Hääpäivän retki Tammioon ja Ulko-Tammioon

Meillä oli ihan erityinen päivä viime heinäkuussa. Juhlistimme 20 vuotishääpäivää! Ja koska luonto on meille tärkeä, lähdimme päivän kunniaksi retkelle. Olimme jo pitkään miettineet, että olisi ihana jossain vaiheessa käydä Ulko-Tammiossa. Ja nyt oli aika toteuttaa tämä retki!

Ulko- Tammiohan on Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon kuuluva saari. Meillä ei ole omaa venettä, jolla voisimme mennä, joten menimme  Vikla-aluksella, yleisöristeilyllä. Vikla vie samalla ihmisiä myös Tammion saarelle.

Saimme tietää, että kyseisenä päivänä oli Tammion saaressa iso sukukokous. Vikla-alukselle ei oteta etukäteen varauksia, menimme paikalle jo todella aikaisin, varmistaaksemme, että saamme paikat alukselle. Vaikka olimme paikalla todella aikaisin, oli toimiston oven takana avautumista odottelemassa jo jonoa. Mutta ei onneksi niin paljon, ettemme mahtuneet mukaan alukselle.

Aluksella oli paljon toisilleen tuttuja ihmisiä menossa sukukokoukseen, joten tunnelma oli todella iloinen.

Me juhlistimme hääpäivää kuohuviinillä 😊

Pipomies asioi baaritiskillä

Kippis

Aluksen ensimmäinen pysähdys oli Tammion saari. Saaren satama on todella kaunis! Tänne jäikin suurin osa matkustajista viettämään sukukokousta. Me jatkoimme matkaa Viklan kyydissä Ulko-Tammioon.

Ja sitten saavuimme Ulko-Tammioon. Saarella on paljon sotahistoriaa. Vuosina 1939 - 1944 Kotkan, Haminan ja Virolahden merialueen saaret linnoitettiin. Ulko-Tammion varustaminen aloitettiin kesällä 1939.  Saarelle sijoitetulle vartiomiehistölle rakennettiin majoitustupa. Talvisodassa Ulko-Tammio toimi tähystyspaikkana.

Ulko-Tammiossa oli opastettu kierros, jolla näistä asioista kerrotaan ja käydään katsomassa paikkoja. Me kuitenkin lähdimme etsimään sopivaa paikkaa eväiden nauttimiseen ja maisemien katseluun.

Ulko-Tammiossa on katos, jossa on tulentekopaikka. 

Löysimmekin kivan kallio paikan, johon teimme itsellemme mukavan "retkikeittiön". Istuskelimme kalliolla ja samalla kun söimme eväitä seurailimme haahkojen elämää rannan tuntumassa. Samalle kalliolle tuli pari muutakin retkeilijää ja joogaaja esitteli omia taitojaan. Kateeksi käy moinen notkeus!

Haahkaemot ja poikaset uiskentelivat meressä.

Välillä linnut loivat meihin katseita, mutta totesivat ilmeisesti meidät vaarattomiksi, sillä ne eivät lähteneet pakoon.

Olimme suunnitelleet, että tutkisimme saarta enemmänkin, mutta siinä haahkoja seuratessa ja muiden jutellessa ihmisten kanssa aika olikin mennyt niin nopeasti, että meidän piti lähteä kohti satamaa. Aikaa saarella oli aivan liian vähän. Mutta ehkä tänä kesänä pääsemme käymään saarella uudestaan, jossain vaiheessa...

Osa retkeläisitä ei ollut poistunut lainkaan alukselta, vaan olivat nauttinut kesäpäivästä aluksen kannella.

Ulko-Tammiosta alus palasi Tammio saarelle hakemaan matkustajia. Allekirjoittanut istuskeli aluksen kannella ja kuvasi maisemia. Lintuja ei juuri muita näkynyt kuin merimetsoja ja lokkeja.

Luodoilla näkyi paljon merimetsoja.

Aluksen saavuttua Tammioon, se jäi joksikin aikaa satamaan. Niinpä meilläkin oli aikaa tutustua Tammioon. Saarella on kauniita rakennuksia ja pihoja.

Tammio on vanha kalastajakylä, jossa kalatusta harjoitettiin  1950-luvulle.  Nykyään saari on lähinnä tammiolaisten sukujen lomanviettopaikka. Tammio on osa Haminaa.

Tammiosta näkee Haminaan asti.

Kävelimme saarella ja ihailimme paikkaa. Joka paikassa oli paljon ihmisiä, sukukokoukseen liittyen. Tietysti oli myös muitakin meidän kaltaisia "turisteja".

Vikla odottaa, aika lähteä kohti Haminaa!

Matka Tammiosta Haminaan meni nopeasti. Allekirjoittaneella alkoi jo väsymys painaa, mutta silti innokkaasti katselin maisemia. Tosin välillä ihmettelin... olimme juuri ohittamassa luotoa, jota ajattelin kuvata, ja seiraavaksi tajusinkin, että olimme ihan eri kohdassa. En kyllä ollut torkahtanut!! En varmasti... 😊

Autossa kotimatkalla päätimme vielä käydä Pyhtäällä Stockforsin vanhassa tehdasmiljöössä, nykyinen Colombier Finland, ottamassa pari kuvaa. Samalla ruokimme joessa olevia kaloja, ne kun ovat tottuneet saamaan ruokaa päivittäin!


























Paikalla oli paljon haarapääskyjä. Ne olivat niin uteliaita, että tulivat tarkkailemaan meitä ihan lähelle. Mitä lienee meistä tuumineet, se jääköön arvailujen varaan!

Sitten olikin taas aika palata kotiin, väsyneenä, silti virkistyneenä. Olipa upea päivä ja paljon kaunista katsottavaa ja kuvattavaa!

Kiitos rakkaalle aviomiehelleni ihanasta 20 aviovuodesta. Yhteiseen elämäämme on kuulunut paljon iloa, suuria suruja ja sitä ihanaa arkea! Ja yhteinen matkamme jatkuu...
Loppuun häävalssimme sanat.

Akselin ja Elinan häävälssi

Ja näin me tanssimme 1999.

Kauan katsoin sinua syvälle silmiin.
Kauan katsoin,
katsoin ja ajattelin.
Kenties kerran,
vihille käydä saamme.
Kenties kerran,
olet rinnallain.
Kenties kerran,
vihille käydä saamme.
Kenties kerran,
olet rinnallain.

Kauan katsoin sinua syvälle silmiin.
Kauan katsoin,
katsoin ja ajattelin.
Puutteen, murheen,
yhteisen riemun jaamme.
Kunnes pois häivymme unholaan
Puutteen, murheen,
yhteisen riemun jaamme.
Kunnes pois, häivymme unholaan.