Kuusamon kutsu osa 1

Allekirjoittanut ja Pipomies tekivät joka vuotisen pohjoisen reissun kesäkuussa. Kuten joka vuosi, alettiin matkaa odottaa innolla jo tammikuussa. Olemme yleensä viettäneet muutaman päivän Rukalla tietyssä hotellissa. Nyt kuitenkin tämä hotelli oli suljettu kesäkuuksi, mikä takaisku! Mutta onneksemme löysimme netistä hotellin, josta sai hyvän huoneen, ja vielä huomattavasti edullisemmin.

Matkaan lähdettiin siis iloisina, aikaisin eräänä torstai aamuna. Sää tiedotus lupasi hyvää matka säätä... Sadetta, tuulta, kylmää, jopa lunta! Mutta loma on aina loma, totesi Pipomies. Eli eikun matkaan!

Ensimmäiset tunnit satoi kaatamalla vettä ja lämpötila laski koko ajan, mitä pohjoisemmaksi pääsimme. Onneksi olimme lähtiessä heittäneet toppatakit auton takapenkille.

Hieman ennen Kajaania sitten allekirjoittanut alkoi ihmetellä maan valkoisuutta, onko siellä lunta? Höpö, höpö totesi Pipomies... Ja samantien koko tie olikin luminen. Kesärenkailla ei ole kiva ajella lumessa. Mietimme jo mitä pitäisi tehdä, mutta luminen osuus loppui jo muutaman kilometrin jälkeen.

Loppumatka satoi vettä. Ainoastaan hieman ennen Kuusamoa oli hetken tauko sateessa.

Hotellille saavuimme kuitenkin lopulta juuri suunniteltuna aikana. Koska olimme varanneet huoneen useaksi yöksi saimme isomman huoneen samaan hintaan, pisteet tästä! Meillä taitaakin nyt olla uusi "vakkari" hotelli Kuusamossa. 

Tyytyväisenä kävimme nukkumaan, matkaväsymys painoi heti silmät kiinni.

Aamulla satoi ja asteita oli peräti + 4.  Aamupalan jälkeen lähdimme Taivalkoskelle tapaamaan tätiäni. Ikävä on aina kova, kun tapaamme niin harvoin!

Lintuja ei paljon matkalla näkynyt, paitsi tukkasotkia. Niitä oli jokaisessa pienessäkin lammikossa.

Vierailun jälkeen päätimme lähteä ajelemaan Kuusamon erämaahan. Emme olleet vielä nähneet sitä ensimmäistä poroa, se nyt ainakin piti löytää!

Porot antoivat kuitenkin odottaa itseään. Sen sijaan näimme kaksi piisamia. Leikkisiä kavereita.

Älä jätä!

Täältä tullaan taas...

Myös härkälintu oli järvellä uiskentelemassa.

Monta "poroa" näkyi matkan aikana, oli postilaatikkoa, isoja kiviä, putken pätkiä... Lopulta kaikki tien vieressä oleva sai allekirjoittaneen huudahtamaan PORO!

"No hei, tuolla taitaa olla poroja"
"Äh, nekin on varmaan vaan jotain kiviä..."
"JEE!! ON NE POROJA!"

Näkyihän niitä poroja sentään lopulta. Ja kun ne ensimmäiset oli havaittu, niin sitten niitä tulikin vastaan joka puolella.

Valitsemamme reitti vei meidät korkealle. Sieltä oli hienot näkymät järvimaisemiin.

Sadekin taukosi aina välillä.

Alhaalta kuului kuikan huutoa ja korppien raakkunaa. Muuten oli aivan hiljaista...

Tässä olisi voinut olla vaikka kuinka kauan, mutta jatkoimme matkaa.

Valkoviklo lauloi kauniisti kesäillassa...

Mitäs tuijotat, etkö oo poroa ennen nähnyt...

Suot olivat vielä täynnä tupasvillaa. Allekirjoittanut on aina tykännyt suomaisemista. Vaikkei lapsena niin mukavaa ollutkaan mäkäräiden syötävänä olla suolla marjassa.

Ensimmäinen lomapäivä tuli iltaan ja oli aika lähteä nukkumaan. Eipä taas tarvinnut unta odotella!

Seuraava aamu valkeni jälleen sateisena. 

Niinpä vietimme päivän vieraillen. Illaksi oli luvassa aurinkoista, joten silloin lähdimme taas erämaata katsomaan.

Joutsenperhe oli lammella uiskentelemassa. Aika pieniä olivat poikaset vielä .

Kovin olivat suloisia nämä pikkuiset!

Haapana uiskenteli lammella. Uros haapana on kaunis lintu!

Yksin oon mä vain, missä on murusein... Voisiko näin tuumia tämä kaunis tempperamenttinen tilhi...

Sinä et ainakaan ole mun murusein, mokoma suriseva pitkänenä! Mun metsä, ala vetää!

Söpö on punakylkirastaskin!

Ihania, kauniita pieniä jokia näimme paljon. Ja niissä pieniä koskia. 

Eikä ollut pulaa kavereista! Näin runsaasti sääskiä ei ole yleensä ollut, kun olemme Kuusamossa olleet. Mutta niistä ei kannata välittää... Tosin mietityttäähän se hieman, kun pitäisi mennä autosta ulos ja ikkunan edessä inisee musta pilvi...

Auringonlasku maalasi upeat värit . 

Ja juuri ennenkuin päädyimme takaisin sivistyksen pariin, tapasimme illan ehdottomasti suloisimman lapsukaisen... 

Hei, kukas sinä olet...

Tämän olisi Pipomiehen mielestä voinut ottaa mukaan! Oli tosi pieni vielä <3

Auringon laskiessa mailleen, sen mitä se nyt pohjoisessa kesäkuussa laskee, ajelimme hotellille nukkumaan. Innolla odottamaan seuraavaa loma päivää!

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla lisää turinoita ja kuvia lomamatkaltamme.

Hyvää alkanutta heinäkuuta kaikille!