Ja niin saapuu syys...

Syyskuuta mennään jo hyvää matkaa. Luonto saa syysväriä, mustikanvarvut hehkuvat eri punaisen sävyissä, puolukat kypsyvät, lehdet kellastuvat...

Omat kukkani alkavat olla kukintansa kukkineet. Ruusut ovat vielä kauniita kylläkin. Lahjaksi saamani ruusu on muuttunut lasiterassillamme upeaksi riippuruusuksi.





Syksyn sato kypsyy puutarhoissa. Allekirjoittanut kävi katsomassa puutarhaa, jossa kasvihuoneessa kypsyi ihania viinirypäleitä! Useita eri lajikkeita.

Näissä punertavissa rypäleissä oli aivan ihana maku! Onneksi kaikki eivät olleet vielä kypsyneet, jäi talon emännällekin vielä rypäleitä... nam!

Myös tummia rypäleitä oli kypsymässä. Voin vakuuttaa, että maku näissä rypäleissä on aivan eri luokkaa kuin kaupan. Niin makeita ja raikkaita!

Kotiin lähtiessä allekirjoittaneella oli masu täynnä rypäleitä ja karviaisia!

Puutarhassa kukkivat nyt myös ihanat kärhöt. Niitä löytyy monen värisiä ja näköisiä.


Kärhöjen kuvista huomaa hyvin, että päivä oli varsin sateinen.

Kultapallo on yksi omista suosikeistani. Itsellänikin kasvoi niitä entisessä asuinpaikassani.










Eräänä kauniina syyskuun alun iltana kävimme Pipomiehen kanssa Loviisan lahden rannalla katsomassa näkyykö muuttolintuja. Ilma oli todella ihana, meri oli aivan tyyni.

Lähestyessämme vakio paikkaamme, huomasin eräällä rantakivellä merikotkan. Hän havaitsi meidät oitis ja lähti samantien lentoon, ehdin juuri ja juuri napata tämän kuvan.

Kuinka kaikki olikaan kasvanut siitä, kun viimeksi olimme käyneet paikassa. Heinä oli todella pitkää... Mutta ei hätää, olimme ottaneet tämän huomioon ja suojautuneet punkeilta.

Alkuillan sininen hetki... Missä meri päättyy ja taivas alkaa? Kivikon heinät luovat varjot oikeaan alakulmaan...

Istuskelimme rantakivikossa ja ihailimme merta ja illan värisävyjä. Pari kyhmyjoutsenta näkyi liipuvan keskellä lahtea... Hetkinen! Niitä tuli näkyviin koko ajan lisää!

Joutsenia oli kaikenkaikkiaan varmaan kolmisenkymmentä. Niiden majesteetillinen, hidas lipuminen vedessä oli kaunista katseltavaa.

Merimetsojakin oli luodolla viettämässä aikaa.

Luonto oli todella hiljainen! Silloin tällöin hiljaisuuden rikkoin merimetson lentoon lähtö tai hanhien kalkatus jossain kauempana. Se on jotenkin niin haikeaa... Kaikkialla oli nähtävissä, että linnut ovat alkaneet valmistautumisen syysmuuttoon. Onneksi kestää vielä jonkin aikaa ennenkuin kaikki ovat poissa...

Kyhmyjoutsenia ja merimetsoja

Ilta alkoi pimentyä niin paljon, että oli aika lähteä kotiin. Pimeässä olisi hankalaa löytää autolle.

Matkalla autolle meillä oli saattaja! Merikotka lensi lähistöllä koko matkan. Asiaakin hänellä oli, mutta emme puhu toistemme kieltä, joten en nyt ihan saanut selvää...













Näin on syyskuuni sujunut tähän asti.

Katsotaan, mitä ensi kerralla on kuvissa.

Nähdään taas!