Maantiekiitäjä ja meriharakka

Nyt on aika laittaa blogiin autoja! Ja kauniita sellaisia. Pipomiehen ja allekirjoittaneen toinen rakas harrastus luonnon lisäksi on jenkkiautot. Tänä kesänä emme valitettavasti ole päässeet kovin usein autollamme ajelemaan. Syynä sateiset säät ja huonosti yhteen osuneet aurinkoiset päivät ja työvuorot...

Parissa tapahtumassa olemme käyneet. 

Porvoo Cruising

Porvoon Kuninkaanportissa järjestetään cruising kuukauden viimeisenä lauantaina. Nyt tämä osui kätevästi juhannuspäivälle. Sää oli mitä ihanin ja vapaa päivä, joten sinne siis. Kaikkein parasta oli, että juhannusta meillä olivat viettämässä myös äitini ja veljeni. Hekin lupasivat lähteä mukaan.

Niinpä söimme ensin runsaan juhannus brunssin, ihana hetki rakkaiden ihmisten kanssa. Sen jälkeen suunnistettiin hyvissä ajoin muutaman auton letkassa kohti Porvoota. Paikalla oli ensin kovin hiljaista, mutta lopulta autoja tuli paikalle paljon.

Vasemmalla hieno Plymouth GTX ja oikealla ystäväni upea auto, eli sama auto joka oli vielä pari blogia sitten rakenteilla.

Kaunis Chevrolet

Oma Plymouth Satellite ja ystävien Bel Air

Tuttaviemme Plymouth Satellite vuosimalli 1971 vasemmalla . Ja hieno Dodge Coronet oikealla.

Vaaleanpunainen Chrysler.

Malmin Pre-Party

Pre-Party on tapahtuma joka järjestetään ennen Stadi Cruisingia Malmin lentokentällä. Täällä olimme nyt ensimmäistä kertaa. Autoja oli todella paljon ja kaikki niin kauniita! Kotoa lähtiessä alkoi sataa ja allekirjoittanut meinasi jo hermostua TAAS SADETTA!!! Mutta pian alkoi aurinko paistaa ja Helsingissä ilma oli mitä parhain.

Kaunokaiset rivissä!

Voimapesiä = mopereita! (vasemmalla Dodge Charger, oikealla Plymouth Satellite)

Hieno Dodge Charger

Kyllä on ihana väri! Täytyykin käydä ostamassa kynsilakka...

Muhkeita muotoja.

Nämä kaksi Plymouth Cudaa saivat Pipomiehen huokailemaan ihastuksesta.

Maantiekiitäjä (Plymouth Roadrunner 1971)

Valitettavasti tämäkin mukava tapahtuma päättyi aivan liian nopeasti ja oli aika lähteä kotiin. Nyt vaan pidetään peukkuja, että tulevien tapahtumien aikana olisi ensinnäkin vapaata ja toisekseen aurinkoa, eihän se ole paljon vaadittu, eihän...

HUOM! Nämä ja monta muuta kuvaa Malmilla olleista autoista pääset katsomaan klikkaamalla blogikirjoituksen lopussa olevaa linkkiä!

No miten nämä luontokuvat...

Toki olemme luonnossakin liikkuneet, mutta nyt on mukana ollut yleensä kameran sijasta marjaämpäri. Mustikat ovat nyt täällä meillä päin kypsyneet ja niitä on runsaasti!

Muutama luontokuva on kuitenkin tullut otettua, laitanpa niitä tähän, lintu- ja luontoystävien iloksi.

Viimeinkin on näkynyt perhosia! Omalla pihalla on sinisiipiä niin paljon, että kun kukkia kastellessa kävelee pihalla, niin välillä olo on kuin Disneyn elokuvassa. Allekirjoittanut ei tunne perhoslajikkeita, joten jos joku tietää mitä lajeja nämä kahden kuva perhoset ovat niin mielelläni otan tiedon vastaan.

Melkein jäi huomaatta...

Näitä kaunottaria oli takiaisissa kymmeniä, mutta allekirjoittanut ei päässyt ihan lähelle...

Kalalokki lepäilee Loviisan satamassa.

Kalatiira

Loviisassa oli pellolla hanhia, ainakin meri-, valkoposki- ja kanadanhanhia. 

Meriharakat olivat ruokailulla Loviisan puistossa.

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla mennäänkin Korkeasaareen!

Ja se lupaamani linkki Malmilla ottamiini kuviin on alla.

Jenkkejä Malmilla

Hauskaa heinäkuun jatkoa! 

Kuusamon kutsu osa 2

Kolmas aamu Kuusamossa oli poutainen, joten päätimme lähteä katsomaan petoja! Eli teimme joka kesäisen visiitin Kuusamon suurpetokeskukseen. Siellä kun pääsee katsomaan niin läheltä karhuja ja ilveksiä. Onhan paikalla myös kettuja ja koirasusia.

Paikan sisäänpääsy on 10 € aikuisilta, lapsilta 5 €. Sisäänpääsymaksut käytetään tarhan toimintaan. Odottelimme kahvilan luona opasta, jonka seurassa tarhalla kuljetaan. Opas kerää aina ryhmän, jolle esittelee paikan eläimet ja kertoo eläinten tavoista yleensäkin.

Ensimmäisessä häkissä olikin yllätys, tarhalle on saatu nyt myös oikea susi. Suden erottaa koirasta kuulemma hännän asennosta. Eräs vierailija ehdotti ensin, että eron näkee hampaista, opas toivoi ettei kukaan kuitenkaan joudu tarkastelemaan suden hampaita metsässä...

Leppoisan näköisenä lepäili susi häkissään.

Susihäkin jälkeen vuorossa olivat karhut. Nuo vanhat tutut...

Karhut olivat hieman levottomia, koska naarailla oli kiima-aika. Pientä kinastelua ja toraa oli koko ajan. Oppaan herkkupalat veivät kuitenkin voiton tuoksuista...

"Sanovat minua pelottavaksi metsän kuninkaaksi"

Hunajaa...!!

Mikko kettu nautti auringon paisteesta löhöilemällä. Sitä eivät turistit eivätkä oppaan makupaloilla maanittelut kiinnostaneet pätkääkään.

Krrrrhhhhh...

Valitettavasti ilvekset pysyttelivät sen verran piilossa, ettei niitä saanut kuvaan. Koirasusia sen sijaan kiinnostivat vieraat ja herkkupalat.

Koirasuden katse

Kierros tarhalla kesti noin tunnin verran. Sen jälkeen olikin aikamoinen nälkä. Kävimme Pipomiehen kanssa ostamassa kaupasta eväitä, ajoimme kauniiseen paikkaan ja mussutimme eväät hyvällä mielellä masuun.

Masu täynnä oli hyvä suunnistaa vieraisille. Ilta kului rattoisasti rupatellessa. Emme huomanneet ajan kulua ja lähtö takaisin hotellille meni aika myöhäiseksi. Matkalla hotellille sain vielä kuvattua muutaman kuvan.

Auringonlaskussa kauniit värit heijastuivat tyynen järven pintaan. Rannalla hautoo laulujoutsen, sen edessä uiskentelee pilkkasiipi kaikessa rauhassa. Takana poroaita.

Korpit kelolla.

Ja niin tuli päivä iltaan ja nukkumatti kutsui.

Aamulla lähdimme taas liikenteeseen heti aamupalan jälkeen. Suuntana oli jälleen erämaa. Nyt ajoimme metsätietä, joka seuraa Oulangan kansallispuiston rajoja.

Matka kulki välillä ylhäällä rinteillä ja välillä oltiin alhaalla. Ihania maisemia riitti ja allekirjoittaneella oli välillä ongelmia päättää mitä kuvata. Ja välillä maisemia ihaili niin, että kuvaaminen unohtui kokonaan.

Upeat olivat jälleen maisemat.

Täällä näimme jälleen tilhiä. On ne niin hauskoja lintuja!

Valppaana, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu!

No moi!

Täältä näkee kauas!

Välillä tie laskeutui alas rinteiltä. Yleensä alhaalla oli jokin järvi tai lampi. Näissä näkyi telkkiä ja tukkasotkia.

Ja näkyihän porojakin. Ja jälleen ihania ja niin suloisia vasoja!

Minulla kasvaa jo sarvetkin, huomaatkos!

Tavi vietti aikaa kalliolla.

Lopulta oli palattava hotellille. Olihan seuraavana päivänä aika palata kotiin...





Kotiin paluu alkoi vasta iltapäivällä, sillä vietimme päivällä vielä aikaa tätini kanssa. Mutta eihän meillä ollut kiirettä. Lomaa oli vielä paljon jäljellä!

Paluumatkan sää... no, laitetaan kuva ettei totuus unohdu!

Välillä näimme upeita sateenkaaria. Missähän on tämän sateenkaaren pää???

Ja näin sujui lomamme Kuusamossa ja sen lähiseuduilla.

Loppuun laitan Suurpetokeskuksessa kuvatun videon. Siinä ei tärkeintä ole kuva vaan ääni...

Tarhan susi alkoi kaempana ulvoa, kun olimme koirasusien häkin luona. Koirasudet vastaavat sille kaikki kuorossa. Myönnän, että jos tämän kuulisin metsässä ollessani, voisi alkaa vähän pelottaa.

Hyvää heinäkuun jatkoa kaikille! Katsotaan mitä seuraava blogi tuo muassaan.

Kuusamon kutsu osa 1

Allekirjoittanut ja Pipomies tekivät joka vuotisen pohjoisen reissun kesäkuussa. Kuten joka vuosi, alettiin matkaa odottaa innolla jo tammikuussa. Olemme yleensä viettäneet muutaman päivän Rukalla tietyssä hotellissa. Nyt kuitenkin tämä hotelli oli suljettu kesäkuuksi, mikä takaisku! Mutta onneksemme löysimme netistä hotellin, josta sai hyvän huoneen, ja vielä huomattavasti edullisemmin.

Matkaan lähdettiin siis iloisina, aikaisin eräänä torstai aamuna. Sää tiedotus lupasi hyvää matka säätä... Sadetta, tuulta, kylmää, jopa lunta! Mutta loma on aina loma, totesi Pipomies. Eli eikun matkaan!

Ensimmäiset tunnit satoi kaatamalla vettä ja lämpötila laski koko ajan, mitä pohjoisemmaksi pääsimme. Onneksi olimme lähtiessä heittäneet toppatakit auton takapenkille.

Hieman ennen Kajaania sitten allekirjoittanut alkoi ihmetellä maan valkoisuutta, onko siellä lunta? Höpö, höpö totesi Pipomies... Ja samantien koko tie olikin luminen. Kesärenkailla ei ole kiva ajella lumessa. Mietimme jo mitä pitäisi tehdä, mutta luminen osuus loppui jo muutaman kilometrin jälkeen.

Loppumatka satoi vettä. Ainoastaan hieman ennen Kuusamoa oli hetken tauko sateessa.

Hotellille saavuimme kuitenkin lopulta juuri suunniteltuna aikana. Koska olimme varanneet huoneen useaksi yöksi saimme isomman huoneen samaan hintaan, pisteet tästä! Meillä taitaakin nyt olla uusi "vakkari" hotelli Kuusamossa. 

Tyytyväisenä kävimme nukkumaan, matkaväsymys painoi heti silmät kiinni.

Aamulla satoi ja asteita oli peräti + 4.  Aamupalan jälkeen lähdimme Taivalkoskelle tapaamaan tätiäni. Ikävä on aina kova, kun tapaamme niin harvoin!

Lintuja ei paljon matkalla näkynyt, paitsi tukkasotkia. Niitä oli jokaisessa pienessäkin lammikossa.

Vierailun jälkeen päätimme lähteä ajelemaan Kuusamon erämaahan. Emme olleet vielä nähneet sitä ensimmäistä poroa, se nyt ainakin piti löytää!

Porot antoivat kuitenkin odottaa itseään. Sen sijaan näimme kaksi piisamia. Leikkisiä kavereita.

Älä jätä!

Täältä tullaan taas...

Myös härkälintu oli järvellä uiskentelemassa.

Monta "poroa" näkyi matkan aikana, oli postilaatikkoa, isoja kiviä, putken pätkiä... Lopulta kaikki tien vieressä oleva sai allekirjoittaneen huudahtamaan PORO!

"No hei, tuolla taitaa olla poroja"
"Äh, nekin on varmaan vaan jotain kiviä..."
"JEE!! ON NE POROJA!"

Näkyihän niitä poroja sentään lopulta. Ja kun ne ensimmäiset oli havaittu, niin sitten niitä tulikin vastaan joka puolella.

Valitsemamme reitti vei meidät korkealle. Sieltä oli hienot näkymät järvimaisemiin.

Sadekin taukosi aina välillä.

Alhaalta kuului kuikan huutoa ja korppien raakkunaa. Muuten oli aivan hiljaista...

Tässä olisi voinut olla vaikka kuinka kauan, mutta jatkoimme matkaa.

Valkoviklo lauloi kauniisti kesäillassa...

Mitäs tuijotat, etkö oo poroa ennen nähnyt...

Suot olivat vielä täynnä tupasvillaa. Allekirjoittanut on aina tykännyt suomaisemista. Vaikkei lapsena niin mukavaa ollutkaan mäkäräiden syötävänä olla suolla marjassa.

Ensimmäinen lomapäivä tuli iltaan ja oli aika lähteä nukkumaan. Eipä taas tarvinnut unta odotella!

Seuraava aamu valkeni jälleen sateisena. 

Niinpä vietimme päivän vieraillen. Illaksi oli luvassa aurinkoista, joten silloin lähdimme taas erämaata katsomaan.

Joutsenperhe oli lammella uiskentelemassa. Aika pieniä olivat poikaset vielä .

Kovin olivat suloisia nämä pikkuiset!

Haapana uiskenteli lammella. Uros haapana on kaunis lintu!

Yksin oon mä vain, missä on murusein... Voisiko näin tuumia tämä kaunis tempperamenttinen tilhi...

Sinä et ainakaan ole mun murusein, mokoma suriseva pitkänenä! Mun metsä, ala vetää!

Söpö on punakylkirastaskin!

Ihania, kauniita pieniä jokia näimme paljon. Ja niissä pieniä koskia. 

Eikä ollut pulaa kavereista! Näin runsaasti sääskiä ei ole yleensä ollut, kun olemme Kuusamossa olleet. Mutta niistä ei kannata välittää... Tosin mietityttäähän se hieman, kun pitäisi mennä autosta ulos ja ikkunan edessä inisee musta pilvi...

Auringonlasku maalasi upeat värit . 

Ja juuri ennenkuin päädyimme takaisin sivistyksen pariin, tapasimme illan ehdottomasti suloisimman lapsukaisen... 

Hei, kukas sinä olet...

Tämän olisi Pipomiehen mielestä voinut ottaa mukaan! Oli tosi pieni vielä <3

Auringon laskiessa mailleen, sen mitä se nyt pohjoisessa kesäkuussa laskee, ajelimme hotellille nukkumaan. Innolla odottamaan seuraavaa loma päivää!

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla lisää turinoita ja kuvia lomamatkaltamme.

Hyvää alkanutta heinäkuuta kaikille!