Amerikan ihmeitä ja lentoharjoituksia

Nyt ne ovat saapuneet! Syyssateet ja pimeys! Ja kohta alkaa marraskuu, se ikävistä ikävin kuten asia laulussa ilmaistaan...
Tässä kirjoituksessa sen ikävyyden torjumiseksi kauniita autoja ja ihania lintuja!

Jenkkiautonäyttely (Yankee Car Show) 2016 Lahti

Allekirjoittanut alkaa aina odotella tätä näyttelyä jo monta viikkoa aiemmin. Joka vuosi näyttelyssä on toinen toistaan kauniimpia autoja. Ja ihmiset mukavia ja leppoisia. Tänä vuonna pääsimme näyttelyyn sunnuntaina. Luulimme, että silloin ei olisi niin paljon ihmisiä, mutta olimme väärässä.

Parkkipaikat olivat jo aivan täynnä, kun pääsimme perille, saimme lopulta automme parkkiin monen sadan metrin päähän. Tämä tosin näyttää olevan kohdallamme sääntö, ei poikkeus. Näin käy yleensä aina kun menemme jonnekin. Vaikka nytkin olimme hyvissä ajoin perillä.

Eipä tuo haitannut, kamera kaulaan ja menoksi! Nythän oli lyhyt putki kamerassa, joten se ei edes painanut mitään.

Richard Rawlings  on tuttu ohjelmasta Fast N' Loud
Gas Monkey Garagen omistaja

Ensimmäiseksi allekirjoittanut halusi nähdä amerikan kuuluisuuden! Miehen, jonka takia ne parkkipaikat taisikin olla niin täynnä.

Tällä kertaa hän löytyi helposti. Richard Rawlings seisoi lavalla ja halukkaat pääsivät häntä sinne tervehtimään. 

Allekirjoittaneelle ei ollut tullut pieneen mieleen, että tämä herra on niin suuri julkkis Suomessa, että hänen luokseen pääsyä jonotettiin yli 2 tuntia... Ei kiitos, totesimme ja tyydyin ottamaan kuvan kauempaa, lavan edestä. 















Sitten keskityimme näyttelyn muuhun tarjontaan, eli autoihin! Ensimmäiseksi piti käydä tietenkin katsomassa näyttelyn Moparit!

Hieno Dodge Charger RT 1970

Autonäyttelyssä kuvaaminen on ihan oma lajinsa... Ainakin näin harrastelijalle. Aluksi menee aikaa, että löytää oikeat säädöt, automaattista en halua käyttää. Ensimmäiset kuvat on liian valoisia, seuraavat liian tummia. Lopulta osuu oikeat säädöt kohdalle. Ja vähän ajan päästä niitä taas muutetaan. Nykyään onneksi jo sen verran on tuntumaa, että säädöt löytyy aika nopeasti.

Tuttu auto Loviisasta Plymouth Barracuda 1972

Tässä varmaan eräs näyttelyn kuvatuimmista autoista. Richard Rawlings olisi kuulemma halunnut ostaa auton 70 000 dollarilla, mutta omistajat eivät myyneet.
Ford Model a Cabriolet "Eldorod" 1931

Nykyään autonäyttelyissä kuvataan paljon. Osa kuvaa kameralla ja osa kännykällä. Välillä itseäkin huvittaa kun yrittää saada sen parhaan mahdollisen kuvan. Siinä sitä ensin odottaa, että ei olisi kovin montaa ihmistä ihan auton vieressä. Sitten etsii sopivaa kuvakulmaa, kurkottelee ja kyyristelee. Lopulta ottaa kuva ja huomaa, että ympärillä on kymmenen jotka tekee samaa...

Dodge Challenger RT 1970

Imperial Crown 4 door hardtop 1959

Cadillac Coupe de Ville 1959

Omasta mielestäni yksi kauneimmista: Chevrolet Styleline 1954

Allekirjoittanut jaksoi hyvin muutaman tunnin kävellä ja kuvata, mutta lopulta alkoi olo olla kuten allaolevan kuvan kaverilla...

HUI!!

Eli alkoi suuta kuivaa ja nälkäkin alkoi tulla, joten oli aika lähteä kotiin. Hieno näyttely taas. Hyvä Lahti! Kiitos järjestäjille.

Paljon lisää autojen kuvia kirjoituksen lopussa olevan linkin päässä!

Muuttoliikettä

Kanadanhanhia lentää peltojen yllä eräänä kauniina iltana.

Olemme Pipomiehen kanssa käyttäneet vapaa päivät ja illat ahkerasti lintujen tarkkailuun. 

Vielä muutama päivä sitten sääkin oli tähän mitä parhain. Iltaisin oli myös upeita auringonlaskuja, jolloin lintukuviin tulee kauniita sävyjä.

Samalla pellolla oli myös joutsen perhe. 

Ilta-auringossa kanadanhanhet laskeutuivat pellolle.

Laulujoutsen ilta-auringossa.

Pari päivää myöhemmin meillä oli molemmilla vapaata. Lähdimme aamusta jo katselemaan näkyykö lintuja. Ensin ajelimme tutulle pellolle.

Siellä joutsen perheen nuoriso harjoitteli lentoon lähtöä.

Aloitetaan rauhallisesti...

Lisätään vauhtia...

Ja sitten lentoon!!

Osa joutsenista oli uimassa läheisellä joella.

Jonkin ajan kuluttua Pipomies keksi, että lähdetäänpä ajelemaan muuallekin. Tabletilta katselimme, missä lähistöllä olisi sellaisia paikkoja, jossa saattaisi olla muuttolintuja. 

Päätimme käydä Sääksjärvellä, joka on Kausalan lähistöllä. Järvellä oli useampi iso parvi valkoposkihanhi uimassa. Parvien pyörivää liikettä oli jännä katsella. Mieleen tuli hyrrä tai jokin vastaava. 

Valkoposkihanhia

Valkoposkihanhia oli tuhansia myös pellolla järven vieressä. 

Miten niin tuhansia, yksin minä tässä olen... Kuka sinä olet? Allekirjoittaneen kamera sai taas linnun uteliaaksi...

Sääksjärveltä ajelimme Kausalaan ja sieltä jonnekin... Tabletin avustuksella löysimme itsemme lopulta jostakin todella korvesta, pieneltä, todella kuoppaiselta peltotieltä. No, tabletti näytti, että tämä tie vie takaisin Kausalaan, joten eteenpäin... Tavallinen henkilöautomme ei ehkä ole soveliain tällaisille teille...

Lopulta pääsimme paremmalle tielle. Kävimme katsomassa Leininselällä kuinka tuuli alkoi muuttua myrskyksi. 


Pakkohan se oli sitten taas myöntää, että oli aika suunnistaa kotia kohti. Takaisin tullessa kävimme Sääksjärvellä katsomassa miten valkoposkihanhet pärjäsivät myrskyssä. Eipä heillä näyttänyt olevan mitään hätää, siis rauhallisin mielin kotiin.

Lopuksi vielä kävimme katsomassa auringonlaskun Hopom järven rannalla.

Tässä kaikki tällä kertaa!

Lisää autokuvia löydät kun klikkaat tästä

Muistakaapa varoa kummituksia ja muita kauheuksia..!!