Jää hyvästi marraskuu...

Marraskuun viimeiset päivät ovat menossa. Sumuista. märkää ja pimeää, siinäpä koko marraskuu kolmessa sanassa. Olen kesäihminen ja kaipaan valoa, joten nyt on hieman nuukahtanut olo koko ajan. No, pianhan ollaat joulussa ja sitten aletaankin mennä taas valoisampaa aikaa kohti. Nyt pitää vaan nauttia kynttilöiden ja lyhtyjen hennosta valosta.

Aluksi muutama kuva sumuiselta Nurmijärven reissulta. Sumu viipyi koko päivän. Kuvista tuli aika aavemaisia.

Aurinko yritti välillä päästä paistamaan pilvien raosta, luoden samalla hienoja efektejä...

Ei pääse paistamaan ei sitten millään...

Kovin oli kylmän ja hailakan näköinen aurinko sumuverhon takana.

Aika kaunista...

Nurmijärvellä katselimme lintuja, jotka kävivät ruokintapaikalla syömässä. Niiden touhuiluja on mukavaa katsella. Äitini on innokas lintujen ruokkija, ja kyllä niitä syöjiä riittääkin.

Närhikin tuli syömään. Tosi arka lintu, jos vaan vähänkään huomasi, että jokin liikahtaa niin lennähti heti pakosalle. Tosin tuli kyllä uudestaan paikalle aika pian.

Äitini olikin jo laittanut jouluvalot ja lyhtyjä terassille.

Ja sitten tulikin se päivä, kun saimme lunta! Tietysti se osui juuri siihen päivään, kun me olimme päättäneet aloittaa puiden sahaamisen. Eipä tuo kyllä paljon pipomiehen vauhtia hidastanut.








Allekirjoittanut hoiti apumiehen hommat, eli piteli puita, etteivät sahatessa lentele mihin sattuu ja kärräsi sahatut puut katoksen alle suojaan.

Kuuden ja puolen tunnin jälkeen olikin katoksen alle kertynyt aika kasa ohuita halkoja. Nämä menevät ensi talvena varaston lämmitykseen. Kaikenkaikkiaan puuta tulee vielä paljon enemmän, mutta nämä piti sahata alta pois, ennenkuin tulee uusia runkoja sahattavaksi.

Allekirjoittanut oli urakan jälkeen aivan loppu... Ja seuraavana päivänä ei paljon turhia viitsinyt liikkua, sen verran paikat oli kipeät. No, tätä puuhomma herkkua riittää keväällä pitkäksi aikaa...

Illalla sytytin lyhtyjä pihalle, ne näyttivät ihanilta, kun oli satanut lunta.Punainen öljykynttilä loi kaunista pehmeää valoa ympärille.

Kynttilä paloi useamman vuorokauden... Lumi suli ennemmin kuin kynttilä sammui.

Seuraavana aamuna oli lähdettävä katsomaan, miltä merenrannalla näyttää. Lumiset puut heijastuivat veden pintaan kuin peiliin. Sorsat uiskentelivat tyynessä vedessä.

Kävimme samalla reissulla myös Porvoossa. Valitettavasti aikaa oli vain nopeaan pistäytymiseen. Vanha kaupunki näyttää jouluiselta. Sinne täytyy mennä uudestaan paremmalla ajalla katsomaan jouluvaloja ja kauppoja.

Pihlajakin sai lumipeitteen hetkeksi. Saas nähdä pitääkö vanha sananlasku "pihlaja ei kahta taakkaa kanna" paikkansa tänä talvena. Eli koska tänä vuonna on paljon pihlajanmarjoja, pitäisi talven olla vähäluminen...

Oikein hyvää marraskuun loppua kaikille!