Arktikaa ja tykyä

Arktika

Juttelimme eräänä päivänä työpaikalla linnuista. Joku huomautti, että edellisenä yönä oli lentänyt iso hanhilauma kaupungin yli. Ja esitti allekirjoittaneelle kysymyksen: "Olikohan se Arktikaa?" Vastaukseni kuului suurinpiirtein seuraavasti: "Öööö"... ennenkuin ehdin tehdä itsestäni täysin tyhmän, kysyjälle tuli onneksi muuta ajateltavaa ja asia unohtui. Heti kun pääsin kotiin piti Googlata,  mikä ihmeen Arktika?!

Ja minulle selvisi, että Arktikalla tarkoitetaan arktisella tundralla pesivien hanhien, vesilintujen ja kahlaajien jättimuuttoa. Lintuja voi lentää meren yllä jopa kymmeniä ellei satojatuhansia yksilöitä päivässä! Pipomies tutki asiaa vielä perinpohjaisemmin, sillä seurauksella, että seuraavana perjantaina olimmekin jo aamu seitsemältä matkalla kohti Virolahtea. Pitihän sitä mennä ottamaan selvää, mistä on kysymys!

Ensimmäinen pysähdyksen teimme Klamin satamassa. Paikalla oli paljon eri lintuja. Joutsenia, isokoskeloita, sorsia,  silkkiuikkuja ym. 

Silkkiuikuilla oli reviirikiistoja.

MITÄ!! Tunkeutuja minun reviirilläni, äkkiä häätämään se!

Ääni, joka näistä linnuista lähtee on uskomaton, ihan eri kuin niiden kaunis, sulava ulkonäkö antaisi olettaa! Voit kuunnella äänen Luontoportin sivuilta, jos kiinnostaa ja Sinulla on vaadittava ohjelma.

Klamilta jatkoimme matkaa Virolahdelle. Siellä on useampikin Arktika kohde. Kävimme ensin arktisen muuton lintutornilla, mutta sinne allekirjoittanut ei viitsinyt kiivetä. Sumu peitti koko taivaan, joten en olisi nähnyt mitään kuitenkaan. Suuntasimme siis rantaan, Aidaslahden tarkkailupaikalle. Sakea sumu oli sielläkin, mutta näimme kuitenkin muutamia lintuja.

Isokoskelo uros uiskenteli rannan tuntumassa ja valkoposkihanhet tarkkailivat merelle.

Isokoskelo naaraskin oli paikalla.

Näkyvyys oli pari metriä rannasta, joten päätimme taas vaihtaa paikkaa. 

Arktika päivien keskuspaikkana toimii Leerviikin virkistysalue. Sinne siis... Sumua oli edelleen aluksi paljon, pikku hiljaa se alkoi kuitenkin haihtua. Paikalla oli kymmeniä lintuharrastajia ja pitkin rantaa seisoi rivistö kaukoputkia. Mekin istuimme katselemaan merelle ja odottelemaan, mitä tapahtuu. Aika hiljaista oli kuitenkin aamulla. Tiira antoi meille lentonäytöksen. Paikalla olevat kiistelivät siitä, oliko kyseessä kala- vai lapintiira.

Tyytyväinen lintuharrastaja!

Jonkin ajan päästä alkoi nälkä vaivata! Olimmehan jo olleet ulkona ja reissussa monta tuntia. Virojoen marketista haimme eväät ja etsimme rauhallisen (ja kauniin) ruokapaikan.

Eväitä popsiessa katselimme samalla, kuinka merimetso uiskenteli meressä, lokit nukkuivat vieressämme laiturilla ja linnut lensivät ohitsemme.

Ruokailun jälkeen ajelimme merenrantoja, tutustuen eri Arktika merkittyihin paikkoihin. Erään metsäaukion yläpuolella kaarteli kaksi merikotkaa. Auto tien sivuun ja allekirjoittanut ulos kameran kanssa. Toinen merikotka ehti lähteä pois, mutta toinen lensi allekirjoittaneen yli.

Merikotka

Löysimme myös aivan ihanan paikan, jossa oli venekatoksia, laitureita ja tietysti lintuja! Melkein tuntui kuin olisimme ulkomailla. Silkkiuikut olivat täällä jo ehtineet rakentaa pesän, tappeluita ei enää ollut. Pakkohan se oli istahtaa laiturille ja jäädä niiden touhuja katselemaan.

Upea paikka!

Pesää ei vedestä paljoa näkynyt

Tämän jälkeen palasimme Leerviikkiin. Joko viimeinkin alkaisi tulla niitä isoja lintu parvia. Nyt rannalla oli jo enemmän lintuharrastajia. Joka puolella oli joku kaukoputken kanssa tähyilemässä kaukaisuuteen. Toisin kuin olen aina kuvitellut, lintuharrastajat ovat todella sosiaalisia, puheliaita ja ystävällisiä. Tietoja ja neuvoja saimme jatkuvasti ja aina joku halusi istahtaa viereen ja rupatella mukavia.

Jo aamupäivällä huomasimme kahden valkoposkihanhen viihtyvän ihmisten lähettyvillä. Nyt pariskunta (luulen, että kyseessä oli uros ja naaras) tuli pesulle ja ihailtavaksi meidän eteemme. Hassuja kavereita...

Ensin perusteellinen pesu ja huuhtelu...

Sitten kuivatellaan.

Tiira sai saalista!

Välillä kävelimme merenrantaa pitkin edestakaisin, katselimme lintuja ja ihmettelimme Arktika tapahtuman laajuutta. Oli myyjiä, ravintola sekä tietysti grillikatos tai oikeastaan huvimaja, jossa keskellä iso grilli, jossa sai laittaa itse ruokaa.

Sitten näimme yhdessä osassa rantaa ihmeellisiä virityksiä! Mitä nuo ovat tuumaili allekirjoittanut Pipomiehelle. Sain kuulla, että ne ovat makuupaikkoja, tentsilejä! Niissä voi nukkua puussa... ja näkee yli lentävät linnut. Wau...

Tentsile

Mutta ne lintuparvet antoivat edelleen odottaa itseään. Ja päivä alkoi vaihtua illaksi...

Valkoposkihanhia 

Tukkasotka pariskunta ui satojen lintuharrastajien ihaltavana

Haahka! Ensimmäinen kerta kun näin luonnossa tämän hauskannäköisen linnun. Samalla selvisi mikä oli se kauhea kummitus, joka sumun keskellä aamulla äänteli hu hu huhu. Kammottava ääni!!

Tässä vaiheessa allekirjoittanut ja Pipomies päättivät lähteä kotiin. Mutta sitten!! "Parvi!" joku huusi ja kaikki kaukoputket kääntyivä yhtä aikaa huutajan osoittamaan suuntaan. Allekirjoittanut näki vain taivaalla tumman pilven, joka liikkui oudosti! Mutta lähestyessään se paljastui todellakin isoksi lintuparveksi. Muutama sata yksilöä, kuului valistunut arvaus.

Eihän sitä sitten voinut lähteä, josko parvia tulee lisää! Ja niinhän siinä kävi, että istuimme vielä paikalla pari tuntia, kun lintuparvi toisensa jälkeen lensi ohitsemme. Kaunista ja mielenkiintoista. Ja se lintuharrastajien ilo, jännitys, touhotus ja pölötys, miten ihanaa ja tarttuvaa!!

Osa isosta parvesta

Lopulta oli kuitenkin pakko lähteä kotia kohti, kun ei ollut Tentsileäkään, minne mennä nukkumaan. Auringonlaskun kävimme kuitenkin vielä katsomassa Kurkelassa.

Niin tyyntä!

Tyky

Seuraavalla viikolla olimme työkavereiden kanssa Tyky päivällä. Päivä aloitettiin risteilyllä! Teimme lauttaretken Kymijoelle. Matkaan lähdimme Pyhtään Hirvikosken lossinrannasta. Sää onneksi suosi meidän päiväämme.

Aurinkoista ja tyyntä luvassa!

Näimme kauniita jokimaisemia

Välillä meitä tervehdittiin hännän heilutuksella, kuten tässä. Joskus toki haukuttiinkin :)!

Telkkä emo poikasineen uiskenteli joella.

Suojaisassa poukamassa oli aika ruokailla! Grillattua makkaraa ja salaatteja, nam! Miten hyvältä maistuikin ruoka kauniissa maisemissa ja hyvässä seurassa!

Toinen Tyky päivän kohteemme oli Eija's Garden Ruotsinpyhtäällä. Paikan omistaja on Eija Keckman (Klaucke), joka on tunnettu nimi puutarha harrastajille. Hän esitteli nyt meille puutarhan.

Ihanat unikot!

Kylmänkukka ei kauneudessaan jättäne ketään kylmäksi...

Orvokkeja 

Idyllinen näky, kissa ikkunalla.

Torpan pihapiiri

Oli kiva päivä, kiitos työkavereille! Puutarha vierailu innosti allekirjoittanuttakin, nyt on aika istuttaa kesäkukat!

Loppuun laitan kuvan valkoposkihanhi ystävästämme, joka jaksoi viihdyttää lintuharrastajia koko pitkän päivän Leerviikissä.



Muistakaa kuunnelle lintujen laulua ja ihailla kukkien kauneutta!