Pikku linnut "leikkivät" lumella. (Se pidempi putki kun olisi...) |
Kylläpä aika rientää vauhdilla eteenpäin! Olemme jo helmikuussa, vaikka lämpötiloissa sitä ei oikein huomaakaan. Tänäänkin ollaan menty plussan puolelle. Välillä on päiviä, jolloin voi aistia lähestyvän kevään, linnut laulavat ja pajuissa on kissoja... Tosin niitä taisi näkyä jo joulukuussa täällä joissakin paikoin.
No, kohta kylmenee, jos sääennusteeseen on uskominen. Päivät ovat jo pidentyneet, mutta on ollut niin pilvistä, ettei valoa ole riittänyt valokuvaukseen niinä hetkinä, jolloin olisi ollut mahdollista lähteä kuvaamaan.
Muutama päivä sitten Pipomiehen syksyllä kaatamat rungot tuotiin kotipihalle. Niitä olikin paljon... uudet rungot saavat odottaa ensi kevääseen, ennenkuin ne sahataan ja halotaan. Vanhoja on niin paljon, että niistä saadaan ensi talven polttopuut. Tämä ainakin tällä hetkellä on suunnitelma, saapi nähdä miten sitten käy. Pariin kuukauteen ei varmaan tarvitse miettiä mitä vapaa-aikana touhuaisi.
Osa uusista rungoista on todella paksuja, ei taida allekirjoittanut saada niitä halottua... :-D |
Esityksen aikana Tuomiokirkon portailla liikkui erivärisiä valoja. |
Tämän jälkeen allekirjoittanut sai tarpeekseen palelemisesta ja yhteistuumin Pipomiehen kanssa päätimme pistäytyä Café Ursulassa juomassa jotain lämmittävää.
Pipomies joi Café Moccan ja allekirjoittanut kaakaon. Molemmissa runsaasti suklaata ja kermavaahtoa, nam! |
Koska en ole ehtinyt / pystynyt viime aikoina juurikaan valokuvia ottamaan, niin laitetaanpa muutama kuva kesältä 2013. Tuntuu niin mukavalta katsella niitä varsinkin tänään, kun on tuota lunta tullut jo pitkään ja kolattukin on useampia tunteja. Ja on pilvistä ja pimeää.
Ystävälläni oli kauniita kukkia piha täynnä. Niitä allekirjoittanut kuvasi innokkaasti.
Kuvat on otettu elokuussa 2013. Muistan hyvin tämän päivän. Olimme silloin ensimmäistä kertaa "kylillä" jenkkiautollamme! Ja pitihän sitä käydä esittelemässä ystäville, joilla on sama harrastus...
Ja paikalla olivat tietysti myös ihanat kullat, nauttivat auringosta ja allekirjoittaneen huomiosta. Vai olisiko se niin päin, että allekirjoittanut nautti kultaisten huomiosta...
Kesällä 2013 kävin myös äitini kanssa Kööpenhaminassa, kuten olenkin välillä blogissani maininnut. Laitetaanpa pari eläinkuvaa taas sieltä. Eläintarhassa on mahdollisuus päästä katselemaan lasin takaa jääkarhujen uima-allasta. Upeat (isot) karhut uivat ja katselivat samalla meitä kun me niitä. Ehkäpä karhu näki lasin toisella puolen mahdollisesti seuraavan päivällisen...
Tosin kuvanotto hetkellä karhulla oli jo ruokaa, hän söi samalla seepran päätä. Älä pelkää rakas lukijani, en laita siitä kuvaa.
Jääkarhuja pääsee katselemaan myös tunnelissa, joka on jääkarhujen altaan alapuolella. Upea paikka, mutta en suosittele ahtaan paikan kammosta kärsiville.
Nalle hieman erilaisesta perspektiivistä. Valitettavasti lasi heijasti valoa ja oli likainen, kuva ei ole kovin kummoinen. |
Tähän mainioon norppa kaveriin ihastuin välittömästi. Sulavasti sujui häneltäkin uinti. |
Pensaassa on vielä marjat jäljellä. |
Suolla on runsaasti lunta. Laskeva aurinko luo säteitä taaempana oleviin mäntyihin. |
Auringon viime säteet suolla. |
Hiljainen on kotikatu... :-D! |
Toivotan kaikille hyvää alkanutta helmikuuta kera kuurankukkasin!
Mahtava tulishow unohtamatta talven kauneutta.
VastaaPoistaNyt onkin kaunista, kun lunta on paljon puissa.
Poista