sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Aurinkoisen päivän antia!

On se niin ihanaa tämä kevät! Valo ja valoisa aika lisääntyy koko ajan. Se tekee valokuvaamisen helpommaksi. Ja kuvattavaahan nyt riittää! Pipomies on lomilla, joten olemme ehtineet käydä kuvaamassa paljon.

Suomenojan lintualtaat


Kevät auringossa on mukava lämmitellä, tuumaa telkkä naaras.
Jo jonkun aikaa olemme miettineet, että olisi kiva käydä Suomenojan lintualtailla. Viime keväänä siellä oli niin runsaasti kuvattavaa. Suosittelen paikkaa kaikille lintujen ystäville. Varsinkin aloittelevalle lintu- ja luontokuvaajalle. Linnut ovat aika lähellä ja osa ei arastele ihmisiä lainkaan. Eli ei välttämättä tarvita pitkälle kantavia objektiiveja.

Eräänä maanantaina sitten katselimme säätiedotuksesta, että on luvassa aurinkoinen päivä. Kamera ja tarvikkeet autoon ja kohti Suomenojaa.




Heti autosta ulos tullessa se iski! Naurulokkien räkätys! Alussa tuntui, ettei pysty edes ajattelemaan mitään... Täällä on vaikea uskoa, että Suomessa naurulokin uhanalaisluokitus on nykyään vaarantunut. Ääneen kuitenkin turtui pian niin, ettei sitä edes huomaa.

Allekirjoittanut huomasi lapasorsia kaislikon reunalla, lammen toisella puolella. Niitä piti tietenkin jäädä kuvaamaan. Ovat niin kauniin värisiä.

Lapasorsa uros tulee ihmettelemään allekirjoittanutta ihan nokan mitan tuntumaan... 
Nokikanat keräilivät jo pesätarvikkeita.  
Naurulokki ja harmaasorsa,  onko kyseessä ruoan anastus vai mikä, sitä en osaa sanoa...


Yllättäen sukelluksista esille pulpahtava telkkä naaras herätti hämmennystä naurulokeissa. Nokikana sen sijaan jatkoi itsensä sukimista.



Telkkä uros riensi rouvansa turvaksi... tai kenties vahtimaan, ettei kukaan muu telkkä uros pääse tekemään rouvan kanssa lähempää tuttavuutta.



Täällä allekirjoittanut näki kevään ensimmäisen västäräkin. Eli kesään on enää vähän aikaa...

Eipä taida allekirjoittanut sitä ihan uskoa.










Peipponen lauleskeli puussa ja samalla piti tiukasti silmällä allekirjoittanutta. Eihän sitä koskaan tiedä mikä hurja peto allekirjoittanut on...








Tämä hurja ilme ei oikeastaan kohdistu allekirjoittaneeseen, sinisorsa vain sattui venyttelemään näin näyttävästi... Niin ainakin minä asian näin.




Lintualtailla oli paljon tukkasotkia. Ne ottivat elämän rennosti ja muiden hössöttäessä parin löytämisessä ja pesän rakennusmateriaalin keruussa nämä kaverit nauttivat mukavia päiväunia.






Punasotka uros uiskenteli etsien sopivaa partneria itselleen... Valitettavasti kaikki olivat jo varattu ja tämä kaveri sai toistuvasti pakit.

Ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta...
No kuitenkin, ensimmäinen kuvani tiklistä.

Kävelimme lintualtaiden kävelyreitin tällä kertaa kokonaisuudessaan. Eihän se pitkä ole, vajaa kilometri. Mutta kun oli niin paljon nähtävää ja kuvattavaa, kesti matka hyvinkin pari tuntia. Sen jälkeen menimme takaisin autolle. Allekirjoittanut oli jo laittanut kameran autoon kun läheiseen koivuun lennähti kaunis, värikäs pikkulintu. Tikli! Siitä minulla ei ole kuvaa! Äkkiä kamera esiin, virta päälle, asetukset... Ja tietysti lintu oli jo ehtinyt siirtyä kauemma ja oksien piiloon!!



Tyytyväisinä päivän havantoihin päätimme vielä jatkaa matkaa Porkkalanniemelle. Siellä olisi mukava katsella kauniita maisemia ja syödä eväät.

Porkkalanniemi

Kauniimpaa eväiden nauttimispaikkaa on vaikea kuvitella...




Porkkalanniemessä emme olekaan käyneet pitkään aikaan. Paikka on aivan ihana, aivan kuin olisi ulkomailla. Ja lintuja sekä muita eläimiä näkee melko varmasti, kunhan pitää silmät auki.

Tällä kertaa vierailumme oli aika pikainen, Suomenojalla meni niin kauan.




Eväät syötyämme, allekirjoittanut alkoi tähystellä lintuja. Joitakin vesilintuja näkyi kauempana, mutta en saanut selvää mitä ne olivat. Vasta kuvasta tajusin, että kuvissa on haahka pariskunta. Minulla on ainoastaan pari kuvaa haahkasta. Viime keväänä sain kuvat, kaukaa nekin otettu. Nyt sentään sain hieman paremman kuvan. Kuva on aika kaukaa ja rajusti rajattu...

Haahka koiras on kyllä hupaisan näköinen. Ihan kuin hattu olisi päässä.

Sitten alkoikin jo ilta taas hämärtää ja oli aika lähteä kotiin. Päätimme tulla Porkkalaan pian uudestaan, ja paremmalla ajalla. Jospa haahkoja olisi paikalla enemmänkin.

Kaislikossa näimme vielä kauniin peuran. Mutta se herätti meissä myös ihmetystä. Jotain on mennyt pieleen...

Onko sarvien kasvussa tapahtunut jotain vai mistä kyse. Ehkäpä joku lukija osaa valaista allekirjoittanutta?







Eipä muuta tänään. Hyvää huhtikuun jatkoa.




perjantai 15. huhtikuuta 2016

Rakastavaiset pellolla

Lintuja, lintuja, lintuja... Ihanaa! Muuttajia saapuu aina vaan lisää. Ja ei tarvitse mennä edes pihalle, niin kovaa pikkulintujen laulu raikaa että sisälle asti kuuluu. Ja se on oikein mukavaa. Tosin olisin ehkä eri mieltä, jos kyseessä olisi esimerkiksi kurkien torven törähtelyt.

Kävimme eräänä päivänä äitiä ja veljeä auttamassa puuhommissa. Samalla allekirjoittanut ihasteli sinitiaisia, jotka kävivät syömässä ruokintapaikan viimeisiä herkkuja.

Suloisia ovat nämä sinitiaiset ja kauniita!
Fasaanikin oli liikkeellä



























Puuhommat kotona ovat nyt siinä pisteessä, että halot saavat kuivua katoksen alla juhannukseen. Ja sehän on hienoa, koska nyt on iltaisin ja vapaa päivinä enemmän aikaa kuvaamiseen!





Eräänä iltana ajelimme lähiseuduilla. Yksittäisiä hanhia näkyi siellä täällä.

Kuvassa merihanhet syövät pellolla. Niiden takana kauempana näkyi myös kurkipariskunta.







Istuskelimme piilossa ja tarkkailimme lintuja. Pellolla oli lisäksi töyhtöhyyppiä. Äkkiä Pipomies ihmetteli " mitäs nuo kurjet meinaa" Kurjet olivat alkaneet liikehtiä levottomasti. Allekirjoittanut innostui, näkisimmekö kurkien tanssia! Voi kun olivat niin kaukana, kuvat eivät ole kovin tarkkoja...

Toinen kurki levitti siivet ja toinen pyöri sen ympärillä...
Ympäri pyörähtelyä, kännetään selkä kaverille...

Sitten meille selvisi, ettei kyseessä ollutkaan mikään tanssi...

Nyt tehdäänkin kurkivauvoja!!

Ja alas...




Se oli siinä!


Siinähän sitä sitten ihmeteltiin Pipomiehen kanssa, on se vaan jännää tämä luonnon seuraaminen. Kurjet söivät vielä jonkin aikaa, mutta sitten ne päättivät vaihtaa maisemaa. Ja me teimme samoin. Vaikka ilta olikin pimenemässä, päätimme vielä piipahtaa merenrannalla.

Sielläkin oli lintuja. Isokoskeloita oli paljon, ja tietysti laulujoutsenia.

Kiitorata...
Isokoskeloiden ohilento



























Jonkin aikaa seurailimme lintujen touhuja, mutta sitten oli jo aika lähteä kotiin nukkumaan.

Matkalla näimme vielä valkohäntäpeuroja. Allekirjoittanut päätti ottaa niistä kuvan auton ikkunasta. Ne kuulivat auton ikkunan äänen ja kääntyivät katsomaan.

Ja siinähän sitä olisi varmaan ihmetelty toisiamme vaikka seuraavaan aamuun, mutta me päätimme poistua.

"Minä olen tässä ihan paikallani, niin ei ne huomaa minua..." 
Kanadanhanhet olivat laskeutuneet ihan kotimme lähistölle.




Ei muuta tällä kertaa! Ensi kerralla ainakin lisää vesilintuja.

Hyvää huhtikuun jatkoa!


torstai 7. huhtikuuta 2016

Taisteluita ja kevään muuttajia

Mikä vauhti onkaan nyt luonnolla! Lintuja tulee lisää, ne uhoavat, tappelevat ja rakastavat entistä kiihkeämmin. Tällä viikolla on näkynyt paljon hanhia. Ja ensimmäiset kurjetkin olemme onnistuneet näkemään.

Laulujoutsenia näkee nyt täällä joka paikassa. Iltahämärissä ihmettelin isoja lumikasoja eräällä pellolla, kunnes paljastui, että pellolla olikin kymmeniä laulujoutsenia nukkumassa. En halunnut häiritä nukkuvia joten en kuvannut (oikeasti oli niin pimeää, etten viitsinyt edes yrittää...)

Mutta eräänä vapaapäivänä  kävimme merenrannalla kuvaamassa laulujoutsenia. Kyllä niiden laskeutuminen on sitten hauskan näköistä puuhaa!

Täältä tullaan! Pois alta!

























Jäälle laskeutuvat jättivät hauskan jäljen... auts...














Ota nyt se kuva jo! Ei tässä jaksa loputtomiin räpsytellä, siivet väsyy!


























Välillä piti käydä toisella puolella rantaa katsomassa mitä siellä on meneillään. Paljon oli sielläkin lintuja. Olivat aika kaukana, mutta isokoskeloita oli runsaasti paikalla. Isokoskelo naaras on kyllä yksi hauskimman näköisiä lintuja, joita olen nähnyt.

Isokoskeloita, naarailla on tuo hauska kampaus... 


























Kanadanhanhet olivat tällä kertaa uineet kauemmas joutsenista. Muistissa oli vielä varmaan edellis kerran hurjat höykytykset.


Sitten alkoi kuulua niin hurjaa meteliä joutsenten puolelta, että oli mentävä katsomaan, mistä oikein oli kyse!

Aikamoinen yhteenotto oli meneillään...

HUI!!
Kolmas joutsen katselee kahden tappelua...
Lopulta toinen joutsenista päätti ottaa jalat alleen...

Älä luulekaan, että pääset noin helpolla!

Lopulta toinen joutsen nousi ilmaan ja lensi pois, ainakin vähäksi aikaa. Mutta kun voittajaksi itsensä tunteva kääntyi takaisin mennäkseen naaraan luokse, hän näkikin, että siellä oli jo uusi valloittaja hänen daamiansa yrittämässä!

Kyllähän sellaisesta kuka vaan hermostuu!

Häipykää kaikki!

Viimein meno rauhoittui ja lemmenparikin pääsi taas kuhertelemaan.



























Tässä vaiheessa olikin hyvä lähteä pois. Alkoi jo naamakin punoittaa lupaavasti. Eli nyt kannattaa muistaa se aurinkorasva!


Nyt ollaan siinä vaiheessa vuotta, että kauniit iltapäivät ja illat on mahdotonta viettää sisällä! Kyllä allekirjoittaneen pitää päästä kameran kanssa katsomaan luontoa. Ja niin teimme tässä eräänä iltana, kun oli oikein aurinkoista. Menimme lähistön pelloille katsomaan, näkyykö kurkia jo.

Ensimmäisenä näimme kuitenkin töyhtöhyypän, tai oikeastaan kymmeniä töytöhyyppiä. Niitä tuntui olevan kaikkialla. Ihania ovat nekin, hieman surullisen näköisiä.


Ja sitten kun olimme jo luovuttaa kurkien suhteen, näimme kurkipariskunnan. Ne söivät kaukana metsänreunassa kaikessa rauhassa. Välillä "lauloivat", lähinnä se tietysti kuulostaa torven soitolta.


Mustarastaskin kävi moikkaamassa. 



























Aurinkoisessa illassa näimme myöskin haukan, mutta mikä haukka... Se nyt allekirjoittaneelle arvoitukseksi, sillä vastavaloon kuvattuna tuloksena oli vain silhuetti (tai siluetti...)

Tässäpä kaikki tänään.

Ensi kerralla... No, katsotaan mitä kameraan tarttuu!

Ihania päiviä kaikille!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kalastajia ja rakastajia

Ihana kevät edistyy kovalla vauhdilla! Kauniita aurinkoisia päiviäkin on ollut. Allekirjoittaneella ja Pipomiehellä on pitänyt kiirettä, puuhommia riittää ja lintuja ja luontoa pitää yrittää ehtiä tarkkailemaan ja kuvaamaan.

Muistatkos vielä saukot? Emme ole Pipomiehen kanssa unohtaneet heitä. Olemme aina välillä käyneet katsomassa näkyykö veijareita. Useimmiten olemme vetäneet vesiperän. Eräänä iltana kuitenkin taas onnistuimme näkemään ne. Olivat valitettavasti kovin kaukana kuvausta ajatellen, mutta tarkkailimme niitä hyvä aikaa.

Paikalla oli koko ajan paljon lintuja, variksia ja naakkoja, sekä merikotka. Se odotteli kärsivällisesti, että saukot lopettavat pyydystämänsä kalan syömisen ja sitten on sen vuoro.

Saukko veijarit eivät merikotkaa pelkää. Ne tietävät ettei kotkan ruokalistalla ole saukkoa... ainakaan tällä kertaa.

























Kun saukot olivat saaneet masunsa täyteen kalaa, ne alkoivat leikkiä jäällä. Merikotka päätti nyt ottaa loput kalasta ja hääti muut linnut kauemmas,






























Olipa taas yksi upea luontokokemus! Hyvillä mielillä menimme kotiin.


Ei jääne epäselväksi kenellekään kuka on
tämän paikan kingi...


Eräänä kauniina iltapäivänä lähdimme merenrannalle katsomaan, kuinka hurjaa menoa siellä on.

Paikalla oli paljon lintuja, ja aikamoinen äänten sekamelska kuului kauas.

Urokset äkäilevät toisilleen ja välillä taistellaan kovastikin.





Kanadanhanhet äkäilevät toisilleen. Niiden liikkeet ovat aika hupaisaa katseltavaa.



Välillä otetaan yhteen oikein kunnolla...





Yksi kanadanhanhista teki erehdyksen ja meni liian lähelle äkäisiä laulujoutsenia.

Hän sai heti opetuksen...







Aikamoista kyytiä sai hanhi parka...



























Allekirjoittanut ja Pipomies katselivat näytelmää sydän syrjällään, mihin hävisi hanhi! Joutsen höykytti sitä veden alla kauan. Lopulta joutsen lopetti ja hanhi ui voipuneena kauemmas.

Kaikki eivät kuitenkaan tapelleet, paikalla oli myös rakastavaisia. Heillä oli omat juttunsa kauempana. Aivan kuin tanssia oli heidän touhunsa...






Kiihkeitä takaa-ajoja nähtiin laulujoutsenten kesken. Tässä uros häiriintyi liian lähelle tulleelle linnulle ja päätti ajaa kilpailijan pois...

Häivy!! Ja kyllähän kaverille tuli kiire karkuun...












Vauhdilla pois!


Pakenija juoksi vauhdilla pelon siivittämänä yli veden...
Takaa-ajajalle sen sijaan kävi köpelömmin... Lätsähti veteen, aukko oli kuitenkin liian kapea, että olisi päässyt lähtemään lentoon tai juoksuun. Joutui ryömimään jäätä pitkin useita metrejä. Eipä siinä sen kummempaa, ylpeys vain taisi kokea kolauksen.



























Tässä vaiheessa kanadanhanhet saivat menosta tarpeekseen ja lensivät toiselle puolelle rantaa. 
Merihanhet eivät muiden tappeluista ja uhoiluista olleet moksiskaan. Uiskentelivat kaikessa rauhassa joutsenten keskellä.





Päivänvalo alkoi loppua ja korvatkin kaipasivat jo hiljaisuutta. Oli aika lähteä kotiin. Käpytikka koputteli meille puuta läskijäisiksi.
















Tässäpä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla lisää lintujen kevät puuhia.

Hyvää alkanutta huhtikuuta kaikille!

Loppuun vielä äidin kauniita tulpaaneja.