tiistai 3. heinäkuuta 2018

Isoja ja vielä isompia lintuja / Big birds and bigger birds

Kylläpä on nopeasti kesäkuu vierähtänyt ! Kauniit säät ovat saaneet allekirjoittaneen viettämään paljon aikaa ulkona. Olen seurannut pihamme pikkulintujen elämää, istutellut ja hoidellut kukkia ja muuten vaan nauttinut auringosta.

Blogissa ollaan kuitenkin vielä keväisissä tunnelmissa. 

Kevään riemuja


Eräällä retkellä näimme merenrannalla kyhmyjoutsenen uhoamassa kilpailijoille. Tämä ystävämme oli ilmeisesti komeudessaan varsin vaikuttava myös lajitovereiden mielestä, sillä ne poistuivat suosiolla paikalta. 

Onhan hän upea!
He/she is so gourgeus!

Silkkiuikut olivat sankoin joukon valloittaneet merenrannan. Niillä oli menossa kosiomenot. Voi sitä säksätykset määrää!! Ja välillä ne pyrähtivät juoksemaan vedessä, kun halusivat tehdä vaikutuksen mahdolliseen tulevaan puolisoon.

Joillakin oli jo kumppani valittuna ja pesää rakennettiin kovalla tohinalla. 


Kutsu...
Invitation...

Parittelua
Mating...


Katseltuamme jonkin aikaa silkiuikkujen puuhia, päätimme lähteä muualle. Eihän sitä malta jättää havainnointia yhteen paikkaan, täytyy käydä katsastamassa monta paikkaa, ettei vaan menetä mitään!

Kovin kauas emme ehtineet kun näimme laulujoutsenia eräällä pellolla. Pellolla oli myös metsä- ja tundrahanhia. Nuoret laulujoutsenet kerääntyivät piirin ja alkoivat omat menonsa... En tiedä mistä oli kyse, voimien mittelöstä vai mistä. Kovasti siinä ainakin levittelivät siipiään ja pitivät kovaa ääntä. Tätä kesti aika kauan, pikku hiljaa ryhmä pieneni, kun joutsenet poistuivat piiristä yksi kerrallaan. Itselleni tuli ihan mieleen jokin piirileikki tai kansantanhu esitys. 

Nuorten laulujoutsenten piirileikkiä.
Young whooper swans.

Jätimme joutsenet ja hanhet pellolle jatkamaan keväisiä menojaan ja päätimme poiketa vielä yhdessä paikassa. Samassa, jossa olimme aiemmin keväällä nähneet valkohäntäkauriita. Ehkä he olisivat jälleen paikalla. Ja kyllä! Siellähän nämä sirot söpöläiset olivat. Kauriita oli noin kymmenen kappaletta. 

Osa söi ruohoa kaikessa rauhassa ja osa juoksenteli edestakaisin pellolla. Väliilä joku juoksi metsään ja tuli samantien takaisin iloisesti aidan yli hypäten. Olisipa allekirjoittanutkin yhtä notkea ja vauhdikas!


Vauhdilla kohti uusia seikkailuja.
Running to new adventures.
Ja taas tuo kuvaa!
And again she is taking photos!


Matkalla kotiin näimme meriharakan nokkimassa maata. Välillä se sai nokkaansa mehevän madonkin.


Meriharakka
Eurasian oystercatcher

Pellolla oli illan hämärtyessä teeret soitimella. Niin kaukana, että kuvaa oli vaikea saada.

Teeret soitimella
Black grouses are lekking.


Isoja lintuja


"Lähdetäänkö katsomaan, näkyykö lintuja?" Näin alkoi keväällä lähes jokainen allekirjoittaneen vapaa päivä. Ja vastaus oli useimmiten "YES!" Niin myös eräänä kauniina lauantai aamuna. Tällä kertaa suuntasimme ihan lähiseuduille, joten emme pakanneet autoa täyteen evästä ja muuta tilpehööriä.

Suunnistimme Loviisan saaristoon, tällä kertaa Söderbyn suunnalle. Siellä on tänä kesänä tullut käytyä aika vähän.

Ajelimme saaristotietä ja tähyilimme pelloille ja merenrannoille. Sitten näimme merikotkan poukamassa, se istui joutsenten pesän vieressä! Poukaman kohdalla oli vaarallinen mutka, joten siinä ei voinut autoa pysäyttää. Kävimme siis parkkeeraamassa auton  sivutielle kauemmas ja allekirjoittanut hipsutteli varovaisesti pensaiden seassa poukaman lähelle. Mutta siinä meni niin kauan, että merikotka oli jo lähtenyt kun allekirjoittanut sai taas puokaman näkyviin! Allekirjoittaneelle pettymys, joutsenparille varmaankin helpotus.

Allekirjoittanut käveli siis takaisin autolle ja aioimme juuri lähteä eteenpäin, kun tajusimme, että merikotka oli edelleen paikalla! Se oli jäänyt istuskelemaan ja tarkkailemaan koivunoksalle. Ja autosta oli siihen suora näköyhteys. Katselimme merikotkaa, kuvaaminen oli hankalaa, koska koivunoksat peittivät osan kotkasta ja tarkennus osui aina oksiin, ei kotkaan.

Sitten huomasimme, että merikotka lentää poukaman yllä... hetkinen, sehän on koivunoksalla edelleen, joten kotkia olikin kaksi! Näimme kuinka toinen kotka laskeutui poukaman toiselle puolelle kuuseen. No, sinne asti ei allekirjoittaneen objekti kanna, joten tyydyimme vain katselemaan kauempana olevaa kotkaa.

Mutta koivussa olevaa kuvasin...

Mitä se nyt tekee! Merikotka alkoi liikehtiä levottomasti, kääntyili sinne tänne ja levitteli siipiään. Nyt se on havainnut varmasti jotain! Kohta se syöksyy jonkun poloisen kimppuun! Tai sitten se on huomannut toisen kotka, ei pidä se läsnäolosta ja tulee kotkatappelu! Tai mahdollisesti ne ovat pari ja kohta nähdään kotkien kärrynpyörä lemmenleikki! Allekirjoittanut piteli kameraa valmiina tärisevin käsin, mitä kuvia saankaan kohta!

White-tailed eagle













Nyt se lähtee!

No just...


























Huokaus!...

Vähän tämän jälkeen merikotka todellakin lähti ja meni toisella puolella poukamaa olevan kotkan luokse. Ei tullut tappelua, eikä lemmenleikkiä. Siinä ne kököttivät samassa puussa pitkään. Ja siihen ne jäivät, kun lähdimme Pipomiehen kanssa jatkamaan matkaa.

Hakkuualueella näimme palokärjen lahossa puussa. Kaunis lintu.


Palokärki
Black woodpecker


Ajelimme niin pitkälle kuin tietä riitti, mutta kuvattavaa emme enää nähneet. Lähdimme ajamaan takaisin kotiin päin.

Eräässä pihassa oli todella iso lintu 😊


What a big bird!

Paluumatkalla näimme taas merikotkan. Tämä yksilö oli melkein samassa paikassa, varmaan toinen aiemmista näkemistämme kotkista.

Täältä näkee kauas!
From here I can see far away!

Ei, nyt alkoi jo tulla nälkä. Aika palata kotiin syömään!

Ehei, eipä mennäkään suoraan kotiin. Käydään vielä katsomassa Loviisassa lintutornilla, onko siellä kattohaikara vielä paikalla, kuten Tiirassa luki.

Olihan kattohaikara vielä paikalla.
White stork was in Loviisa.

Olipa hieno retki!

Kotipihalla tapahtuu


Ahkera Sinitiainen vie ruokaa poikasille.
Blue tit takes food to chicks.








Sinitiaisen poikaset ovat jo aikaa sitten jättäneet pöntön. Jotenkin se aina tuntuu niin haikealta, kun ei enää näekään emojen vievän ruokaa poikasille. Ja se pieni piipitys ei enää kuulukaan mäntyjen luota.












Koiras kirjosieppo levähti hetken ennen kuin lähti hakemaan lisää ruokaa.
Male European pied flycatcher is resting before it takes more food to chicks.






Kirjosieppo ruokki poikasiaan vielä muutama päivä sitten. Kovin ovat ahkeria nämä lintu vanhemmat. Allekirjoittanutta alkaa jo hengästyttää pelkkä niiden katselu.






Yellow Osteospermum






Tässä kaikki tällä kertaa. Loppuun vielä kuva kotipihan kukasta. Tähtisilmää löytyy nyt tänä kesänä kahdessa värissä. Lilana ja keltaisena. Kuvassa keltainen versio.

Ihanaa heinäkuuta!!

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Äkäisiä joutsenia / Crabby swans

Kesä on kauneimmillaan! Allekirjoittanutta hieman nyt nolattaa, sillä blogissani ollaan vielä täysin alkukevään tunnelmissa. Mutta ehkä näitä jäisiä ja hieman lumisia kuvia on mukavampi katsella kun kaikkialla on jo kauniin vihreää.

Olemme ahkerasti käyneet Pipomiehen kanssa lintu- ja luontoretkillä. Kuvattavaa on ollut paljon, jopa niin paljon, että suurin osa kuvista odottaa vielä koneella läpikäyntiä. Eihän sitä ehdi koneella istua, kun pitää lintuja ja muita eläimiä olla tarkkailemassa luonnossa.

Jäiden sulaessa


Eräänä päivänä päätimme tehdä vain lyhyen tarkkailuretken. Menimme tutulle paikalle katsomaan oliko paikalla paljon muuttajia.

Ensimmäiset merimetsot ilmestyivät, kun jään reuna pakeni kauemmas merelle. Ne oleskelivat jään reunalla. Välillä joku niistä ui meressä ja pyydysti kalaa. Merimetso jakaa jyrkästi mielipiteitä. Monet pitävät sitä erittäin haitallisena tulokaslajina.

Merimetsoja
Great cormorants

Paikalla oli paljon muitakin lintuja. Useimmilla oli menossa reviiritaistelut tai kosiomenot. Siinä sitä sitten Pipomiehen kanssa ihmeteltiin villiä menoa.

Merihanhilla oli kuitenkin jo parinsa ja reviiriäkään ei oltu täältä hakemassa, joten ne uiskentelivat rauhallisena vedessä. Merihanhen arvellaan olevan kesyhanhen kantamuoto. Se on suurikokoisin harmaahanhilaji. Rehellisesti allekirjoittaneen täytyy tunnustaa, että harmaahanhien tunnistus oli alussa todella vaikeaa. Merihanhi oli ensimmäinen jonka opin tunnistamaan. Paljon on näissä tunnistus asioissa vielä opeteltavaa.


Tämä merihanhi päätti lähteä kävelylle jäälle.
This taiga bean goose decide to take a walk on the ice.
Kanadanhanhi
The Canada goose



























Joutsenten elämä oli tässä vaiheessa täynnä draamaa ja vaarallisia tilanteita! Aina kun uusi pari tai muutama joutsen laskeutui merelle tai jäälle, hermostuivat jo paikalla olevat joutsenet. Uudet tulokkaat saivat varsin pian todeta, etteivät ole lainkaan tervetulleita.

Kyhmyjoutsenen uhoaminen, siipien ja höyhenten pörhistely on upeaa katsottavaa, mutta en haluaisi olla se, joka joutuu niiden "iskun" kohteeksi.


"Minä olin täällä ensin, häivy!!"
"I was here first! So go away!"

























"Juu, juu, menen, älä nyt hermostu!"
"Yes, yes I'm going don't lose your nerve!"













Näimme merikotkan pitävän neuvottelua variksen kanssa. Mietimme Pipomiehen kanssa mitä ne keskenään voisivat jutustella...

Varis: "Kuule, minulla on nälkä, käypä pyydystämässä meille kala."
Merikotka: "Ei kuule, mulla on parempi idea! Odotellaan tässä nyt ihan rauhassa. Kohta tulee saukko, käy siltä varastamassa meille kala".

Kuvasta näkee hyvin, miten paljon variksella ja merikotkalla on kokoeroa. Eli, jos mielestäsi varis on iso lintu...

Varis ja merikotka
 The Hooded crow and the White-tailed eagle




























Siinä joutsenten ja muiden lintujen tarkkailun lomassa, huomasimme liikettä kauempana jäällä. Ja kukas siellä olikaan! Eräs saukoista oli paikalla. Se sukelteli ja pyydysti kaloja, toi niitä jäälle ja popsi ne kaikessa rauhassa suuhunsa. Sitä eivät levottomat ja äkäiset linnut juurikaan häirinneet. Paisti eräs varis, joka välillä kävi ärsyttävästi nykäisemässä kalan pyrstöstä, vaikka kala oli jo häviämässä saukon sisuksiin. Varis kokeili onneaan, mutta kyllä kaikki kalat päätyivät saukolle.

Tämä oli tänä keväänä viimeinen kerta, kun tapasimme saukko ystävämme. Toivottavasti saamme ihailla sitä taas ensi keväänä.

"Hetkinen, tarkkaileeko joku minua?"
"Wait a moment, is someone watching me?"


Merellä oli runsaasti sympaattisia isokoskeloita. Joka kerta nähdessäni isokoskelo naaraan, tunnen sitä kohtaan suurta sielujen sympatiaa! Meillä on eräs samanlainen piirre molemmilla! Aina huono hiuspäivä!


"Älä tuijota, ei oma kampauksesi ole yhtään parempi!"
"Don't stare, you have a bad hairday too"



























Tällä kertaa olimme liikkeellä ilman eväitä! Eli siis jonkin ajan kuluttua olikin jo aika lähteä kotiin. Jotta jaksaa taas lähteä seuraavan kerran lähteä luontoa katsomaan.

Taistelu pellolla


Sanovat, että joutsen liikkuu maalla todella kömpelösti. Ja siltähän se yleensä näyttääkin. Mutta keväisin ne ovat maallakin todella nopeita. Tämän saimme taas havaita, kun katselimme laulujoutsenia eräällä pellolla.

Pellolle laskeutui laulujoutsen pariskunta kovasti melua pitäen. Ne aloittivat soidinmenonsa heti laskeuduttuaan.

"Täältä tullaan!"
"Here we come!"




Laulujoutsenten duo laulua...
The Whooper swan duo...


















































Äkkiä jostain kauempaa pellolta tulokkaita saapui häätämään erittäin hermostunut ja äkäinen laulujoutsen. Tulokas sai kunnon läksytyksen. Joutsenet juoksivat pellon poikki hurjaa vauhtia. Toinen joutsen ajoi toista takaa, nyppi pyrstösulkia ja iski nokallaan milloin mihinkin. Ja toinen juoksi pakoon, minkä kerkesi.


Kanadanhanhet katselivat joutsenten yhteenottoa silmät pyöreinä.
Canada geese are wondering what the swans are doing.
























































Lopulta pakoon juossut antoi periksi, nousi siivilleen ja lähti. Sen pari lähti myös pois paikalta. Voittaja pörhisteli pellolla ja sen pari tuli sen luokse. Lopulta ne alkoivat syödä rauhallisena. Juuri kun tilanne rauhoittui, saapui paikalle jostain nuori laulujoutsen. Se suorastaan "hiipi" paikalle. Piti päätänsä alas laskettuna. Kai silläkin on jokin merkitys.

Nuori joutsen käveli hyvin hitaasti vanhemman pariskunnan ohi ja piti koko ajan päätänsä alas laskettuna. Se pääsi onnellisesti äkäisen joutsenen ohi. Mutta! Sitten nuori reppana meni nostamaan päänsä! Tämä ei miellyttänyt äkäistä joutsenta, vaan se ryntäsi heti nuoren joutsenen luokse. Nuori joutsen laski taas päänsä ja tilanne rauhoittui. Mielenkiintoista...

Arka nuori laulujoutsen ja merihanhi.
Young Whooper swan and Taiga bean goose.



























Me lähdimme katsomaan mitä muualta löytyy.

Kauriita


Erään metsän reunassa näimme valkohäntäkauriita. Ne olivat ruokailemassa. Ne jatkoivat ruokailuaan meistä välittämättä. Välillä joku niistä nosti katsettaan ja varmisti, ettemme ole tulossa liian lähelle tai nouse ulos autosta.

Mitä! Kuinka monta jalkaa on tällä valkohäntäkauriilla?!
What! How many legs does this White-tailed deer have?!
No, neljä tietysti! Sen takana oli pienokainen. Se katseli meitä välillä uteliaana.
well, four of course! There was a little deer behind her. 



























Vähän matkan päässä puron laidalla oli metsäkauris. Tällä uroksella oli mukana naaras, mutta se pysytteli puiden takana piilossa. Uros oli komea sarvipää.

Metsäkauriin erottaa valkohäntäkauriista koosta, metsäkaurin on pienempi. Lisäksi metsäkauriilla ei ole valkoista hännän alusta vaan sen hännän ympärys, eli siis peppu, on vaalea. Ja sillä on hyvin pieni häntä verrattuna valkohäntäkauriiseen.

Metsäkauris uros
Roe deer male

On ne hienoja eläimiä nämä kauriit! Mutta ilta alkoi hämärtää. Eli aika lähteä kotia kohti. Matkalla näimme vielä kevään ensimmäiset kurjet! Voi miten kauniita! Kurjet tulivat niin lähelle, että sain hyvä kuvatkin niistä.


Kurki
The Crane


























Kotipihalla tapahtuu


Kirjosiepot saapuivat pihaamme! Ne ottivat heti hallintaansa kaksi uusinta pönttöä. Sen sijaan toisin kuin viime vuonna, ne eivät tällä kertaa saaneet häädettyä talitiaisia pois pöntöstä. Sinitiaiset pesivät jo kolmatta vuotta samassa pöntössä. Nekin kirjosieppo yritti häätää, kuten joka vuosi, mutta tulos oli sama, ei onnistunut!


Kirjosieppo naaras
European pied flycatcher female



























Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi viikolla alkaa jo kesäkuu! Nähdään!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Tanssiva sorsa / Dancing duck

Allekirjoittaneen ja Pipomiehen viime viikot ovat menneet luontoa seuratessa. Kevät etenee välillä huimin harppauksin, välillä taas tuntuu, että otetaan takapakkia. Tosiasiassa mennään kuitenkin kesää kohti. Allekirjoittanut käy joka päivä monta kertaa tarkistamassa lintuhavainnot Tiiran sivuilta.

Ruokalijoita


Vierailimme äitini luona. Siellä linnut kävivät edelleen ahkerasti ruokinnalla. Sinitiaiset, talitintit ja mustarastaat syöpöttelivät sulassa sovussa.

Äiti kertoi, että puukiipijäkin käy paikalla lähes joka päivä. Allekirjoittanut ei ole puukiipijää nähnyt vuoteen, joten kävin muutaman minuutin välein ikkunassa katsomassa tuleeko lintu paikalle. Ilokseni puukiipijä saapuikin pihalle. Sitä ei valmisruoka kiinnostanut, kiipeili isoissa pihakuusissa hankkien ruokaa sieltä.

Mustarastas
Blackbird
Puukiipijällä on erittäin hyvä suojaväritys.
The common treecreeper isn't easy to notice.

Äitini on yhtä innokas lintutarkkailija kuin minäkin, joten enin osa vierailusta sujui sohvalla ikkunasta ulos tuijottaen ja lintuja kuvaten.

Saukkoja


Olemme Pipomiehen kanssa käyneet merenrannalla. Olemme onnistuneet näkemään saukotkin. Näimme yhden saukoista kauempana meren jäällä. Se lepäili siellä kaikessa rauhassa. Vähän ajan päästä saukko sukelsi avantoon. Tähyilimme sitä Pipomiehen kanssa, odotimme nouseeko se jäälle takasin tai ilmantuuko jonnekin muualle jäälle. Äkkiä saukko uiskentelikin ihan lähellä meitä. Siinä ihmettelimme, että onpa vauhdikas kaveri. Kunnes huomasimme, että saukko oli myös jäällä samassa paikassa kuin alussa. Haa... siis kaksi saukkoa!

Saukko
The Otter


























Missäköhän on kolmas saukko? Emme nähneet sitä missään. Uimassa ollut saukko nousi jäälle ja tallusteli kaikessa rauhassa kaislikkoon. Välillä se hävisi hetkeksi ja palasi sitten takaisin kalan kera. Jäimme tarkkailemaan saukkoa pitkäksi aikaa. Tuli ilta ja pimeää. Saukko söi hyvällä ruokahalulla kalaa, kävi välillä uimassa ja sitten käpertyi hetkeksi lepäämään.

Sitten äkkiä se taas kuului! Outo ääni... En osaa sitä kuvailla. Nyt jo tiedämme mistä äänestä on kyse. Kuulimme sen ensimmäisen kerran viime keväänä. Silloin emme vielä tajunneet, että ääni on saukko emon ja poikasten välinen yhteysääni. Voit kuunnella ääntä tästä.

Pian emo ilmaantuikin kaislikkoon toisen saukon luokse. Kaksikko lähti liikenteeseen ja luulimme, että ne menisivät kaukana jäällä olevan kaverin luokse. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan. nämä kaksi menivät muualle.


Kaislikosta saukot kävelivät jään reunalle ja pulahtivat uimaan.
Two otters going for a swim.

Pienen uintimatkan jälkeen saukot nousivat taas jäälle ja jatkoivat matkaa kivikkoon. Sinne ne lopulta hävisivät, kivien alle.

Matkalla jonnekin...
Going somewhere...



Kolmaskin saukko oli hävinnyt, ehkä se tuli eri reittiä näiden kahden seuraan. Sitä emme saaneet tietää, sillä tämän jälkeen emme sinä iltana enää saukkoja nähneet.

Kyllä oli hieno ilta! Olimme istuneet hiiren hiljaa piiitkäään... Sekin jo allekirjoittaneen ja Pipomiehen kohdalla uskomaton saavutus 😉. Lisäksi saimme katsella näitä upeita eläimiä. Olimme tosin aika kaukana, mutta kameran ja kiikarin avulla näki hyvin. Ja aina pitää muistaa, että eläimiä ei saa häiritä.

Tilan ja rakkauden puolesta


Linnuilla on menossa kosiopuuhat ja reviirien valinnat. Luonnossa on ääntä niin paljon, että välillä allekirjoittaneella soi yölläkin kotona korvissa joutsenten huudot ja telkkien "nirinä".

Joutsenten kosiomenot ja taistelut ovat upeaa katsottavaa. Kilpailijat (tai muuten vaan ärsyttävät tyypit) ajetaan säälimättä kovilla otteilla tiehensä. Eräs laulujoutsen sai tuta, ettei toisten kosiomenoja kannata mennä häiritsemään...

Tänne et tule!
Don't come here!

Takaa-ajettu nousi jäälle ja käänsi selkänsä takaa ajajalle. Turvassa!
Miten väärässä sitä joskus voikaan olla!

Voi ei! Katso taaksesi! Juokse!! ei kun siis lennä!
Oh no! Look behind! Run!! No, I mean fly!


Reppana sai kuritusta niin että allekirjoittaneen sydäntä alkoi kylmätä. Lopulta takaa-ajettu lensi pois.


Voittaja!
The Winner!
Vain me kaksi!
Just us two!

Kyhmyjoutsenilla päivä oli rauhallisempi.
Mute swans had a peacefull day.

Välillä ohitsemme lensi lintuja. Lentävien lintujen kuvaamisessa on omat haasteensa. Kuten esim. se että usein niiden kauneutta jää tuijottamaan niin, että unohtaa kokonaan kameran olemassa olon...


Kyhmyjoutsen parvi lensi matalalla.
The flock of mute swans flew low. 

Telkkä uroksen ilme ei ole kovin ystävällinen, allekirjoittanut sai kuitenkin kuvata.
he look of a common goldeneye male is not very friendly, but he did let me take a photo.




Isokoskelot ovat saapuneet!
Common mergansers are here!

Pelloilla

Se että töyhtöhyypät ovat saapuneet ei varmaan ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. Niitä lentelee nyt peltojen yllä joka puolella ja osa nokkii maata ruokaa etsien. Töyhtöhyyppä on muuttolinnuista ensimmäisiä, niitä tulee Suomeen jo maaliskuussa. Vastaavasti ne myös lähtevät pois aikaisin, osa jättää Suomen jo toukokuussa, syysmuuton huippu on kuitenkin heinäkuussa.


Töyhtöhyyppä lumisella pellolla.
The northern lapwing on the field


























Tänä keväänä olemme nähneet Pipomiehen kanssa usein metsäkauriita. Nämä kauniit, sirot kauriit saavat aina suupielet kääntymään yläasentoon. Ne ovat lisäksi erittäin uteliaita. Niistä on tavattoman mielenkiintoista seurata kuvaajan touhuja. Ne myös poseeraavat kuvaajalle varsin auliisti... kunhan kuvaaja on rauhallinen ja välttää nopeita liikkeitä.

Moi! Ota nyt minustakin kuva, kuka nyt jaksaa aina katsella noita lintuja!
Hello! Take my picture too!

Omalla pihalla


Meillä pikkulinnuista sinitiainen ja talitintti ovat käyneet pönttöihin tutustumassa. Saas nähdä saammeko niistä tämän kesän vuokralaisia. Ja tuleeko kirjosieppo sitten häätämään ne ja valtaamaan itselleen kodin.

Sinitiainen on jo muutaman kerran käynyt pöntön sisälläkin. Miten hauskannäköistä onkaan sen katselu ja pöntön siivouspuuha.

Tämä sinitiainen kuitenkin ilmeisesti vain kävi pöntössä, en ole nähnyt sitä nyt muutamaan päivään.

Tanssiva sorsa


Eräänä aamuna meren rannalla, kun veden pinnalla oli hentoinen jääpeite saimme nähdä hauskan esityksen. Sinisorsa naaras käveleskeli jäällä, muita lintuja ei sillä hetkellä ollut paikalla. Äkkiä tämä sorsa alkoi tanssia! Meno oli kuin allekirjoittaneen nuoruusvuosina paikallisessa discossa ja päässäni alkoi soida tietty biisi 😃


Got the wings of heaven on my shoes
I'm a dancin' woman and I just can't lose…

























And we're stayin' alive, stayin' alive
Ah, ha, ha, ha, stayin' alive, stayin' alive
Ah, ha, ha, ha, stayin' alive...




Tässä kaikki tällä kertaa.

Lopuksi otetaan kaikki mallia sorsamammasta ja laitetaan pyrstö heilumaan!

Musiikkia saat tästä...

Juu, juu tiedän toki se oli se liukas jää kun sai sorsan kompastelemaan... 😃

Ensi kerralla lisää kauniita eläimiä ja keväthavaintoja!