Räyskälä Vintage Drags 2017

Rakas lukijani! Tiedän, että monet odottavat jo Paras 2017 tuloksia. Valitettavasti Juryn jäsenten kiireiden vuoksi arvonta on vielä suorittamatta. Lupaan kuitenkin, että maaliskuun aikana saatte tiedot siitä, mikä kuva oli teidän mielestänne Paras ja ketkä ovat arvonnan voittajia.

Tuloksia odotellessa voisin muistella erästä kauniin kesäpäivän tapahtumaa, Räyskälän Vintage Drags. Olemme käyneet tapahtumassa jo useampana kesänä.

Tänä kesänä Pipomiehen loukkaantumisen takia, jenkin kuskina toimi allekirjoittanut. Olenhan toki ajanut Plymouthillamme aiemminkin, mutta nyt kyseessä oli pitkä matka. No, ajaminen meni ihan hyvin, vaikka jännitinkin automaattivaihteita. Ja onhan se ihan eri asia ajaa autoa, jossa on heppoja paljon enemmän kuin tavallisessa Corollassa ja moottorin tilavuuskin on ihan eri luokkaa.

Perillä Räyskälässä olimme ensimmäisten joukossa ja saimme hyvän paikan. Lähdimme heti katsomaan, millaisia autoja oli paikalla.

Upea! Takana näkyy tuttu Plymouth Satellite.
Gorgeous! Behind this car You can see our Plymouth Satellite.

Kaunis Dodge Challenger, katsokaa mikä väri!
Beautiful Dodge Challenger, look what a color!

Hieno!
Great!

Kun olimme katselleet autoja jonkin aikaa, alkoi kilpailuun osallistujien paraati.

Plymouth RoadRunner -71, kuljettajana legendaarinen Jokke Hakkarainen

Plymouth RoadRunner -71, driver legendary Jokke Hakkarainen

Hieman vanhempia autoja, upeita!
Little bit older cars, gorgeous!

Ja sitten päästiinkin asiaan! Eli ajoihin! Kaikkein hienointa ovat tietysti burn out osuudet, eli renkaiden lämmittelyt.

Hot Rod

Hieno, vanha pick up.
Great looking, old pick up.

Kohta päästään vauhtiin!
Soon we gonna go!

Burn Out!

Kaksi upeaa Rodia!
Two gorgeous Rod!

Kunnon savut!
Lot of burnout smoke!

Välillä kilpailussa oli taukoja, silloin menimme tietenkin Pipomiehen kanssa syömään eväitä. Koko ajan kävi joku juttelemassa, kyselemään meidän autosta ja esittelemään omaansa. Ihmiset olivat hyvällä mielellä, kuten Räyskälässä aina.

Kyllä näitä jaksaa katsella...
I could watch these all day long...

Räyskälässä oli toki muutakin katseltavaa, kuin hienoja autoja. Kentällä oli koko ajan lentotoimintaa. Purjelentokoneita nousi lentoon ja laskeutui.

Tapahtumapaikan yllä lenteli myös vanha lentokone. Sen lentoa taivaalla oli hauska seurata. Kyseessä on Viima-koulukone. Suomessa asuva englantilainen Phil Lawton hankki koneen Saksasta. Kone on kunnostettu täysin alkuvuosien asuun.  Koneen kylkeä koristaa Suomen ilmavoimien alkuvuosien tunnus, sininen vaakatasoon asennettu hakaristi valkoisella pohjalla.

Suomen ilmavoimien v. 1939 valtion lentokone tehtaassa valmistettu Viima-koulukone.

VL Viima, constructed  year 1939 by the State Aircraft Factory.

Tämä Challenger on kyllä allekirjoittaneen mielestä SE AUTO!
I have to admid that in my mind this Challenger is THE CAR!

Start!

Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten myös tämä kiva päivä Räyskälässä. Ensi kesänä Vintage Drags tapahtuma järjestetään eri paikassa, Oripään lentokentällä. Sinne on pakko päästä 😊.
Allekirjoittanut ajeli rauhallisesti kotiin, matkalla syötiin vielä loput eväät...

Sininen hetki.

Blue hour.

Tässä kaikki tällä kertaa. Jotta totuus ei unohdu, loppuun kuva maaliskuulta. Nyt on vielä talvi!

Hyvää maaliskuun jatkoa!

Amerikan ihmeitä ja lentoharjoituksia

Nyt ne ovat saapuneet! Syyssateet ja pimeys! Ja kohta alkaa marraskuu, se ikävistä ikävin kuten asia laulussa ilmaistaan...
Tässä kirjoituksessa sen ikävyyden torjumiseksi kauniita autoja ja ihania lintuja!

Jenkkiautonäyttely (Yankee Car Show) 2016 Lahti

Allekirjoittanut alkaa aina odotella tätä näyttelyä jo monta viikkoa aiemmin. Joka vuosi näyttelyssä on toinen toistaan kauniimpia autoja. Ja ihmiset mukavia ja leppoisia. Tänä vuonna pääsimme näyttelyyn sunnuntaina. Luulimme, että silloin ei olisi niin paljon ihmisiä, mutta olimme väärässä.

Parkkipaikat olivat jo aivan täynnä, kun pääsimme perille, saimme lopulta automme parkkiin monen sadan metrin päähän. Tämä tosin näyttää olevan kohdallamme sääntö, ei poikkeus. Näin käy yleensä aina kun menemme jonnekin. Vaikka nytkin olimme hyvissä ajoin perillä.

Eipä tuo haitannut, kamera kaulaan ja menoksi! Nythän oli lyhyt putki kamerassa, joten se ei edes painanut mitään.

Richard Rawlings  on tuttu ohjelmasta Fast N' Loud
Gas Monkey Garagen omistaja

Ensimmäiseksi allekirjoittanut halusi nähdä amerikan kuuluisuuden! Miehen, jonka takia ne parkkipaikat taisikin olla niin täynnä.

Tällä kertaa hän löytyi helposti. Richard Rawlings seisoi lavalla ja halukkaat pääsivät häntä sinne tervehtimään. 

Allekirjoittaneelle ei ollut tullut pieneen mieleen, että tämä herra on niin suuri julkkis Suomessa, että hänen luokseen pääsyä jonotettiin yli 2 tuntia... Ei kiitos, totesimme ja tyydyin ottamaan kuvan kauempaa, lavan edestä. 















Sitten keskityimme näyttelyn muuhun tarjontaan, eli autoihin! Ensimmäiseksi piti käydä tietenkin katsomassa näyttelyn Moparit!

Hieno Dodge Charger RT 1970

Autonäyttelyssä kuvaaminen on ihan oma lajinsa... Ainakin näin harrastelijalle. Aluksi menee aikaa, että löytää oikeat säädöt, automaattista en halua käyttää. Ensimmäiset kuvat on liian valoisia, seuraavat liian tummia. Lopulta osuu oikeat säädöt kohdalle. Ja vähän ajan päästä niitä taas muutetaan. Nykyään onneksi jo sen verran on tuntumaa, että säädöt löytyy aika nopeasti.

Tuttu auto Loviisasta Plymouth Barracuda 1972

Tässä varmaan eräs näyttelyn kuvatuimmista autoista. Richard Rawlings olisi kuulemma halunnut ostaa auton 70 000 dollarilla, mutta omistajat eivät myyneet.
Ford Model a Cabriolet "Eldorod" 1931

Nykyään autonäyttelyissä kuvataan paljon. Osa kuvaa kameralla ja osa kännykällä. Välillä itseäkin huvittaa kun yrittää saada sen parhaan mahdollisen kuvan. Siinä sitä ensin odottaa, että ei olisi kovin montaa ihmistä ihan auton vieressä. Sitten etsii sopivaa kuvakulmaa, kurkottelee ja kyyristelee. Lopulta ottaa kuva ja huomaa, että ympärillä on kymmenen jotka tekee samaa...

Dodge Challenger RT 1970

Imperial Crown 4 door hardtop 1959

Cadillac Coupe de Ville 1959

Omasta mielestäni yksi kauneimmista: Chevrolet Styleline 1954

Allekirjoittanut jaksoi hyvin muutaman tunnin kävellä ja kuvata, mutta lopulta alkoi olo olla kuten allaolevan kuvan kaverilla...

HUI!!

Eli alkoi suuta kuivaa ja nälkäkin alkoi tulla, joten oli aika lähteä kotiin. Hieno näyttely taas. Hyvä Lahti! Kiitos järjestäjille.

Paljon lisää autojen kuvia kirjoituksen lopussa olevan linkin päässä!

Muuttoliikettä

Kanadanhanhia lentää peltojen yllä eräänä kauniina iltana.

Olemme Pipomiehen kanssa käyttäneet vapaa päivät ja illat ahkerasti lintujen tarkkailuun. 

Vielä muutama päivä sitten sääkin oli tähän mitä parhain. Iltaisin oli myös upeita auringonlaskuja, jolloin lintukuviin tulee kauniita sävyjä.

Samalla pellolla oli myös joutsen perhe. 

Ilta-auringossa kanadanhanhet laskeutuivat pellolle.

Laulujoutsen ilta-auringossa.

Pari päivää myöhemmin meillä oli molemmilla vapaata. Lähdimme aamusta jo katselemaan näkyykö lintuja. Ensin ajelimme tutulle pellolle.

Siellä joutsen perheen nuoriso harjoitteli lentoon lähtöä.

Aloitetaan rauhallisesti...

Lisätään vauhtia...

Ja sitten lentoon!!

Osa joutsenista oli uimassa läheisellä joella.

Jonkin ajan kuluttua Pipomies keksi, että lähdetäänpä ajelemaan muuallekin. Tabletilta katselimme, missä lähistöllä olisi sellaisia paikkoja, jossa saattaisi olla muuttolintuja. 

Päätimme käydä Sääksjärvellä, joka on Kausalan lähistöllä. Järvellä oli useampi iso parvi valkoposkihanhi uimassa. Parvien pyörivää liikettä oli jännä katsella. Mieleen tuli hyrrä tai jokin vastaava. 

Valkoposkihanhia

Valkoposkihanhia oli tuhansia myös pellolla järven vieressä. 

Miten niin tuhansia, yksin minä tässä olen... Kuka sinä olet? Allekirjoittaneen kamera sai taas linnun uteliaaksi...

Sääksjärveltä ajelimme Kausalaan ja sieltä jonnekin... Tabletin avustuksella löysimme itsemme lopulta jostakin todella korvesta, pieneltä, todella kuoppaiselta peltotieltä. No, tabletti näytti, että tämä tie vie takaisin Kausalaan, joten eteenpäin... Tavallinen henkilöautomme ei ehkä ole soveliain tällaisille teille...

Lopulta pääsimme paremmalle tielle. Kävimme katsomassa Leininselällä kuinka tuuli alkoi muuttua myrskyksi. 


Pakkohan se oli sitten taas myöntää, että oli aika suunnistaa kotia kohti. Takaisin tullessa kävimme Sääksjärvellä katsomassa miten valkoposkihanhet pärjäsivät myrskyssä. Eipä heillä näyttänyt olevan mitään hätää, siis rauhallisin mielin kotiin.

Lopuksi vielä kävimme katsomassa auringonlaskun Hopom järven rannalla.

Tässä kaikki tällä kertaa!

Lisää autokuvia löydät kun klikkaat tästä

Muistakaapa varoa kummituksia ja muita kauheuksia..!!

Super viikonloppu!

Keltaisia ja punaisia puunlehtiä, upeita auringonlaskuja, viileitä aamuja, paleltunut dahlia... muuttavia lintuja, niiden ääniä, kurkien torven soittoa, hanhien kalkatusta ja lentävien lintujen siipien havinaa... sitä se on, syyskuu! Meille siihen ovat sisältyneet myös isot kissat ja jenkkiautot!

Kurkiparvi on jo useamman päivän suunnitellut etelään lähtöä läheisellä pellolla. 

Perjantai

Kissojen yö 

Allekirjoittanut on monena vuonna ollut menossa Korkeasaaren Kissojen yö tapahtumaan. Aina on kuitenkin tullut jotakin esteeksi. Mutta tänä vuonna viimein se toteutui!

Innoissamme teimme eväät, pakkasimme ne ja varalle myös lämpöisiä vaatteita reppuihin. Matka Helsinkiin sujui nopsasti. Mutta!! Sitten tulikin mutkia matkaan. Meidän lisäksemme saman idean olivat saaneet tuhannet muutkin. Autoa ei saanut pysäköityä mihinkään. Korkeasaaren parkki ja kaikki kadun vieret ja muut mahdolliset (ja mahdottomat) paikat oli täynnä pysäköityjä autoja. Lopulta ajoimme muutaman kilometrin päähän jonnekin metroaseman parkkiin. Siellä oli paljon tilaa.

Pitkä kävely painavien kantamusten kanssa sujui hyvin, allekirjoittanutta siivitti ajatus upeista kissoista ja muista eläimistä.

Jo kaukaa näimme lipunmyynnissä ja sisäänpääsyssä olevat jonot! Allekirjoittanut ehti jo ehdottaa koko idean kuoppaamista. Toinen jono oli satojen metrien mittainen! Meidän onneksemme emme kuitenkaan olleet ostaneet lippuja ennakkoon, sillä juuri se ennakkoon lipun ostaneiden jono oli tämä pitkä. Sen sijaan lipunmyyntijono oli huomattavasti lyhyempi ja pääsimme sisälle vartissa. Ennakkoon lipun ostaneet olivat kuulemma jonottaneet jopa tunnin.


Korkeasaaressa oli kaunista. Ihania valoja kaikkialla.


Suunnistimme tietenkin heti kissalaaksoon.

Ja siihen loppuikin kuvaaminen. Mikä ihmismäärä! Eihän allekirjoittaneen lyhyenä ihmisenä ja vielä pimeässä ollut mitään mahdollisuutta saada kuvia.

No, ei se paljon haitannut, katselin sen mitä näin.


Ja kuuntelin leijonan karjuntaa. Mikä ääni! Totesimme Pipomiehen kanssa, että jos tuon äänen kuulisi jossain muualla, voisi aika lailla pelottaa!

Tähän paikkaan oli sytytetty 80 lyhtyä. Se on sama määrä, mitä luonnossa arvellaan elävän amurinleopardeja... surullista!

Illan hämärässä alkoivat jorkin eläimet asettua levolle.

Kävelimme saarta ympäriinsä. Välillä pysähdyimme syömään eväitä. Katselimme ihmisiä, kuuntelimme eläinten ääniä ja ihailimme pikku lapsia, jotka osasivat ottaa ilon irti tapahtumasta.

Kameli tuli katsomaan minua... tai hetkinen... kummin päin se nyt menikään...

Vietimme aikaa saarella pitkään. Yritimme vielä uudestaan kissalaaksoon, mutta nyt ihmisiä oli jo niin paljon, ettemme päässeet lähellekään. Koska kello oli jo yli 22, päätimme lähteä kohti autoa. Tässä vaiheessa allekirjoittanutta alkoi hieman hirvittää. Jalat olivat jo kipeät ja piti vielä kävellä muutama kilometri!

Olimme kuitenkin niin iloisella mielellä ja puhua pälätimme niin paljon, että matka autolle sujui huomaamatta.

Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi meille hyvä mieli.

Lauantai

Porvoon Custom Car Club 35 v juhlanäyttely 

Kissojen yön jälkeen ajattelin, että lauantaina varmaan väsyttää ja jalat on ihan loppu. Mutta toisin kävi. Heräsimme pirteinä jo aikaisin ja jalatkin kulkivat vielä mukana. Ja hyvä niin, sillä meillä oli lauantaiksi paljon ohjelmaa!

Ensin aamupäivällä lähdimme Porvooseen. Siellä oli Porvoon Custom Car Clubin 35 v juhlanäyttely.

Ensimmäisenä pihalla näimme ystäviämme! Mikä ihana yllätys, Merjakin oli paikalla! Lähdimme sisälle katsomaan autoja, tosin allekirjoittanut ensin ihasteli kaunista Dodge Super bee'tä.

On se hieno!

Sisällä oli monta kaunista autoa. 

Kaunein allekirjoittaneen mielestä oli tämä Chevrolet Fleetline 1951. Kuvia on ollut ennenkin blogissani.

Pipomiehen valinta puolestaan oli tämä Dodge Challenger 1973

Välillä istuimme ystäviemme kanssa kahvilla ja mukavia jutellen. Ystäviemme lähdettyä, meni Pipomies käymään ulkona, jossa oli parkissa näyttelyssä kävijöiden autoja. Allekirjoittanut jäi kahvilaan. Ja kohta tulikin Pipomies takaisin mukanaan lisää ihania ihmisiä!

Aika monta tuntia (ja monta mukavaa juttutuokiota) myöhemmin lähdimme hetkeksi kotiin levähtämään. Illaksi oli vielä ehdittävä ja jaksettava Lahteen!

Porvoon autonäyttelyn ja pihalla parkissa olleiden jenkkien kuvia löytyy paljon lisää blogin lopussa olevasta linkistä.

Lahti Cruising

Kotona allekirjoittanut torkahti! Mutta onneksi vain hetkeksi, sitten menoksi! Sen verran väsymys painoi, että Lahdessa ohjasin Pipomiehen hetkeksi väärälle tielle. Kaupunki on kuitenkin sen verran tuttu, että löysimme helposti takaisin tutulle paikalle, vaikka hieman eri reittiä kuin yleensä.

Lahteen olimmekin ystävien kanssa sopineet treffit! Ja siellähän he jo olivatkin.

Aurinko oli laskemassa kun saavuimme Cruising paikalle.

Suloinen Nalle! Hän osaa poseerata kuin ammattilainen!

Heijastuksia!

Miehet kiertelivät katsomassa autoja ja minä ja Bati ystäväni kuvasimme Nallea, auringonlaskua ja autoja. Allekirjoittaneen jalat alkoivat loppuillasta (vasta!) kapinoida, joten oli pakko päästä välillä istumaan.

Hieno!

Kauniita autoja pimenevässä illassa.

Ruskea Cadillac -59

Bel Air

Paljon lisää kuvia Lahden Cruisingista löytyy blogin lopussa olevasta linkistä.

Ei millään olisi halunnut lopettaa näin mukavaa päivää! Mutta pakkohan se lopulta oli lähteä kotiin. Kotona olimme vasta sunnuntain puolella, mutta ei haitannut. Sunnuntai oli varattu lepäämiseen!

Ja niin me teimmekin. Ruokaa, soffa ja telkku, siinä oli sunnuntain ohjelma!

Voiko olla ihanampaa viikonloppua kuin tällainen, saa tavata ystäviä, jutella, nauraa ja näkee kauniita asioita!

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla niitä muuttolintuja!


Lisää Porvoon kuvia pääset katsomaan kun klikkaat tästä

Lisää Lahden kuvia pääset katsomaan kun klikkaat tästä