Kevään ensimmäinen linturetki

Oi rakas lukijani! Se on viimeinkin täällä! Kevät, ihana, kauan kaivattu kevät! Allekirjoittanut aina odottaa innokkaasti ensimmäisiä muuttolintuja, sitä kevään ensimmäistä perhosta ja kevään ensi kukkien aukeamista. En ole yhtään talvi-ihminen, kaipaan aurinkoa ja Suomen kevään lämpöä. Sen lempeyttä, joka myöhemmin muuttuu kesän kuumuuteen. Noh, joskus toki kesällä on aika viileääkin, mutta allekirjoittanut ei kuumuutta kaipaakaan, vain lempeää lämpöä.

En ole taaskaan pitkään aikaa kirjoitellut mitään. Mutta nyt on aika taas aloittaa. 

Ensimmäinen linturetki tehtiin vasta Pääsiäisenä. Olimme molemmat Pipomiehen kanssa hieman pidemmillä vapailla, niin oli aikaa. Vaikkakin puuhommat ovatkin taas kiivaimmillaan, joka keväiseen tapaan.

Suunnistimme Loviisan Sarvisaloon, se on usein keväisin se ensimmäinen paikka, jossa käymme. Eikä paikka nytkään tuottanut pettymystä. Monen monta lajia saimme havaita.

Sulan veden ja jään rajalla oli sinisorsia, kanadanhanhia, merimetsoja, sekä laulu-, että kyhmyjoutsenia ja telkkiä.  

Näimme myös merihanhiparin. Ne viettivät aikaa hieman syrjemmällä kahdestaan.

Merihanhia 
Greylag goose

Kauempana merimetsoilla oli menossa välillä varsin kovia taisteluita. Kisaa käytiin kenties reviiristä tai kumppanista. Toisia ei myöskään miellyttänyt se, jos kaveri onnistui nappaamaan kalan, sitä yritettiin heti varastaa kaverin nokasta.

Merimetsot taistelivat välillä kiivaasti.
Olivat sen verran kaukana, että hyviä kuvia oli mahdoton napata.
Great cormorant

Kaislikossa näimme pienen linnun uiskentelevan. Mikä se on? Aurinko paitoi suoraan silmiin niin, ettemme nähneet edes linnun väriä. Linnun tapa liikkua viittasi kuitenkin nokikanaan. Ja kun aikamme katselimme, tuli lintu lähemmäksi ja osoitti arvauksemme oikeaksi. 

Nokikanahan se!
Eurasian coot

Naurulokki
Black-headed gull

Äkkiä kuului ääntä, josta ei voi erehtyä! Kevään ensimmäinen naurulokki lensi ylitsemme! 

Joutsenia oli paikalla useita. Ne kävivät välillä hieman kamppailuja, mutta aika rauhallisesti ottivat muiden joutsenten paikalla olon. Usein keväällä näkee varsin verisiäkin tappeluita. Laulujoutsenet olivat lähimpänä meitä. Ne uiskentelivat kanadanhanhien parissa ja välillä sukeltelivat.

Laulujoutsenet liipuivat kauniisti merenrannalla
Beautiful Whooper swans

Kyhmyjoutsenet olivat kauempana rannasta. Niitä olikin ainakin kymmenen kappaletta. Niillä oli menossa soidinmenoja, mutta alla olevan kuvan pari oli jo tyytyväisenä yhdessä.

Kyhmyjoutsenia
Mute swans

Seisoin paikallani ja kuvasin vedessä olevia lintuja, kun huomioni kiinnittyi kauas taivaanrantaan. Jotain tummaa lähestyi kuvauspaikkaa kovaa vauhtia... Parvi!! Ensimmäinen iso hanhiparvi tänä keväänä! Ja se tulisi lentämään suoraan meidän päältä, miten hienoa!

Yritin saada kameran tuettua johonkin, pystysuoraan taivaalle on vaikeaa kuvata muutaman kilon kameralle ilman tukea. Ja kun yrittää, niin saattaa alkaa huipata. Onneksi sain tukea sillan kaiteesta. Ja samassa parvi olikin jo kohdallamme. Se ei ollutkaan niin ylhäällä, hanhet siis. Parvi jotain valkeita lintuja lensi myös, todella korkealla, näin vain häivähdyksen niistä.

Metsähanhia ja tundrahanhia parvessa. Tundrahanhet tunnistaa vatsan mustista poikittaisista raidoista. Eli tässä kuvassa on 2 tundrahanhea, osaatko kertoa mitkä ne ovat?
Bean geese and 2 Greater white-fronted geese.

Parvessa oli metsähanhia, tundrahanhia ja olipa mukana jo pari valkoposkihanheakin. Ihanaa!! Kevät!!

Valkoposkihanhi ja metsähanhia.
Barnacle goose and bean geese.

Mutta sitten olikin tehdä, kuten joutsenet ja lähteä pois, eli kotiin. Olipa ihanan keväinen päivä, täynnä kevään ensimmäisiä lintuhavaintoja.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Ensi kerralla otetaan rennosti...

Huokaus merestä / Sigh from the sea

Kevät eteen nyt vaihtelevien säiden merkeissä. Välillä saimme jo nauttia helteistäkin täällä meilläpäin. Sitten tuli takatalvi ja hieman luntakin saatiin pihalle. Tällä hetkellä on sateista, mutta sehän tekee luonnolle hyvää. Ja pysyy allekirjoittaneen elämää haittaavat siitepölytkin hieman kurissa.

Omalla pihalla

Sinitiaiset aloittivat meillä pöntössä pesimispuuhat ja aika aikaisin verrattuna aiempiin vuosiin. Ensimmäisiä kertoja huomasimme tiaisten touhuilevan pöntöllä maaliskuun loppupuolella. Ahkerasti kantelivat pönttöön pehmusteita. Nyt taitaa olla poikasia, sillä ruokaa vievät molemmat pönttöön.

Tämä on nyt minun kotini!
This is now my home!

Talitiainen tuli toiseen pönttöön hieman myöhemmin. Niitä ei nyt ole paljoa näkynyt, mutta välillä joku lentää pönttöön ja heti taas pois.

Kirjosieppo saapui vastaikään. Kahdessa pöntössä ainakin on kirjosieppoja.

Sisiliskotkin heräsivät auringon myötä ja tulivat nauttimaan lämmöstä. Niitä on  paljon meidän pihalla, sillä asumme metsäisellä kankaalla ja tien toisella puolella, vain parin metrin päässä on suo. Käärmeitä ei vielä ole näkynyt, mutta niitäkin täällä riittää...

Sisiliskolla on hyvä suojaväri.
The Viviparous lizard has a good protective color.

Olemme saaneet pihallemme myös pupun! Siis rusakkovauvan. Tätä kirjoittaessa se on kylläkin jo aika iso, mutta oli pieni kun alkoi oleilla meidän pihalla. Emme alussa edes tienneet rusakon olemassaolosta, mutta ihmettelimme, mikä pieni otus vilahti aina pakoon, kun avasimme ulko-oven. Tajusimme mistä on kyse, kun tulimme kerran illalla kotiin ja pupu luuli olevansa piilossa männyntaimen takana. Onhan tässä ympäristössä paljonkin rusakoita ollut aina.

Pari päivää myöhemmin sain napattua kuvia rusakosta, kun Pipomies avasi aamulla sälekaihtimet.

Aamupalaksi voikukanlehtiä?
Dandelion leaves for breakfast?

Vieraisilla

Kävimme äitini luona visiitillä. Siellä on aina ihana käydä, monestakin syystä. Äiti ja veli ovat tietysti se kaikkein ihanin asia. Siellä näkee aina myös paljon lintuja ja eläimiä.

Matkalla, juuri ennen kuin saavuimme äidin luo näin jo kaukaa pellolla kauniin pronssisen värin. Sanoin Pipomiehelle, että tuolla on jotain, olisiko fasaani. No, ei ollut, vaan oli kettu. Kettu ihmetteli siinä allekirjoittanutta ja allekirjoittanut kuvasi. Sen verran oli repolainen kaukana, että kovin hyvää kuvaa ei saanut.

Kettu ihmettelee kuvaajaa.
The Red fox

Äidin linturuokintapaikalla oli punatulkkuja, vihervarpusia, sini- ja talitiaisia, peippoja sekä mustarastaita. Ja oravia, niitä oli useampia. Ne ovat aika "kesyjä", eivät välitä juurikaan, vaikka menisi niitä kuvaaman. Nousevat vain hieman ylemmälle oksalle ja siellä naureskelevat hassulle pitkänenäiselle, surisevalle otukselle.  Tai siltä allekirjoittaneesta ainakin tuntuu!

Tulin tarkistamaan löytyisikö täältä jotain syötävää...
I came to check if there is anything to eat here...

Kävimme äidin kanssa välillä hieman kävelemässä. Ja kukapa tulikaan seuraksi! Siis ihan tosissaan, taitavat olla äidin ihailijoita nämä pikku kaverit!

Minäpä tulenkin mukaan lenkille!
The Red squirrel.

Linturetkillä

Nyt on näkynyt todella paljon harmaahanhia. Metsä- ja tundrahanhia on ollut pelloilla ja lennossa. Olemme käyneet tutuilla paikoilla katsomassa hanhia ja tietysti nähneet muitakin lintuja.

Hanhet ja vesi ovat vallanneet tien!
Geese and water on the road!

Pukkilan Kanteleella käymme aina näin keväisin, siellä näkee yleensä vesilintuja kevättulvien aikaan. Paikalla on yleensä muitakin lintuharrastajia.

Koiras fasaani komeissa kevät väreissä!
Male Common pheasant is gorgeous!

Kurkia
Cranes

Hanhet syömässä pellolla, ainakin metsä- tundra- valkoposkihanhia.
Geese in the field.

Kuten olen aiemminkin maininnut käymme usein Valkealassa Repoveden seudulla. Tietysti jo senkin vuoksi, että meillä on suvulla siellä kesämökki. Paikassa on paljon muutakin taikaa.

Pari viikkoa sitten menimme paikalle kuuntelemaan tykistön kovapanosammuntoja. Tai siis Pipomiestä kiinnostavat ammunnat, minä siinä samalla pääsen katselemaan luontoa ja lintuja. Ei, toisin kuin luulisi, nämä kaksi eivät sulje toisiaan pois.

Samalla kun Pahkajärven alueelta kuuluu kovaa ammuntaa, niin, että allekirjoittanut hätkähtää, ja eväsleipä menee väärään kurkkuun, saattaa isokoskelo- tai muu lintupariskunta uida kaikessa rauhassa allekirjoittaneen ohi... Luonto sopeutuu ääneen.

Näin juuri kävi viimeksi. Istuin kivellä ja odottelimme milloin tulee seuraava pamaus. Allekirjoittanut söi kaikessa rauhassa leipää ja joi teetä, kun äkkiä pamahti. Vaikka tiesin odottaa äänetä, hyppäsin kuitenkin kiveltä muutaman sentin ja vetäisin leivät henkeen.

Kuikkapariskunta uiskenteli samaan aikaan ammusalueen puoleisella rannalla, eikä näyttänyt edes kuulevan pamausta.

Toisessa paikassa isokoskelot uivat kaikessa rauhassa, metelistä välittämättä. Silloin en kylläkään syönyt mitään...

Isokoskelo naaras
Common merganser, female

Tyylikäs isokoskelo pariskunta, taaempi on koiras.
Common merganser, black and white bird is male

Näimme kotimatkalla pelloilla laulujoutsenia. Ovat ne kauniita!

Laulujoutsenia
Whooper swans

Yllättävä kohtaaminen

Kevään yllättävin kohtaaminen (tähän mennessä) tapahtui Porvoon saaristossa. Olimme Pipomiehen kanssa katsomassa laivoja Kilpilahden lähistöllä eräällä laiturilla. Allekirjoittanut kuvasi samalla merimetsoja, joita lensi yli koko ajan.

Kuulimme pitkän huokauksen ja ihmettelimme mistä nyt on kyse. Silloin merestä nousi esiin pää!! Hylje! Olemme nähneet hylkeitä todella harvoin ja silloinkin todella kaukana. Tämä oli aika lähellä. Hylje katseli allekirjoittanutta ja tuhahteli. Sitten se taas sukelsi. Sain napattua pari kuvaa ja olin innoissani. Katselin kamerasta millaisia kuvista oli tullut, kun taas kuului pitkä huokaus! Siinä hän taas oli! Kaiken kaikkiaan hylje nousi pintaan useamman kerran. Sain kuvia tosin vain päästä, mutta sekin oli hienoa. Viimein hylje taas sukelsi ja kun se seuraavan kerran nousi pintaan oli se jo kaukana.

Hylkeen ja minun katseeni kohtasivat! Olisiko harmaahylje eli halli?
We heard a long sigh from the sea and wondered what could make that sound. Then we saw it, it was a Grey seal!

Niin söpö!
So cute!

Nymphalis antiopa

Tässä kaikki tällä kertaa!

Kevät ei ole mitään ilman perhosia, joten loppuun vielä kuva suruvaipasta.

Ihanaa toukokuun loppua!

Hanhia, hanhia, hanhia... / Geese, geese, geese...

Vuosi on vaihtunut! Rakas lukijani, toivon, että se on alkanut Sinulla mahdollisimman onnellisesti. Olemme vuodessa 2018, saas nähdä missä vaiheessa allekirjoittanut oppii kirjoittamaan oikean luvun. Yleensä se tapahtuu tuossa heinäkuun korvilla!

Kuten viime blogissani lupasin, tässä blogissa on hanhia. Ja toki muitakin lintuja löytyy. Lintujen
syysmuuton aikaan meillä oli pari kohdetta, jossa kävimme muutaman kerran. Yksi oli Iitin Sääskjärvi, jossa oli paljon valkoposkihanhia. Sääskjärvi on muutenkin kaunis paikka, suosittelen käymään. Lintutornilta on hyvä näkymä järvelle ja järven toiselle puolelle pääsee myös hyvin. Valkoposkien lisäksi nyt syksyllä oli myös haukkoja, merikotkia, urpiaisia, lokkeja... Usein paikalla on myös taveja ja muita pieniä vesilintuja.

Hanhien kokoontumispaikat keräävät myös petolintuja. Tätä haukkaa eivät hanhet kiinnostaneet, se lensi ohi.
This hawk wasn't interested about geese, it fly away.

Osa hanhista oli ruokailemassa tiellä. Ja vartija piti huolen, etteivät pedot yllätä.
Some geese were eating on the road. And one of them was a security bird!

Katselimme valkoposkihanhia, ne ruokailivat pellolla kaikessa rauhassa. Jonkin ajan kuluttua näimme merikotkan lähestyvän hanhien olinpaikkaa. Sekin kuitenkin lensi ohitse ja metsän taakse. Allekirjoittanut kuvasi hanhia kaikessa rauhassa, ne eivät minusta välittäneet yhtään.

Äkkiä, simänräpäyksessä kaikki hanhet nousivat yhtäaikaa ilmaan! Ne melkein lensivät allekirjoittanutta päin! Se merikotka!! Ovelana olikin kiertänyt metsän takaa hanhilauman taakse ja hyökkäsi sieltä hanhilauman kimppuun!

Pakoon!!!
Let's go!!!

Valtava määrä hanhia lennossa kuitenkin tuntui sekoittavan merikotkan pää. Se yritti valita itselleen sopivaa uhria...

"Kenet näistä nyt ottaisin!"

"Now… Who should I choose…!"

Merikotka jahtasi hanhia aikansa, mutta joutui lopulta lähtemään pois tyhjin suin, tai kynsin.

Hetken aikaa kaikki hanhet olivat lennossa, osa kaarsi jonnekin kauemmas. Järvikin tyhjeni hanhista.

Mitä! Ei hanhia! Mutta onpas kauniit syksyn värit!

What! No geese! But look at those beautiful colors of fall!

Pian hanhet kuitenkin rauhoittuivat ja palasivat. Osa laskeutui järvelle ja osa takaisin pellolle allekirjoittaneen viereen.

Järvelle laskeutuneet asettuivat aika kauas rannasta. Se tosin ei paljon auttanut, merikotkia kävi vähän väliä niitä saalistamassa. Valitettavasti tilanteet olivat liian kaukana kuvattavaksi.




Merikotkia kävi kaksikin pelottelemassa myös pellolla olevia hanhia. Saalista nekään eivät saaneet. Huono päivä Sääskjärven merikotkille, hyvä hanhille.

Me päätimme vaihtaa paikka ja lähteä Elimäelle, siellä oli mediankin mukaan ihan ennätysmäärä hanhia. Maailmassa arvioidaan tälle hetkellä olevan noin miljoona valkoposkihanhea (riippuen mistä tietoja lukee...) ja parhaimmillaan Elimäellä oli noin 300 000 valkoposkea! Täytyyhän sitä mennä katsomaan. Ja kun jo olimme niin lähelläkin!

Elimäelle kuitenkin ensimmäisenä näimme eräällä pellolla, joen varrella kauniin näyn! Siellä oli laulujoutsenia, metsähanhia, taveja ja muita vesilintuja uimassa, syömässä ja lepäilemässä. No, oli siellä muutama valkoposkihanhikin, mutta vain muutama.

Lepäilyä ennen pitkää muuttomatkaa.

Birds are resting before the long migration.

Pienemmät vesilinnut nousivat välillä lentoon...

Small waterbirds fly away every now and then…

... ja palasivat taas uimaan jokeen.

… and then they came back to river to swim.

Olisin voinut seisoa siinä pellon reunalla vaikka kuinka kauan, mutta piti vielä nähdä se iso valkoposki porukka!

Paikalla olikin paljon ihmisiä, kukin eri paikoissa. Monella oli mukana kamera tai kaukoputki, useimmilla molemmat. Me mietimme mihin laittaisimme auton ja asettuisimme kuvaamaan. Siinä miettiessä tuntui, että minua tuijotetaan!! Ja kyllä, tunne oli aivan oikea. Pieni tikli oli laskeutunut läheiseen puuhun ja katseli minua sieltä varsin epäluuloisen näköisenä.

"Mitähän tuokin tuossa touhuaa! Ja nyt se huomasi minut, katsonpa sitä oikein vihaisesti!"

”What is she doing! Well, now she noticed me, I’ll give her a real angry look!”

Pihlajissa oli rastas syömässä marjoja.

Thrush was eating berries in a sorbus.

Lopulta saimme auton parkkiin ja kameran kuvausvalmiiksi. Valkoposkia oli ihan tajuttomasti! Ja mikä meteli! Hanhet olivat paikalla useamman viikon, tunsin siis toisaalta suurta myötätuntoa lähistöllä asuvia ihmisiä kohtaan! Allekirjoittaneelle ja Pipomiehelle elämys oli tietysti upea.

Osa 300 000 valkoposkihanhesta!
Almoust 300 000 geese!

Moneen otteeseen hanhet pelästyivät jotakin ja lähtivät lentoon. Pari kertaa näimme merikotkan käyvän täälläkin.

Blogin lopussa on video, josta voit kuunnella ja katsella kun hanhet lähtevät kaikki lentoon.

Aika kauan seisoimme ja katselimme hanhia. Sitten söimme evästä ja päätimme ajaa vielä pienen reitin lähitienoilla ennen kotiin menoa.

Eräällä pellolla oli laulujoutsenia syömässä. Valo alkoi olla vähissä, mutta sain silti kaverit kuvattua. Huomasi, että kesällä on paljon satanut. Pellot olivat todella pehmeät ja mutaiset.

Vasemmalla ei vaaraa! Ei myöskään oikealla!
No dancer on the left or right!

Ja sitten olikin auringon laskun aika. Auton keula kohti kotia. Kotimatkalla oli vielä pakko pysäyttää pari kertaa ja napata kuvia auringonlaskusta.

Hanhetkin ovat käyneet järvelle nukkumaan.
Geese are sleeping on the lake.

Next time we will start the already traditional vote for
the best picture in Tarjan turinat. Get ready to take a look
at the pictures and vote.

Tämän aurinkolasku kuvan myötä toivotan hyvää tammikuun jatkoa.

Ensi kerralla alkaa perinteinen vuosittainen äänestys, eli vuoden 2017 parhaan Tarjan turinat kuvan äänestys! Olkaapa valmiina katsomaan kuvia ja äänestämään!

"kuoppaista tietä" kevääseen

Huhtikuu alkoi! Ja kevät edistyy, vaikka välillä maa onkin taas luminen. Lumi sulaa kuitenkin jo parissa tunnissa pois.

Allekirjoittanut ja Pipomies ovat kärsineet kummallisesta levottomuudesta... Pitäisi päästä ulos katselemaan ja havainnoimaan kevättä! Pipomiehen solisluu ei kuitenkaan salli esim. kävelyä luonnossa. Eikä autollakaan saa ajaa. Käsi on edelleen kantositeessä. No, luovat ihmiset keksivät aina jonkin ratkaisun. Olemme siis pari kertaa lähteneet liikenteeseen. Se menee näin: allekirjoittanut auttaa Pipomiehen istumaan pelkurin paikalle ja asettuu itse kuskiksi. Tämä ei tuota vielä hankaluuksia, sillä olen erittäin kokenut kuski. Mutta sitten alkavat ongelmat. Ensinnäkin, oletteko koskaan laittaneet turvavyötä henkilölle, jolla on solisluu irtipoikki? Tai ajaneet autolla kuoppaista, kelirikkoista tietä kyydissänne samainen henkilö? Ei mikään helppo homma... Vaikka kuinka ajaisi varovasti ja yrittäisi vältellä kuoppia ja äkkijarrutuksia, kuuluu vierestä vähän väliä mielenkiintoisia äännähtelyitä: korahduksia, syvään henkäisyjä, julkaisukelvottomia sanoja. Ja Pipomiehen mielipide Suomen maanteiden kunnosta on tullut useaan kertaan selväksi.

Päästyämme paikkaan missä on lintuja tai muuta nähtävää, allekirjoittanut nousee autosta ja asettuu kuvaamaan. Pipomies istuu autossa ja yrittää urheasti näyttää siltä, ettei tässä mitään, kuvaa vaan istun tässä mielelläni...

Meille se luonto nyt vaan on niin tärkeä asia, että sinne päästäkseen näköjään on valmis kaikenlaiseen.

My this spring's first whooper swan image.

On niin ihanaa nähdä taas joutsenia! Ensimmäiset tämän kevään laulujoutsenet näimme pellolla pari viikkoa sitten tullessamme lääkäristä.

Siinä sitä ihmeteltiin toisiamme. Lyön vetoa, että allekirjoittanut oli näkemästään paljon innostuneempi ja ihastuneempi kuin tämä kaveri.

Kotiseudun havaintoja

Autoreissumme eivät ole olleet pitkiä. Olemme lähinnä ajelleet kotimme lähistöllä, tutuilla ja hyväksi havaituilla paikoilla.

Eräänä päivänä lähdimme katsomaan, näkyykö harmaahaikaroita. Tiedämme paikan, jossa niitä yleensä on. Ensimmäisenä näimme kuitenkin telkkiä lentämässä. Eivät laskeutuneet, ilmeisesti pieni sula, jossa uiskenteli kyhmyjoutsen, ei ollut riittävä.

Common goldeneyes

Harmaahaikaroita sen sijaan ei näkynyt. Voi harmi... Mutta kun vähän aikaa kameralla tiirailin kauemmas merelle, tajusin, että onhan niitä! Yksi seisoskeli kivellä keskellä jäätä. Kaula pitkänä kurkotteli kohti taivasta. Mitä lienee nähnyt, en tiedä. Lopulta kaverikin tuli paikalle uteliaana ottamaan asiasta selvää.

What did grey heron saw in the sky? I do not know. A friend came to find out about the matter.

Kyhmyjoutsen oli vallannut ainoan pienen sulan paikan merestä.
The Mute swan 

Vähän aikaa kuvasin lintuja, mutta sitten päätimme vaihtaa paikkaa. Pitihän se vielä käydä katsomassa näkyykö saukko ystäväämme!

Täällä toisella paikalla olikin paljon enemmän jo jää sulanut. Paikalla oli paljon lintuja. Isokoskeloita oli muutama parinskunta. Isokoskelo rouva saa aina allekirjoittaneelle hymyn huulille! Onhan se mukava, kun jollakin muullakin on huono hiuspäivä kuin itsellä 😄

Female and male Common merganser. This Lady really has a bad hair day... 😄

Northern lapwing (or just lapwing) 

Ohitsemme lenteli jotain pienempiä lintuja. Mitäs ne nyt olivat? Kovin vikkeliä! Kyllä! Kevään ensimmäiset töyhtöhyypätkin olivat jo ehtineet paikalle! Kunnon kuvaa ei saanut millään, niin kova kiire oli niillä jonnekin.

Sitten huomasin jotain outoa kaukana jäällä. Se kiemurteli omituisesti pitkin ja poikin. Pysähtyi välillä ja pulahti avantoon. Nousi taas jäälle ja jatkoi kiemurteluaan. Saukkohan se siellä! Nyt emme päässeet kovin lähelle. Hauska oli kuitenkin katselle saukon menoa.

Siellä hän menee!
There it goes! Eurasian otter

Välillä käytiin pulahtamassa ja sitten taas jatkettiin matkaa.

Saukon nähtyämme lähdimmekin taas kotiin. Oli jo nälkä. Mietimme samalla, oliko tämä kevään viimeinen tapaaminen saukon kanssa, jää alkaa olla jo sulanut...

Pari päivää myöhemmin alkoi taas tuntua siltä, että nyt on lähdettävä katsomaan, mitä luonnossa tapahtuu. 

Harmaahaikara oli ensimmäinen jonka näimme. Aluksi näytti, ettei niitä ollut paikalla, mutta sitten yksi lennähti heinikon takaa näkyville. Jää oli sulanut huomattavasti parin päivän aikana.

Grey heron flyes

Kun seurasin lentävää haikaraa kameran katsella, huomasin, että niitähän olikin useampi paikalla. Huomaa yksi kaveri, joka kurkistelee kivien välistä.

Tuulee... hrrr... kylmää... Lähdetäänkö takaisin etelään??
It's windy... and cold. Shall we go back to the south??

Pellolla oli laulujoutsen perhe lepäilemässä, nuoriso oli väsyttänyt vanhemmat...
The Whooper swan family was resting in the field. 

Päätimme autoilla vielä toiseenkin kohteeseen.

Tukkasotkat olivat tulleet syömään.
Tufted ducks

Kyllä sinisellä taivaalla liitelevä harmaalokki on kaunis näky!
The European herring gull in a blue sky is a beautiful sight.

Ja kun nyt kerta aurinkokin alkoi paistaa ja olimme jo melkein puolessa välissä matkaa, päätimme jatkaa Pukkilaan asti. Allekirjoittanut kysyi kyllä moneen kertaan Pipomieheltä oletko nyt varma... Ja hän sanoi että kyllä, nyt mennään. 

Niinpä sitten ajoimme Pukkilan Kanteleeseen. Kanteleen tie oli erittäin huono, vierestä kuuluikin koko ajan "onko pakko ajaa noin kovaa" "Nyt tulee töyssy, varovasti nyt" "Tseeehh...huuuh..." 

Vaivan palkaksi saimme sitten katsella kauniita metsähanhia ja muita lintuja.
Taiga bean goose flock.

Paikalla oli tietysti myös joutsenia.
Of course there were also some Whooper swans.

Lintuja tuli paikalle koko ajan lisää. Katselimme niitä kauan. Ja kuuntelimme myös, uskomatonta miten paljon ääntä ne saavat aikaan. 

Mutta lopulta oli tullut aika lähteä kotiin. Kevät on tullut! Ihanaa!!

Metsähanhia lennossa.
Taiga bean geese.

I got these beautiful roses and
a bottle of  excellent champagne
from my awesome students
  ❣

Tässä kaikki tällä kertaa! Ensi kerralla ainakin pikkulintuja ja iso lintu.

Loppuun vielä kuva kauniista ruusuista jotka sain ihanilta oppilailtani. Sain myös pullon erinomaista shampanjaa.

Hyvää huhtikuun jatkoa!