Havaintoja kotikonnuilta

Allekirjoittanut on ollut niin onnellinen ihanista ja aurinkoisista toukokuun päivistä! Mikä mieltä ilahduttava voima onkaan valolla. Ja kaikkialla ihmiset ovat hyväntuulisia ja ystävällisiä. Kai se on niin, että kun meillä täällä Suomessa on niin paljon pimeää niin otamme sitten niistä valoisista ajoista kaiken irti. Keittiöpsykologin juttuja :)...

Joskus emme Pipomiehen kanssa jaksa lähteä sen pidemmille retkille, vaan ajelemme kodin lähistöllä. Näin keväällä näkee näilläkin reissuilla paljon kaikenlaista ja allekirjoittaneen kamera tallentaa niitä asioita kuviksi.

Alla on nyt kuvia tällaiseltä "kotiseutu" ajelulta.



Kurkia on ollut pelloilla usein. Ne ruokailevat rauhallisina, välillä toitottavat kuin torvet ja sitten jatkavat ruokailua.

Tämän parin kuvasin Liljendalin pelloilla. Toinen kurki katsoi allekirjoittanutta sekunnin verran, mutta totesi sitten vaarattomaksi ja alkoi taas nokkia maata.

Kurjen sivuprofiili

Aurinko saa tämän sorsauroksen pään värit suorastaan hohtamaan. Kuvan otin Kabbölessa. Sorsa uiskenteli pellolle sadevedestä muodostuneessa lammikossa.

Siinä ajellessa huomasimme tiellä auton edessä metsälinnun. Se lähti lentoon ja lensi läheisen männyn oksalle. Siellä käänsi selkänsä allekirjoittaneelle, joka oli tullut autosta ulos. Muka katseli muualle, mitäs tällaisesta ihmeellisen näköisestä otuksesta olisi väliä... Oikeasti olin taas tiiviin tarkkailun kohteena. Otin kuvan (olin kaukana, pitkällä putkella ei tarvitse mennä lähelle), ja sitten jatkoimme matkaa, ettei lintu häiriinny.

Hyvä on tälläkin linnulla suojaväri.

Merenrannalla oli räyskiä lepäilemässä. En ole ennen kuvannut näitä kavereita. Ovat aika tavalla kala- ja lapintiiran kanssa samannäköisiä, mutta huomattavasti suurempia. Kuten voit itse todeta, sillä kuvan alareunassa on näitä pieniä tiiroja.

Siinä kuvatessa tuntui äkkiä, kuin joku tuijottaisi minua...!

Ja todellakin, pieni västäräkkihän se oli tullut kuvaajan viereen kivelle ihmettelemään mitä allekirjoittanut hössöttää.







Kaukana merellä näkyi uimassa iso parvi isokoskeloita. Eräs isokoskelo rouva oli tullut rannalle kaunistautumaan. Höyhenpuku suittiin siistiksi tarmokkaasti.

Sulat ojennukseen, sulhaspojat odottelee merellä!

Kiveltä lähti lentoon suokukkoja. Valitettavasti en saanut niistä kuvia kivellä, liian kaukana.

Puiden oksistossa liikkui myös jotain. Oravahan se siellä hyppeli ja kiipeili. Löydätkö sen oksien lomasta?

Samaa sävyä on oksissa ja oravan turkissa.

Merenrannalta suunnistimme Teutjärven pelloille. Totesimme ettei siellä ollut muuta kuin töyhtöhyyppiä ja naakkoja. Ja päätimme lähteä muualle. Juuri kun Pipomies oli kääntymässä pois, huomasimme kaukana lintuparven, jonka lento näytti erilaiselta. Pakkohan se oli lähteä tarkistamaan mistä oli kyse. Ja olipa hyvä, että menimme! Pelto oli täynnä suokukkoja!

Suokukko on siitä erikoinen lintu, että ne ovat kaikki periaatteessa ihan eri näköisiä. Toki niillä on yhtenäisiä piirteitä, kuten uroksilla hienot kaulahöyhenet, jota esitellään soitimella. Mutta niiden väritykset poikkeavat suuresti toisistaan.

Suokukot ruokailemassa.

Katsokaapa tämän suokukon upeita höyhen kuvioita ja värejä.

Tässä erilaisella värityksellä...

Katselimme aikamme näitä kauniita lintuja. Töyhtöhyypät eivät tykänneet suokukoista ollenkaan, ne syöksyivät jatkuvasti niiden kimppuun ja hätistelivät niitä pois. Olisiko niillä ollut pesiä pellolla, hyyppähän tekee pesänsä syvennykseen pellolle.

Kotimatkalla näimme muitakin kahlaajia pelloilla. Niitä viipelsi siellä täällä. Suloisia!

Myös laulujoutsenia oli aterialla. Ilta-auringossa ne napsivat ruohon seasta herkkuja. Allekirjoittanut oli niille kuin ilmaa, niin makoisia olivat pellon antimet...

Nam, nam, nam... 

Kotipihalla tapahtuu: Ikkunoita pestessä sain kaverin.
Rastas tuli etsimään syötävää. 

Niinhän siinä kävi kun katseli muiden herkuttelua, että kotona oli vielä pakko laittaa iltapalaa. Kun ne eväätkään ei olleet mukana!

Olipa taas kiva päivä, ja paljon havaintoja. Peräti kaksi uutta lintulajiakin sain kuvattua. Eli räyskä ja suokukko.







Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla ainakin taiteilua riippusillalla.

Loppuun kuva keltaisesta ruususta, joka niin kauniisti kukkii terassillamme!

Hauskaa toukokuun jatkoa, muistakaa pitää silmät ja korvat auki ja tehdä hyviä havaintoja!