Hetki ennen ensilunta

Marraskuu on jo puolessa välissä ja joulua kohti mennään. Apua, mihin aika häviää! Onneksi marraskuun alku ei olekaan ollut niin kamalan pimeä ja synkkä. Siihen vaikuttaa se, että lumi tuli niin aikaisin tänä vuonna. Tosin nythän se kuulemma sulaa...

Tämän blogin kuvat on otettu juuri ennen lumen tuloa. Silloin kun vielä oli paljon hanhia ja joutsenia pelloilla.

Loviisan seudulla

Piekana

Eräänä päivänä olimme ajelemassa Loviisan saaristossa, kun näimme piekanan kaartelevan peltojen yllä.

Taas allekirjoittanut osoitti tiettyjä akrobaattisia taitoja, jotenkin sitä vaan aina ehtii autosta ulos vaikka se ei ole vielä edes pysähtynyt.

Tässä linnussa meillä riitti Pipomiehen kanssa ihmettelemistä! Pyydysti pellolla ja lähes heti kun oli noussut ylös ja lentänyt puiden taakse ilmestyi jo esiin toiselta puolen metsikköä! Mikä nopeus!

No, jonkin ajan päästä linnun nopeuden salaisuus paljastui! Niitähän olikin kaksi!

Näitä piekanoja ihaillessa saimme myös joutsen perheen seuraksemme.

"Laskutelineet alas! Nopeasti!"

"Juuri ja juuri laskeuduttiin kiitoradalle!" 

"Mekin ollaan täällä!" Kanadanhanhia ei sovi unohtaa, ne eivät kuitenkaan laskeutuneet pellolle vaan jatkoivat matkaansa.

Jätimme joutsenet ja piekanat omiin puuhiinsa ja lähdimme eteenpäin.

Kovin kauas emme kuitenkaan ehtineet, kun näimme takaa-ajon. Korppi ajoi takaa merikotkaa. Tätä paria ei kauaa ehtinyt ihailla, vauhdilla ne lensivät jonnekin näkymättömiin.

Sitten alkoikin ilta lähestyä. Aika lähteä kotiin. Mutta eihän sitä suoraan voi kotiin mennä, piti vielä käydä katsomassa eräällä pellolla olevia joutsenia.

"Eikö täällä saa edes syödä enää rauhassa!"

Taas kerran hieno havainto päivä. Valon vähyys hieman harmitti, mutta saimmehan katsella upeita lintuja.

Virolahti

Aina on aikaa käydä Virolahdella, ainakin pitäisi olla. Virolahdesta on tullut meille sellainen speciaali paikka. Aina kun menemme sinne, näemme jotain meille ainutlaatuista. Niinpä kun meille nyt sattui yhteistä vapaata, napattiin eväät mukaan ja suuntasimme Virolahdelle.

Merellä oli kova tuuli.

Näimme kauniita ja niin siroja metsäkauriita. Ne tulivat ensin metsän reunaan ja sitten lähtivät kävelemään peltoa pitkin. Ilmeisesti emo ja kaksi pienoista. Meno oli kovin varovaista. Kolmesta ainakin yksi piti vahtia toisten syödessä.

"Hmm... tuolla on joku, mutta näyttää vaarattomalta..."

"Miksi se surisee..."

Eteenpäin, kohti avaraa, isoa maailmaa...

Kauriiden ihailun jälkeen lähdimme käymään Kurkelassa. Jos vaikka meille kävisi tuuri ja näkisimme siellä taas petolintuja. Kurkelassa niitä näkyy useimmiten.

Eikä pettänyt Kurkela tälläkään kertaa, siellähän istua nökötti hiirihaukka tolpan päässä. Jonkin aikaa katselimme
sen oleilua, mutta sitten päätimme jatkaa matkaa.

Ajelimme eteenpäin hitaasti, peltoja ja metsän reunoja tähyillen. Ettei vain mitään mielenkiintoista jäisi huomaamatta.

Ja sitten näimme pienen linnun metsästävän pellon yllä. Olen joskus ennenkin nähnyt samanlaisen, mutta vain kerran saanut kuvan, sekin todella huono. Nyt onnistui hieman paremmin, vaikka olikin jo aika pimeää ja lintu oli koko ajan selin allekirjoittaneeseen.

Saanko esitellä isolepinkäinen...

Hienolta näytti tämän linnun paikallaan lento. Kerrassaan taidokasta, sanoisin.

Seuraavalla pellolla oli paljon joutsenia. Ja niiden kanssa erilaisia hanhia. Valkoposkihanhia, tundrahanhia ja ilmeisesti myös metsähanhia. Nyt allekirjoittanut tyytyi kuvaamaan lintuja autosta. Minua nimittäin vahdittiin! Rajavartiosto lähti peräämme isolepinkäisen kuvauspaikalta. Jännitti vähän tuleekohan noottia tai mistä on kyse. Rajavyöhyke on nimittäin ihan muutaman metrin päässä.

Hyvin varovasti avasin ikkunan ja laitoin kameran objektiivin hissukseen ikkunasta ulos. Ja kuvasin. Rajavartija seisoi lähes vieressä, mutta ei sanonut mitään. Otin muutaman kuvan, suljin ikkunan ja Pipomies lähti ajamaan. En tiedä mistä lienee oli kyse.

Kaikki sulassa sovussa

Välillä hanhet ottivat pienen lento pyrähdyksen.

Kurkelan reitin jälkeen ilta alkoi hämärtää, oli aika lähteä kotiin.

Ensi lumi satoi maahan pari päivää reissun jälkeen.

Metsätyötkin ovat jo alkaneet ja ensimmäiset makkarat on jo ehditty grillata nuotiolla lumisessa metsässä...

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla käydään risteilyllä ihmettelemässä dinosauruksia!