Arktika osa 2

Rakas lukijani, palataan vielä parin kirjoituksen ajaksi Arktika tapahtumaan. Kävimme siellä useampana päivänä.

Kun menimme kolmannen kerran Arktika tapahtumassa käymään, oli hieman tuulinen ja kylmä päivä. Paikalla Leerviikkissä, ei ollut muita kuin nuori lintuopas. Juttelimme hänen kanssaan kaikenlaista. Kyselimme myös oliko hän käynyt katsomassa Haminassa havaittua punakaulahanhea. Hän ei ollut ehtinyt vielä käydä, mutta sanoi, että lintu oli havaittu Haminassa uimarannalla valkoposkiparvessa. 

Emme Pipomiehen kanssa yleensä käy erikseen katsomassa harvinaisuuksia, mutta nyt hieman harmitti. Olisihan tuo uimaranta ollut vain muutaman sadan metrin poikkeama retillemme. Mutta emme aamulla olleet tietoisia, että lintu olisi ollut niin helpossa havainnointipaikassa. Kauaa emme kuitenkaan asiaa miettineet, vaan nautimme niiden lintujen katselemisesta, joita oli Leerviikissä.

Suloinen västäräkki istuutui kivelle eteemme.
Lintuopas arvioi, että kyseessä olisi edellisen vuoden poikanen.
White wagtail, maybe a last years juveline.

Isokoskelot olivat jälleen rantakivikossa istuskelemassa. Niitäkin on hauska katsella. Välillä koiras meinasi hermostua lähestyviin kilpakosijiin, mutta tällä kertaa tilanteet päättyivät ilman yhteenottoja.

Isokoskelo naaras päätti mennä uimaan.
Common merganser, female

Haahka koiras uskaltautui tällä kertaa hieman lähemmäs. Kyllä hänkin on hauskannäköinen kaveri. Näyttää aivan siltä, kuin hänellä olisi päässään lakki, jossa on korvalipat. En tiedä miksi, mutta minulle tulee aina mieleen Katto-Kassinen, kun katselen koiras haahkaa 😀.

Haahka koiras
Common eider, male

Illemmalla alkoi ohitse lentää myös parvia. Monet menivät niin läheltä, että sain valokuviakin. Tänä vuonna emme valitettavasti nähneet alli parvia. Olen vaikuttunut siitä, kuinka jotkut tunnistavat kaukaa lintulajin ja jopa sukupuolen. Olen tosin itsekin alkanut oppia tunnistamaan lintuja myös lentotavan perusteella. Tai ainakin tunnistan, mikä lintuheimo on kyseessä. Esim. tikat tunnistaa helposti lentotavasta.

Allaolevassa kuvassa ei ole todellakaan tikkoja 😉. Parvessa oli sepelhanhia ja valkoposkihanhia. Näin siis minulle kerrottiin, kamerallani en näe niin kauas, että olisin erottanut muuta, kuin, että kyseessä oli hanhia.

Tästähän Arktikassa on kyse: parvista.
A flock of birds.

Ohitsemme lensi myös useita pieniä parvia matalalla, nämä ovat yleensä paikalla pesiviä lintuja. Ne eivät siis ole muuttomatkalla, vaan viettävät kesän Virolahdella. Niitä on tietysti hauska kuvata. Tunnistatko allaolevassa kuvassa olevan lintulajin??

Arvaatko tai tiedätkö lintulajin?
Guess or know the bird species?

Olimme istuneet rannalla useamman tunnin, kun kylmä alkoi tuntua luissa ja ytimissä. Päätimme mennä autolle, ajaa syömään eväät johonkin kivaan paikkaan ja kiertää vielä Kurkelan lenkin. Nyt tosin Kurkelan lenkkiä ei voinut varsinaisesti kiertää, sillä matkalla oleva Kiiskijärven silta oli korjauksessa. Niinpä ajoimme ensin lenkin toisen osan, palasimme takasin 170 tielle ja ajoimme toista kautta järven toiselle puolelle... ja siitä taas takaisin 170 tielle...

Kurkelassa kannattaa aina kuitenkin käydä, jo pelkästään maisemien takia. Tällä kertaa näimme matkalla merihanhia ja kuovin. Kuovi oli kuitenkin niin kaukana, etten saanut siitä kuvaa.

Merihanhia
Greylag geese

Sitten olikin taas aika palata kotiin. Matkalla alkoi WhatsApp hälyttää viestin merkiksi. Ja kyllä!! Ryhmäviestissä kerrottiin, että punakaulahanhi on edelleen Haminassa uimarannalla, valkoposkihanhien seurassa. No, ei tarvinnut miettiä mitä tehdään. Tottakai päätimme käydä katsomassa, olisiko hanhi vielä rannalla. 

Olimme Haminassa noin klo 22.30, ilta alkoi jo pimetä. Onneksi olimme jo toukokuussa, niin illat pysyvät pitkään sen verran valoisina, että saan edes jonkin tasoisia kuvia, selitin Pipomiehelle, kun yritimme etsiä punakaulahanhea.

Ajoimme siis rannan tuntumaan ja näimmekin heti valkoposkihanhiparven syömässä. Mutta mikä pettymys! Vaikka kuinka koetimme tähyille, ei punakaulaista hanhea näkynyt. Päätimme siis lähteä pois. Pipomies halusi kuitenkin vielä kerran yrittää ja mennä rannan toiselle puolelle, sinnekin pääsi kätevästi autolla.

Ja siellä olikin toinen valkoposkihanhiparvi syömässä. ja taas olimme tarkkoina, mutta turhaan, ei näkynyt punakaulahanhea. Kuvasin kuitenkin valkoposkia. Ja yritin katsoa kuvista, näkyykö niiden joukossa outoa lintua.

Olimme juuri lähdössä pois, kun otin vielä yhden kuva. Ja siinä!! Siinä se näkyi!! Huonosti, mutta kuitenkin. Hanhen pää näkyi juuri ja juuri koivun takaa.

Nyt ei auttanut kuin odottaa, että linnut pikkuhiljaa etenisivät toiseen suuntaan, että saisin edes hieman paremman kuvan. ja vähän ajan kuluttua hanhi tulikin esille koivun takaa. Päättelimme, että ennen pitkää ne tulisivat rannan toiselle puolelle, missä toinen valkoposkihanhiparvi oli. Päätimme siis mennä sinne odottelemaan. Ehkä näkisimme sieltä paremmin.

Ja kyllä, jonkin aikaa odoteltuamme hanhet alkoivat tulla koko ajan lähemmäs, punakaulahanhi joukon etunenässä.

Sain siis aina vain parempia kuvia... tai siis niin hyviä kuin nyt noin klo 23 voi saada.

HUOM! Kaikki kuvat on otettu pitkällä 400 mm putkella autosta. Emme siis menneet missään vaiheessa lintujen lähelle häiritsemään niitä. Tosin aivan niiden vieressä oli jalkakäytävä ja öiset kävelijätkään eivät niitä häirinneet, joten tuskin ne olisivat meistäkään mitään välittäneet.

Useamman kerran päätimme jo lähteä kotiin, mutta kun hanhi tuli aina lähemmäs ja ajattelin, että vielä 1 kuva. Lopulta sitten hanhet olivat niin lähellä, että sain sen parhaan kuvan. 

Punakaulahanhi
Red-brested goose

Ja sitten kotiin, viimein. Olimme kotona vasta tosi myöhään, vai pitäisikö sanoa todella aikasin 😀. Se ei haitannut, saimmehan nähdä paljon kaikenlaista ja vielä kauniin punakaulahanhen!

Tiesitkö rakas lukijani, että punakaulahanhi on maailmanlaajuisesti erittäin uhanalainen. Se on sen verran harvinainen, ettei sen elintavoistakaan olla täysin selvillä. Muutamia yksilöitä harhautuu Suomeen yleensä valkoposkihanhiparvissa.

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla lisää kuvia kauniista Haminan vieraasta ja pikkuinen yllätys pellolla.

Mukavaa ja rentoa alkanutta heinäkuuta Sinulle rakas lukijani!

Arktika osa 1

Yksi kevään odotetuimpia asioita meidän perheessämme on Arktika-päivät Virolahdella. Tuolloin monet lintuharrastajat kokoontuvat tarkkailemaan miljoonien vesilintujen ja satojen tuhansien hanhien  matkaa pitkin Suomenlahtea kohti arktisia pesimäalueitaan. Siellä merenrannalla mekin istumme yleensä useina iltoina tätä upeaa näytelmää seuraamassa. Niin myös tänä keväänä.

Ensimmäisenä iltana teimme vain nopean "tiedusteluretken". Kävimme katsomassa onko rannoilla paljon ihmisiä ja vietimme itsekin hieman aikaa parvia tähyillen. Valitettavasti tuuli oli tosi kova ja kylmä. Se painoi parvet merelle. Lähdimme pois aika nopeasti, mutta päätimme tulla pian uudestaan.

Ja pari päivää myöhemmin lähdimmekin uudelleen Leerviikkiin. Tällä kertaa oli todella kaunis ilta. Meillä oli tietysti asiaankuuluvasti mukana runsaasti leipiä ja kahvia ja teetä. Meri oli tyyni ja istuimme pitkän tovin Leerviikissä muiden lintutarkkailijoiden seurassa. 

Muutama parvikin lensi ohitse. Minä en niitä havaitse, jos ovat kovin kaukana, sillä en omista kiikaria tai kaukoputkea. Katselen kamerani pitkän putken kautta sen, mitä näen. Mutta minä nautin niistä linnuista, jotka uivat meressä meidän lähellämme. Pipomiehellä on kiikari ja jos en itse näe parvea, hän näkee ne. Ja tietysti paikalla olevat lintuoppaat kertovat aina mistä lähestyy parvi ja mitä lintuja parvessa on.

Itse ihailin tukkasotkia ja tukkakoskeloita, ne uiskentelivat aika lähellä rantaa. Ihan kuin sanoakseen "hei, me ollaan täällä, älkää koko ajan tuijotelko sinne taivaalle!" 

Tukkakoskelo on hauskannäköinen lintu. Monet erehtyvät luulemaan naarastukkakoskeloa naaras isokoskeloksi. Se on kuitenkin tasavärisempi ja ruskeampi. Lisäksi naaras tukkakoskelon erottaa isokoskelosta jyrkän värirajan puuttumiselta kaulalta. 

Tukkakoskelo naaras
Red-breasted merganser female

Tukkakoskelo uros
Red-brested merganser male

Ja sitten yhdessä eteenpäin...

Siinä kuvatessani merellä uivia lintuja huomasin jotain liikettä ihan rannassa, vedessä. Tajusin, että rantakäärme oli myös uinut paikalle. Leerviikissä näkee rantakäärmeitä joka vuosi, aina niitä tosin ei onnistu kuvaamaan. Tämä yksilö uiskenteli kuitenkin niin rauhallisesti ihan jalkojeni juuressa, että ehdin hyvin ottaa siitä muutaman kuvan.

Ranatakäärmeen koko on noin 80 cm. Tämä yksilö olikin aika kookas, ei kuitenkaan Suomen ennätyskokoa, suurin havaittu rantakäärme on ollut 134 cm pitkä. Maailmalla on tavattu jopa 2 metrisiä yksilöitä. Voi olla, että sellaisen kohdatessaan ei allekirjoittanut enää pysyisi yhtä rauhallisena paikallaan istumassa kuin nyt tämän yksilön uidessa jalkojen juuressa...

Upea rantakäärme on myrkytön ja rauhoitettu.
Grass snake

Valkoposkihanhiparvia meni jonkin verran taivaalla. Mutta yksi parvi lensi ohi matalalla, meren pintaa viistäen. Sen allekirjoittanutkin pystyi havaitsemaan 😊

Valkoposkihanhia 
Barnacle geese

Meressä ja saarilla oli myös paljon haahkoja. Uros haahkojen ääntely illan pimetessä kuulostaa aika aavemaiselta. Muistan aina ensimmäisen kerran kun menimme Leerviikkiin Arktikaa seuraamaan, monia vuosia sitten. 

Oli todella sumuinen aamu, merta ei edes nähnyt sumulta. Olimme juuri tulleet rannalle, kun näimme jonkin hahmon sumuverhon läpi kivellä. Emme silloin tienneet mistä on kyse ja kun se alkoi äännellä... kylmät väreet menivät selkäpiitä pitkin. Voit kuunnella uroshaahkan ääntä tästä.

Haahkat merellä, keskellä uros.
Common eider, male in the middle.

Västäräkki kävi moneen otteeseen poseeraamassa allekirjoittaneelle.
White wagtail

Mutta sitten tuli aika lähteä kotiin, ilta alkoi hämärtää ja parviakaan ei enää liikkunut. Auton nokan kääntyessä kohti kotia näimme tiellä jotain harmaata. Lähemmäs ajettuamme tajusimme, että tiellä seisoo ihan pieni ketunpoikanen! Voi miten suloinen! En kuitenkaan saanut siitä muuta kuvaa kuin auton etulasin läpi. Perässämme nimittäin tuli toinen auto ja me ajattelimme väistää tien sivuun. Tämä autoilija pysähtyi keskelle tietä ja otti takakontista kameran, johon verrattuna oma järjestelmäkamera ja pitkä putki yhdistelmä näyttää taskukameralta... Hän jäi sitten kuvaamaan ketunpoikasta ja me lähdimme jatkamaan matkaa. 

Pikkuinen kettu
Little Red fox

Oli kiva ilta ja paljon muistoja tallentui "filmille". Tässä kaikki tällä kertaa, ensi kerralla jatketaan Arktikasta ja luvassa myös harvinainen vieras Haminassa...

Hääpäivän retki Tammioon ja Ulko-Tammioon

Meillä oli ihan erityinen päivä viime heinäkuussa. Juhlistimme 20 vuotishääpäivää! Ja koska luonto on meille tärkeä, lähdimme päivän kunniaksi retkelle. Olimme jo pitkään miettineet, että olisi ihana jossain vaiheessa käydä Ulko-Tammiossa. Ja nyt oli aika toteuttaa tämä retki!

Ulko- Tammiohan on Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon kuuluva saari. Meillä ei ole omaa venettä, jolla voisimme mennä, joten menimme  Vikla-aluksella, yleisöristeilyllä. Vikla vie samalla ihmisiä myös Tammion saarelle.

Saimme tietää, että kyseisenä päivänä oli Tammion saaressa iso sukukokous. Vikla-alukselle ei oteta etukäteen varauksia, menimme paikalle jo todella aikaisin, varmistaaksemme, että saamme paikat alukselle. Vaikka olimme paikalla todella aikaisin, oli toimiston oven takana avautumista odottelemassa jo jonoa. Mutta ei onneksi niin paljon, ettemme mahtuneet mukaan alukselle.

Aluksella oli paljon toisilleen tuttuja ihmisiä menossa sukukokoukseen, joten tunnelma oli todella iloinen.

Me juhlistimme hääpäivää kuohuviinillä 😊

Pipomies asioi baaritiskillä

Kippis

Aluksen ensimmäinen pysähdys oli Tammion saari. Saaren satama on todella kaunis! Tänne jäikin suurin osa matkustajista viettämään sukukokousta. Me jatkoimme matkaa Viklan kyydissä Ulko-Tammioon.

Ja sitten saavuimme Ulko-Tammioon. Saarella on paljon sotahistoriaa. Vuosina 1939 - 1944 Kotkan, Haminan ja Virolahden merialueen saaret linnoitettiin. Ulko-Tammion varustaminen aloitettiin kesällä 1939.  Saarelle sijoitetulle vartiomiehistölle rakennettiin majoitustupa. Talvisodassa Ulko-Tammio toimi tähystyspaikkana.

Ulko-Tammiossa oli opastettu kierros, jolla näistä asioista kerrotaan ja käydään katsomassa paikkoja. Me kuitenkin lähdimme etsimään sopivaa paikkaa eväiden nauttimiseen ja maisemien katseluun.

Ulko-Tammiossa on katos, jossa on tulentekopaikka. 

Löysimmekin kivan kallio paikan, johon teimme itsellemme mukavan "retkikeittiön". Istuskelimme kalliolla ja samalla kun söimme eväitä seurailimme haahkojen elämää rannan tuntumassa. Samalle kalliolle tuli pari muutakin retkeilijää ja joogaaja esitteli omia taitojaan. Kateeksi käy moinen notkeus!

Haahkaemot ja poikaset uiskentelivat meressä.

Välillä linnut loivat meihin katseita, mutta totesivat ilmeisesti meidät vaarattomiksi, sillä ne eivät lähteneet pakoon.

Olimme suunnitelleet, että tutkisimme saarta enemmänkin, mutta siinä haahkoja seuratessa ja muiden jutellessa ihmisten kanssa aika olikin mennyt niin nopeasti, että meidän piti lähteä kohti satamaa. Aikaa saarella oli aivan liian vähän. Mutta ehkä tänä kesänä pääsemme käymään saarella uudestaan, jossain vaiheessa...

Osa retkeläisitä ei ollut poistunut lainkaan alukselta, vaan olivat nauttinut kesäpäivästä aluksen kannella.

Ulko-Tammiosta alus palasi Tammio saarelle hakemaan matkustajia. Allekirjoittanut istuskeli aluksen kannella ja kuvasi maisemia. Lintuja ei juuri muita näkynyt kuin merimetsoja ja lokkeja.

Luodoilla näkyi paljon merimetsoja.

Aluksen saavuttua Tammioon, se jäi joksikin aikaa satamaan. Niinpä meilläkin oli aikaa tutustua Tammioon. Saarella on kauniita rakennuksia ja pihoja.

Tammio on vanha kalastajakylä, jossa kalatusta harjoitettiin  1950-luvulle.  Nykyään saari on lähinnä tammiolaisten sukujen lomanviettopaikka. Tammio on osa Haminaa.

Tammiosta näkee Haminaan asti.

Kävelimme saarella ja ihailimme paikkaa. Joka paikassa oli paljon ihmisiä, sukukokoukseen liittyen. Tietysti oli myös muitakin meidän kaltaisia "turisteja".

Vikla odottaa, aika lähteä kohti Haminaa!

Matka Tammiosta Haminaan meni nopeasti. Allekirjoittaneella alkoi jo väsymys painaa, mutta silti innokkaasti katselin maisemia. Tosin välillä ihmettelin... olimme juuri ohittamassa luotoa, jota ajattelin kuvata, ja seiraavaksi tajusinkin, että olimme ihan eri kohdassa. En kyllä ollut torkahtanut!! En varmasti... 😊

Autossa kotimatkalla päätimme vielä käydä Pyhtäällä Stockforsin vanhassa tehdasmiljöössä, nykyinen Colombier Finland, ottamassa pari kuvaa. Samalla ruokimme joessa olevia kaloja, ne kun ovat tottuneet saamaan ruokaa päivittäin!


























Paikalla oli paljon haarapääskyjä. Ne olivat niin uteliaita, että tulivat tarkkailemaan meitä ihan lähelle. Mitä lienee meistä tuumineet, se jääköön arvailujen varaan!

Sitten olikin taas aika palata kotiin, väsyneenä, silti virkistyneenä. Olipa upea päivä ja paljon kaunista katsottavaa ja kuvattavaa!

Kiitos rakkaalle aviomiehelleni ihanasta 20 aviovuodesta. Yhteiseen elämäämme on kuulunut paljon iloa, suuria suruja ja sitä ihanaa arkea! Ja yhteinen matkamme jatkuu...
Loppuun häävalssimme sanat.

Akselin ja Elinan häävälssi

Ja näin me tanssimme 1999.

Kauan katsoin sinua syvälle silmiin.
Kauan katsoin,
katsoin ja ajattelin.
Kenties kerran,
vihille käydä saamme.
Kenties kerran,
olet rinnallain.
Kenties kerran,
vihille käydä saamme.
Kenties kerran,
olet rinnallain.

Kauan katsoin sinua syvälle silmiin.
Kauan katsoin,
katsoin ja ajattelin.
Puutteen, murheen,
yhteisen riemun jaamme.
Kunnes pois häivymme unholaan
Puutteen, murheen,
yhteisen riemun jaamme.
Kunnes pois, häivymme unholaan.

Arktika 2019

Kuten olet ehkä huomannut rakas lukijani, en ole pitkään aikaan kirjoitellut blogiani. Syynä on yksinkertaisesti kiire. Mutta nyt ehdin kirjoitella ja kuvittaa kirjoituksen Arktika päivistä.

Selitykseksi heille, joille tapahtuma ei ole tuttu kerrottakoon, että kyseessä on Virolahdella vietettävä tapahtuma, jossa monen päivän ajan lintujen tarkkailua harrastavat ihmiset kokoontuvat rannoille ja pelloille seuraamaan lintujen muuttoa Arktisille alueille. Olemme Pipomiehen kanssa jo usean vuoden ajan viettäneet mahdollisimman paljon aikaa Arktikassa.

Tämän vuoden Arktika päivillä kävimme monta kertaa. Ja allekirjoittanut kuvasi ahkerasti, tietenkin.

Ensimmäisen kerran kävimme paikalla jo päivää ennen virallisen tapahtuman alkua. Silloin olimme paikalla vain lyhyen aikaa. Lintuparvia ei tuolloin näkynyt, mutta merellä uiskenteli lintuja. Liian kaukana kuvattavaksi , valitettavasti. Meitä ilahdutti kuitenkin hauska kivitasku.

Kivitaskun paljon puhuva katse...
Northern wheateater

Tämän jälkeen jouduimmekin työkiireiden ja sateiden takia odottelemaan muutaman päivän ennenkuin taas pääsimme Virolahdelle. Lopulta kuitenkin taas koitti päivä kun pakkasimme kylmälaukun täyteen evästä ja suunnistimme Leerviikiin, Virojoelle.

Istuskelimme merenrannalla ja jutustelimme muiden lintutarkkailijoiden kanssa. Allekirjoittanut kuvasi rantakivillä oleskelevia ja kalastava tiiroja. Tiirat ovat omia "lempilintujani", kuten olen aiemminkin tainnut mainita. Ne ovat niin suuria persoonia ja eivät arkaile ihmistä.

Sainpas kalan!
I got the fish!

Annapas se minulle!
Give it to me!

Kumpikohan sen kalan sitten söi...
Witch one ate the fish...

Välillä kävimme katsastamassa lintutilannetta muualla. Pellolla näimme kurkia. Niiden olon pellolla tukalaksi tekivät toistuvasti niiden päälle iskuja tekevät töyhtöhyypät, jotka puolustivat pellossa olevia pesiään.

Kurki
Crane

Lopulta kurjet ajettiin pois kokonaan. Tai sitten ne vain kyllästyivät uhitteleviin töyhtöhyyppiin.

Mä häivyn nyt!
Crane flew away!

Tämän jälkeen kävimmekin lähes joka päivä Virolahdella. Välillä istuimme monta tuntia Leerviikissä muiden harrastajien kanssa ja välillä ajelimme muualle.

Leerviikissä ei ensimmäisinä päivinä lentänyt isoja parvia. Tämä oli pettymys monille, niin myös Pipomiehelle. Hän kun aina niin nauttii juuri parvien seuraamisesta ja tarkkailee taivaan rantaa herkeämättä, josko jostain suunnasta tuli parvia...

Kyhmyjoutsen uiskenteli rannan tuntumassa ja piti tarkasti huolen siitä, ettei kukaan asiaton (siis hänen mielestään) tunkeutunut alueelle.
The Mute Swan did not allow anyone to enter his territory.

Tukkasotkat lasketuivat mereen varsin vauhdikkaasti.
Tufted ducks descend into the sea quite quickly.

Isokoskeloita oli tänäkin vuonna runsaasti.
Common merganser

Eräänä aamuna olimme matkalla Virolahdelle, kun radiosta alkoi ohjelma, jossa puhuttiin lentokoneen matkasta Pyhtään uudelle lentokentälle. Meiltä kesti Pipomiehen kanssa jonkin aikaa tajuta, että lähetys oli reaaliajassa. Eli siis kone oli juuri tulossa Pyhtään lentokentälle ja me olimme noin kilometrin päässä kentästä! No Pipomiehelle tuli kiire! Täytyyhän se nyt nähdä kun DC3 laskeutuu Pyhtään kentälle!

Lähestyimme kenttää, kun Pipomies huomasi, että kone lentää aivan meidän lähellä. Hän ajoi sillalle, josta arveli allekirjoittaneen saavan hyvän kuvan. Ja kyllä, sainkin kuvan, sillä kone laskeutui kentälle niin, että lensi suoraan allekirjoittaneen pään päältä.

Tämän jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa Virolahdelle katselemaan muita siivekkäitä.

Näimme tänäkin vuonna paljon lintulajeja, joita emme muualla ole nähneet. Näimme ensimmäistä kertaa mm. haarahaukan. Yleensä nämä harvinaisemmat havainnot ovat niin kaukana, etti niistä saa julkaisukelpoisia kuvia. Niin tänäkin vuonna. Allaoleva kuva  ja juttu on hyvä esimerkki...

Istuimme rannalla ja allekirjoittanut katseli kaukana lenteleviä haahkoja. Ihan huvikseni otin niistä kuvia, kun mitään muutakaan ei näkyvissä ollut. Totesin, että kuvat ovat surkeita. Silloin joku alkoi huutaa "Haahkaparvi oikealla, seassa kyhmyhaahka kolmantena jonossa".

Just juu!! Tämän näki tietysti hyvin kaukoputkella, mutta ei allekirjoittaneen kameralla. No, onneksi minulla ei ole tapana poistaa kuvia kamerasta, vaan poistan huonot otokset vasta kotona tarkistettuani ne ensin tietokoneella.

Ja kyllä, siellä on kolmantena kyhmyhaahka, näkeehän sen selvästi 😂😂. Kuvaa on todella voimakkaasti zoomattu. Oikeasti, jos kukaan ei olisi sanonut, että haahkojen seassa on kyhmyhaahka, en olisi sitä tajunnut kuvassa olevan.

Kyhmyhaahka kolmas vasemmalta.
The king eider is third one from the left

Jos haluat nähdä minkä näköinen erikoinen lintu on kyseessä, voit katsoa sen kuvan esim. suomenluonto sivustolta.

Nämä haahkat olivat paljon lähempänä.
These common eiders were much more closer.

Tukkakoskelo uros
Male red-breasted merganser

Mutta niitä parvia, niitä ei vaan edelleenkään näkynyt. Tämä johtui lintuoppaiden mukaan siitä, että tuulet olivat sen suuntaiset, että parvet menivät paikan ohi kaukaa mereltä. Ainoat parvet olivat paikalliset valkoposkiparvet.

Valkoposkihanhia
Barnacle geese

Allekirjoittanut kuvaili meressä uiskentelevaa ja välillä kivelle levähtämään tullutta rantakäärmettä. Tämä käärme oli paikalla lähes joka ilta.

Rantakäärme uiskentelemassa.
The grass snake in the sea.

Ja vaikka niitä suuria parvia ei läheltä mennytkään istuimme uskollisesti rannalla katselemassa joka ilta. Olihan paikalla paljon muuta kiinnostavaa nähtävää ja mukavaa seuraa.

Ilta-aurinko maalasi kaiken kultaiseksi.
The evening sun coloured the landscape.

Ja niinhän sitä sanotaan, että kärsivällisyys palkitaan! Arktikaa oli enää pari päivää jäljellä, kun meidän kärsivällisyytemme sai palkinnon. Parvia alkoi tulla vaikka kuinka paljon. Niitä meni ylitsemme, ohi vasemmalta ja oikealta. Jatkuvasti! Olisittepa nähneet Pipomiehen onnellisen ilmeen!

Välillä parvet menivät ylitsemme niin läheltä, että kuulimme niiden siiven iskujen äänet. Upeaa!

Muuttoparvi, viimeinkin!
Flock of birds at last!

Saimme seurata parvien ohi lentoja parina iltana. Kaula oli lopulta jo ihan kipeä kaikesta kääntelystä ja kurkottelusta 😀.

Viimeisenä tapahtuma iltana istuimme rannalla niin kauan, kuin suinkiin jaksoimme. Pois lähdimme hieman haikein mielin.

No, ensi keväänä taas!

Tässä kaikki tällä kertaa. Hyvää lokakuuta kaikille.

PS: Allekirjoittanut pitää Facebookissa Linnut sivua. Käy tutustumassa siihen ja tykkää sivusta, linkki tässä!