankaloittaa valokuvausta, kuvaamaan ehtii oikeastaan enää viikonloppusin, kun on päivällä vapaata. Päivät ovatkin olleet aurinkoisia ja kauniita, samoin illanruskot ovat olleet upeita!



Keväällä istutetut orvokit ja petuniat vaihdoin syyskukkasiin. Istutin tilalle krysamteeneja ja samaan ruukkuun seuraksi jotain pienilehtistä köynnöstä, joka kuulemma kestää jonkin verran kylmää. Saa sitten nähdä minkä verran...

Ja tottakai piti istuttaa yhteen ruukkuun myös syysorvokkeja.






Muuttolintuja näkyy nyt monilla pelloilla. Parina iltana olemme käyneet lähiseuduilla ajelemassa. Tässä kurkia Isnäsin pellolla iltahämärässä. Mukana oli kaksi nuorta yksilöä ja kaksi vanhempaa.







Myös fasaaniemo poikasineen oli liikkeellä. Metkan näköistä oli poikasten juoksentelu sinne tänne. Oletteko muuten koskaan kiinnittäneet huomiota, miten upeat kuviot näiden lintujen höyhenissä on?


Siiliä en ole nähnyt pitkään aikaan. Nyt osui yksi kameraan. Tomerana köpötteli eteenpäin ojassa. Meno näytti siltä, että päämäärä oli selvillä.
 




Valkoposkihanhi oli yksinään merenrannalla, minne lienee kaverit menneet.







 


Sarvisalossa ihailin auringonlaskua, millään ei olisi malttanut lähteä kotiin, mutta lopulta oli annettava periksi. Onhan se kuvaajankin nukuttava välillä. Mutta ensin oli otettava muutama kuva.



Kävimme syyskuun alussa myös Pellingissä, Porvoon saaristossa. Kaunis paikka, suosittelen käymään.

Matkalla Pellinkiin huomasin uroshirven. Katseli siinä kuvaajaa aikansa, kunnes totesi ilmeisen vaarattomaksi ja lähti jatkamaan matkaa.


Olemme tehneet myös yhden koko päivän kuvausretken, suuntasimme auton keulan kohti Läntistä Uuttamaata. Lähdimme matkaan aikaisin aamulla, kun usva vielä peitti maisemia. Silloinkin saa hienoja kuvia.

Lehmiä laitumella aamuvarhaisella
Sakea sumu kätkee helmaansa pellon elämää...
 








Fasaani uros yritti piiloutua pellolle. Komea lintu tuli kuitenkin heti huomatuksi, poskien punainen väri paljasti.

Niinpä herra päätti arvokkuutensa säilyttääkseen poistua rauhallisesti paikalta.

Ja me päätimme pipomiehen kanssa jatkaa matkaa...







Tammet reunustavat ajotietä
Kaunis maisema Fagervikissä






Ajoimme Fagervikin ruukkialueen ohi. Kaunis paikka, täytyy joskus mennä tutustumaan ajan kanssa.







Ajelimme pieniä "kinttupolkuja", sillä niillä näkee paremmin eläimiä ja kauniita maisemia. Tämä kuva kahdesta metsäkauriista on jostain Tenholan lähistöltä. Kauriita oli paikalla yhteensä neljä, mutta kaksi ehti livahtaa karkuun ennenkuin kuvaaja tajusi alkaa kuvata.

Saaristoteillä oli myös paljon pieniä metsälampia. Ja niissä ihania lumpeen kukkia.Yhdelle tällaiselle lammelle oli polkua pitkin helppo kävellä. Ja ottaa muutama kuva tietenkin...


Sorsa uiskenteli lumpeiden seassa






Välillä ajettiin lossilla. Niistä on aina mukava katsella maisemia.










Matkalla näimme kun pienlentokone laskeutui pellolle. Pellolla oli useampikin pienlentokone. Tapahtuma piti kuvata samalla kun ajettiin eteenpäin... Siis pipomies ajoi ja allekirjoittanut kuvasi...

 

Matkalla kotiin poikkesimme vielä Porkkalan niemellä. Kauriita oli paljon liikkeellä illan hämärtyessä. Kuvissa naaras ja vasa. Oli jo aika pimeää, joten kuvat eivät ole niin tarkkoja.

Ensin juostiin kovaa...

Sitten huomattiin kuvaaja ja alettiin uteliaana seurata tämän touhuja.



Kun pääsimme Porkkalan niemeen olikin hämärä jo laskeutunut ja kuu loisti taivaalla kirkkaana. Jonkin aikaa katselimme maisemia ja sitten taas oli aika palata kotiin. Näimme isoja lintuparvia, mutta oli niin pimeää ettei viitsinyt kuvata. Joskus on hyvä vain ihailla ja katsella.

Lopuksi kuva ihanasta nelijalkaisesta,  kultaisesta Nallesta, ystäviemme koirasta . Mikä katse...Ja kyllä, allekirjoittaneeseen on iskenyt koirakuume...



 Hyvää viikonloppua kaikille!