sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Petolintu kohtaamisia ja muita luonto turinoita / Accipitriformes and other nature photos

Oi ihanaa! Se on nyt kevät! Linnut laulaa ja touhuaa kiihkeästi. Pihapiirissämme osa pöntöistä on jo saanut asukkaat. Tutut talitintti ja sinitiainen ovat asettuneet samoihin pönttöihin kuin joka vuosi. Ja ne pöntöt, joissa on pesinyt kirjosieppo, ovat vielä tyhjillään.

Ja kun kevät on parhaimmillaan, mitä tekeekään allekirjoittanut? Laittaa blogiin kuvia viime syksyltä! Kyllä, viime syksystä tähän kevääseen on ollut niin kiire, että moni kuva on jäänyt laittamatta blogiin.

Joten nyt tässä muutama kuva ja lyhyt turina viime syksyltä. Rakas lukijani, toivottavasti jaksat vielä virittäytyä tunnelmaan.

Oman pihan pikkuisia


Koko viime kesän saimme seurata peippo pariskunnan elämää. Ne pesivät läheisessä puussa. Ahkerasti etsivät keväällä pesän rakennusmateriaalia, sen jälkeen haudottiin ja kun pikkuiset olivat kuoriutuneet, hankittiin ruokaa poikasille.

Usein allekirjoittaneen kastellessa kukkia tai istuessa muuten vaan pihalla, peipposet tulivat jalkojen juureen poimimaan hyönteisiä maasta. Olivat suhteellisen kesyjä, kunhan vaan allekirjoittanut malttoi liikkua hitaasti ja pysyä noin metrin päässä, niin minut katsottiin vaarattomaksi.

Ja sitten eräänä päivänä alkoivat pikku peipot liikkua pihallamme. Emme aluksi edes tajunneet mistä on kyse, kunnes näimme emojen ruokkivan pikkusia.

Ruokaa!! Ruokaa!!
Feed me!! Feed me!!
























Ja pikkuinen sai ruokaa.
And the little one got food (Common chaffinch).






























Niin suloisia!

Näimme ensimmäistä kertaa pihallamme puukiipijän. Se kiipeili kuusessa niin nopealla vauhdilla, ettei allekirjoittanut meinannut millään ehtiä kuvaamaan. Onneksi se laskeutui välillä maahan, jolloin sen kuvaaminen oli helpompaa. Puukiipijä viipyi pihapiirissämme vain muutaman päivän, sitten sitä ei enää näkynyt.

Puukiipijä etsi ruokaa kivien välistä.
Eurasian treecreeper 



























Valkoinen sorsa 


Helsingissä käydessämme halusin kerran mennä Töölönlahdelle kuvaamaan lintuja. Pipomies jäi autoon, kun allekirjoittanut lähti kävelylle kameran kera.

Lahdella olikin paljon lintuja. Hanhia, silkkiuikkuja ja sinisorsia ainakin. Kuvasin niitä ja huomasin joukossa valkoisen sorsan. Olin toki kuullut linnusta ja nähnyt kuvia siitä, mutta en ollut itse aiemmin nähnyt tätä kaveria. Olihan hän kaunis.

Kuvaakohan tuokin tuossa minua...
Is she also taking photos of me...

























Mä meen nyt, heippa!
I'm going now, bye!





























Valokuvia ottaessani huomasin erään naisen hieman levottomana katselevan minua. Kohta hän jo tulikin kyselemään, enhän vaan ota kuvia, jossa hän näkyy.

Kerroin, että hänen ei tarvitse olla huolissaan, kuvaan vain rannalla ja vedessä olevia lintuja. Nainen sanoi, että häntä pelottaa, että hänen kuvansa joutuu hänen tietämättään jonnekin someen. Rauhoittelin naista ja sanoin, että voin näyttä hänelle mitä olen sinä päivänä kuvannut. Nainen sanoi, että ei tarvitse, kyllä hän luottaa minun sanaani.
"Mutta olisihan se kiva nähdä muuten millaisia kuvia sinulla on, kun sinulla on tuollainen iso kamerakin."

Niinpä istahdimme penkille ja minä näytin sen päivän kuvasaalista. Nainen kyseli aina mikä lintuja oli kuvassa ja kaikkea muutakin siinä rupateltiin. Sain kuulla naisen elämäntarinaa. Lopulta minun oli pakko lähteä, muuten Pipomies olisi ihmetellyt mihin jäin.

Autolle kävelin hyvillä mielin. Olin saanut kuvia linnuista ja sen lisäksi saanut jutella mukavan ihmisen kanssa. Ja olin ilmeisesti myös ilahduttanut yksinäistä ihmistä, joka kaipasi juttu seuraa.

Pipomies tulikin jo matkalla minua vastaan. Ja sanoi, että menee vuorostaan katsomaan valkoista sorsaa. Minä menin autolle odottelemaan. Siinä odotellessa katselin kyyhkystä, joka oli juomassa lätäköstä.

Sivu profiili
Side profile



























Petolintujen päivä


Virolahdella kävimme kesän aikana muutaman kerran Arktika päivien lisäksi. Syksyllä saimme nähdä petolintuja.

Ensimmäisenä näimme kuitenkin suloisen kauriin syömässä niityllä. Se huomasi minut ennenkuin minä sen, mutta uteliaisuus vei kuitenkin voiton ja kauris jä katselemaan mitä allekirjoittanut aikoo. Sain siis ottaa kuvan 😃.

Mitä sinä teet?
What are you doing?



























Jätimme kauriin rauhassa ruokailemaan ja jatkoimme matkaa rajan pintaan. Eräällä pellolla huomiomme kiinnittyi pellon yllä liitelevään haukkaan. Haukka liiteli kauemmas ja päätimme mennä autolla siiihen suuntaan mihin se meni.

Jonkin matkan päässä haukka oli taas näkyvissä. Ja tällä kertaa huomattavasti matalammalla, joten arvelin saavani kuvan.

Astuin ulos autosta ja aloin kuvata. Haukka lensikin suoraan automme ylläpuolella ja todella matalalla. Se oli piekana. Samassa huomasimme toisen haukan tulevan paikalle metsän reunassa. Ja kohta tuli kolmas. Kaikenkaikkiaan piekanoja oli yhtäaikaa näkyvissä taivaalla 4.

Piekana
Rough-legged buzzard



























Katselimme aika kauan piekanojen liitelyä. Välillä joku niistä laskeutui pellolle ja kerran taisi saada saalistakin.

Me jatkoimme lopulta matkaa.

Näimme vähän  ajan päästä taas yhden haukan, ajattelimme, että lisää piekanoja. Lähempää nähtynä haukka paljastui kuitenkin kanahaukaksi! Ensimmäinen kerta kun sain kuvattua kanahaukan, jee!!

Ensimmäinen kuvani kanahaukasta.
My first image of Northern goshawk.

Jossain kaukana näimme merikotkankin, se syöksyi hanhiparveen, mutta ei tällä kertaa onnistunut saamaan lounasta.


Merikotka
White-tailed eagle


Kotimatkalla kävimme vielä Haminassa Lupinlahden lintutornilla. Olen ennenkin blogissani kehunut paikkaa. Siellä pääsee helposti näkemään runsaasti lintuja. Nyt näimme mm. jalohaikaran, joutsenia, nokikanoja, silkkiuikkuja, tiiroja ja paljon muita. Tornilla on liuska, jota pitkin pääsee pyörätuolillakin tornin alempiin kerroksiin.

Tällä kertaa lintutornilla tapasin kaverin, jollaista harvemmin lintutornilla näkee. Allekirjoittanut ja kamera kiinnostivat tätä kaveria kuitenkin enemmän kuin linnut.

Kiinnostava olento tuolla alhaalla, hieman kuten nuo, jotka ovat minun palvelijoitani, mutta omituisen pitkä naama...
Cat was intrested about me taking photos.



























Kissa oli kiinni ja omistajiensa hallinnassa ja valvonnassa koko ajan, joten sen olo tornilla ei vaarantanut lintuja.

Mökillä 


Viime kesänä saimme ihailla kuikkia mökillä ja sen ympäristössä. Mökkirannan lähettyvillä oli kuikan pesä. Kesän mittaan näimme poikaset muutaman kerran. Aluksi niitä oli kolme, mutta viimeisellä kerralla näimme enää valitettavasti vain yhden poikasen.

Kuikka vanhemmat
Black-throated loons
























Pikkuinen kuikka
Little black-throated loon






























Järvellä asusti myös isokoskelo poikue. Sekin vieraili välillä rannassamme.

Kerran olimme terassilla, kun isokoskelo äiti tuli todella vauhdikkaasti laiturille. Huomasi selvästi, että ne pelästyivät jotakin. Yleensä ne eivät edes tulleet laiturille, jos rannassa oli ihmisiä.

Syykin selvisi välittömästi, sehän oli agressiivisesti omaa reviiriään ja poikastaan puolustava kuikka! Kuikka ajoi takaa isokoskeloita ja nämä tulivat turvaan laiturille. jonkin aikaa kuikka kierteli laituria ja uhosi isokoskeloille, mutta poistui sitten lopulta. Isokoskelot jäivät joksikin aikaa laiturille. Kuvasin tapahtumaa terassilta. Ja jälkikäteen taas harmitti sama asia kuin niin usein ennenkin, en ikinä muista, että voisin ottaa kamerallani myös videota.

Turvassa laiturilla
Common mergansers
























Älkääkä tulko enää minun reviirilleni!
Black-throated loon didn't like Common mergansers.






























Toisella puolella järveä oli myöskin kuikka pesua. Täällä poikasia oli myös 3 ja ne ilmeisesti selvisivät kaikki, sillä näimme ne yhdessä vielä myöhään syksyllä, ennen muutolle lähtöä.

























Käymme usein Pipomiehen kanssa Repoveden kansallispuiston maisemissa, sehän sijaitsee aivan mökkimme vieressä. Siellä näkee paljon lintuja, isokoskeloita, kuikkia, kaakkureita ja paljon muita. Suosittelen kaikille luontoa ja luonnossa liikkumista rakastaville. Kannattaa mennä parhaan "turistikauden" ulkopuolella, esim syksyllä. Valitettavasti Repovedellä liikkuu paljon ihmisiä, jotka eivät tajua, että luonnossa pitää kunnioittaa sitä ja sen eläimistöä. Ihmisten huuto ja remuaminen on välillä todella kovaa.

Kauniita kukkia Repovedellä.
Beautiful flowers in national park Repovesi

Kukkia


Viime kesänä laitoin tapani mukaan paljon kukkia ruukkuihin. Meillä ei ole kukkapenkkejä, koska asumme mäntykankaalla. Ne muutamat istutus yritykset, jotka olemme tehneet, mm. marjapensaat ja hedelmäpuut, ovat kuolleet aika  nopeasti. Niinpä olen todennut, että kukat kukkaruukuissa ja maahan istutetuissa kukkaputkissa saavat riittää.

Kesän kuivuus aiheutti sen, että kukkaistutukset eivät olleet niin rehevät kuin aiempina vuosina. Toki kastelin niitä, ensin keräämälläni sadevedellä, mutta se loppui pian, kun ei satanut. Vesijohtovesi ei ole sama asia kuin sadevesi.

Kotipihan kukkia.
Flowers in our yard.

















































Syksyn viimeiset 



Kävimme muutaman kerran kuvaamassa hanhia ja kurkia, joita oli lähiseudulla syksyllä runsaasti. Useamman sadan yksilön kurkiparvi viipyi seudulla muutaman viikon. Aluksi niitä oli vain jokunen, mutta joka päivä saapui lisää.

Olen harvoin nähnyt niin paljon kurkia samalla pellolla. Kävimme katsomassa niitä oikeastaan joka päivä. Sitten eräänä aamuna ne vaan olivat poissa. Kuin niitä ei ikinä olisi ollutkaan...

Kurkia
Common cranes

























Kurkia kaatosateessa, viimeinen päivä kun saimme ihailla näitä upeita lintuja viime syksynä.
Common cranes in downpour.





























Valkoposkihanhiakin oli paljon. Yhtenä aamuna kävimme kuvaamassa hanhia ja samalla kauris juoksi pellolle. Kyseessä lienee valkohäntäkauris.

Kauris ja valkoposkihanhia
Deer and Barnacle geese



























Vaikka syksyllä tuntuukin haikealta, kun linnut muuttavat pois ja talvi lähestyy, on syksy kuitenkin kaunista aikaa.

On ihana istuskella auringonlaskussa ja katsella lintuparvien lentoa.

Valkoposkihanhet ne vaan jaksaa ja jaksaa, allekirjoittanutta alkoi jo nukuttaa...
Barnacle geese in sunset.





























Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla olemme Turinoissakin jo keväässä 2019 😃

Nyt ulos nauttimaan keväästä. Ja tekemään lintuhavaintoja. Tiirasta luin juuri, että lähistöllä on nähty mm. kattohaikara!

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Paras 2018 tulokset / Best 2018 results

Rakkaat lukijani! Dear readers!

Tässä ovat Paras 2018 äänestyksen ja arvonnan tulokset.
Ääniä tuli yhteensä 2834 kpl! Lämmin kiitos jokaiselle äänestäneelle!

Here are the results on Best 2018 voting and draw.
We had 2834 votes! I want to thank everyone who voted!

Tässä kolmen kärki...
Here is the top three...

Kolmanneksi tuli kuva numero 10!
The third was photo number 10!




Toiseksi kuva numero 5!
The second was photo number 5!




ja vuoden 2018 paras kuva on
And the best photo in year 2018 is

rumpuja kiitos...
drums please...

kuva numero  / photo number 7!!!!!



Raati kokoontui 30.3. tarkistamaan äänestyksen tuloksen ja arpomaan palkinnot.
The jury met the 30th of March to check the result of the voting and to draw the prizes.

Tästä voit nähdä äänet / kuva
Here you can see votes / photo


Arvonnassa Onnettarena toimi juryn jäsen Beata Forslund.
Member of panel Beata Forslund was the Lady Luck of the draw

Arvonnan voittajat ovat:
The winners of the draw are:

Hiirimatto
Mousepad

Pamela Jordman
Merja Lepänaho

Kuvamuki
Photo mug

Carita Slätis

Kuvajuliste (30 cm x 40 cm)
photoposter (30 cm x 40 cm)

Anu Nurmi

1 kuvatarra-arkki (12 kpl pyöreää 4 cm tarraa)
1 photo sticker sheet (12 round stickers, 4 cm each)

Kirsti Keckman
Arvo Vuorenmaa

Pipomiehen yllätyspalkinto (Toshiba  USB 3.0 Ulkoinen kovalevy)
The Pipoman surprise prize (Toshiba USB 3.0 Hard Drive)

Erkki Järvimäki

Onnea arvonnan voittajille!
Congratulations to the winners of the draw!


Arvonnan voittajille on ilmoitettu voitoista ja palkinnot toimitetaan voittajille lähiaikoina!
The winners of the draw have been notified, and the prizes are soon on their way!


Kiitos kaikille äänestäjille, blogini lukijoille sekä juryn jäsenille!

Thanks for all voters and readers on my blog and for the members on the panel!

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Paras 2018 / Best 2018



Äänestys on päättynyt / Voting has ended

Rakkaat lukijat!

On jälleen aika äänestää Tarjan turinoiden blogikuva 2018! Raati on valinnut 20 kuvaa, joista voit äänestää mieleistäsi. Ehdokkaat löytyvät englanninkielisen tekstin jälkeen. Äänestys tapahtuu sähköpostilla. Kirjoita viestin otsikoksi eli aiheeksi Paras 2018 ja kirjoita viestiin kuvan numero. Voit lähettää niin monta viestiä kuin haluat. Muista! Mitä useammin äänestät suosikkiasi, sitä paremman sijoituksen takaat sille.

sähköpostiosoite: photo.tarja@gmail.com

Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan seuraavat palkinnot:
2 x 1 Hiirimatto
1 Kuvamuki
1 Kuvajuliste (30 cm x 40 cm)
1 kuvatarra-arkki (12 kpl pyöreää 4 cm tarraa)
1 Yllätyspalkinto

Palkintoihin on painettu blogissani julkaistu kuvia.

Äänestysaika on 18.2. -  17.3.2019. Äänestystulokset julkaistaan maaliskuun lopussa. Arvonnan voittajille ilmoitetaan asiasta henkilökohtaisesti sähköpostilla. Jos et halua osallistua arvontaan, kirjoita viestiin Ei arvontaa tai voit äänestää suosikkiasi myös kommentoimalla blogissa.

Raati:
Stig Ekholm (Pipomies)
Beata Forslund
Lasse Kallio
Tarja Tuulikki Ekholm


Dear readers!

It’s time to vote again the picture of the year 2018 for the site Tarjan Turinat! The panel has chosen 20 photos of which you can choose your favorite. You can vote by e-mail. Write Best 2018 as subject and write down the number of the picture in the message. You can send as many messages as you want.

 e-mail adress: photo.tarja@gmail.com

The following prizes will be drawn among the voters:
2 x 1 mousepad
1 photo mug
1 photoposter (30 cm x 40 cm)
1 photo sticker sheet (12 round stickers, 4 cm each)
1 surprise prize

Pictures from my blog are printed on the prizes.

You can vote between February 18th- March 17th, 2019. The results will be publicized in end of the March. The winners of the draw will be notified personally by e-mail. If you don’t want to participate in the lottery, please write, "no lottery" in your message or you can vote your favorite commenting in the blog.

Panel:
Stig Ekholm (Pipomies)
Beata Forslund
Lasse Kallio
Tarja Tuulikki Ekholm   

1
2
3
4
5
6

7



8


9
10
11






12
13




14













15
16





17


18
19
20


Nämä siis ovat Paras 2018 ehdokkaat!
Muista äänestää omaa suosikkiasi / suosikkejasi!

These are "The Best 2018" candidates!
Remember to vote for your favorite one / ones!

äänestyksen sähköpostiosoite / e-mail adress for voting
photo.tarja@gmail.com

Kiitos äänestäsi! Thank you for voting!


maanantai 28. tammikuuta 2019

Suomen Ilmavoimat 100 vuotta / Finnish Air Force 100 years

Rakas lukijani, painan pääni häpeästä! Olen surkeasti jättänyt blogini kirjoittamisen pitkäksi aikaa. Kiirettä voi aina sopivasti syyttää...
Nyt on kuitenkin aika uuden blogikirjoituksen. Tämä kertomus kertoo eräästä Pipomiehen ja Allekirjoittaneen jännittävästä kesäpäivästä. Päivä sisälsi vauhtia ja upeita lentosuorituksia, liittyypä päivään jopa poliisit...

Mutta aloitetaanpa ihan aamusta, tai pitäisikö sanoa yöstä. Olimme nimittäin tuona päivänä menossa katsomaan Ilmavoimat 100 lentonäytöstä Jyväskylään, Tikkakoskelle. Halusimme olla paikalla hyvissä ajoin, joten herätyskello pärähti soimaan keskellä yötä. Olimme tehneet runsaasti evästä edellisenä iltaa, pakanneet autoon kuvaustarvikkeet, tuolit sekä kaiken muun tarpeellisen ja mahdollisesti tarvittavan (pitäähän sitä olla hyvin valmistautunut!).

Matka sujui mukavasti. Olimme päättäneet, ettemme mene viralliselle näytös alueelle, vaan etsisimme paikan, johon voisi laittaa auton ja sen luota katsella lentokoneiden lentoa. Ja hyvä oli, että emme halunneet näytösalueelle. Olimme nimittäin paikalla monta tuntia ennen näytöksen alkua ja silti läheiset parkkialueet olivat jo täynnä ja näytöksen liput loppuunmyyty. 

Ajelimme jonkin aikaa kentän ympäristössä. Pian huomasimme muutaman vanhemman herrasmiehen pystyttäneen oman epävirallisen kisakatsomon ihan kentän viereen. Paikalla oli muutama asuntoautokin. No, sinne siis. Saimme auton hyvään parkkiin, muutaman metrin päähän paikasta, josta oli erittäin hyvä näkyvyys kentälle. Allekirjoittanut asetteli tuolinsa mukavasti, aurinkorasvaa läträttiin runsaasti. Ja tietysti!! Söimme eväitä!!

Ensimmäisenä saimme ihailla vanhojen koneiden lentoa. Arctic Eagles taitolentoryhmä esitteli taitojaan.

Arctic Eagles


























Katsojia alkoi tulla paikalle lisää. Monet olisivat olleet menossa näytösalueelle, mutta paikka oli tupaten täynnä. Lopulta autojonot olivat parin tunnin mittaiset. Olimme iloisia, että olimme tulleet niinkin aikaisin ja saaneet niin nopeasti hyvät paikat.

Sitten nähtiin lippuhyppy, Suomen siniristilippu näytti kauniilta taivaalla!



























Saab 91D Safir


























Fouga Magister

Sitten tulikin kunnon meteli! Vuorossa oli Saab Draken, ruotsalaisvalmisteinen hävittäjä! Hävittäjä tuli kuin salaa selkämme takaa, erittäin matalalla. Siinä meinasi Allekirjoittaneella kamera lentää pitkin mäkeä...

Saab Draken




























Ihailimme meteliä, suoraan sanottuna, molemmat tykkäämme kova äänisistä koneista!

Drakenin jälkeen tuli meille katsojille ongelmia. Olimme juuri aikeista alkaa taas mussuttaa evästä, kun luoksemme saapuivat poliisit! He selittivät, että olemme lentokentän lähestymisalueella. Eli jos koneelle tulee ongelmia ja se vaikkapa putoaa niin meille käy huonosti. Meidän haluttiin siis poistuvan alueelta. Meitä oli satoja, joten ihmettelimme, minne me sitten voimme mennä.

Pipomies on tottunut tekemään töitä poliisien kanssa, hän keskusteli hyvässä hengessä asiasta. Saimme lopulta luvan olla muuten samassa paikassa, mutta meidän piti siirtyä muutama metri vasemmalle ja luvata, että pysymme siellä.

Eipä siis huolta, jäimme odottamaan Midnight Hawks taitolento-osaston esitystä. Ja sitä kannatti odottaa, oli hienoa katsottavaa.

Nämä Hawki olivat Suomi 100 väreissä.

























Midnight Hawks is a Finnish aerobatics team. The team is organised by the Finnish Air Force. 












































































Hawkien esitys keräsi paikalle lisää katsojia, meitä alkoi olla jo todella paljon. Ja vaikka yritimme selittää, että poliisit ovat kieltäneet tietylle paikalle menemisen, alkoi ihmisiä olla sielläkin missä ei saanut olla. Pipomies totesi, että kohta poliisit taas tulee ja sitten meidät kyllä kaikki poistetaan alueelta. Ja niinhän siinä kävi.

Poliisit saapuivat taas paikalle. Meille ilmoitettiin, että kaikkien tulee vaihtaa paikkaa. Harmitti!! Mutta sitten poliisi tuli sanomaan, ettei meidän tarvitse mennä kuin noin parin sadan metrin päähän. Ja niinhän me teimme. Uusi paikkakin oli hyvä, sain ihan hyviä kuvia.

Näytös jatkui Hawkin ja Hornetin yhteisesityksellä.

Hawk

























Hornet



























Hornet ampui taivaalle soihtuja. Olen yrittänyt kuvata niitä muuallakin, mutta valitettavasti ajoitus myöhästynyt. Ihan ei nytkään ajoitus osunut kohdalleen, mutta tässä pari kuvaa kuitenkin...



















































Näytöksessä oli mukana myös elektroniseen sodankäyntiin erikoistunut EA-18G Growler-hävittäjä (F/A-18F Super Hornet). Sellainen oli ensimmäistä kertaa Suomessa.

The Boeing EA-18G Growler is an American carrier-based electronic warfare aircraft, a specialized version of the two-seat F/A-18F Super Hornet. 


















































Dassault Rafale Dynamic Duon esitys sai Allekirjoittaneen ihastumaan. Dassault Rafale on kertakaikkiaan valokuvauksellinen, jos nyt hävittäjästä voi niin sanoa. Se on 12. joulukuuta 2000 lähtien palvelukäytössä ollut neljännen sukupolven ranskalainen suihkuhävittäjä.





































The Dassault Rafale is a French twin-engine, canard delta wing, multirole fighter aircraft.



Jotain muitakin koneita ehdimme vielä nähdä, mutta sitten näytös jouduttiin yllättäen keskeyttämään. Yksi Hawk koneista joutui tekemään kentälle hätälaskun rikkoutuneen renkaan vuoksi. Kentällä oli renkaan palasia. Jonkin aikaa odottelimme, että näytös jatkuu, mutta lopulta tuli ilmoitus, että näytöstä ei enää jatketa.

Oikeastaan tilanne ei meitä pahemmin harmittanut, olimme nähneet paljon kaikenlaista upeaa. Tyytyväisenä palasimme autolle, totesimme, että emme edes olleet onnistuneet tällä kertaa polttamaan nahkaamme. Kotimatkakin meni hyvin, vaikkakin kovasti väsytti.

Tässä kaikki tällä kertaa. Loppuun vielä kuva komeasta Hawk koneesta.








Ensi kerralla starttaa perinteeksi muodostunut Paras äänestys! Valmistautukaa äänestämään viime vuoden parasta Tarjan Turinat kuvaa!