torstai 2. elokuuta 2018

Arktika 1

Suomen suvi on parhaimmillaan! Nyt on riittänyt aurinkoa ja lämpöä. Voi kun tästä lämmöstä saisi osan talteen talvea varten. Allekirjoittaneelle tämä alkaa jo olla hieman liiankin kuumaa, mutta en valita!

Tässä ja seuraavassa blogissani keskityn kuitenkin Virolahden Arktika-päivien tapahtumiin. Artika -päivillä seurataan Arktisten lintujen muuttoa Virolahdella eri kohteissa. Me vietimme eniten aikaa Leerviikissä Virojoella, mutta kävimme toki muuallakin. Olemme käyneet Arktika-päivillä jo useampana vuonna, seuraavan vuoden Arktikaa alamme odottaa aina lintujen syysmuuton jälkeen. Tänä vuonna allekirjoittaneella oli Artikan aikaan paljon vapaapäiviä, joten pystyimme käymään Virolahdella useampana päivänä.

Päivä 1


Arktikan ensimmäinen päivä sattui olemaan pyhäpäivä. Teimme eväät valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta matkaan päästään heti aamun valjetessa. Saavuimme paikalla kuitenkin sen verran myöhään, että aamumuuttajat olivat jo menneet. No, eipä tuo haitannut, olihan paljon muutakin nähtävää.

Eniten näimme tiiroja. Ne ovat niin rohkeita, että eivät välitä lintuharrastajista, jotka ovat täyttäneet rannat. Tiirat lentelivät, syöksyivät ja leikkivät harrastajien nenän edessä.

Tiira on saanut kala-ateria.
Tern got a fish.



























Meressä näkyi paljon myös telkkiä, silkkiuikkuja ja lokkeja. Niiden touhuilija oli hauska seurata. Samalla rupattelimme muiden lintuharrastajien kanssa ja vertailimme kevään aikana tekemiämme havaintoja. Jostain kaukaa kuului myös haahkan aavemaista ääntelyä.

Telkkä koiraat lennossa.
Male Common goldeneyes




























Koska parvia ei lennossa näkynyt, lähdimme välillä käymään Hanskin satamassa. Siellä on aina paljon silkkiuikkuja. Niin oli nytkin. Kosiopuuhat olivat saaneet silkkiuikut sellaiseen hurmokseen, että vesi roiskui ja meidän tärykalvomme joutuivat kovalle koetukselle.

Harvinaisen rauhallinen hetki silkkiuikulla.
A Great crested grebe is having rare calm moment.






Siinä silkkiuikkujen temmellystä seuratessa söimme samalla eväitä. Kylläpä maistuivatkin hyvälle raikkaassa ulkoilmassa.

Ajoimme myös ns. Kurkelan reitin. Tällä kertaa ei valitettavasti näkynyt petolintuja. Suloisen kivitaskun näkeminen ilahdutti kuitenkin mieltä.


Kivitasku koiras
Male Northern wheatear



























Palasimme siis Leerviikkiin ja jäimme odottelemaan parvien yli lentoja. Mutta voi... tuulet eivät olleet meille suotuisia. Näimme ainoastaan muutaman pienen parven. Suuremmat parvet ohittivat Leerviikin kauempana meren puolelta.

Seuraava päivä oli allekirjoittaneella työpäivä, joten emme voineet olla kovin myöhään.

Hanhiparvi
A blog of geese



























Lähtiessämme ajamaan kohti kotia Pipomies sanoi, että varmaan huomenna sitten luetaan Tiirasta, että meni satoja tuhansia lintuja Leerviikin yli.

Kotimatkalla nämme vielä kaksi komeaa hirveä. Ne tulivat juuri pellolle metsiköstä kun ajoimme ohi. Koska tiellä ei juuri sillä hetkellä ollut muita liikenteessä, pysäytimme auton ja otin pari kuvaa. Hirvet jäivät kuin pyynnöstä poseeraamaan hetkeksi. Ilmeisesti ne olivat yhtä uteliaita kuin mekin.

Mitä, mekö?
What, we?

























Mennään lapseni, ei tuo tee mitään katsomisen arvoista...
Come on my child, let's go, she isn't doing anything worth watching...





























Olimme kotona juuri sopivasti nukkumaanmeno aikaan. Ja kuten olen ennenkin huomannut Pipomiehessä on ennustajan vikaa. Lintuja oli todellakin mennyt myöhään illalla Virolahdella satoja tuhansia...

Päivä 2


Menimme Virolahdelle seuraavan kerran parin päivän kuluttua. Nyt vietimme koko päivän Leerviikissä. Siellä oli paljon asian harrastajia, joten juttu seuraa riitti. Mukavinta tässä harrastuksessa (lintujen ja luonnon lisäksi) ovat kivat ihmiset. Ja kivaa on myöskin se, että oma lintutuntemus on kasvanut sen verran, että voi jo neuvoa aloittelevia harrastajia tavallisimpien lajien tunnistuksissa.


Meriharakka on helppo tunnistaa.
The Eurasin oystercatcher is easy to recognizing.


Kimmo Ohtonen ja Alma







Arktikan aikana Leerviikissä järjestettiin myös useita luentoja ja tapahtumia. Yhtenä esiintyjänä oli Kimmo Ohtonen, joka lienee monille tuttu televisiosta ja muista medioista. Pitihän hänestä napata kuva.














Tämän toisen päivän shown varastivat kuitenkin isokoskelot ja kyhmyjoutsenet. Ne pitivät  istumapaikkamme luona meille esityksiä pitkin päivää.

Isokoskelo pariskunnalla oli ilmeisesti munatkin lähistöllä olevassa pöntössä. Ainakin naaras kävi siellä vähän väliä. Koiraalla oli rankka päivä kilpailevan koiraan vuoksi. Tämä teki kaikkensa, että saisi naaraan huomion. Ja tätähän ei naaraan pari voinut hyväksyä.

Kilpaileva koiras saapui paikalle vauhdikkaasti ja kovalla metelillä.

Täältä tullaan baby!
Here I come baby!





Naaraan pari syöksyi samantien häätämään pois kilpakosijaa.


Häivy, lady on jo varattu!
Go a way, she is already spoken for!

Kun kilpakosija läksi pakoon, uhosi naaraan pari kivellä kuin suurikin sankari.

I am the king...

Rauhoituhan nyt, otetaan pienet päiväunet!
Take it easy, let's take a nap!



























Tämän episodin jälkeen naaras lensi pönttöön ja koiras jäi uiskentelemaan. Jonkin ajan kuluttua naaras tuli taasen ulos pöntöstä ja sama näytelmä toistui... yhä uudelleen.

Toinen pariskunta, jota saimme ihailla oli kyhmyjoutsenpari. Joku kertoi, että pariskunnalla on vähän matkan päässä rannasta olevan luodon takana pesä, jota nämä vahtivat todella innokkaana. Nyt pariskunta kuitenkin uiskenteli meidän luoksemme. Kaikessa rauhassa lipuivat vedessä majesteetillisina ja söivät ja sukivat itsenään.

Vähän ajan päästä näkyviin ilmestyi toinen pariskunta. Nämä olivat aikeissa laskeutua.

Voisikohan tänne laskeutua...
Maybe we could land here...



























Tästä ei meressä olleet tykänneet lainkaan, ne pörhistivät kauniisti siipensä.

Tämä paikka on meidän!
This is our place!



























Uudet tulokkaat tekivät (viisaan) ratkaisun ja jatkoivat lentomatkaansa. Naaras meressä lähti uimaan luodon taakse, ilmeisesti pesälle. Koiras päätti vielä näyttää meillekin, ettei hänelle kannata ruveta ryppyilemään.

Ja sinä siinä sen kameran kanssa, pysy myös kaukana! No, okei, voit kuvata minua, olenhan minä niin upea!
And you there with the camera, stay a way too! Well, okey you can photograph me, I am gorgeous!!



























Tämä sama näytelmä toistui moneen otteeseen päivän aikana. Voi rehellisesti sanoa, että nyt minulla on kymmeniä, jos ei satoja kuvia kyhmyjousenista siipiä pörhentelemässä... Ne ovat niin kauniita nämä joutsenet!!

Valitettavasti emme nyt nähneet tukkakoskeloita läheltä, kuten aiempina vuosina. Ne olivat kyllä paikalla, mutta pysyttelivät kaukana.

Tukkakoskeloita
Red-breasted mergansers



























Viivyimme aika myöhään istumassa ja ihailemassa lintuja. Lopulta oli kuitenkin aika lähteä kotiin. Valitettavasti tuulet olivat meille taas epäsuotuisat ja kaikki parvet menivät kauempana merellä, niistä en saanut kuvia.

Autolle mennessämme näimme vielä rantakivikossa käärmeitä! Ei hätää, kyseessä oli rantakäärmeet. Niitä kuvasin innolla, harvemmin nykyään pääsee käärmeitä kuvaamaan näin läheltä. Kuulin, että käärmeet ovat olleet paikalla joka päivä.

Rantakäärme
Grass snake



























Näimme taas paljon  kaunista ja mielenkiintoista, hyvä päivä. Seuraavana päivänä emme menneet Arktikaa seuraamaan vaan äitejä juhlimaan.

Kotipihalla tapahtuu


Kirjosiepon poikaset ovat jo lähteneet pöntöstä. Saimme katsella niiden hauskoja pikku naamoja pöntön aukolla useaan otteeseen. Mutta emme valitettavasti nähneet niiden lähtemistä pöntöstä. No, ehkä ensi kesänä.

Real angry bird here!



























Tässä kaikki tällä kertaa, lisää Arktikaa seuraavassa blogissa, silloin saimme ihailla suuria lintuparviakin.

Loppuun tietysti kukkakuva. Tämä kaunis, pieni kukka kukkii nyt kukkaruukussa pihallamme.

Arvaatkos mikä kukka on kyseessä?
Voit laittaa arvauksia (tai tietoa) kommentteihin.





Hyvää alkanutta elokuuta!