sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Yllätys vuokralaiset

Rakas lukijani, jatkakaamme pitkän tauon jälkeen kevään muistelua...

Huhtikuun loppupuolella lintuja alkoi tulla enemmän ja enemmän Suomeen. Monet linnuista kävivät jo kiivasta kamppailua puolisoista ja reviireistä. Pipomies ja Allekirjoittanut kävivät retkillä luonnossa tiuhaan tahtiin. Useimmat retkistä teimme lähialueille, joskus ajelimme hieman kauemmaksikin.

Virolahti - Hamina


Kauniina kevät päivänä ei ole mitään niin hauskaa, kuin lähteä pikku ajelulle... Ja eräänä päivänä sää oli niin upea, että päätimme lähteä Virojoelle, vaikka kello olikin jo aika paljon, kun lopetimme etätyöt kotona.

Pipomiehen ehdotuksesta kävimme mennessä myös Haminan Lupinlahden lintutornilla. Näin teemme usein kun käymme Virolahdella. Viime kerralla sain ihania kuvia räyskästä. Nyt hauskimmat paikalla olijat olivat naurulokit. Niitä olikin joka puolella. Uskaliaimmat makasivat sillalla kalastajin jaloissa, kenties odottaen toiveikkaana pientä makupalaa mahdollisesta kalasaaliista. 

Naurulokit
"Jaa... kauankohan tässä saa odotella, ennekuin sitä kalaa saa..."
Black-headed gull

Vedessä koetetiin valloittaa itselle puolisoa tai tilaa. Ja ei se nyt haitannut, vaikka viehättävä naurulokki neitonen oli jo varattu, ainahan voi yrittää saada neitosen mielen muutettua.

Naurulokit
"Katsos tänne, minä olisin paljon parempi valinta!"

Olisihan noita naurulokkeja ja muita lintuja katsellut tornilla vaikka kuinka kauan, mutta tajusimme, että jos haluamme ehtiä vielä Virolahdelle, meidän on aika lähteä.

Sitä ennen otin vielä kuvan maailman suurimmasta Suomen lipusta. Tämä lippu näkyy Haminan kaupungilta lintutornille asti. Haminassa seisovaan 100-metriseen salkoon nostettu lippu on koripallokentän kokoinen: 16,5 metriä korkea ja 27 metriä pitkä. Lippu painaa noin 55 kg. Suomi sai  Suomen lipun noin 30 maalta 100-vuotislahjaksi. 


Maailman suurin Suomen lippu
Tha world's largest Finnish flag.

Virolahdella oli nyt kuitenkin hiljaista. Paikalla on toki muutamia vesilintuja Leerviikissä, mutta kaikki niin kaukana. Kolme isokoskeloa lensi kauniisti ohitsemme meren rannalla ja pari merihanhea oli ruokailemassa Hurpun pellolla. Eihän vielä ollutkaan varsinaisen arktikan aika. 

Isokoskelot
Isokoskelot vauhdissa
Common mergansers

Koska ilta alkoi jo hämärtää, päätimme ajella vielä Kurkealaan ja sieltä sitten kotiin. Tällä kertaa emme nähneet petolintuja, kuten Kurkelassa usein näkee. Ainoa näkemämme luontokappale korppien ja pikku lintujen lisäksi oli pellolla auringonlaskussa ruohoa kaikessa rauhassa mussuttava kauris.

Auringonlasku värjäsi pellon lilahtavan väriseksi.
A deer.


Loviisan seutu


Teutjärven ympäristö on yksi paikoista, jossa käymme joka kevät. Usein näemme siellä ensimmäiset useamman valkoposkihanhen parvet. Niin myös tänä keväänä. Hanhia laskeutui pelloille jatkuvasti. Välillä ne säikähtivät jotain ja lehtivät lentoon. Ne tekivät pienen kaartelun taivaalla ja palasivat sitten taas takaisin. Nyt hanhia ei tosin ollut niin paljon, kuin aiempina vuosina. 

Samalla pellolla valkoposkien kanssa oli myös kurki. Se oli kuitenkin hakeutunut hieman eri puolelle peltoa.


Valkoposkihanhia
Osa hanhista lepäili rauhassa ja osa liikehti levottomasti koko ajan.
Barnacle geese.



Teutjärveltä jatkoimme matkaa meren rannalle. Siellä isokoskelo pariskunta vietti päivää ison kiven tuntumassa. Naaras oli asettunut ylös kivelle ja koiras pyöri jatkuvasti kiven ympärillä. Menossa jo kodin perustaminen?

"Hei! täältähän näkee kauas!"
Common mergansers

Kalatiira katseli merelle kaihoisan näköisenä...
Common tern.

Kivien seassa liikuskeli västäräkki! Tuo hauska pyrstönheiluttaja! Vanha loru, jossa sanotaan, että västäräkistä vähäsen kesään, tulee aina mieleen kun näkee kevään ensimmäisen yksilön.  Västäräkin väritys sopii hyvin kivikkoon, sitä ei meinaa millään huomata. Nyt se kuitenkin oli kivikossa, jossa oli punertavia kiviä, joten erottuu kuvassakin hyvin.

Se on kohta kesä!
White wagtail.

Pipomies ajeli pitkin merenrantoja ja eräässä mutkassa allekirjoittanut kiljaisi "Siinä niitä on!!" Pipomies tietysti ajatteli, että nyt näkyi jokin todella harvinainen haukka, tai muu lintu. Hän ajoi tiensivuun ja pysäytti auton. Allekirjoittanut hyppäsi autosta ulos, viipelsi tohkeissaan, hurjasti käsillä huitoen ja papattaen tietä pitkin takaisin päin innoissaan kuvaamaan... sinivuokkoja. No, kun en jostain syystä ollut niitä vielä tänä keväänä kertaakaan nähnyt... 😀


Ihania kevään ensi kukkia!
Anemone hepatica, beautiful flower, one of the first of spring.

Lähellä olevasta pajuskosta kuului pikkulintujen ääniä. Siellä oli ruokailemassa suloisia vihervarpusia. Niitä olen harvemmin päässyt kuvaamaan näin läheltä. Nyt pääsin aivan niiden viereen. Mutta pensaikossa on vaikeaa tarkentaa kamera.

Vihervarpusten ruokailuhetki
Eurasian siskins are having a lunch.

Olipa hauska seurata näiden pikkuisten touhuja! Mutta taas oli aika jatkaa matkaa! Suuntasimme Loviisan Sahaniemeen. Sielläkin oli nyt paljon lintuja.

Valkoposkihanhi pariskunta nautti kauniista kevätpäivästä laiturilla.
Barnacle geese

Meriharakalla on oiva työväline ruoan kaivamiseen maasta :)
Eurasian oystercatcher

Nurmikolla tepasteli myös kottarainen. Sen höyhenpeitteen värien kauneus tulee esille auringon valossa. Muuten saattaa ajatella, että se on kokonaan musta.


Kottaraisen höyhenpeitteen väritys on upea!
Common starling


Omalla pihalla



Kyllä luonto on kekseliäs! Aloimme yhdessä vaiheessa ihmetellä jatkuvasti autotalliin jostain läheltä kuuluvaa kovaa piipitystä. Pienen tutkiskelun jälkeen syylliset saatiin selville. Talitintti oli tehnyt pesän autotallin ilmanvaihtoputkeen! Jossain vaiheessa ritilä on irronnut hieman ja siitä emolinnut ovat sitten päässeet putkeen ja ilmeisestikin todenneet sen hyväksi pesäpaikaksi.

Talitintti
Taas viedään pikkuiselle maistuvaa ruokaa.
Great tit takes food to it's chicks.



Ahkerasti emot kantoivat ruokaa poikasilleen. Me pelkäsimme poikasten puolesta, sillä arvelimme pesäpaikan kuumenevan aika paljon kesähelteillä. Poikaset kuitenkin varttuivat ja kaikki lensivät pois pesästä. Pipomies kävi tarkistamassa myöhemmin tilanteen ja totesi pesän tyhjäksi ja erittäin siistiksi. Hyviä vuoralaisia! 
Nyt ritilä on laitettu paikoilleen ja ensi keväänä talitintit saavat hakea uuden pesän. Emme halua, että esim. orava valtaa tuon paikan.

Tässä kaikki tällä kertaa! Oikein ihanaa syksyn alkua!


maanantai 13. heinäkuuta 2020

Vihdoinkin Virolahdelle!

Ihanaa heinäkuuta Sinulle rakas lukijani! Vaikka todellisuudessa ollaankin heinäkuussa, blogissa kerron  ja kuvitan nyt huhtikuusta. Huhtikuussa lintumutto oli vilkasta ja luonnossa tapahtui paljon. Teimme havaintoretken merenrannalle ja koska Uudenmaan eristys päättyi pääsimme viimein käymään Virolahdellakin!

Päivä merenrannalla


Yleensä ensimmäinen muuttaja, jonka kuvaan keväällä on töyhtöhyyppä. Nyt jouduin jostain syystä odottamaan aika pitkään, että sain kuvan tästä sympaattisen näköisestä linnusta. Näkyihän niitä pelloilla jo paljon aiemmin, mutta kuvattavaksi eivät suostuneet. Viimein eteen kuitenkin tuli kaveri, joka suostui malliksi.
😊
Suostun kuvaan, jos otat kuvan tästä paremmasta puolestani...
The Northern lapwing
Pienellä lammella näimme kauniin tavi koiraan. Se oli lammella yksikseen. Tavi on pienin puolisukeltaja, sorsien sukua. Sorsista toisiksi yleisin. Allekirjoittanut ei voi kuin ihailla tämänkin linnun kaunista väritystä.

Tavi koiras
Eurasian teal

Töyhtöhyypän ja tavin näimme, kun olimme matkalla meren rannalle. Kun pääsimme perille, näin ison linnun lähestyvän meitä jo ennenkuin Pipomies sai auton pysäytettyä. Pääsin juuri ajoissa ulos autosta, ja sain kuvan ylitsemme lentävästä merikotkasta. Ylväänä se lensi, eikä kiinnittänyt lainkaan huomiota alapuolella olevaan innokkaaseen kuvaajaan.
On hän komea!
White-tailed eagle





Kun merikotka oli mennyt, huomasin toiselta suunnalta lähestyvän pari isoa kyhmyjoutsenta. Ne lensivät ohi aivan läheltä ! Joutsenten siipien lyöntien kovana suhisevat äänet ovat hienoa kuunneltavaa. Toisin kuin merikotka, nämä kaverit katselivat tarkkaan allekirjoittanutta.

Vauhdilla ohi!
Muteswan


Emme ehtineet kuin hetken intoilla näitä havaintoja, kun paikalle alkoi ilmaantua harmaahaikaroita. Tiesimme kyllä, että niitä näkee täällä paljon.

Ensin kivelle lensi yksi haikara, sitten toinen, sitten kolmas ja niin edelleen. Parhaimmillaan haikaroita oli kivillä varmaan kymmenisen. Yksi haikaroista lensi ohitseni matalalla.

Ensimmäinen haikara paikalla...
First Grey heron...

Toinen, kolmas ja neljäs paikalla.
Four Grey herons.
Harmaahaikaran ohilento.
Grey heron.


Huomasin harmaahaikaroiden pesintäpuita kameralla merelle tähyillessäni. Ne olivat kaukana, kaukana. Sain kuitenkin kuvan pisimmällä putkella.

Olen lukenut ja kuullut, että Helsingin Viikissä on harmaahaikaroiden naapurina merikotkia. Täällä nämä harmaahaikarat hermostuivat suunnattomasti, kun merikotka näkyi kauempana merellä.

Lisää harmaahaikaroita.


























Samalla kun harmaahaikarat olivat tähtäimessäni, sukelteli naurulokki ruokaa ihan rannan tuntumassa .

pulp...



Naurulokki sai pientä välipalaa.
Black-headed gull.



























Olipa hieno päivä! Paljon mielenkiintoista nähtävää ja seurattavaa. Kuvissa näkyvien lintujen lisäksi oli myös isokoskeloita, sinisorsia, silkkiuikku, lokkeja, merimetsoja...

Juuri ennen lähtöä näimme vielä uivelo parin lentävän merellä. Jo toinen kerta tänä keväänä, hienoa.

Uivelo koiras
Smew male

























Virolahti

Tänä keväänä kävimme ensimmäistä kertaa Virolahdella vasta huhtikuun puolenvälin jälkeen. Olimme kovasti odottaneet, että pääsemme sinne tekemään havaintoja.

Eli aamulla ensin eväiden valmistus, auton pakkaaminen ja sitten menoksi! Arvelimme, ettei tämä ensimmäinen visiittimme olisi kovinkaan pitkä, joten evääksi otimme vain teetä, kahvia, leipiä ja nakkeja.

Ensimmäisenä menimme Leerviikkiin. Siellä oli todella rauhallista. Ainoastaan kyhmyjoutsen sekä isokoskelo pari oli vasta saapunut läheiselle luodolle.

Onkohan kyseessä sama kyhmyjoutsen pari, joka on pesinyt luodolla jo muutamana aiempana vuonna.
Muteswans.

Katselimme jonkun aikaa luodolla olevia lintuja, mutta aika pian päätimme vaihtaa paikkaa. Tähän ei vaikuttanut niinkään se, että lintuja oli niin vähän, vaan se, että rannalla oli todella kylmä! Lähdimme siis Hanskin satamaan.

Rauhallista oli vielä sielläkin. Silkkiuikut olivat kuitenkin jo aloittaneet omat soidinmenonsa. Niiden kosintoja on hauskaa katsella. Pään heilutukset ja vedenpäällä juoksut saavat aina hymyn karehtimaan. Sanotaanhan näitä menoja pingviinitanssiksi, mitä muuta se voisi olla kuin hellyttävää katseltavaa. 

Pään pyörittely edestakaisin suuntiin kuuluu kosiomenoihin.
Great crested grebes.

Telkkä naaras seisoskeli kivellä ja vaikutti levottomalta. Vähän ajan päästä paikalle ilmestyi koiras telkkä ja naaras rauhoittui. Olikohan uljas urho lähtenyt liian kauas 😊. Nyt kaikki vaikutti kuitenkin olevan lintujen mielestä hyvin.

"Tule, tule kultani joudu jo, ai ai kun on ikävä..."
Common goldeneye, female.


Siinä samalla lintuja katsellessa söimme leivät, allekirjoittanut joi teetä ja Pipomies kahvia. Allekirjoittanut sanoo aina, että olen eläissäni juonut 2 kuppia kahvia ja siinä on 2 liikaa... Ja Pipomies ei suostu teetä juomaan 😀. Mutta kylläpä juusto-kinkku voikkari ja kuuma tee maistuikin hyvälle muutaman tunnin ulkoilun jälkeen, todella kylmässä, tuulisessa säässä.

Päätimme paluumatkalla käydä vielä Haminassa, Lupinlahden lintutornilla. Siellä oli paljon erilaisia lintuja. Suurimman huomion allekirjoittaneelta sai räyskä. Sen kalastusta kuvasin pitkän aikaa. Kaunis lintu!

Kohde havaittu!
Caspian tern.

Syöksy!

Ja eikun syömään!






















Kiersimme lopuksi vielä Haminassa jonkin aikaa. Hamina on todella kaunis pieni kaupunki. Kannattaa käydä katsomassa keskustassa ja satamissa.




Tässä kaikki tällä kertaa. Loppuun vielä kuva kukista, joita loppujen lopuksi istutin pihallemme. Olin kyllä jo päättänyt jättää kesäkukat tänä kesänä hankkimatta, mutta kesäkuun lopulla annoin periksi itselleni ja hain muutamia kukkia.

Mukavaa heinäkuun jatkoa!

torstai 18. kesäkuuta 2020

Haukan katse / The look of a hawk

Maaliskuun loppupuolella muuttolintuja alkoikin jo näkyä paljon. Loviisan Söderby on yksi lempi- ja vakituisista lintuhavaintopaikoistamme. Se sijaitsee noin 25 km päässä Loviisasta, Saaristotien päässä. Matkan varrella voi poiketa hieman ja käydä samalla ydinvoimalan portilla, jos se kiinnostaa.

Söderby


Söderby on hyvä paikka käydä katsomassa lintuja, koska tahansa, kenen tahansa. Ainoa vaatimus on oma auto. Paikassa ei tarvita välttämättä edes kiikareita, usein vesilintuja uiskentelee niin lähellä, että ne näkee paljaalla silmälläkin. Jos malttaa odottaa hetken, näkee huhtikuun jälkeen melko varmasti harmaahaikarankin lentävän ohitse, merimetsoja näkee koko ajan ja useampikin joutsen perhe saattaa uiskennella lähistöllä. Naurulokit ja tiirat kalastavat ihan nenän edessä, silkkiuikut sukeltelevat hieman ujoina kauempana ja tukkasotkat ja lapasorsat epäileväisinä tarkkailevat rannalla olijaa aika kaukaa.

Ja matkan varrella näkee petolintuja melko varmasti, ainakin, jos pitää silmät auki. Mutta! Tie on mutkikas ja hirviä ja kauriita saattaa olla äkkiä tiellä, joten pitäkää keskittyminen ajamisessa!! Meillä onkin selkeä työnjako, Pipomies keskittyy ajamiseen ja minä tarkkailen ympäristöä. Kimeä kiljaisu pelkurin penkillä on merkkinä siitä, että nyt näkyy jotain kuvattavaa. Tällöin Pipomies tietää nopeasti hakea sopivan paikan ajaa auto tien sivuun, jotta allekirjoittanut pääsee ulos autosta kuvaamaan.

Me kävimme tänä vuonna ensimmäisen kerran Söderbyssä maaliskuun puolenvälin jälkeen. Tuolloin paikalla oli useampikin kyhmyjoutsen, nyt tosin hieman kaukana. Lisäksi oli merihanhia ja kanadanhanhia. Merimetsoja ja harmaahaikaroita ei tuolloin vielä näkynyt.

Joutsenet olivat saapuneet jo tännekin!
The Muteswan


Löydätkö kuvasta kyhmyjoutsenen lisäksi myös merihanhen??

Kotimatkalla näin puussa petolinnun. Eli tässä vaiheessa kimeä kiljaisu, HAUKKA! ja Pipomies ajoi tien sivuun ja allekirjoittanut kömpi autosta ulos... Ai niin turvavyöt on paras irroittaa... ja sai napattua pari kuvaa, ennenkuin haukka oli jo liidellyt kameran ulottumattomiin.

Mikä haukka? Jos et tiedä niin arvaa.
Guess what hawk? 

Kantele


Maaliskuun 28. päivä oli historiallinen. Koronatilanteen takia Uudenmaan raja suljettiin. Lintutarkkailuun tilanne vaikutti sen verran, että emme päässeet Virojoelle tekemään ensimmäistä retkeä, kuten usein maaliskuun lopulla olemme tehneet.

Mutta onhan Uudellamaalla todella paljon hienoja kohteita. Nyt piti vaan miettiä, missä ei olisi ihan hirveästi ihmisiä. Ajoimme kerran jonkun luontokohteen ohi ja parkkipaikka oli niin täynnä, että auton olisi joutunut jättämään kilometrien päähän.

Me suunnistimme Kanteleelle, Pukkilaan. Ensimmäisen kerran kävimme siellä muutama vuosi sitten, kun satuimme kuulemaan radiosta luonto-ohjelman, jossa Pirkka-Pekka Petelius vieraineen seurasi keväistä lintumuuttoa Kanteleella.

Pelloilla ei nyt ollut paljon vettä, yleensä Kanteleella on suuret peltoalat tulvaveden alla, ja lintuja tuhansia. Nyt pellolla oli vain muutama joutsen ja metsähanhia. Kaukana näkyi lennossa isoja metsähanhiparvia. 


Metsähanhia, tundrahanhia ja laulujoutsenia pellolla.
Taiga bean geese, Greater white-fronted geese, Whooper swans

Vähän ajan kuluttua alkoi paikalle saapua lisää tundrahanhia. Ne eivät kuitenkaan lopulta laskeutuneet pellolle, vaan jatkoivat matkaansa.

Allekirjoittanut on oppinut tunnistamaan tundrahanhen sen tuntomerkeistä hyvin. Aikuisella tundrahanhella nokka on valkoinen, nokan juuri ja nokka ovat lähes yksivärisen vaalean ruusunpunaiset. Nuoren tundrahanhen sekä nokka, että nokan tyvi on harmaa. Aikuisella linnulla on vatsassa tummat poikkijuovat. Nuorelle tundrahanhelle ilmaantuvat aikuispuvun tuntomerkit seuraavan kesän sulkasadossa.

Näissä lentokuvissa näkyvät hyvin tundrahanhen tunnusmerkit.
Greater white-fronted geese


Siinä tundrahanhia kuvatessa huomasin myös nokkosperhosen. Se laskeutui sopivasti kuvattavaksi. Kevään ensimmäinen perhoskuva!

Nokkosperhonen
The Small tortoiseshell

Kotimatkalla näimme vielä isokoskeloita ja kyhmyjoutsenia. Toki niitäkin piti kuvata 😉


Isokoskelo koiraita lennossa.
Common mergansers
Kyhymyjoutsen pari uiskenteli rannan tuntumassa. Kuvaaja havaittiin heti...
Muteswans noticed me right away...

Pellinki


Huhtikuun aloitimme Pipomiehen kanssa käymällä Pellingissä, Porvoon saaristossa. Saareen pääsee lossilla. Lossi kulkee Tirmosta tosi tiheällä aikataululla.

Piipahdamme Pellingissä muutaman kerran kesässä. Saarella on kaunista ja joskus siellä näkee kauriita ja paljon erilaisia lintuja.

Matkalla näimme ensimmäiset merimetsot. Niitä oli eräällä luodolla paljon. Samalla, kun kuvasin merimetsoja kuvasin myös vieressäni tepastelevaa mustarastasta.


Merimetsot ovat saapuneet!
Great cormorants
"Jaahas, jaahas, sitä kuvataan muita! Kuvaapas minua välillä..."
Common blackbird

Matkan varrella näimme myös tämän kevään ensimmäiset harmaahaikarat. Niiden näkemisessä on aina jotain erityistä! Siellä hän seisoa könötti kaislikon reunalla! Aika kaukana, mutta kuitenkin! Kohta paikalle saapui toinenkin harmaahaikara ja kolmas!


Ei onnistu piilottelu!
The Grey heron
Ja kaveri saapuu paikalle.


Pellingissä näimme aika vähän lintuja. Ja kaikki olivat kovin kaukana. Ensimmäiseksi menimme eräälle Sandholmsuddeniin, vierasvenesatamaan, siellä kuulimme meriharakan, mutta emme nähneet. 

Styrjon kääntöpaikalla on kauniit näkymät merelle. Silkkiuikku ui jossain kaukana, mutta tunnistimme sen kuitenkin. 

Matkalla takaisin lossille näimme eräällä pellolla merihanhia. Niitä jäimme joksikin aikaa katselemaan.

"Okei, joku outo tyyppi tuojottaa meitä tuossa takana, katso sinä kuitenkin nyt muka oikealle, niin minä tarkkailen tilannetta vasemmalla... älä nyt katso sinne taakse!!"
Greylag geese

Kotimatkalla olinkin aika väsynyt. Katselin silti silmä tarkkana maisemia. Jos vaikka näkisimme petolintuja. Olihan kello jo paljon, sopiva aika niiden näkemiseen. Ja kyllä! Langalla istui haukka. Ajoimme kuitenkin ohi, ennenkuin ehdin sanoa Pipomiehelle mitään.

Pipomies siis ajoi jonkin matkaa, kunnes tuli hyvä paikka kääntyä takaisin. Olin varma, että haukka on jo lentänyt tiehensä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan haukka istui edelleen langalla. Sain ottaa paljon kuvia, välillä lintu vaihtoi hieman paikkaa, mutta poseerasi kauan. Sen katse tuntui välillä kohdistuvan suoraan meihin! Hienoa! Oli jo aika pimeää, joten kuvat eivät ole kovin tarkkoja.

Hiirihaukka on tarkkana! Näkyykö ruokaa!
The Common buzzard
Nyt ei enää jaksa poseerata, morjens!
Haukka tämän kirjoituksen 3. kuvassa on myös hiirihaukka, arvasitko oikein?
The hawk ín the image number 3 in this blog post is also Common buzzard.

Olipa hieno nähdä haukka näin läheltä. Kotimatka sujui iloisissa merkeissä. Kyllä on luonto on ihana 💗!

Tässä kaikki tällä kertaa.