Näytetään tekstit, joissa on tunniste rantasipi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rantasipi. Näytä kaikki tekstit

torstai 4. lokakuuta 2018

Arktika 2

Jatketaanpa viimeinkin Arktika muisteloita 😊

Päivä 3


Pääsimme Virojoelle vasta iltapäivällä. Paikalla oli jo paljon lintuharrastajia katsomassa ja havainnoimassa. Toivoimme, että nyt näkisimme lintuparvia. Asettauduimme mukavaan paikkaan istumaan, mukana oli paljon evästä isossa kylmälaukussa. Nyt aioimme istua rannalla vaikka seuraavaan aamuun!

Kauaa emme ehtineet istua, kun saimme ihailtavaksi suloisen tavi pariskunnan. Nämä kaverit eivät välittäneet ihmisistä. Välillä ne kävivät edessämme uimassa ja sukeltelemassa. Parin rauhaa häiritsi aina silloin tällöin toinen tavi uros, mutta jo heti alussa sille kävi selväksi, ettei naaras ole siitä kiinnostunut.


Tavit tulivat tervehtimään 😊
Eurasian teals came to say Hello 



























Pieniä parvia lensi silloin tällöin kaukana merellä, mutta edelleen saimme odotella vilkkaampaa lentoliikennettä.

Mutta sitten se alkoi! Parvia tuli paljon, osa lensi ohitsemme niin kaukana merellä, että näimme vaan pieniä mustia pisteitä. Harmillista kun emme omista kaukoputkea! Kameran objektiivilla ja pikku kiikareilla ei nähnyt niin kauas. Voi kun tuuli hieman kääntyisi ja parvet tulisivat lähemmäs!

Sitten kuului huuto "Ne lentää nyt ihan meidän  päältä!" MISSÄ!! Ei allekirjoittanut nähnyt mitään! Kurkottelin ja kääntelin päätä  niin, että niskat olivat mennä sijoiltaan, mutta en nähnyt mitään!! Sitten äkkiä tajusin, että iso alli parvi oli todellakin aivan päämme yläpuolella. Kuulimme niiden siipien iskut! Ja äänet! Upeaa, tätä varten olimme tulleet paikalle.

Alli parvi
A flock of Long-tailed ducks



























Parvia meni koko illan, välillä ihan läheltä. Ja joka kerta se sykähdytti yhtä paljon.

Kyhmyjoutsen ei ymmärtänyt miksi me huutelimme rannalla innoissamme. Se keskittyi syömiseen.
Muteswan didn't understand why people were so excited. It focused on eating.



























Me istuimme Pipomiehen kanssa rannalla niin kauan, kunnes auringon viimeinenkin säde kaikkosi metsän taa. Meillähän oli runsaasti evästäkin mukana ja hienoa luonnon tarjoamaa viihdettä katseltavana. Välillä elämä vaan on ihan tosi mahtavaa!

Juuri kun olimme lähdössä kotiin, tulivat tavit vielä rannalle. Sain niistä kauniita kuvia auringonlaskussa. Teknisestihän kuvissa on kaikki pielessä, mutta minusta ne ovat hienoja.

Tavit auringonlaskussa.


Long.tailed duck in the sunset.

























Päivä 4


Pari päivää myöhemmin olimme taas Virolahdella. Nyt jo aikaisin aamupäivällä. Rannalla oli vielä aika rauhallista. Tai pitää kai sanoa jo, sillä aamuhavainnot oli tehty ja monet lintuharrastajat olivat lähteneet syömään ja päivälevolle. Parvia kun ei päivällä yleensä juurikaan lentele.

Me taas halusimme nauttia kauniista kevätpäivästä ja istuskella meressä uiskentelevia lintuja katselemassa. Allekirjoittanut käytti tilaisuuden hyväkseen ja kuvasi vieressäni kivellä istuskelevaa isokoskelo naarasta. Hän on niin mainio! Kauaa ei hän ehtinyt olla kivellä, kun jo taas lensi lähistöllä olevaan pönttöön.

"Kumpi on minun parempi puoleni, vasen?"
"Which is my better side, left?"

"Vai oikea?"
"Or right?"





















































Tavi herrakin kävi moikkaamassa. Jotain asiaakin hänellä taisi olla, en vaan oikein ymmärtänyt mitä.

Tavi uros
Male Eurasian teal



























Pikku hiljaa alkoi tulla ilta. Kauempana luodolla näkyi  haahkoja, merimetsoja ja lokkeja. Valkoposkihanhia lensi merenpintaa pitkin. Illan tummetessa värit olivat mielenkiintoiset. Välillä ei pystynyt sanomaan missä meri muuttui taivaaksi 😎


Kaikenlaisia lintuja...
All sorts of birds...


Valkoposkihanhet lensivät matalalla.
Barnacle geese flew low.



























Luodon ympärillä kierteli kolme kurkea, ajattelivat kai ensin laskeutua. Päättivät kuitenkin jatkaa matkaansa.

Katso tarkasti taivasta luodon takana, siellä menee lintuparvia.

Kurkia
Cranes

























Rantasipi
Common sandpiper


























Voi ei, niin se vaan alkoi tämäkin päivä loppua! Onneksi vielä saimme katsella lokin kalastusta.

"Ruokaa!"
"Food!"






"Sainpas!"
"Got it!"
















































Jaa, kai se on pakko lähteä kotiin nukkumaan mietimme Pipomiehen kanssa. Söimme viimeiset eväät, keräsimme kimpsut ja kamsut ja nousimme lähteäksemme.

Ketkäpä silloin vielä tulivatkaan paikalle! Ihan kuin olisivat tulleet sanomaan meille hyvää yötä. Söpöt tavit!


"Moi! Mitä Sinä nyt kuvaat?"
"Hello! What are You now photographing?"



























Ja vielä kerran


Pääsimme viidennen kerran käymään Arktikassa. Nyt meillä oli vain pari tuntia aikaa illalla. Parvia ei näkynyt, mutta tapasimme vanhoja tuttuja. Kannatti mennä!


Aurinkoa sateen edellä.
Sun before rain.

























Lapintiira
The Arctic tern





























Haikein mielin lähdimme kotiin. Päätimme käydä matkan varrella olevassa Haminan lintutornilla. Auringonlasku loi sen verran hienoa valoa, että sitä piti hyödyntää.

Nokikana piilotteli rannan kaislikossa. Luuli kai, ettemme näkisi sitä. Kauaa tosin ei piilossa malttanut pysyä, vaan tyypilliseen nokikanamaiseen tapaan lähti häätämään todella äkäisenä liian lähelle uskaltautunutta silkkiuikkua.


"Kukaan ei huomaa minua!"
"Nobody can see me!"



























Silkkiuikku lähti paremmille pesintäpaikoille. Ja me lähdimme kotiin.


Auringonlasku kultasi maiseman!
The sunset cultured the landscape!




























Näin meidän osaltamme sujui tämän vuoden Arktika. Hienosti järjestetty tapahtuma, kiitos Virolahden kunnalle, järjestäjille ja lintuoppaille. Terveisiä myös kaikille mukaville ihmisille jotka tapasimme. Ensi vuonna toivottavasti tavataan taas!

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla blogissa mennään lujaa!

Hyvää lokakuun alkua!

torstai 29. kesäkuuta 2017

Kuikkien vuoronvaihto / Black-throated loons take turns sitting on the eggs

Se on keskikesä! Juhannuskin oli ja meni. Säät ovat kyllä olleet aika jännät. Välillä sataa kaatamalla vettä ja samalla saattaa paistaa aurinko. Ja jos aurinko paistaa kun päätän lähteä ulos hieman käveleskelemään käy yleensä niin, että kun avaan oven alkaakin taas sataa kaatamalla. Aika viileää on, mutta se ei nyt allekirjoittanutta niin haittaa, en tykkää kovin kuumasta ilmasta.

Valkeala


Eräänä kauniina kesäpäivänä päätimme käydä mökillä. Mökki on äitimme mökki, sijaitsee aika Repoveden kansallispuisto reunamilla.

The Common sandpiper 


Pikkuinen rantasipi piti rannalla kovaa meteliä ja tuli terassin vierellekin huutamaan. Varmaan hällä oli poikaset jossakin lähistöllä. Aika pian rauhoittui, kun huomasi, ettei allekirjoittanut mene rantakivikkoon sen enempää tutkiskelemaan.









Mökkirantaa vastapäätä on pienen pieni luoto. Pari puskaa, kiveä ja ruohoa. Näimme kuikka pariskunnan menevän luodolle, ilmeisesti niillä oli siellä pesä.


A pair of Black-throated loons were swimming near our mothers summer cottage.



























Olimme ottaneet mukaan evästä (tietysti...), mussutimme mökin terassilla lihapullia, perunasalaattia ja muita herkkuja samalla, kun kuuntelimme kuikkien laulua ja katselimme järvelle. On se ihana kun on kesä!

Mökiltä jatkoimme matkaa Repoveden suuntaan, emme menneet kansallipuistoon, sillä vaeltaminen ei nyt innostanut. Ajelin pieniä teitä järven rannalla. Välillä pysäytin auton ja kuvasin ja käveleskelin katselemassa maisemia. Pipomies kulutti aikaansa kännykkää autossa tutkailemalla, ei vielä pysty allekirjoittaneen kanssa pusikoissa lintuja vahtaamaan...
  😊

Järven pinta oli lähes peilityyni ja rannan puut heijastuivat pinnasta kauniina. Kivillä seisoskeli lokkeja ja tiiroja.


Trees reflected on the lake surface.



























Takaisin autolle kävellessä havaitsin linnun uimassa tien ja saaren välisellä lahdella. Kuikkahan sekin oli. Jäin katselemaan sen uintia. Lintu suunnisti saaren rantaan. Rannassa oli toinen kuikka.

Olisikohan niillä pesä siellä? Tien vieressä oli pusikko, jäin sen taakse katselemaan mitä tapahtuu. Ja kyllä, kuikilla oli pesä aivan saaren rannassa. Katselin kuinka linnut vaihtoivat työvuoroa eli paikalle tullut kuikka päästi toisen vapaalle... Toinen kuikka lähti uimaan järvelle ja toinen asetteli itseään pesälle. Olin lähes hengittämättä, hiiren hiljaa... Oikeasti välissämme oli monen metrin levyinen lahti ja iso kivikin lähellä saaren rantaa. Silti mietin uskallanko ottaa kuvaa. Samantien tietä pitkin tuli auto ja tajusin, että se pitää varmasti kovempaa meteliä kuin allekirjoittaneen kamera. Räpsäsin siis pari kuvaa samalla kun auto ajoi ohitseni. Voin vaan kuvitella, mitä ohitse ajavan auton kuski mietti: keski-ikäinen rouvashenkilö kyykkii pusikossa ison kameran kanssa keskellä ei mitään...
 😊

These aren't same Black-throated loons. These had a nest on the little island. Here  they take turns sitting on the eggs




Katselin ja ihailin kuikkaa aikani ja otin muutaman kuvankin. Laatu ei päätä huimaa, niin paljon olen joutunut rajaamaan.

Jossain vaiheessa Pipomies alkoi ihmetellä kun autolle näkyi allekirjoittaneesta vain pusikon seasta takamus. Lopulta päätti tulla tarkistamaan, ettei eukko kulta vaan ole saanut lämpöhalvausta ja pökertynyt tien poskeen. Ja siinä sitten molemmat katseltiin kuikkaa. Toivottavasti kuikat saivat pesiä rauhassa, eikä pesä jäänyt veden alle. Niin kovin monet kuikan pesinnät epäonnistuvat tästä syystä.




















































The Great spotted woodpecker
was looking something to eat.







Auton luona meitä odotteli käpytikka. Se nakutteli ruokaa auton vieressä olevassa kuivuneessa puussa.

Mekin päätimme täyttää masua ja mussuttaa leivät. Hyvät eväät ovat yksi onnistuneen luontoretken tärkeä tekijä. Ja tietysti kaunis luonto ja upeat linnut ja muut eläimet.

Mutta nyt oli kello jo paljon ja kotimatka edessä. Matkalla oli taas kiva muistella mitä päivän aikana oli nähnty.








Loviisan saaristossa


Sateiden vuoksi on nyt ollut pakko lähteä heti kuvaamaan, kun aurinko pilkahtaa pilvien raosta. Silloin ei viitsi lähteä minnekään kauemmas, vaan ajelemme kotikaupungin saaristoon katselemaan luontoa.

Eräs aamu oli niin aurinkoinen, että lähdimme heti liikenteeseen. Jo pelkästää auringon valossa kimaltava meri ja metsä, jossa auringon säteet loistavat puiden lomasta, saa allekirjoittaneet hyvälle mielelle. Plussaa on, jos näkee eläimiä.

Mustarastaita oli paljon puiden seassa. Laiturilla, männyn takana tepastelevan mustarastaan kuvasin yhdenpisteen tarkennuksella, näin sain mustarastaan kuvaan ja männynneulaset värittävät kuvan vihreäksi.

Common blackbird  



Ilmeisesti sama mustarastas tuli poseeraamaan läheiselle kuusenoksalle hetkeä myöhemmin.


He is so gorgeous!



























Merenrannalla oli paljon uiskentelevia lintuja. Suloisin näky oli kaukana, mutta sain sentään jonkinlaisen kuvan. Tämän kesän ensimmäiset joutsenen poikaset! Kyhmyjoutsen emo vahti silmä tarkkana pikkuisten tekemisiä.


Mute swan and chicks, aren't they so cute!







Räyskä
Caspian tern







Västäräkki näki maassa ilmeisesti jotain mielenkiintoista.
The White wagtail saw something interesting.

Kotimatkalla näimme vielä rusakon pellolla istuskelemassa. Välillä puputti tuoretta, ihanaa vihreää ruohoa.


The European hare in the field.


























Porvoossa


Pipomiehen fysioterapia reissulla sattui kaunis sää. Niinpä ajoimme fysioterapian jälkeen merenrannalle. Ensin tuntui, että kaikki linnut ovat menneet piiloon, mutta kun hetken aikaa odottelimme, näimme isokoskelo äidin poikastensa kanssa. Siinä ne pienokaiset tekivät matkaa äidin selässä.


Seitsemän pienokaista oli tällä äidillä mukana.
The female Common merganser had seven chicks.





Joku tipahti hetkeksi kyydistä, mutta sai pian muut kiinni ja kiipesi takaisin emon selkää.
Every now and then someone fell off the back, but it quickly caught the others.




Rannalla oli silkkiuikulla pesä.
The Great crested grebe had a nest on the beach.



















Siinä silkkiuikkua kuvatessani kuulin taivaalta kovaa suhinaa. Tajusin, että suhina tuli joutsenten siivistä, ne lentivät niin läheltä ohi.


Mute swans


Kotipihalla


Blue tit brought food to its chicks. Now the chicks have left the nest box.








Sinitiaisen poikaset ovat jo jättäneet pöntön. Tässä kuitenkin vielä kuva ahkerasta emosta ruokaa viemässä.

Jotenkin tuntuu haikealta, kun ei enää näe emoa jatkuvasti lentelemässä pihalla ja lähipuissa.

Onneksi sentään vielä muutaman päivän saamme katsella kirjosiepon pesintää.

Kirjosieppojen ruokinta sen kuin kiihtyy. Nyt ruokaa viedään pönttöön sellaisella vauhdilla, että välillä tulee jopa yhteen törmäyksiä.










Naaraskirjosieppo vie poikasille ruokaa.
Female European pied flycatcher takes food to  nest box.

























Neilikoita
Dianthus








Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla kuvia lentonäytöksestä ja upeista autoista.
Hyvää alkavaa heinäkuuta!

Loppuun tietysti vielä kukkakuva! Allekirjoittaneen kukanistutus innostus alkaa kuulemma lähteä lapasesta...