TULOSSA!
Tarjan turinoiden vuoden 2016 parhaan kuvan äänestys alkaa 1.2.2017.
Muista äänestää!!
Kiitos!
COMING SOON!
Voting for Tarja's turinat best picture of the year 2016 starts 1.2.2017.
Remember to vote!!
Thank you!
sunnuntai 29. tammikuuta 2017
sunnuntai 8. tammikuuta 2017
Suomi 100 juhlavuosi alkoi! / Finland 100 centenary year has begun!
Joulu on takana ja vuosi vaihtunut uuteen! Tänä vuonna juhlitaan 100 vuotiasta Suomea monin tavoin.
Tässä blogissa vielä kuitenkin turinaa ja kuvaa allekirjoittaneen ja Pipomiehen joulusta ja vuodenvaihteesta.
Meillä on ollut jo vuosia tapana aloittaa joulun vietto aattona kirkossa käymällä. Niin teimme tänäkin vuonna. Me käymme Pernajan Pyhän Mikaelin kirkossa. Kirkko on keskiajan harmaakivikirkko.
Allekirjoittanut lauloi antaumuksella joululauluja, omaksi riemuksi ja muiden huviksi... No, äänellään se variskin laulaa!
Saimme viettää joulun läheisten kanssa. Vieraiksi saimme rakkaat äitini, veljeni ja anoppini.
Jouluhartauden jälkeen olikin aika syödä. Meillä on tapana aterioida oikein pitkän kaavan mukaan. Laatikot saavat rauhassa hautua uunissa, ensin syödään alkupalaa!
Ja taas kävi niin, että alkupalapöydänherkut maistuivat niin hyvin, että laatikot ja kinkku saivat odottaa hieman...
Jälkiruoaksi joulutorttuja ja kakkuja.
Allekirjoittanut pääsi ruoanlaittamisen suhteen tänä vuonna helpolla. Anoppi teki herkulliset laatikot ja kotijuuston, äitini ihanat joulutortut ja kakut. Minä keskityin passaamisen, pöydän koreana pitämiseen ja tiskaamiseen.
Tapaninpäivänä olimme Pipomiehen kanssa kahden, silloin allekirjoittanut nökötti sohvalla suklaakonvehtirasian kera!
Oli oikein mukava joulu!
Vuoden vaihtuessa kävimme katsomassa Loviisan ilotulitusta. Päätimme mennä katsomaan merenlahden toiselle puolelle. Saman idean olivat saaneet monet muutkin. Paikalla oli paljon myös valokuvaajia.
Heti kun ilotulitus alkoi, tajusin, että olin valinnut kuvaukseen väärän putken. Pitkä putki zoomasi ihan liikaa, enkä saanut ilotulituksesta kokonaiskuvaa. Allekirjoittanutta "hieman" harmitti, mutta eihän siinä vauhdissa pystynyt putkea vaihtamaan. Niinpä piti vain tuumata, että tästä otan ensi vuonna opikseni...
Mutta ilotulitus oli joka tapauksessa hieno! Tässä muutama kuva!
Heti vuoden alkupäivinä kävin äitini luona Nurmijärvellä. Hän oli näyttänyt minulle pihansa ruokintapaikalla ottamiaan kuvia. Ihmetteli, mikä onkaan uusin paikalle ilmaantunut ruokavieras. Olen kerran nähnyt luonnossa tämän pikkulinnun, mutta kuvaa siitä minulla ei ollut! Pakkohan se oli lähteä kuvaamaan!
Heti kun saavuin Nurmijärvelle, asetuimme kytikselle! Eli siis asemiin olohuoneen ikkunan ääreen, josta on hyvä näkymä ruokintapaikalle. Huom! ikkunassa on värillinen valo, jotta linnut eivät törmää lasiin!
Mutta! Missä nyt sitten viipyi tämä uusin ruokavieras? Olin hieman pettynyt, eikö hän ilmaannukaan paikalle. Pian hän kuitenkin saapui...
Lintujen nauttiessa siemenateriaa, lähdimme me äidin kanssa käymään ruokakaupassa. Pitäähän sitä omaankin masuun saada täytettä. Samalla kävimme herkuttelemassa paikallisessa konditoriossa.
Kaupassa käynnin jälkeen riensin heti taas ikkunaan katsomaan, mitä lintuja on paikalla. Ja mitä näinkään!
Koko automaatti oli tyhjentynyt. Ja automaatin reunalla seisoi pieni, mutta erittäin vihaisen näköinen kuusitiainen! Katsoa tapitti suoraan allekirjoittanutta ja teki selväksi, että hän ei moista hyväksy!
No, onneksi äiti oli varannut paljon siemeniä, joten linnut saivat pian lisää syötävää. Allekirjoittanut sen sijaan suuntasi kohti kotia. Ja tyytyväisenä, alkoihan vuosi lintujen havainnonkin kannalta hyvin!
Ja vielä hieman tietoa tulevasta! Pian on taas aika äänestää turinoiden vuoden kuvaa. Äänestys vuoden 2016 kuvasta on siis tulossa!
Tässä kaikki tällä kertaa. Oikein ihanaa vuotta 2017 kaikille teille rakkaat lukijani!
Tässä blogissa vielä kuitenkin turinaa ja kuvaa allekirjoittaneen ja Pipomiehen joulusta ja vuodenvaihteesta.
Joulu
Jouluna hautausmaalla loistavat sadat kynttilät |
Meillä on ollut jo vuosia tapana aloittaa joulun vietto aattona kirkossa käymällä. Niin teimme tänäkin vuonna. Me käymme Pernajan Pyhän Mikaelin kirkossa. Kirkko on keskiajan harmaakivikirkko.
Allekirjoittanut lauloi antaumuksella joululauluja, omaksi riemuksi ja muiden huviksi... No, äänellään se variskin laulaa!
Saimme viettää joulun läheisten kanssa. Vieraiksi saimme rakkaat äitini, veljeni ja anoppini.
Sisältä kirkko on tunnelmallinen ja kaunis, kannattaa käydä katsomassa. |
Alkupalapöytä on katettu, syömään! |
Jouluhartauden jälkeen olikin aika syödä. Meillä on tapana aterioida oikein pitkän kaavan mukaan. Laatikot saavat rauhassa hautua uunissa, ensin syödään alkupalaa!
Ja taas kävi niin, että alkupalapöydänherkut maistuivat niin hyvin, että laatikot ja kinkku saivat odottaa hieman...
Jälkiruoaksi joulutorttuja ja kakkuja.
Allekirjoittanut pääsi ruoanlaittamisen suhteen tänä vuonna helpolla. Anoppi teki herkulliset laatikot ja kotijuuston, äitini ihanat joulutortut ja kakut. Minä keskityin passaamisen, pöydän koreana pitämiseen ja tiskaamiseen.
Tapaninpäivänä olimme Pipomiehen kanssa kahden, silloin allekirjoittanut nökötti sohvalla suklaakonvehtirasian kera!
Oli oikein mukava joulu!
Vuosi vaihtuu!
Heti kun ilotulitus alkoi, tajusin, että olin valinnut kuvaukseen väärän putken. Pitkä putki zoomasi ihan liikaa, enkä saanut ilotulituksesta kokonaiskuvaa. Allekirjoittanutta "hieman" harmitti, mutta eihän siinä vauhdissa pystynyt putkea vaihtamaan. Niinpä piti vain tuumata, että tästä otan ensi vuonna opikseni...
Mutta ilotulitus oli joka tapauksessa hieno! Tässä muutama kuva!
Vuoden 2017 ensimmäiset lintukuvat!
Heti vuoden alkupäivinä kävin äitini luona Nurmijärvellä. Hän oli näyttänyt minulle pihansa ruokintapaikalla ottamiaan kuvia. Ihmetteli, mikä onkaan uusin paikalle ilmaantunut ruokavieras. Olen kerran nähnyt luonnossa tämän pikkulinnun, mutta kuvaa siitä minulla ei ollut! Pakkohan se oli lähteä kuvaamaan!
Heti kun saavuin Nurmijärvelle, asetuimme kytikselle! Eli siis asemiin olohuoneen ikkunan ääreen, josta on hyvä näkymä ruokintapaikalle. Huom! ikkunassa on värillinen valo, jotta linnut eivät törmää lasiin!
Talitinttejä ja sinitiaisia oli paljon makoisan ruoan kimpussa. |
Välillä pikkulinnut saivat väistää, kun käpytikka tuli ruokailemaan. |
Ruokinta-automaatilla sinitiainen valitsi tarkkaan minkä siemenen otti. |
Talitintti ruokapöydässä... |
Punatulkku odotti vuoroaan omenapuun oksalla. |
Mustarastas söi maasta. Linnusta huomaa, että pakkasta oli 18 astetta. |
Mutta! Missä nyt sitten viipyi tämä uusin ruokavieras? Olin hieman pettynyt, eikö hän ilmaannukaan paikalle. Pian hän kuitenkin saapui...
Kuka se siellä kurkistelee, varovaisesti alussa... |
Pieni töyhtötiainen rohkaistui kuitenkin pian ja söi hyvällä halulla. |
Lintujen nauttiessa siemenateriaa, lähdimme me äidin kanssa käymään ruokakaupassa. Pitäähän sitä omaankin masuun saada täytettä. Samalla kävimme herkuttelemassa paikallisessa konditoriossa.
Kaupassa käynnin jälkeen riensin heti taas ikkunaan katsomaan, mitä lintuja on paikalla. Ja mitä näinkään!
Koko automaatti oli tyhjentynyt. Ja automaatin reunalla seisoi pieni, mutta erittäin vihaisen näköinen kuusitiainen! Katsoa tapitti suoraan allekirjoittanutta ja teki selväksi, että hän ei moista hyväksy!
HETI ruokaa tänne! Tai minä tulen ja nokkaisen!! |
No, onneksi äiti oli varannut paljon siemeniä, joten linnut saivat pian lisää syötävää. Allekirjoittanut sen sijaan suuntasi kohti kotia. Ja tyytyväisenä, alkoihan vuosi lintujen havainnonkin kannalta hyvin!
Ja vielä hieman tietoa tulevasta! Pian on taas aika äänestää turinoiden vuoden kuvaa. Äänestys vuoden 2016 kuvasta on siis tulossa!
Tässä kaikki tällä kertaa. Oikein ihanaa vuotta 2017 kaikille teille rakkaat lukijani!
sunnuntai 1. tammikuuta 2017
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)