Suomenojan lintualtaat
Kevät auringossa on mukava lämmitellä, tuumaa telkkä naaras. |
Eräänä maanantaina sitten katselimme säätiedotuksesta, että on luvassa aurinkoinen päivä. Kamera ja tarvikkeet autoon ja kohti Suomenojaa.
Heti autosta ulos tullessa se iski! Naurulokkien räkätys! Alussa tuntui, ettei pysty edes ajattelemaan mitään... Täällä on vaikea uskoa, että Suomessa naurulokin uhanalaisluokitus on nykyään vaarantunut. Ääneen kuitenkin turtui pian niin, ettei sitä edes huomaa.
Allekirjoittanut huomasi lapasorsia kaislikon reunalla, lammen toisella puolella. Niitä piti tietenkin jäädä kuvaamaan. Ovat niin kauniin värisiä.
Lapasorsa uros tulee ihmettelemään allekirjoittanutta ihan nokan mitan tuntumaan... |
Nokikanat keräilivät jo pesätarvikkeita. |
Naurulokki ja harmaasorsa, onko kyseessä ruoan anastus vai mikä, sitä en osaa sanoa... |
Yllättäen sukelluksista esille pulpahtava telkkä naaras herätti hämmennystä naurulokeissa. Nokikana sen sijaan jatkoi itsensä sukimista. |
Telkkä uros riensi rouvansa turvaksi... tai kenties vahtimaan, ettei kukaan muu telkkä uros pääse tekemään rouvan kanssa lähempää tuttavuutta. |
Täällä allekirjoittanut näki kevään ensimmäisen västäräkin. Eli kesään on enää vähän aikaa...
Eipä taida allekirjoittanut sitä ihan uskoa.
Peipponen lauleskeli puussa ja samalla piti tiukasti silmällä allekirjoittanutta. Eihän sitä koskaan tiedä mikä hurja peto allekirjoittanut on...
Tämä hurja ilme ei oikeastaan kohdistu allekirjoittaneeseen, sinisorsa vain sattui venyttelemään näin näyttävästi... Niin ainakin minä asian näin. |
Lintualtailla oli paljon tukkasotkia. Ne ottivat elämän rennosti ja muiden hössöttäessä parin löytämisessä ja pesän rakennusmateriaalin keruussa nämä kaverit nauttivat mukavia päiväunia.
Punasotka uros uiskenteli etsien sopivaa partneria itselleen... Valitettavasti kaikki olivat jo varattu ja tämä kaveri sai toistuvasti pakit. |
Ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta... No kuitenkin, ensimmäinen kuvani tiklistä. |
Kävelimme lintualtaiden kävelyreitin tällä kertaa kokonaisuudessaan. Eihän se pitkä ole, vajaa kilometri. Mutta kun oli niin paljon nähtävää ja kuvattavaa, kesti matka hyvinkin pari tuntia. Sen jälkeen menimme takaisin autolle. Allekirjoittanut oli jo laittanut kameran autoon kun läheiseen koivuun lennähti kaunis, värikäs pikkulintu. Tikli! Siitä minulla ei ole kuvaa! Äkkiä kamera esiin, virta päälle, asetukset... Ja tietysti lintu oli jo ehtinyt siirtyä kauemma ja oksien piiloon!!
Tyytyväisinä päivän havantoihin päätimme vielä jatkaa matkaa Porkkalanniemelle. Siellä olisi mukava katsella kauniita maisemia ja syödä eväät.
Porkkalanniemi
Kauniimpaa eväiden nauttimispaikkaa on vaikea kuvitella... |
Porkkalanniemessä emme olekaan käyneet pitkään aikaan. Paikka on aivan ihana, aivan kuin olisi ulkomailla. Ja lintuja sekä muita eläimiä näkee melko varmasti, kunhan pitää silmät auki.
Tällä kertaa vierailumme oli aika pikainen, Suomenojalla meni niin kauan.
Eväät syötyämme, allekirjoittanut alkoi tähystellä lintuja. Joitakin vesilintuja näkyi kauempana, mutta en saanut selvää mitä ne olivat. Vasta kuvasta tajusin, että kuvissa on haahka pariskunta. Minulla on ainoastaan pari kuvaa haahkasta. Viime keväänä sain kuvat, kaukaa nekin otettu. Nyt sentään sain hieman paremman kuvan. Kuva on aika kaukaa ja rajusti rajattu...
Haahka koiras on kyllä hupaisan näköinen. Ihan kuin hattu olisi päässä. |
Sitten alkoikin jo ilta taas hämärtää ja oli aika lähteä kotiin. Päätimme tulla Porkkalaan pian uudestaan, ja paremmalla ajalla. Jospa haahkoja olisi paikalla enemmänkin.
Kaislikossa näimme vielä kauniin peuran. Mutta se herätti meissä myös ihmetystä. Jotain on mennyt pieleen...
Onko sarvien kasvussa tapahtunut jotain vai mistä kyse. Ehkäpä joku lukija osaa valaista allekirjoittanutta? |
Eipä muuta tänään. Hyvää huhtikuun jatkoa.