Kuusamon kutsu osa 2

Kolmas aamu Kuusamossa oli poutainen, joten päätimme lähteä katsomaan petoja! Eli teimme joka kesäisen visiitin Kuusamon suurpetokeskukseen. Siellä kun pääsee katsomaan niin läheltä karhuja ja ilveksiä. Onhan paikalla myös kettuja ja koirasusia.

Paikan sisäänpääsy on 10 € aikuisilta, lapsilta 5 €. Sisäänpääsymaksut käytetään tarhan toimintaan. Odottelimme kahvilan luona opasta, jonka seurassa tarhalla kuljetaan. Opas kerää aina ryhmän, jolle esittelee paikan eläimet ja kertoo eläinten tavoista yleensäkin.

Ensimmäisessä häkissä olikin yllätys, tarhalle on saatu nyt myös oikea susi. Suden erottaa koirasta kuulemma hännän asennosta. Eräs vierailija ehdotti ensin, että eron näkee hampaista, opas toivoi ettei kukaan kuitenkaan joudu tarkastelemaan suden hampaita metsässä...

Leppoisan näköisenä lepäili susi häkissään.

Susihäkin jälkeen vuorossa olivat karhut. Nuo vanhat tutut...

Karhut olivat hieman levottomia, koska naarailla oli kiima-aika. Pientä kinastelua ja toraa oli koko ajan. Oppaan herkkupalat veivät kuitenkin voiton tuoksuista...

"Sanovat minua pelottavaksi metsän kuninkaaksi"

Hunajaa...!!

Mikko kettu nautti auringon paisteesta löhöilemällä. Sitä eivät turistit eivätkä oppaan makupaloilla maanittelut kiinnostaneet pätkääkään.

Krrrrhhhhh...

Valitettavasti ilvekset pysyttelivät sen verran piilossa, ettei niitä saanut kuvaan. Koirasusia sen sijaan kiinnostivat vieraat ja herkkupalat.

Koirasuden katse

Kierros tarhalla kesti noin tunnin verran. Sen jälkeen olikin aikamoinen nälkä. Kävimme Pipomiehen kanssa ostamassa kaupasta eväitä, ajoimme kauniiseen paikkaan ja mussutimme eväät hyvällä mielellä masuun.

Masu täynnä oli hyvä suunnistaa vieraisille. Ilta kului rattoisasti rupatellessa. Emme huomanneet ajan kulua ja lähtö takaisin hotellille meni aika myöhäiseksi. Matkalla hotellille sain vielä kuvattua muutaman kuvan.

Auringonlaskussa kauniit värit heijastuivat tyynen järven pintaan. Rannalla hautoo laulujoutsen, sen edessä uiskentelee pilkkasiipi kaikessa rauhassa. Takana poroaita.

Korpit kelolla.

Ja niin tuli päivä iltaan ja nukkumatti kutsui.

Aamulla lähdimme taas liikenteeseen heti aamupalan jälkeen. Suuntana oli jälleen erämaa. Nyt ajoimme metsätietä, joka seuraa Oulangan kansallispuiston rajoja.

Matka kulki välillä ylhäällä rinteillä ja välillä oltiin alhaalla. Ihania maisemia riitti ja allekirjoittaneella oli välillä ongelmia päättää mitä kuvata. Ja välillä maisemia ihaili niin, että kuvaaminen unohtui kokonaan.

Upeat olivat jälleen maisemat.

Täällä näimme jälleen tilhiä. On ne niin hauskoja lintuja!

Valppaana, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu!

No moi!

Täältä näkee kauas!

Välillä tie laskeutui alas rinteiltä. Yleensä alhaalla oli jokin järvi tai lampi. Näissä näkyi telkkiä ja tukkasotkia.

Ja näkyihän porojakin. Ja jälleen ihania ja niin suloisia vasoja!

Minulla kasvaa jo sarvetkin, huomaatkos!

Tavi vietti aikaa kalliolla.

Lopulta oli palattava hotellille. Olihan seuraavana päivänä aika palata kotiin...





Kotiin paluu alkoi vasta iltapäivällä, sillä vietimme päivällä vielä aikaa tätini kanssa. Mutta eihän meillä ollut kiirettä. Lomaa oli vielä paljon jäljellä!

Paluumatkan sää... no, laitetaan kuva ettei totuus unohdu!

Välillä näimme upeita sateenkaaria. Missähän on tämän sateenkaaren pää???

Ja näin sujui lomamme Kuusamossa ja sen lähiseuduilla.

Loppuun laitan Suurpetokeskuksessa kuvatun videon. Siinä ei tärkeintä ole kuva vaan ääni...

Tarhan susi alkoi kaempana ulvoa, kun olimme koirasusien häkin luona. Koirasudet vastaavat sille kaikki kuorossa. Myönnän, että jos tämän kuulisin metsässä ollessani, voisi alkaa vähän pelottaa.

Hyvää heinäkuun jatkoa kaikille! Katsotaan mitä seuraava blogi tuo muassaan.