Haukan katse / The look of a hawk

Maaliskuun loppupuolella muuttolintuja alkoikin jo näkyä paljon. Loviisan Söderby on yksi lempi- ja vakituisista lintuhavaintopaikoistamme. Se sijaitsee noin 25 km päässä Loviisasta, Saaristotien päässä. Matkan varrella voi poiketa hieman ja käydä samalla ydinvoimalan portilla, jos se kiinnostaa.

Söderby

Söderby on hyvä paikka käydä katsomassa lintuja, koska tahansa, kenen tahansa. Ainoa vaatimus on oma auto. Paikassa ei tarvita välttämättä edes kiikareita, usein vesilintuja uiskentelee niin lähellä, että ne näkee paljaalla silmälläkin. Jos malttaa odottaa hetken, näkee huhtikuun jälkeen melko varmasti harmaahaikarankin lentävän ohitse, merimetsoja näkee koko ajan ja useampikin joutsen perhe saattaa uiskennella lähistöllä. Naurulokit ja tiirat kalastavat ihan nenän edessä, silkkiuikut sukeltelevat hieman ujoina kauempana ja tukkasotkat ja lapasorsat epäileväisinä tarkkailevat rannalla olijaa aika kaukaa.

Ja matkan varrella näkee petolintuja melko varmasti, ainakin, jos pitää silmät auki. Mutta! Tie on mutkikas ja hirviä ja kauriita saattaa olla äkkiä tiellä, joten pitäkää keskittyminen ajamisessa!! Meillä onkin selkeä työnjako, Pipomies keskittyy ajamiseen ja minä tarkkailen ympäristöä. Kimeä kiljaisu pelkurin penkillä on merkkinä siitä, että nyt näkyy jotain kuvattavaa. Tällöin Pipomies tietää nopeasti hakea sopivan paikan ajaa auto tien sivuun, jotta allekirjoittanut pääsee ulos autosta kuvaamaan.

Me kävimme tänä vuonna ensimmäisen kerran Söderbyssä maaliskuun puolenvälin jälkeen. Tuolloin paikalla oli useampikin kyhmyjoutsen, nyt tosin hieman kaukana. Lisäksi oli merihanhia ja kanadanhanhia. Merimetsoja ja harmaahaikaroita ei tuolloin vielä näkynyt.

Joutsenet olivat saapuneet jo tännekin!
The Muteswan

Löydätkö kuvasta kyhmyjoutsenen lisäksi myös merihanhen??

Kotimatkalla näin puussa petolinnun. Eli tässä vaiheessa kimeä kiljaisu, HAUKKA! ja Pipomies ajoi tien sivuun ja allekirjoittanut kömpi autosta ulos... Ai niin turvavyöt on paras irroittaa... ja sai napattua pari kuvaa, ennenkuin haukka oli jo liidellyt kameran ulottumattomiin.

Mikä haukka? Jos et tiedä niin arvaa.
Guess what hawk? 

Kantele

Maaliskuun 28. päivä oli historiallinen. Koronatilanteen takia Uudenmaan raja suljettiin. Lintutarkkailuun tilanne vaikutti sen verran, että emme päässeet Virojoelle tekemään ensimmäistä retkeä, kuten usein maaliskuun lopulla olemme tehneet.

Mutta onhan Uudellamaalla todella paljon hienoja kohteita. Nyt piti vaan miettiä, missä ei olisi ihan hirveästi ihmisiä. Ajoimme kerran jonkun luontokohteen ohi ja parkkipaikka oli niin täynnä, että auton olisi joutunut jättämään kilometrien päähän.

Me suunnistimme Kanteleelle, Pukkilaan. Ensimmäisen kerran kävimme siellä muutama vuosi sitten, kun satuimme kuulemaan radiosta luonto-ohjelman, jossa Pirkka-Pekka Petelius vieraineen seurasi keväistä lintumuuttoa Kanteleella.

Pelloilla ei nyt ollut paljon vettä, yleensä Kanteleella on suuret peltoalat tulvaveden alla, ja lintuja tuhansia. Nyt pellolla oli vain muutama joutsen ja metsähanhia. Kaukana näkyi lennossa isoja metsähanhiparvia. 

Metsähanhia, tundrahanhia ja laulujoutsenia pellolla.
Taiga bean geese, Greater white-fronted geese, Whooper swans

Vähän ajan kuluttua alkoi paikalle saapua lisää tundrahanhia. Ne eivät kuitenkaan lopulta laskeutuneet pellolle, vaan jatkoivat matkaansa.

Allekirjoittanut on oppinut tunnistamaan tundrahanhen sen tuntomerkeistä hyvin. Aikuisella tundrahanhella nokka on valkoinen, nokan juuri ja nokka ovat lähes yksivärisen vaalean ruusunpunaiset. Nuoren tundrahanhen sekä nokka, että nokan tyvi on harmaa. Aikuisella linnulla on vatsassa tummat poikkijuovat. Nuorelle tundrahanhelle ilmaantuvat aikuispuvun tuntomerkit seuraavan kesän sulkasadossa.

Näissä lentokuvissa näkyvät hyvin tundrahanhen tunnusmerkit.
Greater white-fronted geese

Siinä tundrahanhia kuvatessa huomasin myös nokkosperhosen. Se laskeutui sopivasti kuvattavaksi. Kevään ensimmäinen perhoskuva!

Nokkosperhonen
The Small tortoiseshell

Kotimatkalla näimme vielä isokoskeloita ja kyhmyjoutsenia. Toki niitäkin piti kuvata 😉

Isokoskelo koiraita lennossa.
Common mergansers

Kyhymyjoutsen pari uiskenteli rannan tuntumassa. Kuvaaja havaittiin heti...
Muteswans noticed me right away...

Pellinki

Huhtikuun aloitimme Pipomiehen kanssa käymällä Pellingissä, Porvoon saaristossa. Saareen pääsee lossilla. Lossi kulkee Tirmosta tosi tiheällä aikataululla.

Piipahdamme Pellingissä muutaman kerran kesässä. Saarella on kaunista ja joskus siellä näkee kauriita ja paljon erilaisia lintuja.

Matkalla näimme ensimmäiset merimetsot. Niitä oli eräällä luodolla paljon. Samalla, kun kuvasin merimetsoja kuvasin myös vieressäni tepastelevaa mustarastasta.

Merimetsot ovat saapuneet!
Great cormorants

"Jaahas, jaahas, sitä kuvataan muita! Kuvaapas minua välillä..."
Common blackbird

Matkan varrella näimme myös tämän kevään ensimmäiset harmaahaikarat. Niiden näkemisessä on aina jotain erityistä! Siellä hän seisoa könötti kaislikon reunalla! Aika kaukana, mutta kuitenkin! Kohta paikalle saapui toinenkin harmaahaikara ja kolmas!

Ei onnistu piilottelu!
The Grey heron

Ja kaveri saapuu paikalle.

Pellingissä näimme aika vähän lintuja. Ja kaikki olivat kovin kaukana. Ensimmäiseksi menimme eräälle Sandholmsuddeniin, vierasvenesatamaan, siellä kuulimme meriharakan, mutta emme nähneet. 

Styrjon kääntöpaikalla on kauniit näkymät merelle. Silkkiuikku ui jossain kaukana, mutta tunnistimme sen kuitenkin. 

Matkalla takaisin lossille näimme eräällä pellolla merihanhia. Niitä jäimme joksikin aikaa katselemaan.

"Okei, joku outo tyyppi tuojottaa meitä tuossa takana, katso sinä kuitenkin nyt muka oikealle, niin minä tarkkailen tilannetta vasemmalla... älä nyt katso sinne taakse!!"
Greylag geese

Kotimatkalla olinkin aika väsynyt. Katselin silti silmä tarkkana maisemia. Jos vaikka näkisimme petolintuja. Olihan kello jo paljon, sopiva aika niiden näkemiseen. Ja kyllä! Langalla istui haukka. Ajoimme kuitenkin ohi, ennenkuin ehdin sanoa Pipomiehelle mitään.

Pipomies siis ajoi jonkin matkaa, kunnes tuli hyvä paikka kääntyä takaisin. Olin varma, että haukka on jo lentänyt tiehensä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan haukka istui edelleen langalla. Sain ottaa paljon kuvia, välillä lintu vaihtoi hieman paikkaa, mutta poseerasi kauan. Sen katse tuntui välillä kohdistuvan suoraan meihin! Hienoa! Oli jo aika pimeää, joten kuvat eivät ole kovin tarkkoja.

Hiirihaukka on tarkkana! Näkyykö ruokaa!
The Common buzzard

Nyt ei enää jaksa poseerata, morjens!
Haukka tämän kirjoituksen 3. kuvassa on myös hiirihaukka, arvasitko oikein?
The hawk ín the image number 3 in this blog post is also Common buzzard.

Olipa hieno nähdä haukka näin läheltä. Kotimatka sujui iloisissa merkeissä. Kyllä on luonto on ihana 💗!

Tässä kaikki tällä kertaa.