Kevät 2021

Rakas blogini lukija, olen pahoillani laiminlyönnistäni! Tämä elämä on vain ollut viime aikoina niin kiireistä, ettei aikaa blogin kirjoitteluun ole ollut. Yritän nyt parantaa tapani. En kuitenkaan lupaa mitään... 😉

Ajattelin nyt kertoa hieman viime keväästä, ennenkuin aloitan tämän kevään luonnon havainnoin. Tosin kevään ensi merkit on jo nyt kuultavissa. Pikkulintujen laulu on käynyt voimakkaaksi, kun ne etsivät paria ja ilmoittelevat reviireistään.

Mutta, nyt siis kuvia ja turinaa keväästä 2021.

Äitini luona sinitiainen kotinsa edustalla
The Eurasian Blue tit

Kuten aina, ensimmäinen odotettu kevään asia on sinitiaisen ilmestyminen pöntölle. Ensin tulee varovaiset tunnustelut, noin maaliskuun toisella viikolla. Viime vuonna tämä tapahtui 10.3.

Myöhemmin alkaa pöntön puunaaminen: viedään pois mahdollisia vanhoja sisustuselemettejä ja sisälle tuodaan uudet, sen vuoden muodin muokaiset sisustuselementit. Eli kaikkea mitä lähistöltä löytyy: koirankarvoja, sammalta, allekirjoittaneen hiuksia, joita löytyy pihalta mm. mattojen tamppauksen jäljiltä. Ja koska asumme suon reunalla, mukaan mahtuu kaikkea kiinnostavaa sieltä löytyvää materiaalia.

Huhti-toukokuussa munitaan, sitten alkaa munien hautominen. Naaras hautoo noin 13 - 15 vuorokautta.

Ja sitten alkaakin kova touhu ja tohina! Kummatkin linnut ruokkivat poikasia. Allekirjoittanutta välillä suorastaan heikottaa katsoa näitä ahkeria pikkulintuja, jotka uutterasti tuovat poikasilleen ruokaa!

Kuka tuolla kyttää?
Roe deers

Viime keväänä ja kesänä näimme paljon peuroja ja kauriita. 

Kuvan metsäkauriit näimme matkalla äitini luokse. Olivat aivan äitini takapihalla. Niin söpöjä kun ne ovatkin, ovat myös aika ahmatteja. Äitini lintujen ruokapaikat on välillä yön pimeydessä syöty tyhjiksi. Kerran, kun hän avasi aamulla verhot oli 7 kaurista nauttimassa lintujen siemeniä.

Ja sitten on tietysti se kevään suuri hetki! Pelloille ilmestyvät ensimmäiset hanhet ja kurjet! Voi sitä ihanaa tunnetta, se valtaa koko sielun ja ruumiin! 

Tundrahanhia Kanteleella
Greaterwhite-fronted geese

Kurkia keväisellä pellolla.
Granes

Tundrahanhia laskeutumassa pellolle.
Greater white-fronted geese

Arktika

Arktika on tapahtuma, jota odotamme Pipomiehen kanssa joka vuosi yhtä innokkaasti. Viime keväänä olimme taas istumassa merenrannalla Virolahdella ja katsomassa kuinka miljoonat vesilinnut ja sadat tuhannet hanhet matkaavat pitkin Suomenlahtea, kohti arktisia pesimäalueitaan. No, hyvä on, emmehän me nähneet niin paljon niitä lintuja, mutta tuhansia kuitenkin. Mutta niitä muuttajia on tosiaan miljoonia.

Kilpakosija saapuu...
Here comes the rival...

Allekirjoittanut useimmiten kuitenkin kuvaa merenrannalla uiskentelevia lintuja. Objektiivin ominaisuudet sopivat siihen paremmin, kuin ylhäällä, todella ylhäällä ja usein kaukana lentävien parvien kuvaamiseen.

Reviiri- ja parinmuodotus menoja on myös mukava kuvat. Tosin meno on välillä aika rajua, kuten näillä telkillä...

Onko hän voittaja...
Is he a winner...

ja näin lähtee kilpakosija...
And here goes the rival...

Haahkat kivellä
Common eiders

Haahkapari sen sijaan vietti rauhallista luppoaikaa kivellä peseytyen ja leväten.

Arktika tapahtuman aikaan Leerviikin rannalla ja luodoilla näkee paljon haahkoja. Ja voi illalla kuunnella haahkakoiraiden aavemaista ääntelyä.

Illat ja aamut ovat myös parasta aikaa havaita muuttoparvia.

Onneksi osa parvista lentää sen verran alhaalla, että saa muutaman kuvankin napattua.

Samalla kun rannoilla katselee lintuja, voi havaita paljon muitakin eläimiä. Rantakäärme ja sisilisko ovat olleet paikalla joka kevät. Ne lämmittelevät auringon lämmittämillä kivillä. Ja jos kuvaaja malttaa pysyä rauhallisesti aloillaan, saa niistä napsittua kuvia. Mutta jos hiemankaan liikahtaa, häviävät valokuvamallit näkyvistä silmänrapäytyksessä.

Sisilisko lämmittelee
Viviparous lizard

Rantakäärmettä voi olla vaikea huomata kasvien ja kivien seassa.
The Grass snake can be difficult to spot among plants and rocks.

Leerviikin lisäksi käymme Arktikan aikaan (ja usein muulloinkin) Hanskin satamassa ja Kurkelassa. 

Punajalkaviklo
Common redshank

Hanskin satamassa voi nähdä paljon erilaisia vesilintuja, erityisen paljon siellä on silkkiuikkuja, sekä kahlaajia. Hanskin satama on lisäksi meidän vakio lounaspaikkamme.

Silkkiuikuilla on rannan tuntumassa useita pesiä. Koska satamassa on paljon veneitä ja veneilijöitä, linnut eivät juurikaan säiky ihmisiä. Kannattaa kuitenkin kunnioittaa pesiviä lintuja. Olisi surullista, jos joku pesä tulisi hylätyksi.

Kurkelan reissulla taas näkee pelloilla viihtyviä lajeja. Ja usein voi nähdä myös petolintuja. Viime vuonna näimme muutaman haukan, mutta eihän niistä kuvaa saanut, eikä tarkempaa lajitunnistusta, kun olivat niin kaukana. Pikkulintuja tuli sitten kuvattua sitäkin enemmän. Niiden tunnistus on allekirjoittaneelle tosi hankalaa. 

Allaolevassa kuvassa olevan kivitaskun toki tunnistan. Mutta entäpä tuo toinen pikkulintu?? Sain tunnistukseen apua ja minulle sanottiin, että kyseessä lienee pensaskerttu naaras. Kuvassa eivät näy jalat kunnolla, ne kuulemma auttaisivat tunnistamisessa. Lisäksi kuva ei ole ihan tarkka. Mutta otan mielelläni vastaan kommentteja lajista...

Kivitasku
North wheater

Onko tässä kyseessä pensaskerttu naaras??
Is this a female Common whitethroat??

Kuovi
Eurasian curlew

Kävimme Virojoella Arktikan aikaan useamman kerran. Joka kerta näimme pellolla kuovin, samassa paikassa. 

Kaikki loppuu aikanaan ja kaikki kiva aivan liian pian, niin myös viime vuonna Arktika. Mutta! Kohta on jo vuoden 2022 Arktikan aika. Toivottavasti aikataulumme sallii meidän vierailla usein Virolahdella.

Tässä osa viime keväänä tekemiämme havaintoja. Paljon, paljon kuvia olisi lisääkin. Ensi kerralla blogissa vielä ollaan vuodessa 2021. SIlloin muutama kuva kesästä ja syksystä.

Ihanaa keväistä maaliskuun jatkoa, muistakaa tarkkailla luontoa. Runsaasta lumesta huolimatta, kevät alkaa nyt edistyä hurjaa vauhtia.

Ja niin, ne sinitiaiset... tämän vuoden ensimmäinen vierailu pöntöllä tapahtui jo!!

Huokaus merestä / Sigh from the sea

Kevät eteen nyt vaihtelevien säiden merkeissä. Välillä saimme jo nauttia helteistäkin täällä meilläpäin. Sitten tuli takatalvi ja hieman luntakin saatiin pihalle. Tällä hetkellä on sateista, mutta sehän tekee luonnolle hyvää. Ja pysyy allekirjoittaneen elämää haittaavat siitepölytkin hieman kurissa.

Omalla pihalla

Sinitiaiset aloittivat meillä pöntössä pesimispuuhat ja aika aikaisin verrattuna aiempiin vuosiin. Ensimmäisiä kertoja huomasimme tiaisten touhuilevan pöntöllä maaliskuun loppupuolella. Ahkerasti kantelivat pönttöön pehmusteita. Nyt taitaa olla poikasia, sillä ruokaa vievät molemmat pönttöön.

Tämä on nyt minun kotini!
This is now my home!

Talitiainen tuli toiseen pönttöön hieman myöhemmin. Niitä ei nyt ole paljoa näkynyt, mutta välillä joku lentää pönttöön ja heti taas pois.

Kirjosieppo saapui vastaikään. Kahdessa pöntössä ainakin on kirjosieppoja.

Sisiliskotkin heräsivät auringon myötä ja tulivat nauttimaan lämmöstä. Niitä on  paljon meidän pihalla, sillä asumme metsäisellä kankaalla ja tien toisella puolella, vain parin metrin päässä on suo. Käärmeitä ei vielä ole näkynyt, mutta niitäkin täällä riittää...

Sisiliskolla on hyvä suojaväri.
The Viviparous lizard has a good protective color.

Olemme saaneet pihallemme myös pupun! Siis rusakkovauvan. Tätä kirjoittaessa se on kylläkin jo aika iso, mutta oli pieni kun alkoi oleilla meidän pihalla. Emme alussa edes tienneet rusakon olemassaolosta, mutta ihmettelimme, mikä pieni otus vilahti aina pakoon, kun avasimme ulko-oven. Tajusimme mistä on kyse, kun tulimme kerran illalla kotiin ja pupu luuli olevansa piilossa männyntaimen takana. Onhan tässä ympäristössä paljonkin rusakoita ollut aina.

Pari päivää myöhemmin sain napattua kuvia rusakosta, kun Pipomies avasi aamulla sälekaihtimet.

Aamupalaksi voikukanlehtiä?
Dandelion leaves for breakfast?

Vieraisilla

Kävimme äitini luona visiitillä. Siellä on aina ihana käydä, monestakin syystä. Äiti ja veli ovat tietysti se kaikkein ihanin asia. Siellä näkee aina myös paljon lintuja ja eläimiä.

Matkalla, juuri ennen kuin saavuimme äidin luo näin jo kaukaa pellolla kauniin pronssisen värin. Sanoin Pipomiehelle, että tuolla on jotain, olisiko fasaani. No, ei ollut, vaan oli kettu. Kettu ihmetteli siinä allekirjoittanutta ja allekirjoittanut kuvasi. Sen verran oli repolainen kaukana, että kovin hyvää kuvaa ei saanut.

Kettu ihmettelee kuvaajaa.
The Red fox

Äidin linturuokintapaikalla oli punatulkkuja, vihervarpusia, sini- ja talitiaisia, peippoja sekä mustarastaita. Ja oravia, niitä oli useampia. Ne ovat aika "kesyjä", eivät välitä juurikaan, vaikka menisi niitä kuvaaman. Nousevat vain hieman ylemmälle oksalle ja siellä naureskelevat hassulle pitkänenäiselle, surisevalle otukselle.  Tai siltä allekirjoittaneesta ainakin tuntuu!

Tulin tarkistamaan löytyisikö täältä jotain syötävää...
I came to check if there is anything to eat here...

Kävimme äidin kanssa välillä hieman kävelemässä. Ja kukapa tulikaan seuraksi! Siis ihan tosissaan, taitavat olla äidin ihailijoita nämä pikku kaverit!

Minäpä tulenkin mukaan lenkille!
The Red squirrel.

Linturetkillä

Nyt on näkynyt todella paljon harmaahanhia. Metsä- ja tundrahanhia on ollut pelloilla ja lennossa. Olemme käyneet tutuilla paikoilla katsomassa hanhia ja tietysti nähneet muitakin lintuja.

Hanhet ja vesi ovat vallanneet tien!
Geese and water on the road!

Pukkilan Kanteleella käymme aina näin keväisin, siellä näkee yleensä vesilintuja kevättulvien aikaan. Paikalla on yleensä muitakin lintuharrastajia.

Koiras fasaani komeissa kevät väreissä!
Male Common pheasant is gorgeous!

Kurkia
Cranes

Hanhet syömässä pellolla, ainakin metsä- tundra- valkoposkihanhia.
Geese in the field.

Kuten olen aiemminkin maininnut käymme usein Valkealassa Repoveden seudulla. Tietysti jo senkin vuoksi, että meillä on suvulla siellä kesämökki. Paikassa on paljon muutakin taikaa.

Pari viikkoa sitten menimme paikalle kuuntelemaan tykistön kovapanosammuntoja. Tai siis Pipomiestä kiinnostavat ammunnat, minä siinä samalla pääsen katselemaan luontoa ja lintuja. Ei, toisin kuin luulisi, nämä kaksi eivät sulje toisiaan pois.

Samalla kun Pahkajärven alueelta kuuluu kovaa ammuntaa, niin, että allekirjoittanut hätkähtää, ja eväsleipä menee väärään kurkkuun, saattaa isokoskelo- tai muu lintupariskunta uida kaikessa rauhassa allekirjoittaneen ohi... Luonto sopeutuu ääneen.

Näin juuri kävi viimeksi. Istuin kivellä ja odottelimme milloin tulee seuraava pamaus. Allekirjoittanut söi kaikessa rauhassa leipää ja joi teetä, kun äkkiä pamahti. Vaikka tiesin odottaa äänetä, hyppäsin kuitenkin kiveltä muutaman sentin ja vetäisin leivät henkeen.

Kuikkapariskunta uiskenteli samaan aikaan ammusalueen puoleisella rannalla, eikä näyttänyt edes kuulevan pamausta.

Toisessa paikassa isokoskelot uivat kaikessa rauhassa, metelistä välittämättä. Silloin en kylläkään syönyt mitään...

Isokoskelo naaras
Common merganser, female

Tyylikäs isokoskelo pariskunta, taaempi on koiras.
Common merganser, black and white bird is male

Näimme kotimatkalla pelloilla laulujoutsenia. Ovat ne kauniita!

Laulujoutsenia
Whooper swans

Yllättävä kohtaaminen

Kevään yllättävin kohtaaminen (tähän mennessä) tapahtui Porvoon saaristossa. Olimme Pipomiehen kanssa katsomassa laivoja Kilpilahden lähistöllä eräällä laiturilla. Allekirjoittanut kuvasi samalla merimetsoja, joita lensi yli koko ajan.

Kuulimme pitkän huokauksen ja ihmettelimme mistä nyt on kyse. Silloin merestä nousi esiin pää!! Hylje! Olemme nähneet hylkeitä todella harvoin ja silloinkin todella kaukana. Tämä oli aika lähellä. Hylje katseli allekirjoittanutta ja tuhahteli. Sitten se taas sukelsi. Sain napattua pari kuvaa ja olin innoissani. Katselin kamerasta millaisia kuvista oli tullut, kun taas kuului pitkä huokaus! Siinä hän taas oli! Kaiken kaikkiaan hylje nousi pintaan useamman kerran. Sain kuvia tosin vain päästä, mutta sekin oli hienoa. Viimein hylje taas sukelsi ja kun se seuraavan kerran nousi pintaan oli se jo kaukana.

Hylkeen ja minun katseeni kohtasivat! Olisiko harmaahylje eli halli?
We heard a long sigh from the sea and wondered what could make that sound. Then we saw it, it was a Grey seal!

Niin söpö!
So cute!

Nymphalis antiopa

Tässä kaikki tällä kertaa!

Kevät ei ole mitään ilman perhosia, joten loppuun vielä kuva suruvaipasta.

Ihanaa toukokuun loppua!