tiistai 28. lokakuuta 2014

Maailmanperintö ja kansallislintu






Lokakuu lähestyy loppuaan. Tällä viikolla sää on ollut lämmin, sateinen ja tuulinen. +10 asteen lämpötila on saanut jotkut kasvit sille mielelle, että taas onkin kevät...

Orvokin taimia on ilmestynyt pihalle niissä kohtaan, missä on ollut kesällä ruukussa orvokkeja. Otin huvikseni niistä muutaman ruukkuun, saas nähdä kasvaako niistä mitään.













 
Pientä rakennushommaakin pihalla on tehty. Pipomies kavereineen rakensi meille jätekatoksen. Katos on jo saanut maaliakin pintaan, siitä tuli punavalkoinen.

Hassua muuten miten sitä tottuu johonkin...
Vien edelleenkin roskapussit sinne, missä ennen oli roska-astia. Ja sitten seison muutaman hetken hölmön näköisenä roskapussin kanssa, ennenkuin muistan, että roska-astia onkin nyt eri paikassa.








Muratti on viihtynyt kivikossa, pieni pakkasen puraisu toi lehtiin punaiset reunat, mutta muuten kasvit ovat vielä ihan hyvässä kunnossa.









Se pakkaspäivä sattui toissa lauantaille. Oli niin kaunis aurinkoinen aamu, että oli pakko lähteä kuvausretkelle. Kävimme ensin lähimaastossa, olimme saaneet vinkin minne kannattaa mennä lintuja bongaamaan.

Valitettavasti meillä ei aamulla ollut tuuria ja lintuja ei näkynyt. Tyydyin sitten ottamaan muutaman valokuvan pakkasen puraisemasta luonnosta.



Kuukin oli puolikkaana aamutaivaalla...
Ei näkynyt lintuja, vaikka olimme paikalla aamulla aikaisin. Rehellisesti sanottuna se ei haitannut, nautin auringosta ja pakkasen kimaltelusta, jota oli joka puolella.


Jonkin aikaa mietimme mitä seuraavaksi tekisi ja Pipomieheltä tuli idea lähteä ajelulle Jaalan ja Mäntyharjun suunnalle.  Samalla päätimme käydä myös Verlassa.



Verlan puuhioma ja pahvitehdas on  Unescon maailmanperintöluettelossa maailmanperintökohteena, se on lisätty sinne vuonna 1996. 

Paikalla on museo, kauniita rakennuksia ja kesäisin kahvila, sieltä voi myös pienistä käsityöläispajoista ostaa tuotteita. Kannattaa käydä! Lisätietoa löytyy Verlan omilta sivuilta.

Allekirjoittanut on kotoisin Valkealasta ja aiemmin tuli usein kesällä käytyä Verlassa. Nyt on mennyt monta vuotta, etten ole paikalla käynyt.

Patruunan pytinki, tehtaanjohtajan asunto.
Patruunan pytinki

Syksyn värit lisäsivät paikan kauneutta entisestään. Mutta kaikki pajat ja kahvila olivat tietenkin suljettu. Paikalla oli muitakin vierailijoita.

Myllymakasiini
Myllymakasiini







Verlasta jatkoimme matkaa Jaalan keskustaan. Kävimme Jaalassa lintutornilla, mutta sielläkin oli kovin rauhallista... Maisema oli kuitenkin kaunis.

Ranta oli jäässä



Matkalla Mäntyharjulle pysähdyimme kauniille paikalle, jossa jäin sillalle valokuvaamaan, kun Pipomies lähti tutustumaan kallioille.

Järvi oli aivan tyyni.




Veneitäkin oli liikkeellä. Puut heijastuivat kauniisti tyynen järven pintaa.
Pihlajanmarjoja on ollut paljon tänä syksynä




Mäntyharjulla kävimme vain nopeasti kääntymässä, sillä kello alkoi olla sen verran paljon, että oli aika lähteä kohti kotia.

Kotimatkalla näimme ketun pellolla. Kumpikohan voittaa tuijotuskilpailun...
Illan hämärtyessä näimme vielä parven kanadanhanhia

Tuon lauantai retken lisäksi olen käynyt myös äidin luona. Siellä tarkkailimme ikkunasta oravia, jotka yrittivät keksiä keinoa, jolla saisi siemeniä lintulaudalta, joka on ripustettu kuuseen roikkumaan. Melkoisen notkeita olivat nämä kaverit. Sen verran vaikeaksi tehtävä osoittautui, että lopulta oravien oli tyydyttävä maassa oleviin käpyhin.

Heollo! Täällä minä olen, huomaatkos! Eli löydätkös kuvasta oravan rakas lukija?
Missäköhän olisi syötävää...
Jotain syötävää sentään löytyi, vaikkei siemeniä lintulaudalta herunutkaan...
Talitintillä ei sen sijaan ollut ongelmia saada siemeniä. Lintulaudalla vierailikin paljon pikkilintuja





Kotimatkalla näin ensimmäistä kertaa hieman lähempää metsäkauris pukin. Ja taas harmitti, kun ei se zoomi yllä kauemmas...








Lopuksi vielä muutama kuva laulujoutsenista, joita kävimme katsomassa saaristossa eräänä päivänä. Oli pimeää, sateista ja sumuista, joten kuvat ovat utuisia.

Jotain näkyy taivaalla vai lieneekö menossa taukojumppa...
Notkeita kauloja...

Märältä pellolta löytyy hyvin syötävää






Hyvää lokakuun loppua kaikille!!


tiistai 14. lokakuuta 2014

"Syys surumielinen?"

Kaupungin puisto näyttää kauniilta lehtipeitossaan!




Olemme jo lokakuun puolessa välissä ja talvi lähestyy. Värit ovat luonnossa kauniita, puiden lehdet loistavat keltaisina ja oranssin ja punaisen eri sävyissä. Valoisaa aikaa on niin vähän, ettei töiden jälkeen enää ehdi kuvaamaan. Olenkin ratkaissut asian niin, että otan kameran mukaan töihin ja työmatkalla silmäilen tiiviisti maisemaa, joskos näkyisi jotain kuvattavaa. Ja jos pääsen töistä ennen pimeän tuloa, ajan välillä meren rannalle tai lähi pelloille katsomaan mitä näkyy. Joku voisi olla sitä mieltä, että valokuvauksesta on tullut minulle lievä pakkomielle, mutta kukapa sitä ei harrastuksensa takia tekisi ylimääräisiä lenkkejä...














Viikonloppuisinkin on nyt usein ollut töitä tai jotain piha puuhia, mikä on vienyt aikaa. Puutarhakalusteet on pesty ja viety varastoon, kesäkukat otettu ruukuista ja kaikkea muuta pientä pihapuuhaa on tehty.

Tuulihaukka












Eräänä lauantaina käytiin iltapäiväajelulla. Sain ensimmäistä kertaa kuvattua haukan. Kyseessä oli tuulihaukka. Ja taas harmitti, ettei ole pidemmälle kantavaa objektiivia. Mutta sillä mennään mitä on.

Ja eikun lentoon...

 Grace

Viimein pääsimme äidin kanssa viettämään yhteistä aikaa laivalle. Olisi ollut kiva mennä Tukholmaan Helsingistä, mutta nyt suuntasimme kuitenkin Turkuun, emme kumpikaan ole aiemmin käyneen VL:n Gracella ja nyt oli aika koeajaa se :-D!






Varasin meille ikkunallisen hytin, sillä minusta on ihanaa katsella merelle.

Laivan värimaailma on aika maanläheinen. Kuvassa hyttikäytävä. Ehkä vähän voisi olla muutakin väriä kuin punaiset leppäkertut matossa, mutta siistiä ja miellyttävän näköistä kuitenkin.










Valoisa portaikko ja aula











Kovin oli vilkasta liikenne merellä. Kuvassa Rosella tulee vastaan. Oli melko sumuista ja pimeääkin koko matkan ajan.

Laivan toisella sivulla on näkymä ylhäältä alas. Ja ikkunat, joista voi katsella merelle samalla kun vaihtaa ajatuksia matkakumppanin kanssa. Pyöreät valot vaihtavat väriä tasaisin väliajoin.
Ruoka laivalla on hyvää. Ja tietysti on mukavaa, kun ei tarvitse itse laittaa ruokaa, vaan saa istua pöytään ja nauttia... eikä tarvitse tiskata!

Ennen aamupalalle menoa katselimme hytin ikkunasta Tukholmaa. Odottelimme, että laiva lähtee satamasta, jotta nähdään rannikkoa. Tuli tietysti otettua muutama kuvakin.
Kuvassa taustalla näkyy Nordiska Museet eli Pohjoismaiden museo, vaikuttava rakennus.





Aamupalan jälkeen olikin hyvää aikaa tehdä ostoksia ja katsella kun laiva kävi Maaranhaminassa. Allekirjoittanut innostui taas kuvaamaan lokkeja.
Kannella oli kyllä aika märkää ja kylmää.
Lintuja ei huonot säät haittaa.
"Fresh me up"








Maarianhaminan jälkeen oli aika ottaa piristävä drinkki. Ihana vihreä väri! Samalla katselimme äidin kanssa baarin ikkunoista merellä kulkevia laivoja ja paransimme maailmaa.

Ja tämän jälkeen suunnistimme yökerhoon, sillä oli aika katsoa illan pääesitys.




 
 




Esiintyjänä laivalla oli Paula Koivuniemi. Huomaa, että hänellä on pitkä ura iskelmätaivaalla takanaan, todella ammattitaitoinen viihdyttäjä on tämä aikuinen nainen. Yleisö tuntui kovasti pitävän esityksestä. Minäkin pidin, vaikka yökerho olikin niin täynnä, etten aluksi mitään nähnytkään...








Laivan lähestyessä Turun satamaa ehdin vielä ottaa muutaman valokuvan saaristossa iltahämärässä. Koko risteilyn ajan oli tyyntä, mikä sopii minulle, en välitä keinumisesta...

Jenkkiautonäyttely

Heti risteilyn jälkeisenä päivänä lähdimme käymään Lahdessa, siellä oli jenkkiautonäyttely. Täytyy myöntää, että aika väsynyt oli allekirjoittanut, mutta eihän sitä voi jättää väliin mahdollisuutta nähdä upeita autoja.






Ensimmäiseksi piti kiiruhtaa katsomaan ystävien autoa. Olikin hienoksi puunattu ja laitettu keltainen Torino. Vieressä oli toinen Torino.











Loviisasta oli toinenkin tuttu auto, Dodge Challenger. On se hienon värinen... Ja muutenkin kaunis.






Chevy Norjasta
Mielestäni yksi näyttelyn kauneimmista autoista oli tämä Plymouth Fury Ruotsista

Cadillac Cab "I scream" 1961 Norjasta
Cadillac Eldorado Biarritz 1958 Suomesta
Ford Tudor 1934 Suomesta







Aivan upeaksi oli laitettu tämä rekka. Kylkiä "koristelivat" erilaiset kuvat Madonnasta.







Vihreä Plymouth Roadrunner 1971 Suomesta ja vaaleanpunainen Plymouth Duster 1971
Oldsmobile 1956 Norjasta, alemmassa kuvassa sama auto messurakennuksen ulkopuolella. Oikea valaistus saa auton näyttämään paljon kiiltävämmältä...

Katselimme vielä ulkona, kun ulkomaiset autot lähtivät kohti satamaa. Ja me lähdille sen jälkeen kohti kotia. 

Ja tietysti tähän loppuun vielä muutama lintukuva! Kuvat on otettu eräänä iltana läheisellä pellolla, jossa on jo pidempään oleskellut parikymmentä joutsenta ja muutama hanhi.

Pellolla on pieni oja, josta joutsenet syövät ja juovat. Välillä olen mennyt hieman lähemmäksi ja eivätpä nuo minusta ole mitään välittäneet. Mukavaa ääntä päästelevät, miettivät ehkä pitäisikö lähteä pakoon vai ei...



Tässä kaikki tällä kertaa!

Hyvää lokakuun jatkoa!