sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Kukkaputket ja muut pihan komistukset!

Kierresaumaputkien uusi elämä

Allekirjoittanut on jo pidemmän aikaa haaveillut, että autotallin lämmityslaitteen asennuksesta ylijääneet kierresaumaputket voitaisiin käyttää johonkin. Olin ajatellut, että joku päivä askartelen niistä kukkaruukut pihalle. Valitettavasti allekirjoittaneella on peukalo keskellä kämmentä, kun puhutaan askartelusta joten asia on jäänyt...

Eräänä päivänä Pipomies ilmoitti, että nyt tehdään ne kukkaruukut! Hän oli ostanut metallilaikan, jolla putket voitaisiin leikata. Hienoa!






Ensin piti miettiä korkeudet. Päätimme, että kaikista tulee hieman erikorkuisia. Tehdään sitten asetelma niistä pihalle. Ja sitten vaan laikalla putket poikki! Samalla leikkuu pintaa hoittiin hieman, ettei tule allekirjoittaneelle heti haavoja käsiin, kun alkaa kukkia istuttamaan.


Kipinöitä lentelee! Allekirjoittanut katsoi viisaimmaksi pysyä hieman kauempana...










Putket leikattuna. Punainen putki on talomme piipusta ylijäänut osa, ajattelimme, että se saa myös toimittaa kukkaruukun virkaa!











Seuraavana päivänä allekirjoittanut kävi ostamassa suihkutettavaa metalliväriä putkien maalaamiseen. Päädyin mustaan ja valkoiseen, mielestäni ne antavat kauniin taustan erivärisille kukille ja punaiselle putkelle.
Ensin maalattiin pohjamaali.



Ennen maalausta putket puhdistettiin.













Valkoista väriä putkeen...

Ja mustaa...

Maalaamisen jälkeen värin annettiin kuivua rauhassa. Seuraavana päivänä oli projektin raskain urakka! Putket kaivettiin maahan. Allekirjoittanut toimi motivaattorina ja päällysmiehenä...

MITÄ, vielä syvemmälle! Et oo tosissas!
Tontillamme on paljon irtokiviä. Niitä keräsimme ja asettelimme putkien ympärille.
Ja noin! Valmista... tai siis ne kukat puuttuu!!

Allekirjoittanut kävi pari kertaa kukkaostoksilla. Ihanaa! Mutta... Niin paljon kauniita kukkia, mitä sitä valitsisi... Punainen runkoruusu sai seurakseen sinistä lobeliaa ja muraattia. Tietysti istutukseen piti tulla myös keltaista, vaaleanpunaista, valkoista ja sinistä...


Kukat istutettu ja laitoimme myös muutaman aurinkokennovalaisimen


Luvassa siis runsaasti kukkakuvia blogissa koko kesän!

Projektin touhuissa tuli myös kuvattua kodin pihapiirissä asustelevaa käpytikkaa. Välillä se selvästikin tulee hakemaan seuraa. 



Autoja!


Olemme  aloittaneet jenkkikauden! Kutsuimme samaa harrastavia ystäviämme kylään, viettämään grilli-iltaa terassille. 

Upeita autoja pihallamme!
Mustang ja Torino
Mustang ja Plymouth Satellite

Pipomies hoiti grillaamisen, allekirjoittanut muun tarjoilun. Aamuinen sade vaihtui onneksi illaksi aurinkoon. Tuuli asetti hieman haasteita kattaukselle, pöytäliinakin melkein muuttui leijaksi. Pyykkipojat saivat kelvata pidikkeinä.


Ruokaa!!

Ilta oli todella ihana! Ystävien kanssa jutustelu ja nauraminen tekee elämästä paljon hauskempaa! Kiitos kaikille ihanille ystävillemme!


Seuraavana iltana oli vuorossa Lahti cruising samalla porukalla. Sää suosi meitä jälleen.

Tutut autot rivissä.

Nyt menossa oli mukana myös ihana kulta Nalle! 

Paikalla oli paljon hienoja autoja. Allekirjoittanut ei nyt vaan ollut oikein kuvaus tuulella. Ja kun oli ystäviä mukana, niin oli niin paljon juteltavaakin, ettei ehtinyt kuvata! Tai no, kyllähän niitä kuviakin tuli otettua, mutta ne ovat lähes kaikki Nallesta...!!

Eiks me voitais jo lähteä kotiin nukkumaan! (En kerro kumman ajatuksia, Nallen vai allekirjoittaneen)


Tällä kertaa loppuun kuva upeasta eläimestä, jonka kanssa voi tulla ikävä kohtaaminen. Eräänä iltana kun olimme ajelulla, keskellä tietä tuli mutkan takana tälläinen vastaan! Onneksi meillä oli hidas vauhti, sillä allekirjoittanut tähyili näkyykö lintuja.




Kaikille hienoa ja turvallista alkavaa viikkoa!

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Arktikaa ja tykyä

Arktika


Juttelimme eräänä päivänä työpaikalla linnuista. Joku huomautti, että edellisenä yönä oli lentänyt iso hanhilauma kaupungin yli. Ja esitti allekirjoittaneelle kysymyksen: "Olikohan se Arktikaa?" Vastaukseni kuului suurinpiirtein seuraavasti: "Öööö"... ennenkuin ehdin tehdä itsestäni täysin tyhmän, kysyjälle tuli onneksi muuta ajateltavaa ja asia unohtui. Heti kun pääsin kotiin piti Googlata,  mikä ihmeen Arktika?!

Ja minulle selvisi, että Arktikalla tarkoitetaan arktisella tundralla pesivien hanhien, vesilintujen ja kahlaajien jättimuuttoa. Lintuja voi lentää meren yllä jopa kymmeniä ellei satojatuhansia yksilöitä päivässä! Pipomies tutki asiaa vielä perinpohjaisemmin, sillä seurauksella, että seuraavana perjantaina olimmekin jo aamu seitsemältä matkalla kohti Virolahtea. Pitihän sitä mennä ottamaan selvää, mistä on kysymys!

Ensimmäinen pysähdyksen teimme Klamin satamassa. Paikalla oli paljon eri lintuja. Joutsenia, isokoskeloita, sorsia,  silkkiuikkuja ym. 


Silkkiuikuilla oli reviirikiistoja.

MITÄ!! Tunkeutuja minun reviirilläni, äkkiä häätämään se!
Ääni, joka näistä linnuista lähtee on uskomaton, ihan eri kuin niiden kaunis, sulava ulkonäkö antaisi olettaa! Voit kuunnella äänen Luontoportin sivuilta, jos kiinnostaa ja Sinulla on vaadittava ohjelma.



























Klamilta jatkoimme matkaa Virolahdelle. Siellä on useampikin Arktika kohde. Kävimme ensin arktisen muuton lintutornilla, mutta sinne allekirjoittanut ei viitsinyt kiivetä. Sumu peitti koko taivaan, joten en olisi nähnyt mitään kuitenkaan. Suuntasimme siis rantaan, Aidaslahden tarkkailupaikalle. Sakea sumu oli sielläkin, mutta näimme kuitenkin muutamia lintuja.

Isokoskelo uros uiskenteli rannan tuntumassa ja valkoposkihanhet tarkkailivat merelle.























Isokoskelo naaraskin oli paikalla.




























Näkyvyys oli pari metriä rannasta, joten päätimme taas vaihtaa paikkaa. 



Arktika päivien keskuspaikkana toimii Leerviikin virkistysalue. Sinne siis... Sumua oli edelleen aluksi paljon, pikku hiljaa se alkoi kuitenkin haihtua. Paikalla oli kymmeniä lintuharrastajia ja pitkin rantaa seisoi rivistö kaukoputkia. Mekin istuimme katselemaan merelle ja odottelemaan, mitä tapahtuu. Aika hiljaista oli kuitenkin aamulla. Tiira antoi meille lentonäytöksen. Paikalla olevat kiistelivät siitä, oliko kyseessä kala- vai lapintiira.


Tyytyväinen lintuharrastaja!



Jonkin ajan päästä alkoi nälkä vaivata! Olimmehan jo olleet ulkona ja reissussa monta tuntia. Virojoen marketista haimme eväät ja etsimme rauhallisen (ja kauniin) ruokapaikan.

Eväitä popsiessa katselimme samalla, kuinka merimetso uiskenteli meressä, lokit nukkuivat vieressämme laiturilla ja linnut lensivät ohitsemme.


Ruokailun jälkeen ajelimme merenrantoja, tutustuen eri Arktika merkittyihin paikkoihin. Erään metsäaukion yläpuolella kaarteli kaksi merikotkaa. Auto tien sivuun ja allekirjoittanut ulos kameran kanssa. Toinen merikotka ehti lähteä pois, mutta toinen lensi allekirjoittaneen yli.




Merikotka

Löysimme myös aivan ihanan paikan, jossa oli venekatoksia, laitureita ja tietysti lintuja! Melkein tuntui kuin olisimme ulkomailla. Silkkiuikut olivat täällä jo ehtineet rakentaa pesän, tappeluita ei enää ollut. Pakkohan se oli istahtaa laiturille ja jäädä niiden touhuja katselemaan.


Upea paikka!
Pesää ei vedestä paljoa näkynyt

Tämän jälkeen palasimme Leerviikkiin. Joko viimeinkin alkaisi tulla niitä isoja lintu parvia. Nyt rannalla oli jo enemmän lintuharrastajia. Joka puolella oli joku kaukoputken kanssa tähyilemässä kaukaisuuteen. Toisin kuin olen aina kuvitellut, lintuharrastajat ovat todella sosiaalisia, puheliaita ja ystävällisiä. Tietoja ja neuvoja saimme jatkuvasti ja aina joku halusi istahtaa viereen ja rupatella mukavia.

Jo aamupäivällä huomasimme kahden valkoposkihanhen viihtyvän ihmisten lähettyvillä. Nyt pariskunta (luulen, että kyseessä oli uros ja naaras) tuli pesulle ja ihailtavaksi meidän eteemme. Hassuja kavereita...

Ensin perusteellinen pesu ja huuhtelu...
Sitten kuivatellaan.
Tiira sai saalista!

Välillä kävelimme merenrantaa pitkin edestakaisin, katselimme lintuja ja ihmettelimme Arktika tapahtuman laajuutta. Oli myyjiä, ravintola sekä tietysti grillikatos tai oikeastaan huvimaja, jossa keskellä iso grilli, jossa sai laittaa itse ruokaa.

Sitten näimme yhdessä osassa rantaa ihmeellisiä virityksiä! Mitä nuo ovat tuumaili allekirjoittanut Pipomiehelle. Sain kuulla, että ne ovat makuupaikkoja, tentsilejä! Niissä voi nukkua puussa... ja näkee yli lentävät linnut. Wau...


Tentsile

Mutta ne lintuparvet antoivat edelleen odottaa itseään. Ja päivä alkoi vaihtua illaksi...

Valkoposkihanhia 
Tukkasotka pariskunta ui satojen lintuharrastajien ihaltavana

























Haahka! Ensimmäinen kerta kun näin luonnossa tämän hauskannäköisen linnun. Samalla selvisi mikä oli se kauhea kummitus, joka sumun keskellä aamulla äänteli hu hu huhu. Kammottava ääni!!



























Tässä vaiheessa allekirjoittanut ja Pipomies päättivät lähteä kotiin. Mutta sitten!! "Parvi!" joku huusi ja kaikki kaukoputket kääntyivä yhtä aikaa huutajan osoittamaan suuntaan. Allekirjoittanut näki vain taivaalla tumman pilven, joka liikkui oudosti! Mutta lähestyessään se paljastui todellakin isoksi lintuparveksi. Muutama sata yksilöä, kuului valistunut arvaus.

Eihän sitä sitten voinut lähteä, josko parvia tulee lisää! Ja niinhän siinä kävi, että istuimme vielä paikalla pari tuntia, kun lintuparvi toisensa jälkeen lensi ohitsemme. Kaunista ja mielenkiintoista. Ja se lintuharrastajien ilo, jännitys, touhotus ja pölötys, miten ihanaa ja tarttuvaa!!

Osa isosta parvesta

Lopulta oli kuitenkin pakko lähteä kotia kohti, kun ei ollut Tentsileäkään, minne mennä nukkumaan. Auringonlaskun kävimme kuitenkin vielä katsomassa Kurkelassa.


Niin tyyntä!


























Tyky

Seuraavalla viikolla olimme työkavereiden kanssa Tyky päivällä. Päivä aloitettiin risteilyllä! Teimme lauttaretken Kymijoelle. Matkaan lähdimme Pyhtään Hirvikosken lossinrannasta. Sää onneksi suosi meidän päiväämme.

Aurinkoista ja tyyntä luvassa!
Näimme kauniita jokimaisemia





Välillä meitä tervehdittiin hännän heilutuksella, kuten tässä. Joskus toki haukuttiinkin :)!








Telkkä emo poikasineen uiskenteli joella.

Suojaisassa poukamassa oli aika ruokailla! Grillattua makkaraa ja salaatteja, nam! Miten hyvältä maistuikin ruoka kauniissa maisemissa ja hyvässä seurassa!








Toinen Tyky päivän kohteemme oli Eija's Garden Ruotsinpyhtäällä. Paikan omistaja on Eija Keckman (Klaucke), joka on tunnettu nimi puutarha harrastajille. Hän esitteli nyt meille puutarhan.










Ihanat unikot!
Kylmänkukka ei kauneudessaan jättäne ketään kylmäksi...
Orvokkeja 
Idyllinen näky, kissa ikkunalla.
Torpan pihapiiri

Oli kiva päivä, kiitos työkavereille! Puutarha vierailu innosti allekirjoittanuttakin, nyt on aika istuttaa kesäkukat!










Loppuun laitan kuvan valkoposkihanhi ystävästämme, joka jaksoi viihdyttää lintuharrastajia koko pitkän päivän Leerviikissä.



Muistakaa kuunnelle lintujen laulua ja ihailla kukkien kauneutta!