Elämää Koitilassa!

Elokuu on päätöksessään ja syyskuu alkaa! Syksy kuulemma lähestyy.  Hanhia ja kurkia kuulee jo ääntelemässä pelloilla ja vesillä. Ja lenteleepä muutamia jo pihankin yli. Kohta alkaa hurja muuttolintujen seuranta ja valokuvaaminen!

Taivalkoski

Allekirjoittanut ei kuitenkaan vielä ole syksyä ehtinyt miettiä. Sen sijaan tein matkan Taivalkoskelle! Kyllä, toisen tänä kesänä. Matkaseurana oli tällä kertaa oma äitini. Kävimme tapaamassa sukulaisia.

"Lainasimme" serkkujemme mökkiä. Sen sijainti on mitä mainioin. Sen verran ylhäällä ja aukealla, ettei hyttysistä ja muista ötököistä ole haittaa pihallakaan. Ja ihanat maisemat.

Koko loman ajaksi oli luvattu sadetta. Onneksi säätiedot eivät pitäneet paikkaansa vaan saimme suurimman osan lomasta nauttia kauniista säästä.

Maalaismaisemasta sai nauttia mökin pihalta.

Sisältä mökki on todella tunnelmallinen.

Joka aamu saimme seuraa pikkulinnuista, joita näimme yleensä ensimmäisenä, kun verhot avattiin. Allekirjoittanut heilui kameran kanssa joka puolella mökkiä, pitihän pikkuisia kuvata!

Tässä ensimmäisen aamun saalis.

Innostuimme äitini kanssa molemmat, kun heti aamusta näimme muutaman poron läheisellä niityllä.

Taivalkoskella oli vielä yöt niin lyhyitä, että menimme myöhään illalla nukkumaan ja heräsimme aikaisin. Herättyämme lähdimme aamulenkille. Sen jälkeen runsas aamupala ja sitten se tärkein eli vierailut sukulaisten luona.

Serkkuni Jaanan tytöt  Iida ja Venla innostuivat esittämään painitaitojaan kuvaajalle. 

Pikkuinen Iida on niin suloinen! 

Ensimmäisenä iltana saimme ihailla kaunista auringonlaskua.

Toisena aamuna poroja oli tullut muutama lisää ja ne olivat lähempänä mökkiä. Tällä kaverilla on kai jokin paikannuspanta kaulassa.

Toinen päivä vierähti Kuusamossa. Tällä kertaa allekirjoittanut oli kuskina ja malttoi jättää kameran hetkeksi.

Vasta illalla otin muutaman kuvan kauniista iltataivaasta.

Kolmas aamu valkeni aika harmaana. Ja mitäpä näinkään ensimmäisenä kun avasin verhot! No, nyt porot olivat jo tulleet mökin pihalle nukkumaan! Äkkiä! Äiti tule katsomaan! Poroja pihalla!! Missä on kamera! Ja tietysti siinä on lyhyt objektiivi kiinni, ei onnistu lähikuvien otto!

Toinen poroista valpastui heti, kun avasin ikkunaverhot.

Ja sitten alkoikin sataa. Niinpä päätimme lähteä shoppailemaan. Ajelimme Posiolle Pentikin tehtaanmyymälään. Samalla kävimme tutustumassa Pentikin museoihin.

Kaikkea kaunista olisi kaupan... Allekirjoittaneelle ei tällä kertaa kuitenkaan lähtenyt
mukaan muuta kuin valokuva kännykkään...

Iltasella kävimme iltalenkillä. Taivaalla oli tummia pilviä, mutta ajattelimme, että ehdimme pois sateen tieltä. Pääsimmekin takaisin pihalle kastumatta. Allekirjoittanut jäi vielä kuvaamaan pellolla olevia poroja.

Kun käännyin, näin aivan upean sateenkaaren. Sen vieressä oli vielä toinen, heikompi. Koska minulla oli kamerassa kiinni nyt se pitkä putki ei kuvaaminen tietenkään onnistunut! Eihän kuvaan mahtunut kuin pieni osa toisesta kaaresta. Niinpä jouduin taas kuvaamaan ikivanhalla kännykälläni. Samalla huutelin äitiäni katsomaan upeaa ilmiötä.

Hetken kuluttua, juuri kun pääsin mökin terassille alkoi tulla vettä kuin saavista kaatamalla!

Hienot sateenkaaret!

Sataa kaatamalla!

Äkillinen kova sade ja myrskytuuli sai porotkin säikahtämään ja juoksemaan pois.

Sade loppui yhtä-äkkiä kuin alkoikin. Ilta-aurinko värjäsi vielä pilvet ja loi viimeiset säteet pilvien lomasta.

Neljäs lomapäivä alkoi taas poroja kuvaten, nyt pihalle oli jo ilmestynyt parikymmentä poroa!

Loppupäivä sujui sukuloiden. Minua on siunattu ihanilla sukulaisilla! Heidän seurassaan on aina kivaa, juttu luistaa ja nauru raikuu. Aika kului huomaamatta, lopulta maltoimme lähteä mökille pakkaamaan ja nukkumaan, että jaksaa seuraavana päivänä ajella kotiin lähes 800 kilometriä.

Illalla mökillä emme kuitenkaan olisi millään raaskineet käydä nukkumaan! Äitimme sytytti tulen takkaan, istuimme sen lämmössä, juttelimme ja pelasimme pasianssia (ihan korteilla!).

Meitä viihdyttivät myös kauniit pikku pensastaskut, jotka lentelivät mökin ympärillä ja istuskelivat pensaissa ja koiranputkilla.

Viimein tuli hiipui takassa ja me menimme nukkumaan. Aamulla pakkasimme autoon kapsakit ja sitten pikku hiljaa matka suuntautui kotia kohti. Ja Pipomiehen luokse!! Olikin jo ehtinyt tulla ikävä...

Näin sujui loma Taivalkoskella.












Tässä kaikki tällä kertaa. Laitanpa vielä loppuun kuvan kauniista lumpeenkukasta.

Hyvää alkavaa syyskuuta kaikille! Muistakaa tarkkailla muuttolintuja ja luontoa!

Katsotaan mitä tarttuu kameran muistikortille ensi kerraksi...