tiistai 30. toukokuuta 2017

Uusia alivuokralaisia / New subtenants

Kesäkuu lähestyy!! Ja ilmat kylmenee... Ah, Suomen suvi...😊
No onhan se ihana se Suomen suvi, vaikka mitä keliä olisikin luvassa. Pääasia, että on valoa ja luonto kukoistaa!
Allekirjoittaneen ja Pipomiehen luonnon tarkkailu ja kuvaaminen on viime aikoina tapahtunut lähinnä kotikonnuilla.

Kotipihan kuulumisia


Omalla pihallakin tapahtuu. Olemme saaneet uusia alivuokralaisia. Kirjosieppo pari on hyväksynyt pönttömme asunnokseen, pitkän pohdinnan ja tarkastelun jälkeen. Rouva ei selvästikään ollut aluksi tyytyväinen.

"Siis tämäkö on se sinun kehumasi luksus asunto!!"
"Tämähän on tosi hieno ja hyvällä paikalla!!Ja tässä on ihan hurjan halpa vuokrakin, ei tarvitse muuta, kuin silloin tällöin näyttäytyä tuolle isolle pitkä nenäiselle hölmölle tuolla terassilla."
"Hmm.. no hyvä on! Otetaan tämä! Mutta Sinä ukkoseni saat siivota, katso nyt tuota kattoakin, ihan täynnä roskia"
"Kyllä rakas..."
"So this is the Your luxury apartment!!"
"This is really awesome and in a good location., and here's a really cheap rental, you do not have to do anything other than occasionally let that woman on that terrace photograph you."
"Hmm .. good, we'll take this, but you clean up, look at that roof, full of garbage"
"Yes Dear..."

Ja herra kirjosieppo piti lupauksensa, katto oli hetkessä puhdas...
And mister European pied flycatcher kept his promise, the roof was clean in a minute...


Mielenkiintoinen ilmiö Loviisan lahdella


Käyn aina välillä kuvaamassa lintuja Loviisan lahden rannoilla. Eräänä päivänä olimme kuvaamassa tiiroja Määrlahden matonpesupaikalla. Tiirat ovat todella ihania kuvattavia. Hauskoja, persoonallisia, leikkisiä... eivät pelkää kuvaajaa lainkaan. Niiden liike on kaunista ja sulavaa, kuin tanssia... Nyt tiiralla oli kalastus menossa. Toinen tiira piti laiturilla kovaa komentoa, eikä kaverin saalis saanut tyytyväistä vastaanottoa.

Kalatiiralla on saalis tähtäimessä!
The Common tern sees a fish!

"Vain yhden vaivaisen kalan toit."
"Huokaus..."
"Just one pitiful fish!"
"sigh..."


Katselimme kauan tiirojen touhuiluja. Lopulta päätimme lähteä. Juuri kun istuin autoon ja olin sulkemassa ovea, kehitti tuuli merelle vedestä ikäänkuin pölypyörteen. Olen nähnyt ennen kyllä hiekkapyörteitä. Tämä pyörre oli iso.

Kamera oli jo poissa käsistä, ja nyt tuli allekirjoittaneelle kiire!! Sain kameran käsiini ja auton oven auki, mutta tajusin, että aikaa ei ollut niin paljon, että ehtisin ulos autosta. Niinpä kuvasin autosta käsin. Sain onneksi muutamia kuvia.


Pyörre alkoi rannasta ja jatkoi matkaansa keskemmälle lahtea...
Wind made a dust devil from sea water...
Linnuille tuli kiire pois pyörteen tieltä.
Birds fly away from it.





Lopulta pyörre kääntyi ja jatkoi matkaansa rannan lähellä, pikku hiljaa hiipuen.
Slowly it faded away.

Tämän näytelmän jälkeen lähdimme kotiin. Tiira jäi jatkamaan kalastamista.

Loviisan hiekkarannalla (Plagen)


Ajelin Loviisassa ja huomasin hiekkarannalla valkoposkihanhia. Oli aikainen aamu ja mereltä tuli kova usva. Laitoin auton parkkiin ja otin kameran kainaloon. Ajattelinpa ottaa muutaman kuvan. Hanhet eivät minusta olleet moksiskaan, sain rauhassa hääriä kameran kanssa.

Usvaa...
A hazy morning in Loviisa beach.
Valkoposkihanhet laskeutuvat.
Barnacle geese are landing.













Hanhia tuli koko ajan lisää...
More and more geese...
Meriharakoita
The Eurasian oystercatcher















Kurkiaura lensi rannan yli.
Some cranes fly over the beach.

Olisin voinut olla rannalla vaikka kuinka kauan, mutta lopulta oli lähdettävä kotiin laittamaan ruokaa. Pipomies odotteli jo kotona nälkäisenä!
😊

Matkalla Porvooseen


Tällä hetkellä joudumme käymään pari kertaa viikossa Porvoossa, sillä Pipomies käy siellä fysioterapiassa ja lääkärissä pitkittyneen solisluuvamman takia.  Välillä teen pienen mutkan matkaan, jotta saan kuvattua samalla lintuja.

Joen tulva-alueella oli paljon erilaisia hanhia.
Different types of geese on the river.
Joskus allekirjoittanut innostuu liikaakin ja unohtaa paikan ja ajankulun. Nyt kävi niin, että ajoin peltojen keskellä olevaa tietä ja jäin kuvaamaan pellolla olevia kahlaajia ja hanhia.

Vasta pitkän ajan kuluttua tajusin, että tien päässä olevan talon emäntä oli odottamassa valtatiellä, että pääsee kotiinsa. En tiedä kuinka kauan hän oli siellä autossaan odotellut. Ilmeisesti asia ei häntä häirinnyt koska ei soittanut torvea, eikä näyttänyt vihaiselta...




Ajoin pois tieltä ja ajattelin mennä pyytämään anteeksi, mutta en ehtinyt, sen verran vauhdilla auto kaasutteli maatalolle.

Siro kahlaaja etsi ravintoa pellolla.
Wader on the field.














Silkkiuikkuja on nyt paljon, samoin niiden pesiä. Toivottavasti pesinnät onnistuvat. Huom! Kuva on otettu pitkällä zoom putkella lahden toiselta puolen. Lintujen pesintää ei saa mennä häiritsemään.

The Great crested grebe in a nest. I use a long zoom lens in these kind of photos, You should not harassing nesting birds.



Harmaahaikara nautti kivellä' auringosta.
The Grey heron enjoyed the sun on the stone.
Kaunis pikkulintu sillan kaiteella on käsittääkseni kivitasku naaras. Pikku lintujen tunnistaminen on allekirjoittaneella vielä hakusessa...
I think this beautiful little bird  is The northern wheatear, female. 

Kotiinpäin tullessa näimme vielä valkohäntäpeuroja metsikössä ateroimassa. Kuvaaminen oli pusikoiden takia todella haastavaa.

Valkohäntäpeura tai -kauris uudelta nimeltään.
The White-tailed deer.

Kuvasin pienen videonpätkän näistä upeista eläimistä.



Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla ollaankin Arktika tunnelmissa!!

torstai 18. toukokuuta 2017

Mysteeri / The mystery

Toukokuu on jo yli puolen välin. Aurinkoakin on näkynyt sen verran, että saimme muistutuksen aurinkorasvan tarpeellisuudesta... Varsinkin meranrannalla istuskellessa ja lintuja ihaillessa voi helposti saada posket liiankin punaiseksi...

Kevät edistyy nyt nopeasti, ainakin minusta tuntuu siltä. Kaikki alkaa vihertaa kauniista, lintuja saapuu koko ajan lisää ja kukkiakin alkaa puhjeta kiihtyvällä vauhdilla.

Allekirjoittaneen aika on ollut kortilla taasen, joten niin paljon ei ehdi luontoon kuin haluaisi.

Kantele - Pukkila


Kävimme vielä kerran Kanteleella, ei siellä enää tässä vaiheessa yleemsä ole niin paljon lintuja, mutta kun kevät on nyt myöhässä...

Matkan varrella näimme pellolla paljon hanhia, erotin joukosta ainakin metsä- tundra- ja valkoposkihanhia. Kovin olivat kaukana, mutta sain kuvaa paikalle lentävistä hanhista.

Hanhia - Geese

























Myös kuovi oli laskeutunut eräälle pellolle.
The Eurasian curlew


Kanteleella oli vielä muutamia lintuja, lähinnä taveja ja sinisorsia. Tavit olivat kovin levottomia. Lisäksi yksinäinen laulujoutsen piti peltolätäkössä kovaa meteliä, lieneekö kutsunut mahdollista kumppania...


Hei me lennetään... taas... (taveja)
Here we go... again... (Eurasin teal)

Lähdimme kotia kohti. Matkan varrella huomasin jännittävän näköisen kaverin yksikseen metsikön reunassa, äkkiä auto ympäri (tottakai tarkistin, ettei muita autoja ole näkyvissä...) ja parkkiin. Ja toden totta, sain kuvaan linnun, josta minulla ei ennestään kuvaa olekaan. Ei mikään harvinaisuus, muuten kuin allekirjoittaneelle.


Saanko esitellä tämän ujon linnun: Lehtokurppa - May I introduce this shy bird: Eurasian woodcock


Olipa hän suloinen! Saimme ihailla häntä hyvän aikaa, kunnes lähestyvä rekka ilmeisesti pelotti ja lintu kipitteli läheisen hiekkakasan taakse kurkkimaan. Ja me jatkoimme kotimatkaa.

Pellinki


Pellingissä näimme tämän kevään ensimmäiset silkkiuikut.
My first Great crested grebe photo in this spring.

Joskus on hauska vaan istua autoon ja ajella jonnekin... ja huomata olevansa lossilla menossa kohti Pellinkiä. Niin kävi meille eräänä kauniina iltapäivänä. Oli tarkoitus vaan tehdä pikku tarkistus kotikonnuilla, mutta allekirjoittanut innostui jossain vaiheessa ja niin sitä mentiinkin hieman kauemmas. Vasta lossijonossa tajusin, etten ole miljoonaan vuoteen ajanut lossille ja hetken mietin osaanko edes. No, eihän siinä mitään, hyvin se sujui.






Paljon oli tukkasotkia tullut saarelle. Niiden joukossa kaukana näimme jotain mielenkiintoista! Uiveloita. Allekirjoittanut alkoi kävellä rantaa pitkin, jos pääsisi edes hieman lähemmäs, että saisi kuvan!

Ranta loppui kesken ja kovin kaukana olivat nuo kauniit uivelot. Mutta sain edes jonkinlaisen kuvan.


Uiveloita
Smews

















Meriharakka sen sijaan ei ollut kaukana, eikä arastellut. Kovasti etsi ruokaa rannasta ja rupatteli samalla.


Meriharakka hiekkarannalla.
The Eurasian oystercatcher on a beach.


























Kotimatkalla näimme vielä tukkakoskeloita ja haahkan. Upeita lintuja nekin.


Tukkakoskelot laskeutuvat!
The Red-breasted mergansers  are landed.
Kevään ensimmäinen haahka!
First Common eider in this spring!

Virolahden mysteeri 


Ennen Arktikaa kävimme pikareissun Virolahdelle. Ajatuksena oli käydä vilkaisemassa, onko mitään hätäisiä muuttajia jo paikalla. Ja onhan Virolahti muutenkin niin ihana paikka! Sinne kannattaa mennä aina kun mahdollista. Siis ainakin lintu- ja luontoihmisen.

Paljon ei nyt vielä ollut lintuja tullut. Muutama hanhi seisoskeli pellolla.


Merihanhi
The Greylag goose
Valkoposkihanhi
The Barnacle goose




























Taveja oli täälläkin. Pariskunta oli asettunut levolle kaislikon reunaan, en meinannut ensin heitä huomatakaan, mutta sitten emäntä käskytti herraa niin kovalla äänellä, että heidän läsnäolonsa tuli kaikkien tietoon.
😊





























Merenrannalla oli todella kylmää ja tuulista. Ja pimeää!! Kevät, siis mikä kevät ajattelin, kun yritin kylmän kangistamilla käsillä kuvata isokoskeloita. Ja minulla oli vanttuut kädessä, silti paleli!!
Päätimme lähteä, kun ne linnutkin olivat niin kaukana.

Mutta, mutta... Juuri kun olin astumassa autoon tajusin jotan!! Olin jo aiemmin huomannut aika kaukan ison, pyöreän kiven. Nyt huomasin, että se kivi oli muuttanut paikkaa!! Ensin arveilin, että vain kuvittelin, mutta kun kysyin Pipomiehen mielipidettä, oli hänkin samaa mieltä. Ja kyllä, kun katselimme kiveä kauemmin, huomasimme, että se todellakin liikkui! Kameralla yritin sihtailla, mistä kummasta on kyse. Valitettavasti "kivi" oli niin kaukana, etten saanut mitään selvää. Otin kuitenkin muutaman kuva. Ehkäpä kotona tietokoneella kuvasta saa sen verran selvää, että saamme tietää mistä on kyse. Kovin kauaa "kivi" ei ollut enää näkyvissä, äkkiä se hävisi, ilmeisesti sukelsi...

Kotona ajoin kuvat äkkiä koneelle, mutta eipä niistäkään paljon irti saa. Jokainen voi nyt miettiä mitä näissä kuvissa näkyy. Ja voi kertoa minulle vaikkapa kommentissa oman mielipiteensä.


Mikä tämä mielestäsi on? 
What do You think this is?
Joko tiedät?
Do you already know?

Kotiseudulla bongailtua


Paljon mukavia havaintoja on tehty myös Loviisan seudulla. Täällä onkin hienoja paikkoja lintu- ja luontohavaintojen tekemiseen. Lähistöllä on useita lintutorneja, merenrantaa vaikka kuinka paljon ja kauniita peltoaukeita riittää.

Tässä kolme Teutjärvellä kuvattua kuvaa.

Tämä suloinen torkkuja on taivaanvuohi.
This sweet sleepy bird is The Common snipe.
Tämä kurki ei kuvaajaa arastellut.
This Crane did not fear the photographer.
Suomen seuraava huippumalli?? Ainakin poseeraus on hallussa!
Finland's next top model?








Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla ainakin mielenkiintoinen ilmiö Loviisan lahdella.

Ai niin, vielä lyhyt meriharakka video, jonka kuvasin Pellingissä. Pitäisi kai alkaa käyttää sitä kolmijalkaa, kuvaaminen ilman tukea useamman kilon painoisen kameran kanssa on aika haastavaa, kuva tuppaa aika lailla heilumaan
😃


Tämä tosin kukkii äitini terassilla.
This beautiful rose blossoms on my mothers terrace.



Loppuun kaunis ruusu, nyt voi alkaa kerätä terassille jo kukkia!!

Hauskaa toukokuun jatkoa kaikille!



perjantai 5. toukokuuta 2017

Kevään mököttäjät

Toukokuu ja ihana kevät! Ainakin tällä hetkellä ikkunasta näkyy pilvetön, sininen taivas. Enimmäkseen on kuitenkin ollut pilvistä ja sateista. Olemme Pipomiehen kanssa siitä huolimatta käyneet havainnoimassa luontoa ja katsomassa lintuja. Uutisissa sanottiin, että osa linnuista on jopa kääntynyt takaisin etelään, kun säät ovat Suomessa oleet niin huonoa! No toivottavasti tulevat pian takaisin.

Kantele


Kävimme Pukkilan Kanteleella toisen kerran tänä keväänä eräänä päivänä. Aamu oli kauniin aurinkoinen, vaikkakin erittäin kylmä. Olimme kuulleet, että paikalla on paljon erilaisia lintuja. Lähdimme oitis tarkistamaan tilanteen!

Ja kyllä! Pellolla, tulvalammikolla uiskenteli vaikka mitä lintuja! Joutsenia, taveja, haapanoita, erilaisia hanhia, sorsia, naurulokkeja...

Paljon lintuja... leikin piilosta pensaiden takana, oksan varjo keskellä kuvaa...
Näyttääkö muuten kuvan joutsen oudolta mielestäsi??
Lots of birds!
By the way, do You think that swan in the photo looks odd??
Sehän on pikkujoutsen! Paikalla oli pikkujoutsen perhe.
It's a Tundra swan! A whole family.

Tundrahanhia lensi ylitsemme koko ajan
Greater white-fronted geese

Jonkin ajan kuluttua alkoi tulla kylmä! Allekirjoittaneella oli liian vähän vaatetta päällä. Yleensä en kyllä lintuja katsellessa edes huomaa, että palelee, mutta nyt kädet menivät ihan turraksi. Missäs ne minun kuvauskäsineet onkaan, mietin... Minulla on sellaiset villasormikkaat, joissa saa sormenpäät paljaaksi. No, kotonahan ne nyt oli. Hyvä minä...

Kuovi lumisateessa.
The Eurasin curlew is flying in the snowfall.



Päätimme jatkaa matkaa. Autolle kävellessä huomasin viereiseltä pellolta kuovin lähtevän lentoon. Kun se oli meidän yläpuolellamme, nappasin siitä kuvan. Ja samalla alkoi sataa lunta...





Mietimme menisimmekö kotiin, vai jatkaisimmeko vielä jonnekin lintuja katsomaan. Päätimme lähteä ajelemaan kotia kohti. Matkalla alkoi kuitenkin aurinko paistaa ja ilmakin lämpeni hieman, joten päätimme vielä "poiketa" Porvoon saariston kautta.

Ajellessa näimme harmaahaikaroita saalistamassa kaislikossa. Ne häviävät kyllä niin hyvin maisemaan, että emme ensin huomanneet niitä lainkaan.

Ensin näimme tämän harmaahaikaran, Se saalisti useammankin kalan kun katselimme sitä.
First we saw this Great heron. It was fishing.





Tämä kaveri sen sijaan vain tyytyi seisomaan ja katselemaan, kun toinen saalisti ja söi.
This Grey heron just looked when it's buddy was fishing and eating.








Katselimme jonkin aikaa haikaroiden touhuiluja (samalla huomasimme, että niitä oli hieman kauempana useampiakin). Mutta lopulta oli aika jo lähteä todellakin kotiin. Vaikka ei millään olisi malttanut!

Kotimatkalla näimme vielä kevään ensimmäiset meriharakat. Siinä ne kököttivät kivellä aika apaattisen näköisenä aluksi. Sitten toinen siirtyi varovasti toisen luokse samalle kivelle, jolloin toinen vaihtoi eri kivelle. Tätä kiveltä toiselle siirtymistä jatkui jonkun aikaa, olisiko muuttomatkan aikana tullut riitaa ja aihetta mökötykseen...

Meriharakat
The Eurasian oystercatchers

Sen verran hauskan ja mielenkiintoisen näköistä oli meriharakoiden kiveltä kivelle touhu, että allekirjoittanut jopa unohti kuvata tapahtuman.


Suomenoja


Kävimme visiitillä äitini ja veljeni luona. Samalla kävimme myös Espoon Suomenojalla, lintualtailla. Se onkin yksi lempipaikoistani, sillä siellä lintuja näkee niin läheltä.

Nyt oli vielä altailla aika hiljaista. Naurulokit eivät olleet saapuneet ja muutenkin lintuja oli aika vähän. Sääkin oli pilvinen ja kylmä. Allekirjoittanutt se ei haitannut, nyt oli sormikkaatkin mukana!

Ensimmäisenä vastaan tuli punasotka uros. Hauskannäköinen kaveri, jonka ensimmäisen kerran näin pari vuotta sitten (siis lajin, en tiedä onko tämä sama kaveri...).

Punasotka uros
The Common pochard male

Altaalla oli todella paljon sinisorsia. Urokset nahistelivat naaraisen suosiosta. Ja välillä pyllisteltiin, eli syötiin. Sinisorsat eivät ihmistä pelkää.

Sinisorsa uros, katsokaa kuinka upea hän on!.
Mallard male, look how gorgeous he is!
Ken saa tämän paikan omakseen...
Who's getting this place of his own...

Tämä on minun paikkani... voittaja
This is my place... the winner

Paikalla oli myös ahkera liejukana. Koko ajan se etsi kai ruokaa, liejusta. Liejukanasta erityisen kauniin tekee mielestäni sen nokka.

Liejukana
The Common moorhen
Lapasorsa oli tällä kertaa ihmeen sopuisalla tuulella.
The Norhern shoveler was very peaceable this time.



























Nokikanat sen sijaat olivat todella villillä päällä. Tappelivat keskenään ja muiden lajien kanssa aina kun vaan siihen tarjoutui tilaisuus. Yksi nokikanoista oli vallannut itselleen pesäpaikan kävelypolun vierestä. Meistä ihmisistä se ei välittänyt, mutta auta armias, jos joku muu lintu sattui lähistölle!!

Älkää tulko tänne, häipykää!!
Don't come here!!
Tajusivatpa viimeinkin, kuka on paikan kingi!
Finally they realised who's the king!!

Tukkasotka otti rauhallisesti.
The Tufted duck.























































Harmaasorsa pariskunta ei muista linnuista välittänyt vaan uiskenteli ja söi kaikessa rauhassa kaislikon reunassa. Mielenkiintoisinta oli, että ne saivat kaikessa rauhassa myös olla nokikanan pesän luona, kaikki muut lajit sen sijaan saivat kokea nokikanan raivon.






Suomenojalta lähdimme sitten äitini luo. Pipomies oli jo varmaan kurkkua myöden täynnä allekirjoittaneen höpötystä siitä, miten olisi kiva saada puukiipijä kuvaan. Heti kun pääsimme pihalle, otin kameran ja menin paparazzaamaan äidin ruokapaikalle, ajattelin, josko nyt viimein onnistuu.

Ja kyllä!! Siellä hän oli!!

Puukiipijä
The Eurasian treecreeper

Tämän jälkeen olikin kiva mennä äiti kullan kahvipöytään, nauttia äidin leipomia rahkapiirakoita ja korvapuusteja. Sillä kukaan ei tee niistä niin ihania!! Siinä aikamme rupattelimme ja sitten taas kohti kotia.

Mikä ihana päivä!!

Olen lisännyt muutamia videoklippejä Youtube tililleni. Tässä niistä kaksi.

Ensimmäisestä voit katsella kun harmaahaikara nappaa kalan.
Here is a short video from Grey heron catching the fish.


Tässä toisessa liejukana touhuilee ahkerana.
And here is a short video from Common moorhen.



Lisää videoita mm. sinisorsia ja harmaasorsa naaras syömässä, löydät Youtube tililtäni, pääset sinne tästä.

I have Youtube account, there are more videos.





Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla arvoitus...

Ihanaa alkanutta toukokuuta kaikille! Loppuun vielä kuva kevään kauniista kukkijasta, sinivuokosta.