Petolintu kohtaamisia ja muita luonto turinoita / Accipitriformes and other nature photos

Oi ihanaa! Se on nyt kevät! Linnut laulaa ja touhuaa kiihkeästi. Pihapiirissämme osa pöntöistä on jo saanut asukkaat. Tutut talitintti ja sinitiainen ovat asettuneet samoihin pönttöihin kuin joka vuosi. Ja ne pöntöt, joissa on pesinyt kirjosieppo, ovat vielä tyhjillään.

Ja kun kevät on parhaimmillaan, mitä tekeekään allekirjoittanut? Laittaa blogiin kuvia viime syksyltä! Kyllä, viime syksystä tähän kevääseen on ollut niin kiire, että moni kuva on jäänyt laittamatta blogiin.

Joten nyt tässä muutama kuva ja lyhyt turina viime syksyltä. Rakas lukijani, toivottavasti jaksat vielä virittäytyä tunnelmaan.

Oman pihan pikkuisia

Koko viime kesän saimme seurata peippo pariskunnan elämää. Ne pesivät läheisessä puussa. Ahkerasti etsivät keväällä pesän rakennusmateriaalia, sen jälkeen haudottiin ja kun pikkuiset olivat kuoriutuneet, hankittiin ruokaa poikasille.

Usein allekirjoittaneen kastellessa kukkia tai istuessa muuten vaan pihalla, peipposet tulivat jalkojen juureen poimimaan hyönteisiä maasta. Olivat suhteellisen kesyjä, kunhan vaan allekirjoittanut malttoi liikkua hitaasti ja pysyä noin metrin päässä, niin minut katsottiin vaarattomaksi.

Ja sitten eräänä päivänä alkoivat pikku peipot liikkua pihallamme. Emme aluksi edes tajunneet mistä on kyse, kunnes näimme emojen ruokkivan pikkusia.

Ruokaa!! Ruokaa!!
Feed me!! Feed me!!

Ja pikkuinen sai ruokaa.
And the little one got food (Common chaffinch).

Niin suloisia!

Näimme ensimmäistä kertaa pihallamme puukiipijän. Se kiipeili kuusessa niin nopealla vauhdilla, ettei allekirjoittanut meinannut millään ehtiä kuvaamaan. Onneksi se laskeutui välillä maahan, jolloin sen kuvaaminen oli helpompaa. Puukiipijä viipyi pihapiirissämme vain muutaman päivän, sitten sitä ei enää näkynyt.

Puukiipijä etsi ruokaa kivien välistä.
Eurasian treecreeper 

Valkoinen sorsa 

Helsingissä käydessämme halusin kerran mennä Töölönlahdelle kuvaamaan lintuja. Pipomies jäi autoon, kun allekirjoittanut lähti kävelylle kameran kera.

Lahdella olikin paljon lintuja. Hanhia, silkkiuikkuja ja sinisorsia ainakin. Kuvasin niitä ja huomasin joukossa valkoisen sorsan. Olin toki kuullut linnusta ja nähnyt kuvia siitä, mutta en ollut itse aiemmin nähnyt tätä kaveria. Olihan hän kaunis.

Kuvaakohan tuokin tuossa minua...
Is she also taking photos of me...

Mä meen nyt, heippa!
I'm going now, bye!

Valokuvia ottaessani huomasin erään naisen hieman levottomana katselevan minua. Kohta hän jo tulikin kyselemään, enhän vaan ota kuvia, jossa hän näkyy.

Kerroin, että hänen ei tarvitse olla huolissaan, kuvaan vain rannalla ja vedessä olevia lintuja. Nainen sanoi, että häntä pelottaa, että hänen kuvansa joutuu hänen tietämättään jonnekin someen. Rauhoittelin naista ja sanoin, että voin näyttä hänelle mitä olen sinä päivänä kuvannut. Nainen sanoi, että ei tarvitse, kyllä hän luottaa minun sanaani.
"Mutta olisihan se kiva nähdä muuten millaisia kuvia sinulla on, kun sinulla on tuollainen iso kamerakin."

Niinpä istahdimme penkille ja minä näytin sen päivän kuvasaalista. Nainen kyseli aina mikä lintuja oli kuvassa ja kaikkea muutakin siinä rupateltiin. Sain kuulla naisen elämäntarinaa. Lopulta minun oli pakko lähteä, muuten Pipomies olisi ihmetellyt mihin jäin.

Autolle kävelin hyvillä mielin. Olin saanut kuvia linnuista ja sen lisäksi saanut jutella mukavan ihmisen kanssa. Ja olin ilmeisesti myös ilahduttanut yksinäistä ihmistä, joka kaipasi juttu seuraa.

Pipomies tulikin jo matkalla minua vastaan. Ja sanoi, että menee vuorostaan katsomaan valkoista sorsaa. Minä menin autolle odottelemaan. Siinä odotellessa katselin kyyhkystä, joka oli juomassa lätäköstä.

Sivu profiili
Side profile

Petolintujen päivä

Virolahdella kävimme kesän aikana muutaman kerran Arktika päivien lisäksi. Syksyllä saimme nähdä petolintuja.

Ensimmäisenä näimme kuitenkin suloisen kauriin syömässä niityllä. Se huomasi minut ennenkuin minä sen, mutta uteliaisuus vei kuitenkin voiton ja kauris jä katselemaan mitä allekirjoittanut aikoo. Sain siis ottaa kuvan 😃.

Mitä sinä teet?
What are you doing?

Jätimme kauriin rauhassa ruokailemaan ja jatkoimme matkaa rajan pintaan. Eräällä pellolla huomiomme kiinnittyi pellon yllä liitelevään haukkaan. Haukka liiteli kauemmas ja päätimme mennä autolla siiihen suuntaan mihin se meni.

Jonkin matkan päässä haukka oli taas näkyvissä. Ja tällä kertaa huomattavasti matalammalla, joten arvelin saavani kuvan.

Astuin ulos autosta ja aloin kuvata. Haukka lensikin suoraan automme ylläpuolella ja todella matalalla. Se oli piekana. Samassa huomasimme toisen haukan tulevan paikalle metsän reunassa. Ja kohta tuli kolmas. Kaikenkaikkiaan piekanoja oli yhtäaikaa näkyvissä taivaalla 4.

Piekana
Rough-legged buzzard

Katselimme aika kauan piekanojen liitelyä. Välillä joku niistä laskeutui pellolle ja kerran taisi saada saalistakin.

Me jatkoimme lopulta matkaa.

Näimme vähän  ajan päästä taas yhden haukan, ajattelimme, että lisää piekanoja. Lähempää nähtynä haukka paljastui kuitenkin kanahaukaksi! Ensimmäinen kerta kun sain kuvattua kanahaukan, jee!!

Ensimmäinen kuvani kanahaukasta.
My first image of Northern goshawk.

Jossain kaukana näimme merikotkankin, se syöksyi hanhiparveen, mutta ei tällä kertaa onnistunut saamaan lounasta.

Merikotka
White-tailed eagle

Kotimatkalla kävimme vielä Haminassa Lupinlahden lintutornilla. Olen ennenkin blogissani kehunut paikkaa. Siellä pääsee helposti näkemään runsaasti lintuja. Nyt näimme mm. jalohaikaran, joutsenia, nokikanoja, silkkiuikkuja, tiiroja ja paljon muita. Tornilla on liuska, jota pitkin pääsee pyörätuolillakin tornin alempiin kerroksiin.

Tällä kertaa lintutornilla tapasin kaverin, jollaista harvemmin lintutornilla näkee. Allekirjoittanut ja kamera kiinnostivat tätä kaveria kuitenkin enemmän kuin linnut.

Kiinnostava olento tuolla alhaalla, hieman kuten nuo, jotka ovat minun palvelijoitani, mutta omituisen pitkä naama...
Cat was intrested about me taking photos.

Kissa oli kiinni ja omistajiensa hallinnassa ja valvonnassa koko ajan, joten sen olo tornilla ei vaarantanut lintuja.

Mökillä 

Viime kesänä saimme ihailla kuikkia mökillä ja sen ympäristössä. Mökkirannan lähettyvillä oli kuikan pesä. Kesän mittaan näimme poikaset muutaman kerran. Aluksi niitä oli kolme, mutta viimeisellä kerralla näimme enää valitettavasti vain yhden poikasen.

Kuikka vanhemmat
Black-throated loons

Pikkuinen kuikka
Little black-throated loon

Järvellä asusti myös isokoskelo poikue. Sekin vieraili välillä rannassamme.

Kerran olimme terassilla, kun isokoskelo äiti tuli todella vauhdikkaasti laiturille. Huomasi selvästi, että ne pelästyivät jotakin. Yleensä ne eivät edes tulleet laiturille, jos rannassa oli ihmisiä.

Syykin selvisi välittömästi, sehän oli agressiivisesti omaa reviiriään ja poikastaan puolustava kuikka! Kuikka ajoi takaa isokoskeloita ja nämä tulivat turvaan laiturille. jonkin aikaa kuikka kierteli laituria ja uhosi isokoskeloille, mutta poistui sitten lopulta. Isokoskelot jäivät joksikin aikaa laiturille. Kuvasin tapahtumaa terassilta. Ja jälkikäteen taas harmitti sama asia kuin niin usein ennenkin, en ikinä muista, että voisin ottaa kamerallani myös videota.

Turvassa laiturilla
Common mergansers

Älkääkä tulko enää minun reviirilleni!
Black-throated loon didn't like Common mergansers.

Toisella puolella järveä oli myöskin kuikka pesua. Täällä poikasia oli myös 3 ja ne ilmeisesti selvisivät kaikki, sillä näimme ne yhdessä vielä myöhään syksyllä, ennen muutolle lähtöä.

Käymme usein Pipomiehen kanssa Repoveden kansallispuiston maisemissa, sehän sijaitsee aivan mökkimme vieressä. Siellä näkee paljon lintuja, isokoskeloita, kuikkia, kaakkureita ja paljon muita. Suosittelen kaikille luontoa ja luonnossa liikkumista rakastaville. Kannattaa mennä parhaan "turistikauden" ulkopuolella, esim syksyllä. Valitettavasti Repovedellä liikkuu paljon ihmisiä, jotka eivät tajua, että luonnossa pitää kunnioittaa sitä ja sen eläimistöä. Ihmisten huuto ja remuaminen on välillä todella kovaa.

Kauniita kukkia Repovedellä.
Beautiful flowers in national park Repovesi

Kukkia

Viime kesänä laitoin tapani mukaan paljon kukkia ruukkuihin. Meillä ei ole kukkapenkkejä, koska asumme mäntykankaalla. Ne muutamat istutus yritykset, jotka olemme tehneet, mm. marjapensaat ja hedelmäpuut, ovat kuolleet aika  nopeasti. Niinpä olen todennut, että kukat kukkaruukuissa ja maahan istutetuissa kukkaputkissa saavat riittää.

Kesän kuivuus aiheutti sen, että kukkaistutukset eivät olleet niin rehevät kuin aiempina vuosina. Toki kastelin niitä, ensin keräämälläni sadevedellä, mutta se loppui pian, kun ei satanut. Vesijohtovesi ei ole sama asia kuin sadevesi.

Kotipihan kukkia.
Flowers in our yard.

Syksyn viimeiset 

Kävimme muutaman kerran kuvaamassa hanhia ja kurkia, joita oli lähiseudulla syksyllä runsaasti. Useamman sadan yksilön kurkiparvi viipyi seudulla muutaman viikon. Aluksi niitä oli vain jokunen, mutta joka päivä saapui lisää.

Olen harvoin nähnyt niin paljon kurkia samalla pellolla. Kävimme katsomassa niitä oikeastaan joka päivä. Sitten eräänä aamuna ne vaan olivat poissa. Kuin niitä ei ikinä olisi ollutkaan...

Kurkia
Common cranes

Kurkia kaatosateessa, viimeinen päivä kun saimme ihailla näitä upeita lintuja viime syksynä.
Common cranes in downpour.

Valkoposkihanhiakin oli paljon. Yhtenä aamuna kävimme kuvaamassa hanhia ja samalla kauris juoksi pellolle. Kyseessä lienee valkohäntäkauris.

Kauris ja valkoposkihanhia
Deer and Barnacle geese

Vaikka syksyllä tuntuukin haikealta, kun linnut muuttavat pois ja talvi lähestyy, on syksy kuitenkin kaunista aikaa.

On ihana istuskella auringonlaskussa ja katsella lintuparvien lentoa.

Valkoposkihanhet ne vaan jaksaa ja jaksaa, allekirjoittanutta alkoi jo nukuttaa...
Barnacle geese in sunset.

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla olemme Turinoissakin jo keväässä 2019 😃

Nyt ulos nauttimaan keväästä. Ja tekemään lintuhavaintoja. Tiirasta luin juuri, että lähistöllä on nähty mm. kattohaikara!

Kuikkien vuoronvaihto / Black-throated loons take turns sitting on the eggs

Se on keskikesä! Juhannuskin oli ja meni. Säät ovat kyllä olleet aika jännät. Välillä sataa kaatamalla vettä ja samalla saattaa paistaa aurinko. Ja jos aurinko paistaa kun päätän lähteä ulos hieman käveleskelemään käy yleensä niin, että kun avaan oven alkaakin taas sataa kaatamalla. Aika viileää on, mutta se ei nyt allekirjoittanutta niin haittaa, en tykkää kovin kuumasta ilmasta.

Valkeala

Eräänä kauniina kesäpäivänä päätimme käydä mökillä. Mökki on äitimme mökki, sijaitsee aika Repoveden kansallispuisto reunamilla.

The Common sandpiper 

Pikkuinen rantasipi piti rannalla kovaa meteliä ja tuli terassin vierellekin huutamaan. Varmaan hällä oli poikaset jossakin lähistöllä. Aika pian rauhoittui, kun huomasi, ettei allekirjoittanut mene rantakivikkoon sen enempää tutkiskelemaan.









Mökkirantaa vastapäätä on pienen pieni luoto. Pari puskaa, kiveä ja ruohoa. Näimme kuikka pariskunnan menevän luodolle, ilmeisesti niillä oli siellä pesä.

A pair of Black-throated loons were swimming near our mothers summer cottage.

Olimme ottaneet mukaan evästä (tietysti...), mussutimme mökin terassilla lihapullia, perunasalaattia ja muita herkkuja samalla, kun kuuntelimme kuikkien laulua ja katselimme järvelle. On se ihana kun on kesä!

Mökiltä jatkoimme matkaa Repoveden suuntaan, emme menneet kansallipuistoon, sillä vaeltaminen ei nyt innostanut. Ajelin pieniä teitä järven rannalla. Välillä pysäytin auton ja kuvasin ja käveleskelin katselemassa maisemia. Pipomies kulutti aikaansa kännykkää autossa tutkailemalla, ei vielä pysty allekirjoittaneen kanssa pusikoissa lintuja vahtaamaan...
  😊

Järven pinta oli lähes peilityyni ja rannan puut heijastuivat pinnasta kauniina. Kivillä seisoskeli lokkeja ja tiiroja.

Trees reflected on the lake surface.

Takaisin autolle kävellessä havaitsin linnun uimassa tien ja saaren välisellä lahdella. Kuikkahan sekin oli. Jäin katselemaan sen uintia. Lintu suunnisti saaren rantaan. Rannassa oli toinen kuikka.

Olisikohan niillä pesä siellä? Tien vieressä oli pusikko, jäin sen taakse katselemaan mitä tapahtuu. Ja kyllä, kuikilla oli pesä aivan saaren rannassa. Katselin kuinka linnut vaihtoivat työvuoroa eli paikalle tullut kuikka päästi toisen vapaalle... Toinen kuikka lähti uimaan järvelle ja toinen asetteli itseään pesälle. Olin lähes hengittämättä, hiiren hiljaa... Oikeasti välissämme oli monen metrin levyinen lahti ja iso kivikin lähellä saaren rantaa. Silti mietin uskallanko ottaa kuvaa. Samantien tietä pitkin tuli auto ja tajusin, että se pitää varmasti kovempaa meteliä kuin allekirjoittaneen kamera. Räpsäsin siis pari kuvaa samalla kun auto ajoi ohitseni. Voin vaan kuvitella, mitä ohitse ajavan auton kuski mietti: keski-ikäinen rouvashenkilö kyykkii pusikossa ison kameran kanssa keskellä ei mitään...
 😊

These aren't same Black-throated loons. These had a nest on the little island. Here  they take turns sitting on the eggs

Katselin ja ihailin kuikkaa aikani ja otin muutaman kuvankin. Laatu ei päätä huimaa, niin paljon olen joutunut rajaamaan.

Jossain vaiheessa Pipomies alkoi ihmetellä kun autolle näkyi allekirjoittaneesta vain pusikon seasta takamus. Lopulta päätti tulla tarkistamaan, ettei eukko kulta vaan ole saanut lämpöhalvausta ja pökertynyt tien poskeen. Ja siinä sitten molemmat katseltiin kuikkaa. Toivottavasti kuikat saivat pesiä rauhassa, eikä pesä jäänyt veden alle. Niin kovin monet kuikan pesinnät epäonnistuvat tästä syystä.

The Great spotted woodpecker
was looking something to eat.

Auton luona meitä odotteli käpytikka. Se nakutteli ruokaa auton vieressä olevassa kuivuneessa puussa.

Mekin päätimme täyttää masua ja mussuttaa leivät. Hyvät eväät ovat yksi onnistuneen luontoretken tärkeä tekijä. Ja tietysti kaunis luonto ja upeat linnut ja muut eläimet.

Mutta nyt oli kello jo paljon ja kotimatka edessä. Matkalla oli taas kiva muistella mitä päivän aikana oli nähnty.

Loviisan saaristossa

Sateiden vuoksi on nyt ollut pakko lähteä heti kuvaamaan, kun aurinko pilkahtaa pilvien raosta. Silloin ei viitsi lähteä minnekään kauemmas, vaan ajelemme kotikaupungin saaristoon katselemaan luontoa.

Eräs aamu oli niin aurinkoinen, että lähdimme heti liikenteeseen. Jo pelkästää auringon valossa kimaltava meri ja metsä, jossa auringon säteet loistavat puiden lomasta, saa allekirjoittaneet hyvälle mielelle. Plussaa on, jos näkee eläimiä.

Mustarastaita oli paljon puiden seassa. Laiturilla, männyn takana tepastelevan mustarastaan kuvasin yhdenpisteen tarkennuksella, näin sain mustarastaan kuvaan ja männynneulaset värittävät kuvan vihreäksi.

Common blackbird  

Ilmeisesti sama mustarastas tuli poseeraamaan läheiselle kuusenoksalle hetkeä myöhemmin.

He is so gorgeous!

Merenrannalla oli paljon uiskentelevia lintuja. Suloisin näky oli kaukana, mutta sain sentään jonkinlaisen kuvan. Tämän kesän ensimmäiset joutsenen poikaset! Kyhmyjoutsen emo vahti silmä tarkkana pikkuisten tekemisiä.

Mute swan and chicks, aren't they so cute!

Räyskä
Caspian tern

Västäräkki näki maassa ilmeisesti jotain mielenkiintoista.
The White wagtail saw something interesting.

Kotimatkalla näimme vielä rusakon pellolla istuskelemassa. Välillä puputti tuoretta, ihanaa vihreää ruohoa.

The European hare in the field.

Porvoossa

Pipomiehen fysioterapia reissulla sattui kaunis sää. Niinpä ajoimme fysioterapian jälkeen merenrannalle. Ensin tuntui, että kaikki linnut ovat menneet piiloon, mutta kun hetken aikaa odottelimme, näimme isokoskelo äidin poikastensa kanssa. Siinä ne pienokaiset tekivät matkaa äidin selässä.

Seitsemän pienokaista oli tällä äidillä mukana.
The female Common merganser had seven chicks.

Joku tipahti hetkeksi kyydistä, mutta sai pian muut kiinni ja kiipesi takaisin emon selkää.
Every now and then someone fell off the back, but it quickly caught the others.

Rannalla oli silkkiuikulla pesä.
The Great crested grebe had a nest on the beach.

Siinä silkkiuikkua kuvatessani kuulin taivaalta kovaa suhinaa. Tajusin, että suhina tuli joutsenten siivistä, ne lentivät niin läheltä ohi.

Mute swans

Kotipihalla

Blue tit brought food to its chicks. Now the chicks have left the nest box.

Sinitiaisen poikaset ovat jo jättäneet pöntön. Tässä kuitenkin vielä kuva ahkerasta emosta ruokaa viemässä.

Jotenkin tuntuu haikealta, kun ei enää näe emoa jatkuvasti lentelemässä pihalla ja lähipuissa.

Onneksi sentään vielä muutaman päivän saamme katsella kirjosiepon pesintää.

Kirjosieppojen ruokinta sen kuin kiihtyy. Nyt ruokaa viedään pönttöön sellaisella vauhdilla, että välillä tulee jopa yhteen törmäyksiä.

Naaraskirjosieppo vie poikasille ruokaa.
Female European pied flycatcher takes food to  nest box.

Neilikoita
Dianthus

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla kuvia lentonäytöksestä ja upeista autoista.
Hyvää alkavaa heinäkuuta!

Loppuun tietysti vielä kukkakuva! Allekirjoittaneen kukanistutus innostus alkaa kuulemma lähteä lapasesta...