lauantai 22. joulukuuta 2018

ALASTARO R.I.P.




Joulu tulee, mutta Allekirjoittanut pysyy kesäisissä aiheissa. Tässä blogissani ei ole kyse luonnosta, vaan vauhdista!

Kuten vakituisesti blogiani seuraavat tietävät on meillä Pipomiehen kanssa luonnon lisäksi toinen rakas harrastus, jenkkiautot ja Drag Racing. Olemme käyneet lähes joka kesä Alastarossa seuraamassa Nitro Nationals kisoja. Kisoissa ajetaan useita Drag Race osakilpailuja, myös Top Fuel sarjan Euroopan mestaruus osakilpailu. Tänä kesänä kävimme kisoissa kahtena päivänä. Kisoihin liittyi haikeutta, sillä kisat järjestettiin tänä kesänä viimeistä kertaa Alastaron moottoriradalla. Ensi kesänä kisat ajetaan Kauhavalla.

Mutta tänä kesänä siis vielä kisattiin Alastarossa. Menimme paikalla ensimmäisen kerran torstaina, ensimmäisenä kisapäivänä. Tuolloin paikalla oli aika vähän yleisöä, sillä Top Fuel EM osakilpailut alkoivat vasta perjantaina.

Torstai


Olimme paikalla jo aikaisin, jotta saisimme nauttia kisatunnelmasta mahdollisimman pitkään. Saimme erinomaiset paikat seurata ajoja. Ei muuta kuin eväät mukaan ja paljon aurinkosuojaa naamaan!

Yksi päivän komeimmista keulijoista oli tämä vaaleansininen Brittiläisen Heaven & Hell Racing teamin Camaro. Allekirjoittaneen kamera suorastaan lauloi aina kun tämä auto ilmestyi radalle! Saman tiimin punainen Camaro tarjosi myöskin komeaa keulimista. Tiimissä ajajina on aviopari Rick McCann ja Carla Pittau.

Heaven & Hell Racing Team, Rick McCann

Heaven & Hell Racing Team, Carla Pittau


Päivän komeimmat Burn Outit tarjosi Top Doorslammer luokan Jere Rantaniemi Camarollaan.
Best Burn Out of the day : Top Doorslammer, Jere Rantaniemi and his Camaro
































































Päivä oli aurinkoinen ja allekirjoittanutta alkoi kuumuus jossain vaiheessa haitata. Olin varma, että poltan ihoni aurinkovoiteesta huolimatta. Laitoin päälle hupparia, huivia ja muuta, jolla koetin peittää ihoa. Lopulta olin kuin teltassa. Kyllä siinä varmaan kanssakatsojilla oli aika hauskaa meikäläistä katsellessa. Mutta enpä ainakaan palanut!

Kävin välillä ottamassa kuvia lähtöalueen takaa. Koska katsojia ei ollut kovin paljon, pääsin hyvin kuvaamaan.


Cuda lähdössä, uskoakseni kuskina on Marko Lantto.




















Super Pro Street, Hannu Flink 
Ja tietysti Rickin Camaron upea keulinta piti kuvata tästäkin kuvakulmasta...


























Tosi nopeasti meni tämä ensimmäinen päivä kisoissa. Olimme hieman ajatelleet, että jäisimme yöksi lähistölle ja tulisimme heti seuraavana päivänä perjantaina uudestaan. Sää tiedotus lupasi kuitenkin sadetta ja sadehan tietää sitä, ettei mitään ajoja voida ajaa. Niinpä lähdimme ajamaan kohti kotia ja päätimme palata Alastaroon vasta sunnuntaina, kisojen viimeisenä päivänä.


Sunnuntai


Taas aamulla herätys klo 04:00, jotta päästään hyvissä ajoin perille Alastaroon. Ja olimmehan me paikalla hyvissä ajoin, itseasiassa melkein ensimmäisenä ajoimme auton parkkiin.

Saimme lisäksi todella mieluisaa seuraa katsomaan kisoja kanssamme, ihastuttava serkkuni vaimo.

Nyt katsojia olikin monin verroin torstaihin verrattuna. Olihan tämä kaikkien aikojen viimeinen Darg Racing kisa Alastarossa (ainakin näillä näkymin). Ja luvassa oli monta suomalaista ajajaa Top Fuel luokassa. Top Fuel on siis on kiihdytysajojen kuninkuusryhmä. Ne ovat pitkänokkaisia dragstereita, joissa on mekaanisilla ahtimilla varustetut V8-moottorit ja polttoaineena nitrometaani. Äänet ovat uskomattomat! Toki luvassa oli paljon muutakin nähtävää.

Mutta! Tietysti ensimmäiseksi oli mentävä katsomaan Mäkelän Anitan varikkopaikka, jos vaikka näkisi Anitan, suuren idolini!

Anita Mäkelän dragster odottaa kisaamaan pääsyä.


























Varikkokierros meinasi Allekirjoittaneen kohdalla päättyä pökertymiseen... Kuvailin autojen koekäyttöjä niin innokkaasti, etten tajunnut menneeni liian lähelle pakosarjoja (headers). Pipomies oli kauempana, näki tilanteen ja yritti huudella varoituksia, mutta Allekirjoittanut ei metelin takia niitä kuullut. Äkkiä vaan alkoi kovasti pökerryttää, yskittää ja sattua rintaan. Tässä vaiheessa onneksi pelastava, uljas ritarini Pipomies juoksi paikalle ja kiskoi minut kauas autosta. Vasta silloin tajusin tilanteen. Autothan käyvät Nitrolla...

Pipomies ilmoitti, että nyt mennään istumaan katsomoon. Ja ajot olivatkin jo alkaneet.

Pelle Arvidson Ruotsista vauhdissa Pro Street luokassa Dodge Dartilla

























Pellen vastustajana Seppo Raussi Pontiac GXP;llä. Pelle voitti tämän lähdön.
















Viimein tulivat myös Top Fuel dragsterit radalle. Ja Allekirjoittaneen kovasti odottama Anita Mäkelä. Alastarossa Anitalla ei sujunut ihan parhaalla tavalla. Mutta sen sijaan koko kausi meni hienosti ja Anita voitti Euroopan mestaruuden.

Top Fuel, Anita Mäkelä, Anita & Tommi Top Fuel Racing.

























Top Fuel, Duncan MiCallef Malta














Välillä kilpailussa tuli taukoja. Silloin me lähdimme syömään autolle. Mukana oli tietysti runsaasti evästä, eihän sitä muuten jaksa koko päivää.


Top Doorslammer Jari Sokura, Chevy 1957, Elukka Racing team.

























Andro Bellio and Timo Habermann 









Top Methanol winner in Alastaro Timo Habermann, Werner Habermann racing 
















Pro Modified Micke Gullqvist ja komea burn out.
Pro Street, Daniel Hållestam, Ruotsi, Sweden.


Top Fuel, Duncan MiCallef and Antti Horto































Janne Ahoselle kävi huono tuuri ajaessa, auto syttyi tuleen. Top Fuel luokassa näkee usein liekkejä. J


Top Fuel, Janne Ahonen, Ahonen Racing Team ART


























Päivän viimeisten ajojen jälkeen oli vuorossa palkintojen jako. Mukavaa katsottavaa sekin.
Moni voittaja kasteltiin pokaalin saannin jälkeen. Ensimmäisen osakilpailun voittaneet päätyivät suoraan vesitynnyriin ja jotkut kasteltiin vesisuihkulla, kuten kuvassa.




Werner Habermann from Werner Habermann Racing 







Lopuksi kävimme vielä kävelemässä radalla ja ottamassa viimeiset kuvat Alastaron radalla. Kylläpä olikin haikeaa. Pipomiehen hetki veti suorastaan surulliseksi, hänhän on käynyt Alastarolla ensimmäisistä Drag Race kisoista alkaen. Allekirjoittanut kävi Alastarolla ensimmäisen kerran vasta 2008.

Saimme seuraa Werner Habermann Racing omistajasta Werneristä. Tämä  miellyttävä herrasmies keskusteli kanssamme kisasta ja tallin kesän suunnitelmista.

Kausi olikin teamille menestyksekäs. Dennis Habermann voitti Top Methanol luokassa Euroopan mestaruuden ja veli Timo tuli toiseksi.




Kuusi ja Pipomies, tässä vaiheessa kaikki valot vielä tallella.
Hyvästi Alastaro
Good bye Alastaro



























Tässä kaikki tälle kertaa.

Ensi kerralla lennetään 😊

torstai 4. lokakuuta 2018

Arktika 2

Jatketaanpa viimeinkin Arktika muisteloita 😊

Päivä 3


Pääsimme Virojoelle vasta iltapäivällä. Paikalla oli jo paljon lintuharrastajia katsomassa ja havainnoimassa. Toivoimme, että nyt näkisimme lintuparvia. Asettauduimme mukavaan paikkaan istumaan, mukana oli paljon evästä isossa kylmälaukussa. Nyt aioimme istua rannalla vaikka seuraavaan aamuun!

Kauaa emme ehtineet istua, kun saimme ihailtavaksi suloisen tavi pariskunnan. Nämä kaverit eivät välittäneet ihmisistä. Välillä ne kävivät edessämme uimassa ja sukeltelemassa. Parin rauhaa häiritsi aina silloin tällöin toinen tavi uros, mutta jo heti alussa sille kävi selväksi, ettei naaras ole siitä kiinnostunut.


Tavit tulivat tervehtimään 😊
Eurasian teals came to say Hello 



























Pieniä parvia lensi silloin tällöin kaukana merellä, mutta edelleen saimme odotella vilkkaampaa lentoliikennettä.

Mutta sitten se alkoi! Parvia tuli paljon, osa lensi ohitsemme niin kaukana merellä, että näimme vaan pieniä mustia pisteitä. Harmillista kun emme omista kaukoputkea! Kameran objektiivilla ja pikku kiikareilla ei nähnyt niin kauas. Voi kun tuuli hieman kääntyisi ja parvet tulisivat lähemmäs!

Sitten kuului huuto "Ne lentää nyt ihan meidän  päältä!" MISSÄ!! Ei allekirjoittanut nähnyt mitään! Kurkottelin ja kääntelin päätä  niin, että niskat olivat mennä sijoiltaan, mutta en nähnyt mitään!! Sitten äkkiä tajusin, että iso alli parvi oli todellakin aivan päämme yläpuolella. Kuulimme niiden siipien iskut! Ja äänet! Upeaa, tätä varten olimme tulleet paikalle.

Alli parvi
A flock of Long-tailed ducks



























Parvia meni koko illan, välillä ihan läheltä. Ja joka kerta se sykähdytti yhtä paljon.

Kyhmyjoutsen ei ymmärtänyt miksi me huutelimme rannalla innoissamme. Se keskittyi syömiseen.
Muteswan didn't understand why people were so excited. It focused on eating.



























Me istuimme Pipomiehen kanssa rannalla niin kauan, kunnes auringon viimeinenkin säde kaikkosi metsän taa. Meillähän oli runsaasti evästäkin mukana ja hienoa luonnon tarjoamaa viihdettä katseltavana. Välillä elämä vaan on ihan tosi mahtavaa!

Juuri kun olimme lähdössä kotiin, tulivat tavit vielä rannalle. Sain niistä kauniita kuvia auringonlaskussa. Teknisestihän kuvissa on kaikki pielessä, mutta minusta ne ovat hienoja.

Tavit auringonlaskussa.


Long.tailed duck in the sunset.

























Päivä 4


Pari päivää myöhemmin olimme taas Virolahdella. Nyt jo aikaisin aamupäivällä. Rannalla oli vielä aika rauhallista. Tai pitää kai sanoa jo, sillä aamuhavainnot oli tehty ja monet lintuharrastajat olivat lähteneet syömään ja päivälevolle. Parvia kun ei päivällä yleensä juurikaan lentele.

Me taas halusimme nauttia kauniista kevätpäivästä ja istuskella meressä uiskentelevia lintuja katselemassa. Allekirjoittanut käytti tilaisuuden hyväkseen ja kuvasi vieressäni kivellä istuskelevaa isokoskelo naarasta. Hän on niin mainio! Kauaa ei hän ehtinyt olla kivellä, kun jo taas lensi lähistöllä olevaan pönttöön.

"Kumpi on minun parempi puoleni, vasen?"
"Which is my better side, left?"

"Vai oikea?"
"Or right?"





















































Tavi herrakin kävi moikkaamassa. Jotain asiaakin hänellä taisi olla, en vaan oikein ymmärtänyt mitä.

Tavi uros
Male Eurasian teal



























Pikku hiljaa alkoi tulla ilta. Kauempana luodolla näkyi  haahkoja, merimetsoja ja lokkeja. Valkoposkihanhia lensi merenpintaa pitkin. Illan tummetessa värit olivat mielenkiintoiset. Välillä ei pystynyt sanomaan missä meri muuttui taivaaksi 😎


Kaikenlaisia lintuja...
All sorts of birds...


Valkoposkihanhet lensivät matalalla.
Barnacle geese flew low.



























Luodon ympärillä kierteli kolme kurkea, ajattelivat kai ensin laskeutua. Päättivät kuitenkin jatkaa matkaansa.

Katso tarkasti taivasta luodon takana, siellä menee lintuparvia.

Kurkia
Cranes

























Rantasipi
Common sandpiper


























Voi ei, niin se vaan alkoi tämäkin päivä loppua! Onneksi vielä saimme katsella lokin kalastusta.

"Ruokaa!"
"Food!"






"Sainpas!"
"Got it!"
















































Jaa, kai se on pakko lähteä kotiin nukkumaan mietimme Pipomiehen kanssa. Söimme viimeiset eväät, keräsimme kimpsut ja kamsut ja nousimme lähteäksemme.

Ketkäpä silloin vielä tulivatkaan paikalle! Ihan kuin olisivat tulleet sanomaan meille hyvää yötä. Söpöt tavit!


"Moi! Mitä Sinä nyt kuvaat?"
"Hello! What are You now photographing?"



























Ja vielä kerran


Pääsimme viidennen kerran käymään Arktikassa. Nyt meillä oli vain pari tuntia aikaa illalla. Parvia ei näkynyt, mutta tapasimme vanhoja tuttuja. Kannatti mennä!


Aurinkoa sateen edellä.
Sun before rain.

























Lapintiira
The Arctic tern





























Haikein mielin lähdimme kotiin. Päätimme käydä matkan varrella olevassa Haminan lintutornilla. Auringonlasku loi sen verran hienoa valoa, että sitä piti hyödyntää.

Nokikana piilotteli rannan kaislikossa. Luuli kai, ettemme näkisi sitä. Kauaa tosin ei piilossa malttanut pysyä, vaan tyypilliseen nokikanamaiseen tapaan lähti häätämään todella äkäisenä liian lähelle uskaltautunutta silkkiuikkua.


"Kukaan ei huomaa minua!"
"Nobody can see me!"



























Silkkiuikku lähti paremmille pesintäpaikoille. Ja me lähdimme kotiin.


Auringonlasku kultasi maiseman!
The sunset cultured the landscape!




























Näin meidän osaltamme sujui tämän vuoden Arktika. Hienosti järjestetty tapahtuma, kiitos Virolahden kunnalle, järjestäjille ja lintuoppaille. Terveisiä myös kaikille mukaville ihmisille jotka tapasimme. Ensi vuonna toivottavasti tavataan taas!

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla blogissa mennään lujaa!

Hyvää lokakuun alkua!

torstai 2. elokuuta 2018

Arktika 1

Suomen suvi on parhaimmillaan! Nyt on riittänyt aurinkoa ja lämpöä. Voi kun tästä lämmöstä saisi osan talteen talvea varten. Allekirjoittaneelle tämä alkaa jo olla hieman liiankin kuumaa, mutta en valita!

Tässä ja seuraavassa blogissani keskityn kuitenkin Virolahden Arktika-päivien tapahtumiin. Artika -päivillä seurataan Arktisten lintujen muuttoa Virolahdella eri kohteissa. Me vietimme eniten aikaa Leerviikissä Virojoella, mutta kävimme toki muuallakin. Olemme käyneet Arktika-päivillä jo useampana vuonna, seuraavan vuoden Arktikaa alamme odottaa aina lintujen syysmuuton jälkeen. Tänä vuonna allekirjoittaneella oli Artikan aikaan paljon vapaapäiviä, joten pystyimme käymään Virolahdella useampana päivänä.

Päivä 1


Arktikan ensimmäinen päivä sattui olemaan pyhäpäivä. Teimme eväät valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta matkaan päästään heti aamun valjetessa. Saavuimme paikalla kuitenkin sen verran myöhään, että aamumuuttajat olivat jo menneet. No, eipä tuo haitannut, olihan paljon muutakin nähtävää.

Eniten näimme tiiroja. Ne ovat niin rohkeita, että eivät välitä lintuharrastajista, jotka ovat täyttäneet rannat. Tiirat lentelivät, syöksyivät ja leikkivät harrastajien nenän edessä.

Tiira on saanut kala-ateria.
Tern got a fish.



























Meressä näkyi paljon myös telkkiä, silkkiuikkuja ja lokkeja. Niiden touhuilija oli hauska seurata. Samalla rupattelimme muiden lintuharrastajien kanssa ja vertailimme kevään aikana tekemiämme havaintoja. Jostain kaukaa kuului myös haahkan aavemaista ääntelyä.

Telkkä koiraat lennossa.
Male Common goldeneyes




























Koska parvia ei lennossa näkynyt, lähdimme välillä käymään Hanskin satamassa. Siellä on aina paljon silkkiuikkuja. Niin oli nytkin. Kosiopuuhat olivat saaneet silkkiuikut sellaiseen hurmokseen, että vesi roiskui ja meidän tärykalvomme joutuivat kovalle koetukselle.

Harvinaisen rauhallinen hetki silkkiuikulla.
A Great crested grebe is having rare calm moment.






Siinä silkkiuikkujen temmellystä seuratessa söimme samalla eväitä. Kylläpä maistuivatkin hyvälle raikkaassa ulkoilmassa.

Ajoimme myös ns. Kurkelan reitin. Tällä kertaa ei valitettavasti näkynyt petolintuja. Suloisen kivitaskun näkeminen ilahdutti kuitenkin mieltä.


Kivitasku koiras
Male Northern wheatear



























Palasimme siis Leerviikkiin ja jäimme odottelemaan parvien yli lentoja. Mutta voi... tuulet eivät olleet meille suotuisia. Näimme ainoastaan muutaman pienen parven. Suuremmat parvet ohittivat Leerviikin kauempana meren puolelta.

Seuraava päivä oli allekirjoittaneella työpäivä, joten emme voineet olla kovin myöhään.

Hanhiparvi
A blog of geese



























Lähtiessämme ajamaan kohti kotia Pipomies sanoi, että varmaan huomenna sitten luetaan Tiirasta, että meni satoja tuhansia lintuja Leerviikin yli.

Kotimatkalla nämme vielä kaksi komeaa hirveä. Ne tulivat juuri pellolle metsiköstä kun ajoimme ohi. Koska tiellä ei juuri sillä hetkellä ollut muita liikenteessä, pysäytimme auton ja otin pari kuvaa. Hirvet jäivät kuin pyynnöstä poseeraamaan hetkeksi. Ilmeisesti ne olivat yhtä uteliaita kuin mekin.

Mitä, mekö?
What, we?

























Mennään lapseni, ei tuo tee mitään katsomisen arvoista...
Come on my child, let's go, she isn't doing anything worth watching...





























Olimme kotona juuri sopivasti nukkumaanmeno aikaan. Ja kuten olen ennenkin huomannut Pipomiehessä on ennustajan vikaa. Lintuja oli todellakin mennyt myöhään illalla Virolahdella satoja tuhansia...

Päivä 2


Menimme Virolahdelle seuraavan kerran parin päivän kuluttua. Nyt vietimme koko päivän Leerviikissä. Siellä oli paljon asian harrastajia, joten juttu seuraa riitti. Mukavinta tässä harrastuksessa (lintujen ja luonnon lisäksi) ovat kivat ihmiset. Ja kivaa on myöskin se, että oma lintutuntemus on kasvanut sen verran, että voi jo neuvoa aloittelevia harrastajia tavallisimpien lajien tunnistuksissa.


Meriharakka on helppo tunnistaa.
The Eurasin oystercatcher is easy to recognizing.


Kimmo Ohtonen ja Alma







Arktikan aikana Leerviikissä järjestettiin myös useita luentoja ja tapahtumia. Yhtenä esiintyjänä oli Kimmo Ohtonen, joka lienee monille tuttu televisiosta ja muista medioista. Pitihän hänestä napata kuva.














Tämän toisen päivän shown varastivat kuitenkin isokoskelot ja kyhmyjoutsenet. Ne pitivät  istumapaikkamme luona meille esityksiä pitkin päivää.

Isokoskelo pariskunnalla oli ilmeisesti munatkin lähistöllä olevassa pöntössä. Ainakin naaras kävi siellä vähän väliä. Koiraalla oli rankka päivä kilpailevan koiraan vuoksi. Tämä teki kaikkensa, että saisi naaraan huomion. Ja tätähän ei naaraan pari voinut hyväksyä.

Kilpaileva koiras saapui paikalle vauhdikkaasti ja kovalla metelillä.

Täältä tullaan baby!
Here I come baby!





Naaraan pari syöksyi samantien häätämään pois kilpakosijaa.


Häivy, lady on jo varattu!
Go a way, she is already spoken for!

Kun kilpakosija läksi pakoon, uhosi naaraan pari kivellä kuin suurikin sankari.

I am the king...

Rauhoituhan nyt, otetaan pienet päiväunet!
Take it easy, let's take a nap!



























Tämän episodin jälkeen naaras lensi pönttöön ja koiras jäi uiskentelemaan. Jonkin ajan kuluttua naaras tuli taasen ulos pöntöstä ja sama näytelmä toistui... yhä uudelleen.

Toinen pariskunta, jota saimme ihailla oli kyhmyjoutsenpari. Joku kertoi, että pariskunnalla on vähän matkan päässä rannasta olevan luodon takana pesä, jota nämä vahtivat todella innokkaana. Nyt pariskunta kuitenkin uiskenteli meidän luoksemme. Kaikessa rauhassa lipuivat vedessä majesteetillisina ja söivät ja sukivat itsenään.

Vähän ajan päästä näkyviin ilmestyi toinen pariskunta. Nämä olivat aikeissa laskeutua.

Voisikohan tänne laskeutua...
Maybe we could land here...



























Tästä ei meressä olleet tykänneet lainkaan, ne pörhistivät kauniisti siipensä.

Tämä paikka on meidän!
This is our place!



























Uudet tulokkaat tekivät (viisaan) ratkaisun ja jatkoivat lentomatkaansa. Naaras meressä lähti uimaan luodon taakse, ilmeisesti pesälle. Koiras päätti vielä näyttää meillekin, ettei hänelle kannata ruveta ryppyilemään.

Ja sinä siinä sen kameran kanssa, pysy myös kaukana! No, okei, voit kuvata minua, olenhan minä niin upea!
And you there with the camera, stay a way too! Well, okey you can photograph me, I am gorgeous!!



























Tämä sama näytelmä toistui moneen otteeseen päivän aikana. Voi rehellisesti sanoa, että nyt minulla on kymmeniä, jos ei satoja kuvia kyhmyjousenista siipiä pörhentelemässä... Ne ovat niin kauniita nämä joutsenet!!

Valitettavasti emme nyt nähneet tukkakoskeloita läheltä, kuten aiempina vuosina. Ne olivat kyllä paikalla, mutta pysyttelivät kaukana.

Tukkakoskeloita
Red-breasted mergansers



























Viivyimme aika myöhään istumassa ja ihailemassa lintuja. Lopulta oli kuitenkin aika lähteä kotiin. Valitettavasti tuulet olivat meille taas epäsuotuisat ja kaikki parvet menivät kauempana merellä, niistä en saanut kuvia.

Autolle mennessämme näimme vielä rantakivikossa käärmeitä! Ei hätää, kyseessä oli rantakäärmeet. Niitä kuvasin innolla, harvemmin nykyään pääsee käärmeitä kuvaamaan näin läheltä. Kuulin, että käärmeet ovat olleet paikalla joka päivä.

Rantakäärme
Grass snake



























Näimme taas paljon  kaunista ja mielenkiintoista, hyvä päivä. Seuraavana päivänä emme menneet Arktikaa seuraamaan vaan äitejä juhlimaan.

Kotipihalla tapahtuu


Kirjosiepon poikaset ovat jo lähteneet pöntöstä. Saimme katsella niiden hauskoja pikku naamoja pöntön aukolla useaan otteeseen. Mutta emme valitettavasti nähneet niiden lähtemistä pöntöstä. No, ehkä ensi kesänä.

Real angry bird here!



























Tässä kaikki tällä kertaa, lisää Arktikaa seuraavassa blogissa, silloin saimme ihailla suuria lintuparviakin.

Loppuun tietysti kukkakuva. Tämä kaunis, pieni kukka kukkii nyt kukkaruukussa pihallamme.

Arvaatkos mikä kukka on kyseessä?
Voit laittaa arvauksia (tai tietoa) kommentteihin.





Hyvää alkanutta elokuuta!