Kevät 2021

Rakas blogini lukija, olen pahoillani laiminlyönnistäni! Tämä elämä on vain ollut viime aikoina niin kiireistä, ettei aikaa blogin kirjoitteluun ole ollut. Yritän nyt parantaa tapani. En kuitenkaan lupaa mitään... 😉

Ajattelin nyt kertoa hieman viime keväästä, ennenkuin aloitan tämän kevään luonnon havainnoin. Tosin kevään ensi merkit on jo nyt kuultavissa. Pikkulintujen laulu on käynyt voimakkaaksi, kun ne etsivät paria ja ilmoittelevat reviireistään.

Mutta, nyt siis kuvia ja turinaa keväästä 2021.

Äitini luona sinitiainen kotinsa edustalla
The Eurasian Blue tit

Kuten aina, ensimmäinen odotettu kevään asia on sinitiaisen ilmestyminen pöntölle. Ensin tulee varovaiset tunnustelut, noin maaliskuun toisella viikolla. Viime vuonna tämä tapahtui 10.3.

Myöhemmin alkaa pöntön puunaaminen: viedään pois mahdollisia vanhoja sisustuselemettejä ja sisälle tuodaan uudet, sen vuoden muodin muokaiset sisustuselementit. Eli kaikkea mitä lähistöltä löytyy: koirankarvoja, sammalta, allekirjoittaneen hiuksia, joita löytyy pihalta mm. mattojen tamppauksen jäljiltä. Ja koska asumme suon reunalla, mukaan mahtuu kaikkea kiinnostavaa sieltä löytyvää materiaalia.

Huhti-toukokuussa munitaan, sitten alkaa munien hautominen. Naaras hautoo noin 13 - 15 vuorokautta.

Ja sitten alkaakin kova touhu ja tohina! Kummatkin linnut ruokkivat poikasia. Allekirjoittanutta välillä suorastaan heikottaa katsoa näitä ahkeria pikkulintuja, jotka uutterasti tuovat poikasilleen ruokaa!

Kuka tuolla kyttää?
Roe deers

Viime keväänä ja kesänä näimme paljon peuroja ja kauriita. 

Kuvan metsäkauriit näimme matkalla äitini luokse. Olivat aivan äitini takapihalla. Niin söpöjä kun ne ovatkin, ovat myös aika ahmatteja. Äitini lintujen ruokapaikat on välillä yön pimeydessä syöty tyhjiksi. Kerran, kun hän avasi aamulla verhot oli 7 kaurista nauttimassa lintujen siemeniä.

Ja sitten on tietysti se kevään suuri hetki! Pelloille ilmestyvät ensimmäiset hanhet ja kurjet! Voi sitä ihanaa tunnetta, se valtaa koko sielun ja ruumiin! 

Tundrahanhia Kanteleella
Greaterwhite-fronted geese

Kurkia keväisellä pellolla.
Granes

Tundrahanhia laskeutumassa pellolle.
Greater white-fronted geese

Arktika

Arktika on tapahtuma, jota odotamme Pipomiehen kanssa joka vuosi yhtä innokkaasti. Viime keväänä olimme taas istumassa merenrannalla Virolahdella ja katsomassa kuinka miljoonat vesilinnut ja sadat tuhannet hanhet matkaavat pitkin Suomenlahtea, kohti arktisia pesimäalueitaan. No, hyvä on, emmehän me nähneet niin paljon niitä lintuja, mutta tuhansia kuitenkin. Mutta niitä muuttajia on tosiaan miljoonia.

Kilpakosija saapuu...
Here comes the rival...

Allekirjoittanut useimmiten kuitenkin kuvaa merenrannalla uiskentelevia lintuja. Objektiivin ominaisuudet sopivat siihen paremmin, kuin ylhäällä, todella ylhäällä ja usein kaukana lentävien parvien kuvaamiseen.

Reviiri- ja parinmuodotus menoja on myös mukava kuvat. Tosin meno on välillä aika rajua, kuten näillä telkillä...

Onko hän voittaja...
Is he a winner...

ja näin lähtee kilpakosija...
And here goes the rival...

Haahkat kivellä
Common eiders

Haahkapari sen sijaan vietti rauhallista luppoaikaa kivellä peseytyen ja leväten.

Arktika tapahtuman aikaan Leerviikin rannalla ja luodoilla näkee paljon haahkoja. Ja voi illalla kuunnella haahkakoiraiden aavemaista ääntelyä.

Illat ja aamut ovat myös parasta aikaa havaita muuttoparvia.

Onneksi osa parvista lentää sen verran alhaalla, että saa muutaman kuvankin napattua.

Samalla kun rannoilla katselee lintuja, voi havaita paljon muitakin eläimiä. Rantakäärme ja sisilisko ovat olleet paikalla joka kevät. Ne lämmittelevät auringon lämmittämillä kivillä. Ja jos kuvaaja malttaa pysyä rauhallisesti aloillaan, saa niistä napsittua kuvia. Mutta jos hiemankaan liikahtaa, häviävät valokuvamallit näkyvistä silmänrapäytyksessä.

Sisilisko lämmittelee
Viviparous lizard

Rantakäärmettä voi olla vaikea huomata kasvien ja kivien seassa.
The Grass snake can be difficult to spot among plants and rocks.

Leerviikin lisäksi käymme Arktikan aikaan (ja usein muulloinkin) Hanskin satamassa ja Kurkelassa. 

Punajalkaviklo
Common redshank

Hanskin satamassa voi nähdä paljon erilaisia vesilintuja, erityisen paljon siellä on silkkiuikkuja, sekä kahlaajia. Hanskin satama on lisäksi meidän vakio lounaspaikkamme.

Silkkiuikuilla on rannan tuntumassa useita pesiä. Koska satamassa on paljon veneitä ja veneilijöitä, linnut eivät juurikaan säiky ihmisiä. Kannattaa kuitenkin kunnioittaa pesiviä lintuja. Olisi surullista, jos joku pesä tulisi hylätyksi.

Kurkelan reissulla taas näkee pelloilla viihtyviä lajeja. Ja usein voi nähdä myös petolintuja. Viime vuonna näimme muutaman haukan, mutta eihän niistä kuvaa saanut, eikä tarkempaa lajitunnistusta, kun olivat niin kaukana. Pikkulintuja tuli sitten kuvattua sitäkin enemmän. Niiden tunnistus on allekirjoittaneelle tosi hankalaa. 

Allaolevassa kuvassa olevan kivitaskun toki tunnistan. Mutta entäpä tuo toinen pikkulintu?? Sain tunnistukseen apua ja minulle sanottiin, että kyseessä lienee pensaskerttu naaras. Kuvassa eivät näy jalat kunnolla, ne kuulemma auttaisivat tunnistamisessa. Lisäksi kuva ei ole ihan tarkka. Mutta otan mielelläni vastaan kommentteja lajista...

Kivitasku
North wheater

Onko tässä kyseessä pensaskerttu naaras??
Is this a female Common whitethroat??

Kuovi
Eurasian curlew

Kävimme Virojoella Arktikan aikaan useamman kerran. Joka kerta näimme pellolla kuovin, samassa paikassa. 

Kaikki loppuu aikanaan ja kaikki kiva aivan liian pian, niin myös viime vuonna Arktika. Mutta! Kohta on jo vuoden 2022 Arktikan aika. Toivottavasti aikataulumme sallii meidän vierailla usein Virolahdella.

Tässä osa viime keväänä tekemiämme havaintoja. Paljon, paljon kuvia olisi lisääkin. Ensi kerralla blogissa vielä ollaan vuodessa 2021. SIlloin muutama kuva kesästä ja syksystä.

Ihanaa keväistä maaliskuun jatkoa, muistakaa tarkkailla luontoa. Runsaasta lumesta huolimatta, kevät alkaa nyt edistyä hurjaa vauhtia.

Ja niin, ne sinitiaiset... tämän vuoden ensimmäinen vierailu pöntöllä tapahtui jo!!