Isoja kissoja ja muita eläimiä

Eräänä kauniina heinäkuun päivänä saimme Pipomiehen kanssa idean lähteä Korkeasaareen! Eväät reppuun ja menoksi!

Ajoimme autolla Mustikkamaalle ja siellä tulikin ongelma, mihin saadaan auto. Saman idean olivat nimittäin saaneet monet muutkin... Joka ikinen parkkiruutu muutaman kilometrin säteellä oli varattu! Kuumassa säässä ei olisi huvittanut kävellä niin kaukaa, kun parkkipaikaltakin on jo aika pitkä matka eläinten luokse.



Jonkin aikaa pörräsimme auton kanssa ympyrää, mutta tilanne vain paheni koko ajan, autoja tuli jatkuvasti lisää. Lopulta huomasimme, että maksullisella parkilla oli vielä tilaa. Allekirjoittanut ilmoitti, että nyt auto viedään sinne, maksakoon mitä maksaa. Ja niin tehtiin. Parkki maksoi viisi euroa, allekirjoittaneen mielestä hyvin tuhlattua rahaa.








Ensimmäisenä menimme Kissalaaksoon. Sattumalta tulimme juuri kun oli Amurinleopardin ruokinta aika. Päätimme jäädä sitä kuvaamaan.

Leopardit odottelivat toisessa häkissä, kun eläintenhoitaja laittoi ruoan säkissä roikkumaan viereiseen häkkiin. Ruokana oli kuulemma tällä kertaa nautaa.

Uros pääsee aina ensimmäisenä ruokailemaan, vasta kun se on syönyt ja poistuu paikalta, on naaraiden vuoro.

Nuuh... Nuuh.... hmmm...

Uros kierteli useita kertoja pussin ympärillä ja nuuski, mutta ruoka ei nyt tuntunut maistuvan.

Mainitsen saman asian, jonka mainitsin jo viime vuoden blogissanikin. Tämä upea eläin on maailman uhanalaisin kissapeto, sitä arvellaan elävän luonnossa vain 80 yksilöä, surullista!

Me päätimme vaihtaa paikkaa ja antaa leopardille ruokarauhan, josko ruoka alkaisi sitten maistua. Amurin tiikeri oli saanut pentuja keväällä ja kovasti toivoin, että pennut olisivat ulkona. Valitettavasti eivät olleet.

Amurin- eli siperian tiikerin uhanalaisluokitus on erittäin uhanalainen. Se on maailman suurin kissapeto. Ja komea oli tämäkin yksilö, joka makoili häkissään.

"Nyt on kuulkaas ihan liian kuumaa muuhun kuin rentoon loikoiluun..."

Seuraavan häkin luona kaikki ihmettelivät, missä on Manuli. Tämä aasialainen arokissa häviää hyvin häkin sopukoihin. Lopulta joku onnistui näkemään, että kaveri on päivälevolla. Allekirjoittanut sai kuvan ja sen jälkeen useat lapset olivatkin allekirjoittaneen kameralta katsomassa miltä Manuli näyttää.

"Mitäköhän ne hössöttää tuolla verkon takana?"

Hähhää... Näyttää ihan kuin pikkupandaa naurattaisi. Pikkupanda on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Korkeasaaren tunnuseläin on lumileopardi. Niitä on syntynyt Korkeasaaressa enemmän kuin missään muussa eläintarhassa. Nyt oli niin lämmintä, että leopardit olivat visusti varjossa.

Lumileopardinkin luokitus on erittäin uhanalainen.

Kivien alla oli jotain liikkumatonta...

Täällä muuten on vaikea uskoa yleistä väitettä suomalaisten umpinaisuudesta. Tuntemattomat ihmiset pölöttävät häkkien luona toisilleen koko ajan, ja yhdessä etsitään eläimiä. Joku tuli jopa allekirjoittanutta hakemaan välillä häkin toiselle puolelle, että saan parempia kuvia. Tuli hyvä mieli!

Toinen lumileopardi oli aivan jalkojeni vieressä pensaikon alla.
En ollenkaan huomannut, onneksi välissä oli aitaus...

Välillä kävelimme rantaan ja söimme eväitä. Eihän sitä jaksa koko päivää ilman syömistä. Ainakaan allekirjoittanut.

Syödessä oli mukava katsella kauniisti kimaltelevaa merta.

Sitten olikin aika käydä tapaamassa apinoita. Apinalinnassa asustaa nykyään Berberiapinoita eli magotteja. Niiden touhuja allekirjoittanut olisi jaksanut katsella vaikka koko päivän.

Kävyn siementen kaivelu on tarkkaa puuhaa.

"Minäkin olen erittäin uhanalainen. Muistathan suojella meitä kaikkia maapallon eläimiä." 

Kuningamerikotka on sangen uljas ilmestys.

Haa! Verkon toisella puolella on sangen makoisan näköisiä otuksia...

Karhulinnassa oli paljon yleisöä. Ja siellä olikin menossa päivän riemukkain näytös.

Nyt leikitään!

Ettekös te tule kylpyyn?

JEE!!!

On Korkeasaaressa paljon lintujakin. Pöllöjä on hauska katsella, mutta vaikea kuvata.

Lapinpöllöllä on terävä katse!

Riikinkukkoja on saaressa joka puolella.

Lapset tykkäsivät kovasti isosta kilpikonnasta. Tämä kaveri on kuitenkin kuulemma kova puremaan, joten sormiaan on syytä varoa.

Hetkinen, tästä kuvasta tulee jotain mieleen...
Joku soitti kotiin... ET!

Tällä kertaa allekirjoittanut kävi myös trooppisten eläinten talossa. Yleensä vältän sinne menoa. Liian kuumaa ja hikistä. Ja niin oli nytkin, onneksi oli vettä mukana! Ja onhan talossa paljon nähtävää.

Tämä suloinen pikkumangusti löytyy Africasia talosta.

Sitten olikin jo aika palailla autolle. Kissalaakson kautta, sillä leijonat oli vielä moikkaamatta.

Turkin huolto käy hyvin näin pitkällä kielellä!

Väsyttää... Niin myös allekirjoittanutta.

Amurinleopardin ruoka oli vieläkin syömättä. No, mitäs sitä turhaan syö, jollei ole nälkä. Viimeiseksi halusin vielä katsoa amurin tiikeriä, näkyykö pentuja.

Minä täällä vaan... tule syksymmällä uudestaan, jospa silloin onnistaa!

Niin oli aika lähteä kotiin. Päivä oli kiva ja täynnä ihania eläimiä. Tiedän, että kaikki eivät eläintarhoja hyväksy. Minä hyväksyn ne silloin, kun eläimillä on tarpeeksi suuret tilat ja niistä pidetään hyvää huolta. Ja monien eläinlajien kohdalla ne ovat valitettavasti se viimeinen toivo lajin säilymiselle.

Näitä mietin kävellessä autolle. Autossa meinasin koko matkan nukahtaa. Ja taisinpa torkahtaakin.

Nämä ja paljon muita ottamiani kuvia Korkeasaaresta voit käydä katsomassa allaolevasta linkistä

https://flic.kr/s/aHskDY3Swu

Nytpä en paljastakaan mitä ensi kerralla on turinoissa luvassa!

Hyvää alkanutta elokuuta kaikille!