Vauhdikas viikonloppu

Räyskälä

Ensin oli lauantaina vuorossa Räyskälässä Vintage Drags kiihdytystapahtuma. Räyskälässä on viimeksi ajettu kiihdytyskisaa joskus 1980 luvulla ja nyt tämä tapahtuma haluttiin elvyttää.

Ystävämme matkasivat Camarolla ja me Plymouthilla. Säätiedotus oli luvannut sadekuuroja ja mehän emme yleensä mielellämme silloin jenkillä ajele, nyt teimme kuitenkin poikkeuksen. Jonkin ajan päästä alkoikin sataa kaatamalla, mutta eipä tuo tahtia haitannut. Hyvillä mielillä jatkoimme matkaa Räyskälään.

Sade loppui hieman ennen Räyskälää, joten tiesimme, että kisat voidaan ajaa. Paikalla oli paljon hienoja vanhoja autoja. Mietin, miten paljon työtä ja aikaa meneekään noihin autoihin, että ne pysyvät niin kauniina ja kiiltävinä... ja nopeina...

Allekirjoittanut asettautui lähtöviivan tuntumaan kuvaamaan. Tässä vaiheessa kävi hetken mielessä, että ne korvakuulokkeet ois voinut ottaa mukaan.

Allekirjoittanut ei valitettavasti autoja juurikaan tunnista, joten tyydyn laittamaan kuvia.

Valmiina lähtöön!

Ja menee jo!

Kuljettajilla oli yleensä nykyaikaiset turvavarusteet, mutta jotkut olivat sonnustautuneet auton aikakauden mukaan.

Sympaattinen autovanhus!

Camaron renkaat lämmitetään eli burn out. Tämä parantaa pitoa.

Tästä tulee vähän sellainen Batman fiilis...

Tässä allekirjoittaneen mielestä kaksi tapahtuman kauniimpiin kuuluvaa autoa! 

Radalla ottivat yhteen...

Lähtöä odottelemassa. Ensimmäisenä lähdössä Jokke Hakkarainen Plymouth Roadrunnerilla.

Tapahtumaa oli seuraamassa runsaasti yleisöä. Kaikkki tuntuivat olevat hyvällä tuulella ja tyytyväisiä tapahtuman järjestelyihin. Monet olivat varustautuneet eväillä (myös allekirjoittanut ja Pipomies) ja joillakin oli tuolit ja pöydät mukana.

Tuttu auto toisena oikealta...

Upea väri!

Hienot liekit!

Tähän autokaunottareen tai -komistukseen mahtuu enemmänkin matkatavaraa!

Auton kyljestä näkee totuuden... Fabulous!

Ja pitäähän se nyt ainakin yksi kuva olla pinkistä Cadillacista

Hieno tapahtuma, hyvin järjestetty, mukavia ihmisiä, upeita ja nopeita autoja! Toivottavasti järjestetään ensi vuonnakin.

Tapahtuman jälkeen kaikessa rauhassa kotia kohti. Kuvassa ystäviemme Camaro.

Korkeasaari

Sunnuntaina lähdimme Korkeasaareen! Ystävämme ja heidän tyttärensä ottivat meidät mukaansa. Eväät ja muut tarvikkeet autoihin ja matkaan! Olimme Mustikkamaalla jo heti klo 10 jälkeen ja hyvä niin, parkkipaikat olivat jo alkaneet täyttyä.

Matka parkkipaikalta Korkeasaareen sujui muuten sutjakkaasti, mutta koska allekirjoittanut on tottumaton lastenvaunujen työntelijä, onnistuin hieman mokailemaan porteilla. Onneksi vaunujen matkustaja eli allekirjoittaneen kamera ei ollut moksiskaan. Allekirjoittanut sai kasvoilleen terveen punoituksen... Vaunujen todellinen omistaja oli jo puolessa väliä siltaa reippaasti menossa kun pääsin Pipomiehen ritarillisella avustuksella portista ulos ja sillalle.

Siemenet maistuu näille linnuille.

Pöllö tarkkailee!

Korkeasaaressa on useita riikinkukkoja. Urokset yrittivät parhaansa tehdäkseen vaikutuksen naaraisiin. Pyrstön esittely ja värisyttely oli hienoa katsottavaa...

Katsokaapas tätä!

Tässä vaiheessa päätimme pitää pienen tauon ja syödä eväitä. Voileipä ja tee maistui kumman hyvälle! Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, joten jäätelöäkin maistettiin...

Iida jaksaa hymyillä allekirjoittaneelle, menossa varmaan sadas otos tytöistä...

Matka jatkui kenguruiden luokse. Korkeasaaressa on keksitty hieno juttu! Kenguruiden aitaukseen pääsee katsomaan kenguruita ja niiden elämää. Eläimet eivät tunnu olevan katsojista moksiskaan. Joillakin naarailla oli kuulemma vielä poikanen pussissa, mutta niitä ei kamera havainnut.

Ota vaan kuva, minä syön nyt lehtiä!

HOP HOP!! Siirin mielestä paras näköala oli äidin reppuselässä!

"Ei kiinnostunut minusta riikinkukko tyttö, vaikka
kuinka esittelin hienoa pyrstöäni! Huokaus..."

Siitä, kun olen viimeksi käynyt Korkeasaaressa on todella pitkä aika. Paikka on saanut paljon lisää eläimiä, on rakennettu erilaisia teema taloja ja vanhat, kaikkein pienimmät häkin onneksi eivät enää ole käytössä.

Riikinkukot ovat kuitenkin säilyneet. Muistan kuinka niiden ääni jo silloin riipi selkäpiitä, ja niin se tekee yhä! Miten niin kauniilla voi olla niin kamala ääni!

"Minne se Tarja taas jäi!" Allekirjoittanut kuvasi niin innokkaasti, että välillä muut joutuivat odottamaan...

Punakaulahanhi hyppäsi vauhdikkaasti  vesikuppiin vilvoittelemaan.

Villisika-aitauksen luona koitti tyttöjen mielestä yksi päivän hauskimmista hetkistä, päästiin villisika patsaan selkään! Oikeat villisiat nauttivat samaan aikaan mutalammikossa kylvystä.

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa! JEEE!!!

Mutakylvyssä olevat villisiat naurattivat Siiriä.

Villisikojen jälkeen katselimme karhuja. Allekirjoittanut ei nyt niihin jaksanut keskittyä, kun oli vasta ihaillut niitä Kuusamossa. Kauempana näin upean ison linnun lentävän häkissään. Äkkiä sinne! Kyltti kertoi, että kyseessä on kuningasmerikotka. Tämä laji on luokiteltu vaarantuneeksi. Linnun siipien kärkiväli voi olla jopa yli 240 cm.

Vaikuttava näky!

Kuningasmerikotkan luota päätimme mennä apinoita katsomaan. Tässä vaiheessa pidettiin myös lyhyt varikkopysähdys. Hieman juotavaa tytöille ja allekirjoittanut lepuutti jalkoja.

Apinalinnassa oli autiota, ilmeisesti apinat olivat menneet sisätiloihin. Päätimme jättää tällä kertaa apinat väliin ja suunnistaa kissalaaksoon. Tätä vierailun osuutta taisikin eniten odottaan koko seurue!

Pipomies osoittaa allekirjoittaneelle, ettei ole kaverit näkyvissä...

Kissalaaksossa ensimmäisenä näimme Korkeasaaren tunnuseläimen, lumileopardin. Laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, maailmassa arvioidaan elävän enää 3500 - 7500 yksilöä.

Niin kaunis!! Valitettavasti kauneus on yksi syy lajin vaarantumiseen, turkki on haluttua tavaraa! 

Kieli keskellä suuta...

Pikkupanda lepäili omassa häkissään. Sen uhanalaisluokitus on vaarantunut.

Pikkupandan voi nukkua puolet vuorokaudesta. Aika unelias oli tämäkin kaveri!

Ja sitten!! Siinä he olivat, kaikessa komeudessaan omat suosikkini!! Amurin tiikerit! Tämä maailman suurin kissapeto voi painaa yli 300 kg. Niin surullista, senkin uhanalisuusluokitus on erittäin uhanalainen... Luonnossa elää noin 350 yksilöä, eläintarhoissa noin 450. Yhteensä eri tiikereitä elää luonnossa noin 3000 - 4000 yksilöä. Tämän uljaan eläinlajin kohtaloksi on koitua paitsi sen kaunis turkki, myös vanhat uskomukset ja ihmisen ahneus.

Tiikerin raidoitus toimii mainiona suojavärinä Aasian heinikoissa.

Jokaisen tiikerin raidoitus on erilainen. 

Hieman isommat tassut...

Leijonat makailivat laiskoina omalla puolellaan. Korkeasaaren leijonat ovat Aasian leijonia. Valitettavasti sekin on luokitukseltaan erittäin uhanalainen laji. Niitä elää luonnossa noin 350 yksilöä.

Ruoka ja juoma piristi Siiriäkin!

Leijonien häkki sijaitsee sopivasti ruokapaikan luona. Allekirjoittaneella oli jo kuuma ja nälkä! Tilannehan kuitenkin korjaantui teellä ja voileivillä.

Kyllä on kehuttava Iidaa ja Siiriä, Koko päivän jaksoivat hymyillä ja olivat tosi reippaita! Allekirjoittanut oli paljon huonommassa jamassa, hiki virtasi ja jalkoja pakotti!

Sitten oli jo aika lähteä kohti parkkipaikkaa. Matkalla autolle opettelimme lumileopardia esimerkkinä käyttäen Iidan kanssa laskemaan.

Parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja! Ja koko ajan tuli lisää.

Me kasasimme tavarat autoihin ja lähdimme kotiin.

Viikonloppu oli erittäin hauska!






Erittäin hyvää heinäkuun jatkoa!


(Tiedot eläimistä olen kerännyt WWF:n, Korkeasaaren ja Wikipedian sivuilta)