torstai 29. kesäkuuta 2017

Kuikkien vuoronvaihto / Black-throated loons take turns sitting on the eggs

Se on keskikesä! Juhannuskin oli ja meni. Säät ovat kyllä olleet aika jännät. Välillä sataa kaatamalla vettä ja samalla saattaa paistaa aurinko. Ja jos aurinko paistaa kun päätän lähteä ulos hieman käveleskelemään käy yleensä niin, että kun avaan oven alkaakin taas sataa kaatamalla. Aika viileää on, mutta se ei nyt allekirjoittanutta niin haittaa, en tykkää kovin kuumasta ilmasta.

Valkeala


Eräänä kauniina kesäpäivänä päätimme käydä mökillä. Mökki on äitimme mökki, sijaitsee aika Repoveden kansallispuisto reunamilla.

The Common sandpiper 


Pikkuinen rantasipi piti rannalla kovaa meteliä ja tuli terassin vierellekin huutamaan. Varmaan hällä oli poikaset jossakin lähistöllä. Aika pian rauhoittui, kun huomasi, ettei allekirjoittanut mene rantakivikkoon sen enempää tutkiskelemaan.









Mökkirantaa vastapäätä on pienen pieni luoto. Pari puskaa, kiveä ja ruohoa. Näimme kuikka pariskunnan menevän luodolle, ilmeisesti niillä oli siellä pesä.


A pair of Black-throated loons were swimming near our mothers summer cottage.



























Olimme ottaneet mukaan evästä (tietysti...), mussutimme mökin terassilla lihapullia, perunasalaattia ja muita herkkuja samalla, kun kuuntelimme kuikkien laulua ja katselimme järvelle. On se ihana kun on kesä!

Mökiltä jatkoimme matkaa Repoveden suuntaan, emme menneet kansallipuistoon, sillä vaeltaminen ei nyt innostanut. Ajelin pieniä teitä järven rannalla. Välillä pysäytin auton ja kuvasin ja käveleskelin katselemassa maisemia. Pipomies kulutti aikaansa kännykkää autossa tutkailemalla, ei vielä pysty allekirjoittaneen kanssa pusikoissa lintuja vahtaamaan...
  😊

Järven pinta oli lähes peilityyni ja rannan puut heijastuivat pinnasta kauniina. Kivillä seisoskeli lokkeja ja tiiroja.


Trees reflected on the lake surface.



























Takaisin autolle kävellessä havaitsin linnun uimassa tien ja saaren välisellä lahdella. Kuikkahan sekin oli. Jäin katselemaan sen uintia. Lintu suunnisti saaren rantaan. Rannassa oli toinen kuikka.

Olisikohan niillä pesä siellä? Tien vieressä oli pusikko, jäin sen taakse katselemaan mitä tapahtuu. Ja kyllä, kuikilla oli pesä aivan saaren rannassa. Katselin kuinka linnut vaihtoivat työvuoroa eli paikalle tullut kuikka päästi toisen vapaalle... Toinen kuikka lähti uimaan järvelle ja toinen asetteli itseään pesälle. Olin lähes hengittämättä, hiiren hiljaa... Oikeasti välissämme oli monen metrin levyinen lahti ja iso kivikin lähellä saaren rantaa. Silti mietin uskallanko ottaa kuvaa. Samantien tietä pitkin tuli auto ja tajusin, että se pitää varmasti kovempaa meteliä kuin allekirjoittaneen kamera. Räpsäsin siis pari kuvaa samalla kun auto ajoi ohitseni. Voin vaan kuvitella, mitä ohitse ajavan auton kuski mietti: keski-ikäinen rouvashenkilö kyykkii pusikossa ison kameran kanssa keskellä ei mitään...
 😊

These aren't same Black-throated loons. These had a nest on the little island. Here  they take turns sitting on the eggs




Katselin ja ihailin kuikkaa aikani ja otin muutaman kuvankin. Laatu ei päätä huimaa, niin paljon olen joutunut rajaamaan.

Jossain vaiheessa Pipomies alkoi ihmetellä kun autolle näkyi allekirjoittaneesta vain pusikon seasta takamus. Lopulta päätti tulla tarkistamaan, ettei eukko kulta vaan ole saanut lämpöhalvausta ja pökertynyt tien poskeen. Ja siinä sitten molemmat katseltiin kuikkaa. Toivottavasti kuikat saivat pesiä rauhassa, eikä pesä jäänyt veden alle. Niin kovin monet kuikan pesinnät epäonnistuvat tästä syystä.




















































The Great spotted woodpecker
was looking something to eat.







Auton luona meitä odotteli käpytikka. Se nakutteli ruokaa auton vieressä olevassa kuivuneessa puussa.

Mekin päätimme täyttää masua ja mussuttaa leivät. Hyvät eväät ovat yksi onnistuneen luontoretken tärkeä tekijä. Ja tietysti kaunis luonto ja upeat linnut ja muut eläimet.

Mutta nyt oli kello jo paljon ja kotimatka edessä. Matkalla oli taas kiva muistella mitä päivän aikana oli nähnty.








Loviisan saaristossa


Sateiden vuoksi on nyt ollut pakko lähteä heti kuvaamaan, kun aurinko pilkahtaa pilvien raosta. Silloin ei viitsi lähteä minnekään kauemmas, vaan ajelemme kotikaupungin saaristoon katselemaan luontoa.

Eräs aamu oli niin aurinkoinen, että lähdimme heti liikenteeseen. Jo pelkästää auringon valossa kimaltava meri ja metsä, jossa auringon säteet loistavat puiden lomasta, saa allekirjoittaneet hyvälle mielelle. Plussaa on, jos näkee eläimiä.

Mustarastaita oli paljon puiden seassa. Laiturilla, männyn takana tepastelevan mustarastaan kuvasin yhdenpisteen tarkennuksella, näin sain mustarastaan kuvaan ja männynneulaset värittävät kuvan vihreäksi.

Common blackbird  



Ilmeisesti sama mustarastas tuli poseeraamaan läheiselle kuusenoksalle hetkeä myöhemmin.


He is so gorgeous!



























Merenrannalla oli paljon uiskentelevia lintuja. Suloisin näky oli kaukana, mutta sain sentään jonkinlaisen kuvan. Tämän kesän ensimmäiset joutsenen poikaset! Kyhmyjoutsen emo vahti silmä tarkkana pikkuisten tekemisiä.


Mute swan and chicks, aren't they so cute!







Räyskä
Caspian tern







Västäräkki näki maassa ilmeisesti jotain mielenkiintoista.
The White wagtail saw something interesting.

Kotimatkalla näimme vielä rusakon pellolla istuskelemassa. Välillä puputti tuoretta, ihanaa vihreää ruohoa.


The European hare in the field.


























Porvoossa


Pipomiehen fysioterapia reissulla sattui kaunis sää. Niinpä ajoimme fysioterapian jälkeen merenrannalle. Ensin tuntui, että kaikki linnut ovat menneet piiloon, mutta kun hetken aikaa odottelimme, näimme isokoskelo äidin poikastensa kanssa. Siinä ne pienokaiset tekivät matkaa äidin selässä.


Seitsemän pienokaista oli tällä äidillä mukana.
The female Common merganser had seven chicks.





Joku tipahti hetkeksi kyydistä, mutta sai pian muut kiinni ja kiipesi takaisin emon selkää.
Every now and then someone fell off the back, but it quickly caught the others.




Rannalla oli silkkiuikulla pesä.
The Great crested grebe had a nest on the beach.



















Siinä silkkiuikkua kuvatessani kuulin taivaalta kovaa suhinaa. Tajusin, että suhina tuli joutsenten siivistä, ne lentivät niin läheltä ohi.


Mute swans


Kotipihalla


Blue tit brought food to its chicks. Now the chicks have left the nest box.








Sinitiaisen poikaset ovat jo jättäneet pöntön. Tässä kuitenkin vielä kuva ahkerasta emosta ruokaa viemässä.

Jotenkin tuntuu haikealta, kun ei enää näe emoa jatkuvasti lentelemässä pihalla ja lähipuissa.

Onneksi sentään vielä muutaman päivän saamme katsella kirjosiepon pesintää.

Kirjosieppojen ruokinta sen kuin kiihtyy. Nyt ruokaa viedään pönttöön sellaisella vauhdilla, että välillä tulee jopa yhteen törmäyksiä.










Naaraskirjosieppo vie poikasille ruokaa.
Female European pied flycatcher takes food to  nest box.

























Neilikoita
Dianthus








Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla kuvia lentonäytöksestä ja upeista autoista.
Hyvää alkavaa heinäkuuta!

Loppuun tietysti vielä kukkakuva! Allekirjoittaneen kukanistutus innostus alkaa kuulemma lähteä lapasesta...












tiistai 13. kesäkuuta 2017

Arktika

Allekirjoittanut on nauttinut kesän alusta täysin siemauksin. Jos aurinko on paistanut, olemme istuneet terassilla ja katselleet alivuokralaistemme elämää. Kirjosieppo- ja sinitiaispariskunta ovat ahkerasti ahertaneet jälkipolvensa hyväksi. Meitä ei ole niille olemassakaan tällä hetkellä. Jos ne alussa hieman "arastelivat" niin nyt saamme olla vaikka pöntön vieressä niin poikasille viedään syötävää. Allekirjoittanut voi siis rauhassa istutella kukkasia ja kuljeskella pihalla kameran kanssa.

"Juu, juu!! Meillä on sopimus, että saadaan asua tässä kunhan vaan toimitaan välillä mallina. Mutta eikö tämä mene jo liioitteluksi? Lentokuva on nyt otettu uusiksi varmaan 100 kertaa! Eikä se vieläkään kelpaa?!!"
"Yes, yes!! I know we had a deal, that we can live here if we time to time work as Your model. But isn't this an exaggeration? The image of me flying is now taken  at least 100 times! And yet it isn't it good enough?!!





























Arktika


Ensimmäinen päivä



"Arktika, as the north-bound mass migration of arctic birds is 
called in Finland, is a highlight for any bird and nature enthusiast." 
(text from Arktika days page)
 We were following the migration of birds
to the Arctic regions over Finland.

Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin... Toukokuuhun asti! Silloin vietettiin Virolahdella taas Arktika päiviä. Tänä vuonna meillä jäi tapahtuma hieman lyhyeksi, johtuen Pipomiehen kunnosta. Kävimme paikalla vain pari kertaa. Mutta miten allekirjoittanut nauttikaan noista päivistä! Oli niin ihanaa istua rannalla, kuvata ohi lentäviä ja vedessä uiskentelevia lintuja. Ja rupatella muiden lintuharrastajien kanssa. Samalla saimme arvokasta tietoa ja vinkkejä paikalla olevilta lintuoppailta.







Allaoleva kuva osoittaa mistä Arktikassa periaatteessa on kyse. Sadat tuhannet linnut muuttavat Arktisille alueille ja niiden muuttoa seurataan maasta. Kukin omien kykyjensä mukaan. Joillakin on hienot ( ja kalliit) kaukoputket, joillakin kiikarit, joku sihtailee parvia kameran linssin läpi, samalla kuvaten. Ja monilla on kaikki nämä välineet ja paljon muitakin. Välillä tietoja laitetaan ylös vihkoon tai kännykkään, vaikkapa Tiiran havaintosivuille.

Usein parvet ovat niin korkealla, että vain kaukoputkella näkee mitä lajia nämä mustat täplät taivaalla edustavat. Allekirjoittaneesta tuntuu välillä uskomattomalta, kun en edes näe mitään ja joku tietää jo että parvessa lentää esim. mustalintuja.

Lintuparvi suuntaa kohti Arktisia alueita. Kuulemma Sepelhanhia.
They said this was flock of branths.
Tämän parven lajin allekirjoittanutkin tunnistaa: Valkoposkihanhia
These geese I know: Barnacle geese

Joskus paikalle osuu myös harvinaisuuksia. Tänä vuonna paikalla oli mustakaulauikku. Allekirjoittanut ei valitettavasti kameralla saanut ujoa kaveria kuvaan, niin kaukana se oli. Eräs ystävällinen herrasmies antoi allekirjoittaneen katsella harvinaista vierasta kaukoputkellaan. Ja siinä olikin aikamoista säätämistä, allekirjoittanut kun on puolimetriä lyhyempi kuin kaukoputken omistaja ja  silmälasitkin pyörii nenällä... Kiitos erittäin kärsivälliselle lintuharrastajalle!


Tuolla jossain aaltojen joukossa oli myös mustakaulauikku. Haahka ui etualalla ja lisää niitä on kivellä.
There was also a Black-necked grebe in the waves. The Common eider swims in the foreground.

Valkoposkihanhia oli runsaasti sekä maalla, että ilmassa.
The Barnacle goose

Pelloillakin oli lintuja, tässä kurki.
The Crane in the field.

Kävimme tietysti Hanskin satamassa katsomassa mitä kuuluu silkkiuikuille. Haarapääskyt olivat myös saapuneet paikalle.

Beautiful Barn swallows are here!

Silkkiuikuilla oli edelleen menossa kosiomenot. Niitä onkin hauska seurata. Meteli on kova ja samoin vauhti. Silkkiuikkujen kosiomenoissa tanssitaan ns. pingviinitanssia. Ja juostaan vedessä.

Soidinmenoissa päätä käännellään samaan tahtiin eri suuntiin.
The Great crested grebe are lek mating.

Vedessä juoksulla katsotaan, pysyykö mahdollinen kumppani perässä, eli riittääkö kunto.

Nyt mennään kovaa!
Hurry up, hurry up... 
Maalissa!
At the finish!


























Telkkänaaras kuivatteli itseään kivellä ilta-auringossa.
The female Common goldeneye in the evening sun.

Toinen päivä


Toisen kerran menimme Virojoelle Arktika tapahtuman viimeisenä päivänä. Paikalla oli edelleenkin paljon ihmisiä. Ja parvia lensi edelleen, vaikkakin suurin muutto oli ainakin hanhien osalta ollut paria päivää aikaisemmin.

Istuskelimme Leerviikissä lintuoppaiden juttuja kuunnellen jonkin aikaa, mutta sitten päätimme käväistä välillä muualla. Allekirjoittanut halusi käydä tutustumassa Kolsinpohjan lintutornille. Tornille johtaa pitkospolku. Tämä pitkospolku menee todella kauniissa metsikössä. Metsikössäkin oli vaikka mitä katseltavaa.

Perhosia oli paljon.
Butterfly in the woods.

Tornilta näimme mm. pikkutyllejä, valkoviklon ja sääksen. Mutta ne olivat kaikki niin kaukana, että kuvat ovat julkaisukelvottomia. Sen sijaan kaunis keltasirkku pääsi kuvaan.


Keltasirkku katselee ja ihmettelee maailmaa...
Little Yellowhammer is watching and wondering the wold...

Aikamme tiirailimme tornilta lintuja, mutta sitten alkoi tulla paikalle niin paljon ihmisiä, että oli aika antaa muille tilaa ja palasimme Leerviikkiin.

Isokoskelo naaras seisoi tomerana kivellä.
The Common merganser (female)

Tiira antoi allekirjoittaneelle kalastusnäytöksen. Sen syöksyily veteen oli vain turhan nopeaa kuvattavaa jo hieman väsähtäneelle allekirjoittaneelle.

The Common tern got the fish.


Arktika tapahtuma tältä vuodelta oli tullut päätökseensä. Lintuoppaat poistuivat paikalta ja niin päätimme tehdä myös me. Ensi vuonna taas uudestaan!!


Västäräkki kävi vielä poseeraamassa allekirjoittaneelle.
The White wagtail posed to me.

Nokikana
The Eurasin coot




Kotimatkalla ajoin Haminan kautta, tarkistamassa mitä näkyy Lupinlahden lintutornilla. Olihan sielläkin paljon lintuja.









Räyskä
The Caspian tern




























Lopulta oli kuitenkin aika palata kotiin, uni alkoi jo painaa allekirjoittaneen silmiä. Ja piti vielä jaksaa ajaa!

Tässä kaikki tällä kertaa. Hyvää kesäkuun jatkoa! Ensi kerralla lisää lintumaailman ihmeitä.

I planted flowers to the pots. This is the Pelargonium.


Loppuun vielä kuva allekirjoittaneen pelargoniasta. Kukkaistutusten kanssa allekirjoittaneelle kävi vanhanaikaisesti, taimet loppuivat kesken, kamalaa! Nyt on "pakko" mennä ostamaan lisää!!
  😉