Vieraiden jälkiä lumella

Hiihtoloma! Siitä nyt nauttii allekirjoittanut. tosin itselläni aika kuluu ihan muissa asioissa kuin hiihtämisessä. Ilmeisesti myöskin allergiakausi on alkamassa, koska nenä niiskuttaa ja silmät kutiaa ja kirvelee. Vai olisiko alkava flunssa...

Tästä se taas alkaa! Viime viikonloppuna pipomies sahasi ensimmäiset pöllit. Suurin osa on kuitenkin vielä sahaamattakin, joten hommaa riittää. Välillä täytyy halkoakin. Allekirjoittanutkin on halkonut jo muutamana päivänä. Ensimmäisenä päivänä pistin halkoen vain muutaman pöllin, joten se ei missään tuntunut. Seuraavana päivänä haloin pari tuntia putkeen ja sitten ei tarvinnutkaan käsillä tehdä mitään ihmeempää pariin päivään, autsh!




Suurin osa työstä jää pipomiehelle, minä toimin apunaisena siinä missä pystyn ja ehdin. Sain jopa oman halkomiskirveen, joten eiköhän nuo käsivoimat ole kesän korvilla ihan erikuosissa kuin nyt... Tai sitten ei... ;-)

Meillä on myös käynyt vieraita! Nelson ja Oscar kävitä meitä moikkamassa. Nelsonin tapasimme nyt ensimmäisen kerran. Hän on mastiffi ja aika iso jo nyt, vaikka onkin vielä pentu. Painoa tulee kuulemma lisää vielä ainakin parikymmentä kiloa. Alussa hieman vierastettiin toisiamme, mutta kyllä meistä tuli lopulta kai kaverit. Tai ehkä Nelsonia vaan hämmensi allekirjoittaneen kädessä koko ajan suriseva ja räpsivä kapistus... Kuvia koirista tuli napsittua aika monta.

Nelson saapuu

Oscaria koko hössötys tuntui naurattavan.

Nelson tarkkailee pipomiehen touhuja keskittyneesti...

Vierailijoiden "jalanjäljet" lumella.

Toki muutakin on tullut tehtyä kuin puuhommia, olemme käyneet ajelemassa ja allekirjoittanut on hakenut kuvauskohteita. Olen ihastunut alkukevään pilvettömien iltapäivien siniseen valoon. Jos ehtii kuvaamaan oikeaan aikaan, saa napsittua kauniin sinisiä kuvia, joista myös näkyy helmikuun kylmyys.

Varikset nököttivät työpaikan pihalla olevassa koivussa.

Joki virtaa...

Jäätä ja vettä...

Iltahämärässä nappasin myös kuvan hepasta tallissa.

Samassa tallissa oleilee myös aasi. Tämä kuva on napattu jo muutama vuosi sitten.

Ensimmäisenä varsinaisen lomapäivänä kävin äidin luona kylässä Nurmijärvellä. Yöllä oli ollut kova pakkanen, aamu olikin varsin aurinkoinen.

Aurinko paistoi kauniisti, kun saavuin Nurmijärvelle. Pakkasta -17.

Päivän aikana kävimme shoppailemassa, mutta myös katselimme ja kuvasimme ruokintapaikalla käyviä lintuja. Mukavaa on seuraille niiden touhuja. Punatulkkuja, mustarastaita ja tiaisia oli paljon, käpytikkakin kävi syömässä. Närhi oli paikalla, mutta oli niin arka, ettei siitä saanut kuvaa.

"Makkaralla" syömässä talitiainen ja sinitiaisia. Oravia ei tällä kertaa näkynyt, mutta kuulemma yrittävät ahkerasti päästä ruokailemaan.

Kaksi herraa: punatulkku ja mustarastas urokset

Keltasirkkukin piipahti murkinalle

Käpytikka kuulostelee onko turvallista mennä ruokailemaan

Ihan kuin joku tarkkailisi meitä...

Todistettavasti orava oli käynyt paikalla jossain vaiheessa. 

Lopuksi kuva pajunkissoista. Niitä on jo paljon! Huomaa, miten upea väri taivaalla oli tuona päivänä!

Hyvää helmikuun jatkoa!

14.2.2015

Talvi etenee kesää miettiessä...

Pikku linnut "leikkivät" lumella. (Se pidempi putki kun olisi...)

Kylläpä aika rientää vauhdilla eteenpäin! Olemme jo helmikuussa, vaikka lämpötiloissa sitä ei oikein huomaakaan. Tänäänkin ollaan menty plussan puolelle. Välillä on päiviä, jolloin voi aistia lähestyvän kevään, linnut laulavat ja pajuissa on kissoja... Tosin niitä taisi näkyä jo joulukuussa täällä joissakin paikoin.







No, kohta kylmenee, jos sääennusteeseen on uskominen. Päivät ovat jo pidentyneet, mutta on ollut niin pilvistä, ettei valoa ole riittänyt valokuvaukseen niinä hetkinä, jolloin olisi ollut mahdollista lähteä kuvaamaan.

Muutama päivä sitten Pipomiehen syksyllä kaatamat rungot tuotiin kotipihalle. Niitä olikin paljon... uudet rungot saavat odottaa ensi kevääseen, ennenkuin ne sahataan ja halotaan. Vanhoja on niin paljon, että niistä saadaan ensi talven polttopuut. Tämä ainakin tällä hetkellä on suunnitelma, saapi nähdä miten sitten käy. Pariin kuukauteen ei varmaan tarvitse miettiä mitä vapaa-aikana touhuaisi.

Osa uusista rungoista on todella paksuja, ei taida allekirjoittanut saada niitä halottua... :-D

Tammikuun alussa kävimme Helsinki Lux tapahtumassa. Tapahtumassa on erilaisia valotaide esityksiä ja -teoksia, lähinnä keskustan alueella. Jos tapahtuma järjestetään ensi vuonna, suosittelen käymään! Ilta oli silloin sen verran kylmä, että tyydyimme katselemaan teoksia autosta. Vain Senaatintorilla  allekirjoittanut kävi katsomassa Fire Circus Walkean tulitaide esityksen. Ihan hieno esitys. Muutaman kuvankin yritin ottaa... Eihän niistä oikein hyviä tullut siinä pimeydessä.

Esityksen aikana Tuomiokirkon portailla liikkui erivärisiä valoja.

Ajelimme tämän jälkeen Kaivopuistoon. Oli komea kuutamo ja se heijastui mereen. Kuvatahan sitäkin piti.

Kuva on otettu Kaivopuistolta Suomenlinnaan päin. Sormet jäätyivät ja kädet tärisivät kylmästä kun yritin pitää kameraa paikallaan, että saisin kuvan. Kun eihän se jalusta koskaan silloin ole mukana, kun sitä tarvitsee...

Tämän jälkeen allekirjoittanut sai tarpeekseen palelemisesta ja yhteistuumin Pipomiehen kanssa päätimme pistäytyä Café Ursulassa juomassa jotain lämmittävää.

Pipomies joi Café Moccan ja allekirjoittanut kaakaon. Molemmissa runsaasti suklaata ja kermavaahtoa, nam!

Koska en ole ehtinyt / pystynyt viime aikoina juurikaan valokuvia ottamaan, niin laitetaanpa muutama kuva kesältä 2013. Tuntuu niin mukavalta katsella niitä varsinkin tänään, kun on tuota lunta tullut jo pitkään ja kolattukin on useampia tunteja. Ja on pilvistä ja pimeää.

Ystävälläni oli kauniita kukkia piha täynnä. Niitä allekirjoittanut kuvasi innokkaasti.

Kuvat on otettu elokuussa 2013. Muistan hyvin tämän päivän. Olimme silloin ensimmäistä kertaa "kylillä" jenkkiautollamme! Ja pitihän sitä käydä esittelemässä ystäville, joilla on sama harrastus...

Ja paikalla olivat tietysti myös ihanat kullat, nauttivat auringosta ja allekirjoittaneen huomiosta. Vai olisiko se niin päin, että allekirjoittanut nautti kultaisten huomiosta...




















Kesällä 2013 kävin myös äitini kanssa Kööpenhaminassa, kuten olenkin välillä blogissani maininnut. Laitetaanpa pari eläinkuvaa taas sieltä. Eläintarhassa on mahdollisuus päästä katselemaan lasin takaa jääkarhujen uima-allasta. Upeat (isot) karhut uivat ja katselivat samalla meitä kun me niitä. Ehkäpä karhu näki lasin toisella puolen mahdollisesti seuraavan päivällisen...

Tosin kuvanotto hetkellä karhulla oli jo ruokaa, hän söi samalla seepran päätä. Älä pelkää rakas lukijani, en laita siitä kuvaa.

Jääkarhuja pääsee katselemaan myös tunnelissa, joka on jääkarhujen altaan alapuolella. Upea paikka, mutta en suosittele ahtaan paikan kammosta kärsiville.

Nalle hieman erilaisesta perspektiivistä. Valitettavasti lasi heijasti valoa ja oli likainen,
kuva ei ole kovin kummoinen.

Tähän mainioon norppa kaveriin ihastuin välittömästi. Sulavasti sujui häneltäkin uinti.

Mutta jotta totuus ei unohdu, lopetetaan talvisiin kuviin. Lunta tuli parina päivänä tosi paljon. Ei kuitenkaan pelkästään huono asia, ainakin luonto näytti todella kauniilta. Kuvasin muutaman kuvankin! Yllättävää, eikö totta!

Pensaassa on vielä marjat jäljellä.

Suolla on runsaasti lunta. Laskeva aurinko luo säteitä taaempana oleviin mäntyihin.

Raskas lumi painaa oksia maahan. Kauniiltahan se näyttää, mutta aiheuttaa tietysti ongelmiakin. Kuten sähkökatkoksia, me tosin onneksi olemme säästyneet niiltä.

  

Auringon viime säteet suolla.

Hiljainen on kotikatu... :-D!

Toivotan kaikille hyvää alkanutta helmikuuta kera kuurankukkasin!

Se meni nyt, 2014!

Reserviupseerikoulun päärakennus Haminassa

Nyt olemme sitten vuodessa 2015! Kuinkahan sen taas muistaa kun pitää päivämäärä kirjoittaa... Tässä blogissa ollaan kuitenkin vielä viime vuodessa. Laitan joulun kuulumisia, kun ne ovat tässä vauhdissa jääneet kirjoittelematta.
 
Porvoo

Kävin ennen joulua ystäväni luona Porvoossa vierailulla. Kävelimme Vanhassa Porvoossa. Ihanissa putiikeissa hypistelin kauniita esineitä. Sain kuitenkin pidettyä itseni jotenkuten kurissa ja lompakko pysyi enimmäkseen käsilaukussa. Jotain pientä tuli toki ostettuakin.

Raatihuone

Kävimme myös syömässä ravintola Gabrielissa. Ruoka oli erittäin hyvää. Paikka oli niin täynnä, että vapaana oli vain yksi pöytä. Mutta sehän riitti meille!

Vanha pihapiiri

Vanhan kaupungin kapeat pikku kujat ovat osittain tosi jyrkkiä.

Kävimme kolmen tekstiilitaiteilijan Inka Kivalon, Heli Tuori-Luutosen ja Riitta Turusen näyttelyssä. Kuvassa oikealla minua eniten miellyttänyt työ, Inka Kivalon SUB ROSA. Varmaankin kuvassa on ruusuja, mutta allekirjoittanut näki siinä vaaleanpunaisia pikku possuja... Olisikohan joulun läheisyys ollut syynä moiseen.

Ystäväni tarjosi vielä päivän päätteeksi teetä kotonaan, joka sijaitsee hienossa vanhassa kerrostalossa. Kotiin palasin hyvillä mielin, kuten aina, kun saa viettää aikaa ystävien parissa.

Joulu

Seuraavana päivänä oikeastaan jo alkoikin meidän joulumme! Kävimme tuolloin Loviisan kuoron joulukonsertissa Loviisan kirkossa. Taas saimme kuulla kaunista laulua ja allekirjoittaneen nenäliina paketti tyhjeni jälleen. Mikä ihme siinä on, että liikutun aina niin perusteellisesti kauniista musiikista! Ja elokuvista, ohjelmista ja vaikkapa vain kauniista kuvasta! Joulun aika erityisesti on oikeaa kyynelten tulva-aikaa...

Loviisan kuoro Loviisan kirkossa

Aattona saimme vieraaksi meille rakkaita ihmisiä! Äitini, veljeni ja anoppi saapuivat kylään iltapäivällä.


Ensimmäisenä oli vuorossa jouluaaton kirkko. Kävimme Pernajan Pyhän Mikaelin kirkkossa, jossa aikoinaan on vihitty Pipomies ja allekirjoittanut. Kovin paljon ei ollut ihmisiä, valitettavasti. 

Kirkonmenojen aikana sää oli muuttunut erittäin hankalaksi, ajoimme kotiin sakeassa lumipyryssä ja liukkaalla tiellä. Lunta pyrytti jonkin aikaa. Kotiin pääsimme kuitenkin turvallisesti.

Loppuilta menikin sitten hyvän ruoan parissa. Pöytä notkui perinteisistä ja vähemmän perinteisistä jouluherkuista.

Joulupäivänä maa oli valkoinen ja pakkastakin ihan mukavasti. Lähdimme metsään sulattelemaan ruokia, että jaksaa sitten syödä lisää! Aurinkokin paistoi jossain puiden takana.

Puiden oksat notkuivat lumesta.

Kansallisoopperassa

Joulun jälkeen oli vuorossa elämäni ensimmäinen ooppera! Varasin liput jo hyvissä ajoin marraskuussa Puccinin La Bohéme oopperan esitykseen. Paikat olivat viimeiseltä riviltä, ylimmältä parvelta. Aika kalliita ovat liput, varsinkin permannolle.

Oopperatalo iltavalistuksessa.

Ennen esityksen alkua kiertelimme Oopperatalossa katselemassa. 

Esitys oli loppuunmyyty. Tässä kuvassa ihmisiä ei ollut vielä paljoa paikalla.

Kuvat talon sisällä otin kännykkäkameralla, ei oikein ota enää hyviä kuvia.

Väliajalla joimme teetä ja kahvia ja söimme mustikkaleivokset. Hyvää oli. Vinkiksi muille ensimmäistä kertaa oopperaan menijöille, kannattaa varata etukäteen pöytä ja syötävät. Me emme olleet niin tehneet ja niinpä nautimme herkut seisten.







Esitys oli hieno! Musiikki oli niin upeaa, se vie mukanaan! Ja laulu esiintyjiltä tulee niin vaivattomasti... Kaksi ja puolituntia kului kuin siivillä. 

Oopperan jälkeen oli vuorossa illallinen Hotelli Kämpissä.

Illallisen jälkeen ajoimme tyytyväisenä kotiin. Tämä täytyy joskus ottaa uusiksi... 

Loppuun kuva suloisesta Zillasta. Britistä, joka vei allekirjoittaneen sydämestä palasen...

Kummipoikani syntymäpäiväjuhlien kuvattu tähti!

Hyvää alkanutta Uutta Vuotta 2015 kaikille!