Puuhastelijoita kotipihalla

Huhtikuu on jo yli puolenvälin. Kevät etenee, yöpakkasista huolimatta. Pääsiäisenä satoi meilläkin vähän lunta, ei kuitenkaan niin paljon, että se olisi ehtinyt maahan luoda lumipeitettä. Takkaa saa edelleen lämmitellä joka päivä vähintään kerran. Allekirjoittanut kyllä jo ottaisi mielellään vastaan hieman lämpöisempää, mutta tyydyn silti tähänkin 😊.

Olemme Pipomiehen kanssa "retkeilleet" jonkin verran lähiseuduilla lintuja tarkkailemassa... autolla. Olen keksinyt hyvän paikan, jonne pääsee autolla ja sitten voi piiloutua läheisen sillan alle. Siinäpä onkin hyvä istuskella kivellä ja tarkkailla lintujen elämää. Vaatetta pitää kyllä näillä keleillä olla runsaasti päällä. Pipomieskin pääsee paikalle, mutta istuu autossa, josta myös näkee kauas merelle. Termariin kahvia ja radiosta hyvää musiikkia, niin Pipomies viihtyy.

Sinisorsia on nyt todella paljon kaikkialla.
Ducks are now everywhere (Mallards)

Siinä kivellä lintuja tarkkaillessa ei kylmää oikeastaan huomaa, niin hauskaa on katsella lintujen touhuja. Ja linnut eivät allekirjoittaneesta välitä.

Sain viime kerralla seurailla harmaahaikaran touhuiluja. Se seisoi kaislikossa jäiden seassa.

Harmaahaikara yritti napata kalan, tällä kertaa ei onnistunut...
Grey heron tried to catch a fish, no luck this time...

Niin kylmää...
So cold...

Meteli merellä on korvia "hivelevä". Ja välillä tuntuukin illalla, että lintujen äänet kaikuvat korvissa vielä nukkumaan mennessä. Kerran alkoi kuulua tavallista enemmän meteliä. Ja huomasin vastarannalla useiden lintujen nousevan lentoon. Tämä yleensä on merkki petolinnun saapumisesta paikalle.

Niin tälläkin kertaa. Paikalle saapui peräti kolme merikotkaa. Vastarannalle on kovin pitkä matka, joten kuvat ovat kaikkea muuta kuin hyviä.

Sen verran kuitenkin näin, että merikotkat laskeutuivat jäälle varisten joukkoon. Ja huomaatko rakas lukijani, kuka poistuukaan juuri kuvasta oikealle?

Kuka on kuvassa oikealla??
Three White-tailed eagles... and what is that little animal on the right??
Well, that's our friend the Otter!

Saukko ystävämmehän se siellä. Oli ilmeisesti saanut kalaa ja jättänyt kavereillekin osan.

Sitten alkoikin jo tulla niin kylmä, että oli aika vaihtaa paikkaa. Ei kun autoon ja menoksi!

Ajellessamme kohti Loviisan saaristoa, ilmestyi iso lintu automme yläpuolelle. Merikotka liiteli kovassa tuulessa. Koska menimme samaan suuntaan, saatoin ajaa hieman merikotkan edelle ja kun tuli ensimmäinen sopiva paikka, auto tien sivuun, kamera syliin ja ulos.

On hän komea!!
He / She is so handsome!! White-tailed eagle.

"Iso saalis havaittu!! Oudon näköinen... iso harmaa nokka, joka surisee ja seuraa jokaista liikettäni!! Ääh, enpä taida vaivautua, ei tuota jaksaisi nostaa ilmaan ja viedä mukanaan..." 😄😄

Merikotka liiteli korkeammalle ja lopulta hävisi metsän taakse. Mekin jatkoimme matkaa.

Ennen kotiin menoa näimme vielä kauniin kyhmyjoutsenen ja merihanhia.

"Mitäs siellä rannalla värjöttelet, tule tänne uimaan..."
The beautiful Mute swan.

Merihanhia lepäilemässä kivillä.

Tuuli oli yltynyt myrskyksi ja muutenkin oli jo todella kylmä! Allekirjoittaneen sormet alkoivat olla tunnottomat jääkalikat, oli aika lähteä kotiin. Kotona äkkiä tuli takkaan ja kuumaa teetä mukiin. Johan alkoi mukavasti lämmittää.

Pikkulintuja

Rakas äitini oli meillä kylässä muutaman päivän, oi miten ihanaa!! Saimme rupatella kaikenmaailman asioista. Herkutteluakin kuului ohjelmaan.

Veimme äitini kotiin ja samalla sain taas kuvattua hänen ruokavieraitaan. Joko nyt saisin kuvaan puukiipijän?

Punatulkku kävi ahkerasti hakemassa siemeniä.
The Bullfinch 

Viherpeippo katseli kun muut söivät.
The European greenfinch

Äidin pihan rohkein kaveri on kuitenkin pieni kuusitiainen. Se ei pelkää ketään! Ei edes allekirjoittanutta. Olin ruokapaikan vieressä, kun kuusitiainen tuli muina miehinä (tai -naisina, en erota näiden sukupuolta...) syömään.

Rohkea pieni kuusitiainen.
Brave little Coal tit.

Syy siihen, miksi olin ruokailuautomaatilla lymyili kauempana metsikössä. Siellä oli näet pyrstötiainen! Olen nähnyt luonnossa vain kerran aiemmin, silloin en onnistunut kuvaamaan. Nyt siis menin pihalle ja ajattelin, että saisin ehkä kuvan. Mutta kuinkas kävikään! Nämä eivät olleet arkoja vaan tulivat suorastaan poseeraamaan ruokapaikalle!

Saanko siis esitellä: Pyrstötiainen!

Ota kuva nyt, tämä minun oikea puoleni on paljon kuvauksellisempi...
The Long-tailed tit is posing for me...

Ja nyt saat kuvan meistä molemmista!
Do You think we are beautiful!?

Puukiipijää sen sijaan en vieläkään onnistunut näkemään, eli tämä tarina jatkuu...

Haikeana sanoin heippa, sekä äidilleni, että pikkulinnuille! Nähdään taas!!

Kotipihalla tapahtuu!

Meidän omalla pihallammekin alkaa taas olla elämää! Käpytikka hakkailee puita kaikenaikaa, ruoan toivossa.

Kotipihan männyt saavat tuntea käpytikan terävän nokan...
The Great spotted woodpecker in our yard...

Sinitiaiset ovat alkaneet puuhastella pöntössä. Toivottavasti ei vain liian aikaisin!! Ja toivottavasti käpytikka ja orava malttavat jättää pikkuiset rauhaan...

"Tämä on meidän kotimme!"
"This is our home!" The Blue tit

Talven aikana pihallamme ei ole näkynyt oravia. Nyt ainakin yksi on tullut. Ovathan ne söpöjä, mutta saisivat pysyä kauempana metsässä. Autotallimme seinän reiät ovat todiste niiden kovista hampaista...

Ha haa!! Täällä minä taas olen, autotallinne varokoon!!
The Squiller is cute, but I wish they stay in woods,,,

No mennään mennään, but I'll be back!!

Blackbird!

Tässä kaikki tällä kertaan. Ensi kerralla... no katsotaan, mitä kameraan osuu!

Loppuun vielä kuva mustarastaasta keinumassa äitini pihalla 😃

Hyvää huhtikuun jatkoa.