Pöllömpi juttu...

Kylläpä aika taas rientää vauhdilla eteenpäin. Helmikuu lähenee loppuaan. Aika erikoinen on ollut tämä helmikuu säiden puolesta, lämmin. Upeita aurinkoisia päiviä on kyllä ollut useampikin. Allekirjoittanut on ollut useimmiten silloin töissä, joten valoilmiötä on tullut ihailtua ikkunasta. Kyllä se silti kummasti mieltä piristää.

Kohtaaminen

Eräänä aurinkoisena (mutta kylmänä) päivänä päätimme Pipomiehen kanssa lähteä ajelemaan. Mitään kuvattavaa ei kuitenkaan moneen tuntiin näkynyt ja se aurinkokin meni heti piiloon kun pääsimme lähtemään...

Olimme jo lähdössä kotiin, kun erään sähköpylvään päässä näkyi joku yksinäinen hahmo! Varovasti menimme eteenpäin ja ihmettelimme mistä on kyse. Lopulta tajusin! Kuiskasin Pipomiehelle, että nyt saan viimeinkin ensimmäiset kuvani pöllöstä luonnossa! Ja todellakin, siinä nökötti pöllö ja tapitti meitä suurilla, pyöreillä silmillään. 

Allekirjoittanut asetti kameran asetukset ja valmistautui kuvaamaan... mutta mitä! Kamera ei suostunut kuvaamaan. Ihan oli hiljaa ja pimeänä. Vaikka mitä tein en saanut kuvaa. Alahuuli väpättäen kuiskailin Pipomiehelle, että tämä kuvaa jääkin sitten vaan omiin muistoihin...

Hiiripöllö, ensimmäinen luonnossa kuvaamani pöllö.

Äkkiä kamera piippasi ja ilmoitti "muistikortti virhe". No, sitten jo tajusin miten toimia ja kas! Sain kuin sainkin kameran toimimaan. Asetukset nyt olivat ihan pielessä siinä vaiheessa, mutta sain sentään jonkinlaisia kuvia.

Niiden kuvien myötä päivä olikin jo painunut mailleen ja allekirjoittaneella huulilla leveä hymy.

Risteily

Teimme jo perinteeksi muodostuneen helmiristeilyn Turusta Tukholmaan, on ihanaa saada viettää aikaa rakkaiden kanssa. Samalla ehtii tarkastella näkyykö muuttolintuja.

Tänä vuonna sää sattui valitettavasti olemaan erittäin sumuinen ja sateinen. Muutaman kuvan otin kuitenkin.

Muuttajia ei nyt vielä näkynyt. Kyhmy- ja laulujoutsenia oli kyllä paljon.

Kyhmyjoutsen perhe uiskenteli merellä, yksi nuorista meni morjestamaan luodolla olevia sinisorsia. Oikeasti taisi löytää jotain hyvää syötävää.

Sykähdyttävin näky allekirjoittaneelle oli kummelin päällä tarkkaileva merikotka. 

Täällä vartioin minä!

Maarianhaminan satamaa lähestyttäessä merikotkia näkyi paljon. Parhaimmillaan niitä oli ilmassa ainakin 4 kappaletta. Mutta niin kaukana!

Yksinäinen sinisorsa laskeutui veteen, uhmaten merikotkia.

Kylmyys ja sade saivat lopulta allekirjoittaneen vetäytymään sisätiloihin. Ja tietysti se, että muut ilmoittivat menevänsä syömään.

Oli ihana risteily! Ihanaa seuraa, hyvää ruokaa, paljon naurua ja henkeviä keskusteluja. Kotiin saavuimme tyytyväisinä ja rentoutuneina.

Vielä pöllömpää!

Sattuipa eräänä kauniina aurinkoisena iltapäivänä niin hyvin, että meillä oli Pipomiehen kanssa vapaata. Lähdimme siis katselemaan, näkyykö lintuja tai muuta mielenkiintoista.

Ja erään pellon reunassa näkyi kuusenlatvassa... uskomatonta mutta totta - hiiripöllö! En ole todellakaan eläissäni aiemmin nähnyt pöllöä luonnossa ja nyt muutaman päivän sisällä kohtasimme jo toisen! Tällä kertaa kamerakin toimi.

En katso kameraan, no en varmasti katso...

Tjaa, tjaa...

"Hei! Sinä siellä alhaalla, saanen huomauttaa, että takanasi pellolla on mehukkaita myyriä. Huomattavasti sinua mielenkiintoisempaa katseltavaa..."

Tämä kaveri ei arastellut meitä lainkaan. Tarkkailimme sitä hyvän aikaa, mutta lopulta päätimme jatkaa matkaa. Ja pöllö jäi paikoilleen.

Sen verran kauan meni pöllöä katsellessa, että aurinko alkoi jo laskea. Allekirjoittanut ehti ottaa muutaman kuvan upeista väreistä.

Näin on helmikuu sujunut allekirjoittaneella ja Pipomiehellä. 

Paras 2016 äänestys päättyi. Sen tulokset ilmoittelen blogissa maaliskuun alkupuolella. 

Loppuun vielä kuva piekanasta, luulisin tämän olevan sama, jonka harakka ajoi tiehensä aiemmassa blogikirjoituksessani. 

Sama meno jatkui nytkin. Harakat yrittivät parhaansa mukaan ajaa piekanan pois. Tällä kertaa saivat haisevan vastalauseen, hienotunteisena ihmisenä jätän sen kuvan julkaisematta...

Ihanaa helmikuun loppua kaikille!