Lintuja ja auringonlaskuja

Marraskuu... Allekirjoittanut ei valitettavasti tykkää siitä lainkaan. Kuvaaminen on hankalaa, kun ei valo riitä. Jos on aurinkoa, pitäisi olla heti valmiina kameran kanssa menossa, tai mieluiten jo kuvauspaikalla, niin vähän aikaa valoa riittää. Säätiedotuksia seuraan siis tällä hetkellä tarkasti. Mutta! Ei hätää, muutama aurinkoinen päivä on ollut ja silloin olen sattunut olemaan vapaana ja kamera on ollut mukana! (No, se on lähes aina mukana).

Kävimme eräänä aurinkoinen päivä Helsingissä, Seurasaaren sillalla. Siellä en ole ennen käynyt kuvaamassa. Paikalla oli paljon kanadanhanhia ja sorsia. Kauempana näkyi joutsenia ja jopa yksinäinen silkkiuikku. Sorsat odottelivat kai ruokaa, sen verran innokkaasti alussa seurailivat allekirjoittanutta. Pian kuitenkin tajusivat, että olenkin tylsä tyyppi ilman muruja ja menivät takaisin omiin touhinsa.

No, jo on kumma, jos ei tällä hienolla esityksellä edes muutamaa murua heru!! Siis ei!! No jo on!!

Kun ei tipu ruokaa, niin minähän käyn nukkumaan...

Kaikkein hauskin oli kuitenkin paikalle saapunut nuori tukkasotka. Kaveri poseerasi antaumuksella. Ilme oli aika äksy, mutta niin näillä aina. Ruokaa eivät ihmiseltä huoli, joten ilmeisesti kiinnostuksen kohteena oli allekirjoittaneen kamera.

Hmm... epäillyttävän näköinen kahdella jalalla kulkeva suriseva otus. Mielettömän pitkä nenä!! Mitä se tuolla sillalla oikein touhuaa??!!

Kappas, jo on komea kaveri tuolla vedessä... 

Mustarasta ei pelännyt meitä lainkaan.

Seurasaaren sillalta ajelimme Suomenojalle. Siellä kuvasaalis jäi aika laihaksi. Suurin osa linnuista on jo lähtenyt lämpimämpiin maihin viettämään talvea.

Tuttu harmaasorsa pariskunta oli edelleen paikalla. Olivatkin ainoat uiskentelijat.

Lopuksi kävimme vielä Hernesaaressa ikuistamassa auringonlaskun. Aika pilvistä oli jo tässä vaiheessa, mutta vielä ehdin saada kuvan auringin viime säteistä.

Aina ei säätiedotukseen ole luottamista. Eräänä allekirjoittaneen ja Pipomiehen yhteisenä vapaapäivänä piti olla kaunista ja aurinkoista. Illalla laitoimme kellon herättämään aikaisin, jotta olisimme auringon noustessa valmiina kuvauspaikalla. Arvaahan sen miten siinä kävi. Heti herättyäni näin, että on tulossa pilvinen ja pimeä päivä. Laitoin siis kellon soimaan myöhemmin ja vedin peittoa tiiviimmiin ympärille!

Kunnon yöunien ja herkullisen (ja runsaan) aamupalan jälkeen päätimme kuitenkin lähteä ajelemaan ja katselemaan, löytyykö kuvattavaa.

Kävimme Teutjärvellä. Ennen lintupaikkoja allekirjoittanut kiljahti riemusta, säikäyttäen Pipomiehen perusteellisesti. Miten söpö aasin varsa! Se piti tietysti kuvata.

Oli lintujakin paikalla. Joutsenia oli paljon ja niitä tuli koko ajan lisää. Voi kun olisi ollut kirkkaampi sää!! Muutaman kuva sain kuitenkin räpsittyä.

Tööt, tööt... Laulujoutsenten ääni ei tee oikeutta niiden nimelle!

Muutama valkoposkihanhikin oli ruokailemassa.

Päädyimme lopulta Haukkavuorelle. Oli kovin sumuista, märkää ja ilta alkoi hämärtää. Maisemat ovat kuitenkin komeat, tänne pitää joskus tulla paremmalla säällä!

Tässä vaiheessa runsas aamupala oli muisto vain ja olikin aika lähteä kotiin syömään.




Loviisan rannoilla olen käynyt katsastamassa lintutilannetta. Eräänä kauniina päivänä paikalla oli kanadanhanhia, joutsenia, isokoskeloita ja sorsia Meri oli tyyni ja valo oli sininen. Sorsat laskeutuivat ja auringon valo paistoi niiden pikku räpylöiden ihon läpi. Kaunista!

Isokoskelo uros vauhdissa. 

Joskus käy niin, että kaikkein kauneimman, tai ainakin värikkäimmän kuvan saa napattua vasta auringon laskeutuessa. Ja varsinkin nyt on ollut monia iltoja, jolloin taivas on suorastaan kuin tulessa.

Päivän linturetkellä jäivät linnut (melkein) kuvaamatta, mutta auringonlasku oli henkeäsalpaavan kaunis!

Onhan siellä kokonainen lintuparvi, horisontissa!

Ihana vaaleanpunainen ruusunikin tietää, että talvi lähestyy. Viimeinen kukka aukesi täyteen loistoon jo pari viikkoa sitten. Nuppu ei enää aukea, on liian viileää. Muut kukat ovatkin jo talvilevossa...

Hyvää marraskuun jatkoa! Saas nähdä mitä kuvaan osuu ensi kerraksi!