Arktika

Allekirjoittanut on nauttinut kesän alusta täysin siemauksin. Jos aurinko on paistanut, olemme istuneet terassilla ja katselleet alivuokralaistemme elämää. Kirjosieppo- ja sinitiaispariskunta ovat ahkerasti ahertaneet jälkipolvensa hyväksi. Meitä ei ole niille olemassakaan tällä hetkellä. Jos ne alussa hieman "arastelivat" niin nyt saamme olla vaikka pöntön vieressä niin poikasille viedään syötävää. Allekirjoittanut voi siis rauhassa istutella kukkasia ja kuljeskella pihalla kameran kanssa.

"Juu, juu!! Meillä on sopimus, että saadaan asua tässä kunhan vaan toimitaan välillä mallina. Mutta eikö tämä mene jo liioitteluksi? Lentokuva on nyt otettu uusiksi varmaan 100 kertaa! Eikä se vieläkään kelpaa?!!"
"Yes, yes!! I know we had a deal, that we can live here if we time to time work as Your model. But isn't this an exaggeration? The image of me flying is now taken  at least 100 times! And yet it isn't it good enough?!!

Arktika

Ensimmäinen päivä

"Arktika, as the north-bound mass migration of arctic birds is 
called in Finland, is a highlight for any bird and nature enthusiast." 
(text from Arktika days page)
 We were following the migration of birds
to the Arctic regions over Finland.

Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin... Toukokuuhun asti! Silloin vietettiin Virolahdella taas Arktika päiviä. Tänä vuonna meillä jäi tapahtuma hieman lyhyeksi, johtuen Pipomiehen kunnosta. Kävimme paikalla vain pari kertaa. Mutta miten allekirjoittanut nauttikaan noista päivistä! Oli niin ihanaa istua rannalla, kuvata ohi lentäviä ja vedessä uiskentelevia lintuja. Ja rupatella muiden lintuharrastajien kanssa. Samalla saimme arvokasta tietoa ja vinkkejä paikalla olevilta lintuoppailta.







Allaoleva kuva osoittaa mistä Arktikassa periaatteessa on kyse. Sadat tuhannet linnut muuttavat Arktisille alueille ja niiden muuttoa seurataan maasta. Kukin omien kykyjensä mukaan. Joillakin on hienot ( ja kalliit) kaukoputket, joillakin kiikarit, joku sihtailee parvia kameran linssin läpi, samalla kuvaten. Ja monilla on kaikki nämä välineet ja paljon muitakin. Välillä tietoja laitetaan ylös vihkoon tai kännykkään, vaikkapa Tiiran havaintosivuille.

Usein parvet ovat niin korkealla, että vain kaukoputkella näkee mitä lajia nämä mustat täplät taivaalla edustavat. Allekirjoittaneesta tuntuu välillä uskomattomalta, kun en edes näe mitään ja joku tietää jo että parvessa lentää esim. mustalintuja.

Lintuparvi suuntaa kohti Arktisia alueita. Kuulemma Sepelhanhia.

They said this was flock of branths.

Tämän parven lajin allekirjoittanutkin tunnistaa: Valkoposkihanhia
These geese I know: Barnacle geese

Joskus paikalle osuu myös harvinaisuuksia. Tänä vuonna paikalla oli mustakaulauikku. Allekirjoittanut ei valitettavasti kameralla saanut ujoa kaveria kuvaan, niin kaukana se oli. Eräs ystävällinen herrasmies antoi allekirjoittaneen katsella harvinaista vierasta kaukoputkellaan. Ja siinä olikin aikamoista säätämistä, allekirjoittanut kun on puolimetriä lyhyempi kuin kaukoputken omistaja ja  silmälasitkin pyörii nenällä... Kiitos erittäin kärsivälliselle lintuharrastajalle!

Tuolla jossain aaltojen joukossa oli myös mustakaulauikku. Haahka ui etualalla ja lisää niitä on kivellä.
There was also a Black-necked grebe in the waves. The Common eider swims in the foreground.

Valkoposkihanhia oli runsaasti sekä maalla, että ilmassa.
The Barnacle goose

Pelloillakin oli lintuja, tässä kurki.
The Crane in the field.

Kävimme tietysti Hanskin satamassa katsomassa mitä kuuluu silkkiuikuille. Haarapääskyt olivat myös saapuneet paikalle.

Beautiful Barn swallows are here!

Silkkiuikuilla oli edelleen menossa kosiomenot. Niitä onkin hauska seurata. Meteli on kova ja samoin vauhti. Silkkiuikkujen kosiomenoissa tanssitaan ns. pingviinitanssia. Ja juostaan vedessä.

Soidinmenoissa päätä käännellään samaan tahtiin eri suuntiin.
The Great crested grebe are lek mating.

Vedessä juoksulla katsotaan, pysyykö mahdollinen kumppani perässä, eli riittääkö kunto.

Nyt mennään kovaa!
Hurry up, hurry up... 

Maalissa!
At the finish!

Telkkänaaras kuivatteli itseään kivellä ilta-auringossa.
The female Common goldeneye in the evening sun.

Toinen päivä

Toisen kerran menimme Virojoelle Arktika tapahtuman viimeisenä päivänä. Paikalla oli edelleenkin paljon ihmisiä. Ja parvia lensi edelleen, vaikkakin suurin muutto oli ainakin hanhien osalta ollut paria päivää aikaisemmin.

Istuskelimme Leerviikissä lintuoppaiden juttuja kuunnellen jonkin aikaa, mutta sitten päätimme käväistä välillä muualla. Allekirjoittanut halusi käydä tutustumassa Kolsinpohjan lintutornille. Tornille johtaa pitkospolku. Tämä pitkospolku menee todella kauniissa metsikössä. Metsikössäkin oli vaikka mitä katseltavaa.

Perhosia oli paljon.
Butterfly in the woods.

Tornilta näimme mm. pikkutyllejä, valkoviklon ja sääksen. Mutta ne olivat kaikki niin kaukana, että kuvat ovat julkaisukelvottomia. Sen sijaan kaunis keltasirkku pääsi kuvaan.

Keltasirkku katselee ja ihmettelee maailmaa...
Little Yellowhammer is watching and wondering the wold...

Aikamme tiirailimme tornilta lintuja, mutta sitten alkoi tulla paikalle niin paljon ihmisiä, että oli aika antaa muille tilaa ja palasimme Leerviikkiin.

Isokoskelo naaras seisoi tomerana kivellä.
The Common merganser (female)

Tiira antoi allekirjoittaneelle kalastusnäytöksen. Sen syöksyily veteen oli vain turhan nopeaa kuvattavaa jo hieman väsähtäneelle allekirjoittaneelle.

The Common tern got the fish.

Arktika tapahtuma tältä vuodelta oli tullut päätökseensä. Lintuoppaat poistuivat paikalta ja niin päätimme tehdä myös me. Ensi vuonna taas uudestaan!!

Västäräkki kävi vielä poseeraamassa allekirjoittaneelle.
The White wagtail posed to me.

Nokikana
The Eurasin coot

Kotimatkalla ajoin Haminan kautta, tarkistamassa mitä näkyy Lupinlahden lintutornilla. Olihan sielläkin paljon lintuja.

Räyskä
The Caspian tern

Lopulta oli kuitenkin aika palata kotiin, uni alkoi jo painaa allekirjoittaneen silmiä. Ja piti vielä jaksaa ajaa!

Tässä kaikki tällä kertaa. Hyvää kesäkuun jatkoa! Ensi kerralla lisää lintumaailman ihmeitä.

I planted flowers to the pots. This is the Pelargonium.

Loppuun vielä kuva allekirjoittaneen pelargoniasta. Kukkaistutusten kanssa allekirjoittaneelle kävi vanhanaikaisesti, taimet loppuivat kesken, kamalaa! Nyt on "pakko" mennä ostamaan lisää!!
  😉

Iloinen jälleennäkeminen!

Maaliskuusta on ehtinyt kulua jo yli puolet! Kevät alkaa näkyä jo luonnossa. Allekirjoittaneella ja Pipomiehellä kevään havainnointi ja kuvaaminen on jäänyt vähemmälle kuin aiempina vuosina, syy selviää blogissa myöhemmin...

Pipomiehen kanssa pohdiskelimme mitä kuuluu viime kevään saukko kavereillemme. Olemme käyneet tutuilla paikoilla katselemassa, mutta saukkoja ei ole näkynyt. Lopulta näimme jäljet, joten tiesimme, että saukot ovat kyllä maisemissa.

Saukko ja merikotka

Eräänä päivänä Pipomies sanoi, että nyt mennään kyllä taas katsomaan näkyykö saukkoja. Sanoin, että tuskin... Tietysti olin kuitenkin heti valmis lähtemään, tottakai!!

Saavuimme tutulle paikalle, mutta eipä ollut saukkoja. Juuri kun olimme poistumassa, Pipomies alkoi tuulettaa, saukko olikin siellä!! Ja aivan meidän vieressämme. Ateriointi oli juuri menossa, eikä saukko näyttänyt edes huomaavan meitä.

Madeateria näytti saukolla olevan kyseessä. En tosin tunne kaloja kovinkaan hyvin...
The Eurasian otter is having lunch...

"Syökää kalaa, se on hyvää... "

Paikalla oli tuttuun tapaan myös merikotka. Se sai saukon saaliista oman osansa ja siirtyi syömään hieman kauemmas. Valitettavasti puiden oksat olivat niin pahasti edessä, että kuvaaminen oli tosi hankalaa. Toisaalta näin sain kuvata rauhassa ja merikotka ei säikähtänyt meitä. Eläimiä kuvatessa pitää aina muistaa, ettei niiden elämää häiritse.

Merikotka oli tyytyväinen, kun sai saukolta osan kalasta.
The eurasian otter shared part of the fish with the White-tailed eagle 

"Loput tästä herkusta syön kyllä itse, turha yrittää tulla osingoille!"

"Näin made nyljetään!" ihan totta, noin allekirjoittanutkin sen tekee, paitsi että käytän käsiä, en hampaita 😃

Äkkiä alkoi kuulua outoa ääntä. Ääni kaikui ympärillämme, en oikein tiedä miten sitä kuvailisi. Ymmärsimme kuitenkin, että äänen täytyy liittyä saukkoon. Tähyilimme ympärillemme ja todentotta, kaukana jään reunalla näkyi kaksi mustaa pistettä. Kameran avulla sain juuri ja juuri selville, että kysessä on kaksi saukkoa.

You can listen The Eurasian otter's voice here. Recorded by Lauri Hallikainen

Nämä kaksi saukkoa kutsuivat ilmeisesti lähellämme olevaa saukkoa, sillä kuulemamme ääni, on saukon kutsuma ääni. Voit halutessasi kuunnella ääntä tästä. Kyseessä on Lauri Hallikainen nauhoitus. Valitettavasti itse tajusin vasta jälkeenpäin, että olisi pitänyt käyttää kameran videota. Tosin epäilen, että sen mikrofoni ei olisi pystynyt nappaamaan niin kaukaa tulevaa ääntä.





Kutsu sai kaveriimme liikettä. Se sieppasi kalan mukaansa ja lähti tepsuttelemaan kohti kahta saukkoa. Lopulta kaverimme hävisi mereen kala mukanaan. 

Ja minähän en tätä teille jätä, pyytäkää itse omat kalanne...

Minen ala mitään... pitikö sen nyt kaikki viedä... harmittaa...

Merikotkakin poistui paikalta ja kaksi saukko poistui jäätä pitkin takavasemmalle. Mihin meni kaverimme, se jäi meille lopulta epäselväksi, mutta varmaankin se ui kavereidensa luokse jonnekin.

Mekin lähdimme hyvillä mielillä kotiin. Ainoastaan allekirjoittanutta hieman harmitti pilvinen ja pimeä sää. Kuvat ovat niin tummia. Mutta sama se, ainakin näimme, että saukot ovat edelleen maisemissa ja hyvässä kunnossa. Kuten merikotkakin.

Kotimatkalla aurinko ehti laskea ja ilta pimetä. Näimme vielä matkan aikana pellolla suuren lauman valkohäntäpeuroja (-kauriita...) ruokailemassa. Valitettavasti oli jo niin pimeä, että kuvista tuli ihan tärähtäneitä 😄.

Siro ja kaunis valkohäntäpeura, tämä yksi pysyi sen verran paikallaan, että sain jonkinlaisen kuvan.
There were many The White-tailed deers on the field.

Pikku ruokailijoita

Allekirjoittanut kävi äidin luona Nurmijärvellä. Perille saavuttuani vietimme tietysti hetken tarkkailemalla ja kuvaamalla lintujen ruokintapaikkaa. Kyllä siinä olikin taas paljon pikku vieraita. Hyvin maistuivat siemenet ja talipallot.

Kuusitiainen on tullut paljon rohkeammaksi, nyt tullaan jo maahan syömään.
The Coal tit came to eat sunflower seeds.

Herra punatulkku odotteli kuusessa omaa vuoroaan.
The Eurasian bullfinch sitting on the tree branch.

Kaunis keltasirkku oli ujo ja pysytteli poissa muiden lintujen luota.
Beautiful Yellowhammer was very shy.

Talitintti
The Great tit

Hupaisinta oli seurata herra ja rouva punatulkun ruokailua. Tulivat yhdessä syömään. Ensin haettiin siemeniä ruoka-automaatilta. Sitten alettiin popsia maasta. Mutta rouva punatulkkapa olikin aika kireällä tuulella! Herra sai syödä vain pari siementä, sitten alkoi kuritus. Eihän siinä lopulta herran auttanut muu, kuin poistua takaisin kuusen oksille odottelemaan rouvan rauhoittumista...

"Häivy siitä, tämä apaja on meikäläisen!"

Äitini kertoi, että hänellä on alkanut käydä uusi ruokavieras. Kuvaili lintua ja arvelin, että kyseessä on puukiipijä. Jonkin aikaa odottelimme, mutta puukiipijää ei paikalle saapunut. Niinpä päätimme lähteä hieman shoppailemaan. Ehkäpä puukiipijä olisi paikalla iltapäivällä.

Kaupungilla ollessa sain kuitenkin puhelun Pipomieheltä. Hän oli kaatunut ja mitä ilmeisemmin katkaissut solisluunsa!! Allekirjoittaneelle tuli kiire!! Vein äidin kotiin ja lähdin vauhdilla kotiin. Onneksi anoppi oli jo ehtinyt hätiin ja lähtenyt viemään Pipomiestä lääkäriin. Ja poikkihan se solisluu on... Nyt Pipomies ei saa moneen viikkoon käyttää vasenta kättä. Ja nostella ei saa mitään. Autossa istuminen ja kävely tuottaa tuskaa, joten meidän kevään tarkkailumme on nyt ollut "jäissä".

Pari päivää sitten oli taas lääkärissä käynti ja nyt näyttää siltä, että ehkä voimme mennä lähipäivinä katsomaan autolla näkyykö lintuja. Mutta Pipomiehen täytyy vain istua autossa. Ei huvita allekirjoittanuttakaan oikein mihinkään mennä ilman retkikaveria...

Mutta älä pelkää rakas lukijani, kirjoittelen kyllä blogiani ja kerron kuulumisia.

Tässä kuitenkin kaikki tällä kertaa. Nauttikaa keväästä!

Ensi kerralle uskallan luvata ainakin joutsenten kuvia!