Nokkosperhonen lepäili pajunkissalla. Näitä voi nähdä jo maaliskuulla, jos on aurinkoisia päiviä.
Samoin tätä neitoperhosta. Sekin lentää kahdessa sukupolvessa, ensimmäinen aikaisin keväästä kesäkuulle ja toinen heinäkuun lopulta lokakuulle, jos ilmat on suotuisat.
Nämä perhoset eivät arkailleet ihmistä, sain ihailla ja kuvata ihan rauhassa ja läheltä. Tosin odottelin aika kauan sopivassa paikassa, ennenkuin ilmestyivät poseeraamaan.
Tämä sitruunaperhonen sen sijaan arkaili, mutta sainpa senkin lopulta kuvaan. Ei kuitenkaan suostunut levittämään siipiään, vaikka kuinka yritin suostutella :)
Yleensä tässä meidän ympäristössä keväällä ensimmäisenä aina näen sitruunaperhosia. Ne ovat kauniita väriläikkiä muuten vielä niin harmaassa maastossa.
Perhosista lintuihin. Niitä on nyt tullut vähän vähemmän käytyä bongaamassa, on ollut muita kiireitä. Välillä on kuitenkin ollut pakko päästä lintuja katselemaan.
Tämä uros peippo lauleskeli koivun oksalla tässä eräänä päivänä. Mukana oli naaras, mutta hän ei halunnut kuvaan. Peippo on kuulemma Suomen toiseksi runsain lintulaji. Ja kyllä niitä nyt näkeekin paljon.
Sain eräältä lukijaltani kysymyksen, mistä erottaa kanadanhanhen ja valkoposkihanhen? No, varmaan hän on jo löytänyt vastauksen Googlella, mutta tässä kuitenkin vastaus kysymykseen.
Tässä on kanadanhanhia. Itse eroitan ne helpoiten päästä, eli niillä on tuollainen valkoinen kuvio leuan alta viistosti ylös. Lisäksi se on suurempi kuin valkoposkihanhi ja väritykseltään ruskeampi selästä.
Tämä taas on valkoposkihanhi. Sillä on nimensä mukaisesti posket ja otsa valkoiset. Se on pienempi kuin kanadanhanhi ja selästä harmaan raidallinen.
Kahdessa seuraavassa kuvassa taas on metsähanhia. Ne erovat kahdesta edellisestä mm. siinä, että niillä on oranssit jalat ja muutenkin väritys on erilainen. Metsähanhia on kahta alalajia. Luulisin, että nämä ovat taigametsähanhia.
Tämä poppoo on pitänyt nyt majaa Liljendalissa. Kuvien laatu on heikko, koska kuvat on otettu myöhään illalla aika pimeällä. Hauska oli katsella näiden kolmen menoa.
Se hanhista tällä kertaa...
Tässä koreilee meriharakka. Huomaa silmien väri ja pitkä, oranssi nokka, sillä on hyvä kaivella maasta matoja. Näin näitä ensimmäisen kerran -90 luvun lopulla muutettuani Loviisaan. Hauskoja veitikoita.
Tämän herran tuntenevat kaikki, fasaanit ovat nyt liikkeellä. Niiden huuto kaikuu välillä iltaisin meidänkin pihallamme. Tämän yksilön kuvasin kuitenkin Loviisan Sahaniemessä. Tarkasteli minua tovin, mutta en ilmeisesti ollut vaarallisen oloinen koska jatkoi sitten omia touhujaan minusta enempää välittämättä. On siinä herralla upeat värit!
Eräänä iltana näimme nämä rusakot pellolla Isnäsissä. Aika kauan siinäkin vierähti kun niiden touhuja seurasimme.
Eläinten touhuilujen seuraaminen on kumman rauhoittavaa...
Mutta muutakin puuhaa on toki ollut. Jenkki on pesty ja vahattu ja valmiina ensimmäiseen kevään starttiin vapun aattona, jos vaan ilmat sallii. Tässä mies on helman alla :)
Ja kyllä se nyt kiiltää!! Toivotaan, ettei tänä iltana sada ja päästään ajelulle!
Nyt kukkivat sini- ja valkovuokot!
Äitini pihassa kasvaa sinivuokkoja, joista osa on pinkkejä.
Ja nyt ei muuta kuin Hyvää vappua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti