Jäähevosia

Picnik jäällä

Eräänä aurinkoisena tammikuun pakkasaamuna päätimme Pipomiehen kanssa lähteä jäälle retkeilemään. Mukaan otettiin evääksi kahvia sekä teetä ja voileipiä. Tarkoituksena oli kävellä merenjäätä pitkin mahdollisimman pitkälle, sitten nauttia eväät ja palata takaisin. 

Matkaan lähdettiin hyvällä mielellä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pakkasta oli lähes 20 astetta. Lämpimät vaatteet takasivat sen, että kylmä ei liikaa puraise. Takana oli pitkä pakkasjakso, joten oletimme, että jää kestäisi.

Ajoimme autolla merenrannalle, vakipaikkaamme. Jäällä oli muitakin jotka olivat tulleet nauttimaan aurinkoisesta talvipäivästä.

Alussa kävelimme jäälle aurattua jäärataa pitkin. Siinä olikin helppo kävellä.

Kun jäärata päättyi, edessä oli ihanasti kimalteleva koskematon hanki. Käveleminen oli kyllä edelleenkin helppoa, koska lunta ei ollut paljon. Pipomies on nopsakampi (ja rohkeampi) joten hän meni kaukana edellä. Allekirjoittanut käveli hitaammin ja tunnusteli miltä jää tuntuu... Kestääkö... Hyvin kesti.

Maisemat olivat ihanat! Valokuvia napsin samalla kun etenimme...

Jonkin aikaa käveltyämme alkoi allekirjoittanut ehdotella eväiden syömistä. Suoraan sanottuna, tuli nälkä. Pipomies ehdotti, että kävelisimme vielä jonkin matkaa, edessä oli luoto, jossa olisi hyvä levähtää. Ja sinne näkyi muitakin olevan matkalla, joten tiesimme, että jää kestää.

Mutta sitten tapahtuikin jotain yllättävää...

Jäälle ilmestyi yllättäen kaksi kaverusta! Hevonen ja poni! 

Suunta taitaa olla molemmille selvä...

Ja sitten mennään... edessä avara maailma...

Rakas lukijani, nyt allekirjoittaneen täytyy painaa päänsä häpeästä ja tunnustaa nolo tosiasia...

Sillä, paitsi että tunnen suurta ihailua ja kunnioitusta näitä kauniita eläimiä kohtaan, minä myös pelkään hevosia, paljon! Niin kauan kuin pysyvät aidan toisella puolen kaikki on hyvin, saatan jopa varovasti ojentaa heinää ja sipaista turpaa (se on niin ihanaa samettia!). Mutta!! Nyt oltiin ilman aitaa! Tapahtui siis ensin niin, että allekirjoittanut jähmettyi täysin, sen jälkeen kädet tutisten otin pari kuvaa... Ja sitten mentiin!!Allekirjoittanut vauhdilla kohti autoa ja turvaa ja hevoset jäätä pitkin kohti tuntematonta.

Siinä ei kuulkaa monen kilon mottorikelkkahaalari tai nälkä allekirjoittaneen vauhtia pystynyt hidastamaan...

Ja eväät söimme vasta kotona...

Lumisateita

Tänä vuonna helmikuu on ollut aika lämmin ja varsin vähäluminen. Niinpä niin... Juuri kun olimme ihmetelleet vähälumista talvea, saimmekin paljon lunta. Meillä sitä satoi lähes tauotta useampana päivänä. Lumikolat ja lapiot olivat kovassa käytössä. Allekirjoittaneen selkä ei oikein ole moisesta ensin tykännyt, mutta kun muutaman päivän kolasin, niin selkäkin tottui.

Kotikatumme on varsin talvisen näköinen.

Ja vielä lisää lunta...

Pipomieheltä lumityöt sujuvat suit sait sukkelaan.

Alkuillan sininen hetki katuvalojen loistaessa. Kaunista!

Päivän lumityöt on tehty ja on aika vetäytyä sisälle, lämmittää takka ja juoda kupponen hyvää teetä!

Ja voi että nukutti hyvin!

Lintukuvia ei valitettavasti paljon ole nyt saanut otettua. Sorsia olen kuitenkin käynyt kuvaamassa. Ne ovat niin hauskoja! Laitanpa pari kuvaa niistä tähän lopuksi.

Ruokaa odotellaan lumisateessa...

Mitähän hyvää täältä löytyy, njam njam!

Tässä kaikki tällä kertaa.

Oikein hyvää helmikuun loppua kaikille!