torstai 2. elokuuta 2018

Arktika 1

Suomen suvi on parhaimmillaan! Nyt on riittänyt aurinkoa ja lämpöä. Voi kun tästä lämmöstä saisi osan talteen talvea varten. Allekirjoittaneelle tämä alkaa jo olla hieman liiankin kuumaa, mutta en valita!

Tässä ja seuraavassa blogissani keskityn kuitenkin Virolahden Arktika-päivien tapahtumiin. Artika -päivillä seurataan Arktisten lintujen muuttoa Virolahdella eri kohteissa. Me vietimme eniten aikaa Leerviikissä Virojoella, mutta kävimme toki muuallakin. Olemme käyneet Arktika-päivillä jo useampana vuonna, seuraavan vuoden Arktikaa alamme odottaa aina lintujen syysmuuton jälkeen. Tänä vuonna allekirjoittaneella oli Artikan aikaan paljon vapaapäiviä, joten pystyimme käymään Virolahdella useampana päivänä.

Päivä 1


Arktikan ensimmäinen päivä sattui olemaan pyhäpäivä. Teimme eväät valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta matkaan päästään heti aamun valjetessa. Saavuimme paikalla kuitenkin sen verran myöhään, että aamumuuttajat olivat jo menneet. No, eipä tuo haitannut, olihan paljon muutakin nähtävää.

Eniten näimme tiiroja. Ne ovat niin rohkeita, että eivät välitä lintuharrastajista, jotka ovat täyttäneet rannat. Tiirat lentelivät, syöksyivät ja leikkivät harrastajien nenän edessä.

Tiira on saanut kala-ateria.
Tern got a fish.



























Meressä näkyi paljon myös telkkiä, silkkiuikkuja ja lokkeja. Niiden touhuilija oli hauska seurata. Samalla rupattelimme muiden lintuharrastajien kanssa ja vertailimme kevään aikana tekemiämme havaintoja. Jostain kaukaa kuului myös haahkan aavemaista ääntelyä.

Telkkä koiraat lennossa.
Male Common goldeneyes




























Koska parvia ei lennossa näkynyt, lähdimme välillä käymään Hanskin satamassa. Siellä on aina paljon silkkiuikkuja. Niin oli nytkin. Kosiopuuhat olivat saaneet silkkiuikut sellaiseen hurmokseen, että vesi roiskui ja meidän tärykalvomme joutuivat kovalle koetukselle.

Harvinaisen rauhallinen hetki silkkiuikulla.
A Great crested grebe is having rare calm moment.






Siinä silkkiuikkujen temmellystä seuratessa söimme samalla eväitä. Kylläpä maistuivatkin hyvälle raikkaassa ulkoilmassa.

Ajoimme myös ns. Kurkelan reitin. Tällä kertaa ei valitettavasti näkynyt petolintuja. Suloisen kivitaskun näkeminen ilahdutti kuitenkin mieltä.


Kivitasku koiras
Male Northern wheatear



























Palasimme siis Leerviikkiin ja jäimme odottelemaan parvien yli lentoja. Mutta voi... tuulet eivät olleet meille suotuisia. Näimme ainoastaan muutaman pienen parven. Suuremmat parvet ohittivat Leerviikin kauempana meren puolelta.

Seuraava päivä oli allekirjoittaneella työpäivä, joten emme voineet olla kovin myöhään.

Hanhiparvi
A blog of geese



























Lähtiessämme ajamaan kohti kotia Pipomies sanoi, että varmaan huomenna sitten luetaan Tiirasta, että meni satoja tuhansia lintuja Leerviikin yli.

Kotimatkalla nämme vielä kaksi komeaa hirveä. Ne tulivat juuri pellolle metsiköstä kun ajoimme ohi. Koska tiellä ei juuri sillä hetkellä ollut muita liikenteessä, pysäytimme auton ja otin pari kuvaa. Hirvet jäivät kuin pyynnöstä poseeraamaan hetkeksi. Ilmeisesti ne olivat yhtä uteliaita kuin mekin.

Mitä, mekö?
What, we?

























Mennään lapseni, ei tuo tee mitään katsomisen arvoista...
Come on my child, let's go, she isn't doing anything worth watching...





























Olimme kotona juuri sopivasti nukkumaanmeno aikaan. Ja kuten olen ennenkin huomannut Pipomiehessä on ennustajan vikaa. Lintuja oli todellakin mennyt myöhään illalla Virolahdella satoja tuhansia...

Päivä 2


Menimme Virolahdelle seuraavan kerran parin päivän kuluttua. Nyt vietimme koko päivän Leerviikissä. Siellä oli paljon asian harrastajia, joten juttu seuraa riitti. Mukavinta tässä harrastuksessa (lintujen ja luonnon lisäksi) ovat kivat ihmiset. Ja kivaa on myöskin se, että oma lintutuntemus on kasvanut sen verran, että voi jo neuvoa aloittelevia harrastajia tavallisimpien lajien tunnistuksissa.


Meriharakka on helppo tunnistaa.
The Eurasin oystercatcher is easy to recognizing.


Kimmo Ohtonen ja Alma







Arktikan aikana Leerviikissä järjestettiin myös useita luentoja ja tapahtumia. Yhtenä esiintyjänä oli Kimmo Ohtonen, joka lienee monille tuttu televisiosta ja muista medioista. Pitihän hänestä napata kuva.














Tämän toisen päivän shown varastivat kuitenkin isokoskelot ja kyhmyjoutsenet. Ne pitivät  istumapaikkamme luona meille esityksiä pitkin päivää.

Isokoskelo pariskunnalla oli ilmeisesti munatkin lähistöllä olevassa pöntössä. Ainakin naaras kävi siellä vähän väliä. Koiraalla oli rankka päivä kilpailevan koiraan vuoksi. Tämä teki kaikkensa, että saisi naaraan huomion. Ja tätähän ei naaraan pari voinut hyväksyä.

Kilpaileva koiras saapui paikalle vauhdikkaasti ja kovalla metelillä.

Täältä tullaan baby!
Here I come baby!





Naaraan pari syöksyi samantien häätämään pois kilpakosijaa.


Häivy, lady on jo varattu!
Go a way, she is already spoken for!

Kun kilpakosija läksi pakoon, uhosi naaraan pari kivellä kuin suurikin sankari.

I am the king...

Rauhoituhan nyt, otetaan pienet päiväunet!
Take it easy, let's take a nap!



























Tämän episodin jälkeen naaras lensi pönttöön ja koiras jäi uiskentelemaan. Jonkin ajan kuluttua naaras tuli taasen ulos pöntöstä ja sama näytelmä toistui... yhä uudelleen.

Toinen pariskunta, jota saimme ihailla oli kyhmyjoutsenpari. Joku kertoi, että pariskunnalla on vähän matkan päässä rannasta olevan luodon takana pesä, jota nämä vahtivat todella innokkaana. Nyt pariskunta kuitenkin uiskenteli meidän luoksemme. Kaikessa rauhassa lipuivat vedessä majesteetillisina ja söivät ja sukivat itsenään.

Vähän ajan päästä näkyviin ilmestyi toinen pariskunta. Nämä olivat aikeissa laskeutua.

Voisikohan tänne laskeutua...
Maybe we could land here...



























Tästä ei meressä olleet tykänneet lainkaan, ne pörhistivät kauniisti siipensä.

Tämä paikka on meidän!
This is our place!



























Uudet tulokkaat tekivät (viisaan) ratkaisun ja jatkoivat lentomatkaansa. Naaras meressä lähti uimaan luodon taakse, ilmeisesti pesälle. Koiras päätti vielä näyttää meillekin, ettei hänelle kannata ruveta ryppyilemään.

Ja sinä siinä sen kameran kanssa, pysy myös kaukana! No, okei, voit kuvata minua, olenhan minä niin upea!
And you there with the camera, stay a way too! Well, okey you can photograph me, I am gorgeous!!



























Tämä sama näytelmä toistui moneen otteeseen päivän aikana. Voi rehellisesti sanoa, että nyt minulla on kymmeniä, jos ei satoja kuvia kyhmyjousenista siipiä pörhentelemässä... Ne ovat niin kauniita nämä joutsenet!!

Valitettavasti emme nyt nähneet tukkakoskeloita läheltä, kuten aiempina vuosina. Ne olivat kyllä paikalla, mutta pysyttelivät kaukana.

Tukkakoskeloita
Red-breasted mergansers



























Viivyimme aika myöhään istumassa ja ihailemassa lintuja. Lopulta oli kuitenkin aika lähteä kotiin. Valitettavasti tuulet olivat meille taas epäsuotuisat ja kaikki parvet menivät kauempana merellä, niistä en saanut kuvia.

Autolle mennessämme näimme vielä rantakivikossa käärmeitä! Ei hätää, kyseessä oli rantakäärmeet. Niitä kuvasin innolla, harvemmin nykyään pääsee käärmeitä kuvaamaan näin läheltä. Kuulin, että käärmeet ovat olleet paikalla joka päivä.

Rantakäärme
Grass snake



























Näimme taas paljon  kaunista ja mielenkiintoista, hyvä päivä. Seuraavana päivänä emme menneet Arktikaa seuraamaan vaan äitejä juhlimaan.

Kotipihalla tapahtuu


Kirjosiepon poikaset ovat jo lähteneet pöntöstä. Saimme katsella niiden hauskoja pikku naamoja pöntön aukolla useaan otteeseen. Mutta emme valitettavasti nähneet niiden lähtemistä pöntöstä. No, ehkä ensi kesänä.

Real angry bird here!



























Tässä kaikki tällä kertaa, lisää Arktikaa seuraavassa blogissa, silloin saimme ihailla suuria lintuparviakin.

Loppuun tietysti kukkakuva. Tämä kaunis, pieni kukka kukkii nyt kukkaruukussa pihallamme.

Arvaatkos mikä kukka on kyseessä?
Voit laittaa arvauksia (tai tietoa) kommentteihin.





Hyvää alkanutta elokuuta!

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Isoja ja vielä isompia lintuja / Big birds and bigger birds

Kylläpä on nopeasti kesäkuu vierähtänyt ! Kauniit säät ovat saaneet allekirjoittaneen viettämään paljon aikaa ulkona. Olen seurannut pihamme pikkulintujen elämää, istutellut ja hoidellut kukkia ja muuten vaan nauttinut auringosta.

Blogissa ollaan kuitenkin vielä keväisissä tunnelmissa. 

Kevään riemuja


Eräällä retkellä näimme merenrannalla kyhmyjoutsenen uhoamassa kilpailijoille. Tämä ystävämme oli ilmeisesti komeudessaan varsin vaikuttava myös lajitovereiden mielestä, sillä ne poistuivat suosiolla paikalta. 

Onhan hän upea!
He/she is so gourgeus!

Silkkiuikut olivat sankoin joukon valloittaneet merenrannan. Niillä oli menossa kosiomenot. Voi sitä säksätykset määrää!! Ja välillä ne pyrähtivät juoksemaan vedessä, kun halusivat tehdä vaikutuksen mahdolliseen tulevaan puolisoon.

Joillakin oli jo kumppani valittuna ja pesää rakennettiin kovalla tohinalla. 


Kutsu...
Invitation...

Parittelua
Mating...


Katseltuamme jonkin aikaa silkiuikkujen puuhia, päätimme lähteä muualle. Eihän sitä malta jättää havainnointia yhteen paikkaan, täytyy käydä katsastamassa monta paikkaa, ettei vaan menetä mitään!

Kovin kauas emme ehtineet kun näimme laulujoutsenia eräällä pellolla. Pellolla oli myös metsä- ja tundrahanhia. Nuoret laulujoutsenet kerääntyivät piirin ja alkoivat omat menonsa... En tiedä mistä oli kyse, voimien mittelöstä vai mistä. Kovasti siinä ainakin levittelivät siipiään ja pitivät kovaa ääntä. Tätä kesti aika kauan, pikku hiljaa ryhmä pieneni, kun joutsenet poistuivat piiristä yksi kerrallaan. Itselleni tuli ihan mieleen jokin piirileikki tai kansantanhu esitys. 

Nuorten laulujoutsenten piirileikkiä.
Young whooper swans.

Jätimme joutsenet ja hanhet pellolle jatkamaan keväisiä menojaan ja päätimme poiketa vielä yhdessä paikassa. Samassa, jossa olimme aiemmin keväällä nähneet valkohäntäkauriita. Ehkä he olisivat jälleen paikalla. Ja kyllä! Siellähän nämä sirot söpöläiset olivat. Kauriita oli noin kymmenen kappaletta. 

Osa söi ruohoa kaikessa rauhassa ja osa juoksenteli edestakaisin pellolla. Väliilä joku juoksi metsään ja tuli samantien takaisin iloisesti aidan yli hypäten. Olisipa allekirjoittanutkin yhtä notkea ja vauhdikas!


Vauhdilla kohti uusia seikkailuja.
Running to new adventures.
Ja taas tuo kuvaa!
And again she is taking photos!


Matkalla kotiin näimme meriharakan nokkimassa maata. Välillä se sai nokkaansa mehevän madonkin.


Meriharakka
Eurasian oystercatcher

Pellolla oli illan hämärtyessä teeret soitimella. Niin kaukana, että kuvaa oli vaikea saada.

Teeret soitimella
Black grouses are lekking.


Isoja lintuja


"Lähdetäänkö katsomaan, näkyykö lintuja?" Näin alkoi keväällä lähes jokainen allekirjoittaneen vapaa päivä. Ja vastaus oli useimmiten "YES!" Niin myös eräänä kauniina lauantai aamuna. Tällä kertaa suuntasimme ihan lähiseuduille, joten emme pakanneet autoa täyteen evästä ja muuta tilpehööriä.

Suunnistimme Loviisan saaristoon, tällä kertaa Söderbyn suunnalle. Siellä on tänä kesänä tullut käytyä aika vähän.

Ajelimme saaristotietä ja tähyilimme pelloille ja merenrannoille. Sitten näimme merikotkan poukamassa, se istui joutsenten pesän vieressä! Poukaman kohdalla oli vaarallinen mutka, joten siinä ei voinut autoa pysäyttää. Kävimme siis parkkeeraamassa auton  sivutielle kauemmas ja allekirjoittanut hipsutteli varovaisesti pensaiden seassa poukaman lähelle. Mutta siinä meni niin kauan, että merikotka oli jo lähtenyt kun allekirjoittanut sai taas puokaman näkyviin! Allekirjoittaneelle pettymys, joutsenparille varmaankin helpotus.

Allekirjoittanut käveli siis takaisin autolle ja aioimme juuri lähteä eteenpäin, kun tajusimme, että merikotka oli edelleen paikalla! Se oli jäänyt istuskelemaan ja tarkkailemaan koivunoksalle. Ja autosta oli siihen suora näköyhteys. Katselimme merikotkaa, kuvaaminen oli hankalaa, koska koivunoksat peittivät osan kotkasta ja tarkennus osui aina oksiin, ei kotkaan.

Sitten huomasimme, että merikotka lentää poukaman yllä... hetkinen, sehän on koivunoksalla edelleen, joten kotkia olikin kaksi! Näimme kuinka toinen kotka laskeutui poukaman toiselle puolelle kuuseen. No, sinne asti ei allekirjoittaneen objekti kanna, joten tyydyimme vain katselemaan kauempana olevaa kotkaa.

Mutta koivussa olevaa kuvasin...

Mitä se nyt tekee! Merikotka alkoi liikehtiä levottomasti, kääntyili sinne tänne ja levitteli siipiään. Nyt se on havainnut varmasti jotain! Kohta se syöksyy jonkun poloisen kimppuun! Tai sitten se on huomannut toisen kotka, ei pidä se läsnäolosta ja tulee kotkatappelu! Tai mahdollisesti ne ovat pari ja kohta nähdään kotkien kärrynpyörä lemmenleikki! Allekirjoittanut piteli kameraa valmiina tärisevin käsin, mitä kuvia saankaan kohta!

White-tailed eagle













Nyt se lähtee!

No just...


























Huokaus!...

Vähän tämän jälkeen merikotka todellakin lähti ja meni toisella puolella poukamaa olevan kotkan luokse. Ei tullut tappelua, eikä lemmenleikkiä. Siinä ne kököttivät samassa puussa pitkään. Ja siihen ne jäivät, kun lähdimme Pipomiehen kanssa jatkamaan matkaa.

Hakkuualueella näimme palokärjen lahossa puussa. Kaunis lintu.


Palokärki
Black woodpecker


Ajelimme niin pitkälle kuin tietä riitti, mutta kuvattavaa emme enää nähneet. Lähdimme ajamaan takaisin kotiin päin.

Eräässä pihassa oli todella iso lintu 😊


What a big bird!

Paluumatkalla näimme taas merikotkan. Tämä yksilö oli melkein samassa paikassa, varmaan toinen aiemmista näkemistämme kotkista.

Täältä näkee kauas!
From here I can see far away!

Ei, nyt alkoi jo tulla nälkä. Aika palata kotiin syömään!

Ehei, eipä mennäkään suoraan kotiin. Käydään vielä katsomassa Loviisassa lintutornilla, onko siellä kattohaikara vielä paikalla, kuten Tiirassa luki.

Olihan kattohaikara vielä paikalla.
White stork was in Loviisa.

Olipa hieno retki!

Kotipihalla tapahtuu


Ahkera Sinitiainen vie ruokaa poikasille.
Blue tit takes food to chicks.








Sinitiaisen poikaset ovat jo aikaa sitten jättäneet pöntön. Jotenkin se aina tuntuu niin haikealta, kun ei enää näekään emojen vievän ruokaa poikasille. Ja se pieni piipitys ei enää kuulukaan mäntyjen luota.












Koiras kirjosieppo levähti hetken ennen kuin lähti hakemaan lisää ruokaa.
Male European pied flycatcher is resting before it takes more food to chicks.






Kirjosieppo ruokki poikasiaan vielä muutama päivä sitten. Kovin ovat ahkeria nämä lintu vanhemmat. Allekirjoittanutta alkaa jo hengästyttää pelkkä niiden katselu.






Yellow Osteospermum






Tässä kaikki tällä kertaa. Loppuun vielä kuva kotipihan kukasta. Tähtisilmää löytyy nyt tänä kesänä kahdessa värissä. Lilana ja keltaisena. Kuvassa keltainen versio.

Ihanaa heinäkuuta!!

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Äkäisiä joutsenia / Crabby swans

Kesä on kauneimmillaan! Allekirjoittanutta hieman nyt nolattaa, sillä blogissani ollaan vielä täysin alkukevään tunnelmissa. Mutta ehkä näitä jäisiä ja hieman lumisia kuvia on mukavampi katsella kun kaikkialla on jo kauniin vihreää.

Olemme ahkerasti käyneet Pipomiehen kanssa lintu- ja luontoretkillä. Kuvattavaa on ollut paljon, jopa niin paljon, että suurin osa kuvista odottaa vielä koneella läpikäyntiä. Eihän sitä ehdi koneella istua, kun pitää lintuja ja muita eläimiä olla tarkkailemassa luonnossa.

Jäiden sulaessa


Eräänä päivänä päätimme tehdä vain lyhyen tarkkailuretken. Menimme tutulle paikalle katsomaan oliko paikalla paljon muuttajia.

Ensimmäiset merimetsot ilmestyivät, kun jään reuna pakeni kauemmas merelle. Ne oleskelivat jään reunalla. Välillä joku niistä ui meressä ja pyydysti kalaa. Merimetso jakaa jyrkästi mielipiteitä. Monet pitävät sitä erittäin haitallisena tulokaslajina.

Merimetsoja
Great cormorants

Paikalla oli paljon muitakin lintuja. Useimmilla oli menossa reviiritaistelut tai kosiomenot. Siinä sitä sitten Pipomiehen kanssa ihmeteltiin villiä menoa.

Merihanhilla oli kuitenkin jo parinsa ja reviiriäkään ei oltu täältä hakemassa, joten ne uiskentelivat rauhallisena vedessä. Merihanhen arvellaan olevan kesyhanhen kantamuoto. Se on suurikokoisin harmaahanhilaji. Rehellisesti allekirjoittaneen täytyy tunnustaa, että harmaahanhien tunnistus oli alussa todella vaikeaa. Merihanhi oli ensimmäinen jonka opin tunnistamaan. Paljon on näissä tunnistus asioissa vielä opeteltavaa.


Tämä merihanhi päätti lähteä kävelylle jäälle.
This taiga bean goose decide to take a walk on the ice.
Kanadanhanhi
The Canada goose



























Joutsenten elämä oli tässä vaiheessa täynnä draamaa ja vaarallisia tilanteita! Aina kun uusi pari tai muutama joutsen laskeutui merelle tai jäälle, hermostuivat jo paikalla olevat joutsenet. Uudet tulokkaat saivat varsin pian todeta, etteivät ole lainkaan tervetulleita.

Kyhmyjoutsenen uhoaminen, siipien ja höyhenten pörhistely on upeaa katsottavaa, mutta en haluaisi olla se, joka joutuu niiden "iskun" kohteeksi.


"Minä olin täällä ensin, häivy!!"
"I was here first! So go away!"

























"Juu, juu, menen, älä nyt hermostu!"
"Yes, yes I'm going don't lose your nerve!"













Näimme merikotkan pitävän neuvottelua variksen kanssa. Mietimme Pipomiehen kanssa mitä ne keskenään voisivat jutustella...

Varis: "Kuule, minulla on nälkä, käypä pyydystämässä meille kala."
Merikotka: "Ei kuule, mulla on parempi idea! Odotellaan tässä nyt ihan rauhassa. Kohta tulee saukko, käy siltä varastamassa meille kala".

Kuvasta näkee hyvin, miten paljon variksella ja merikotkalla on kokoeroa. Eli, jos mielestäsi varis on iso lintu...

Varis ja merikotka
 The Hooded crow and the White-tailed eagle




























Siinä joutsenten ja muiden lintujen tarkkailun lomassa, huomasimme liikettä kauempana jäällä. Ja kukas siellä olikaan! Eräs saukoista oli paikalla. Se sukelteli ja pyydysti kaloja, toi niitä jäälle ja popsi ne kaikessa rauhassa suuhunsa. Sitä eivät levottomat ja äkäiset linnut juurikaan häirinneet. Paisti eräs varis, joka välillä kävi ärsyttävästi nykäisemässä kalan pyrstöstä, vaikka kala oli jo häviämässä saukon sisuksiin. Varis kokeili onneaan, mutta kyllä kaikki kalat päätyivät saukolle.

Tämä oli tänä keväänä viimeinen kerta, kun tapasimme saukko ystävämme. Toivottavasti saamme ihailla sitä taas ensi keväänä.

"Hetkinen, tarkkaileeko joku minua?"
"Wait a moment, is someone watching me?"


Merellä oli runsaasti sympaattisia isokoskeloita. Joka kerta nähdessäni isokoskelo naaraan, tunnen sitä kohtaan suurta sielujen sympatiaa! Meillä on eräs samanlainen piirre molemmilla! Aina huono hiuspäivä!


"Älä tuijota, ei oma kampauksesi ole yhtään parempi!"
"Don't stare, you have a bad hairday too"



























Tällä kertaa olimme liikkeellä ilman eväitä! Eli siis jonkin ajan kuluttua olikin jo aika lähteä kotiin. Jotta jaksaa taas lähteä seuraavan kerran lähteä luontoa katsomaan.

Taistelu pellolla


Sanovat, että joutsen liikkuu maalla todella kömpelösti. Ja siltähän se yleensä näyttääkin. Mutta keväisin ne ovat maallakin todella nopeita. Tämän saimme taas havaita, kun katselimme laulujoutsenia eräällä pellolla.

Pellolle laskeutui laulujoutsen pariskunta kovasti melua pitäen. Ne aloittivat soidinmenonsa heti laskeuduttuaan.

"Täältä tullaan!"
"Here we come!"




Laulujoutsenten duo laulua...
The Whooper swan duo...


















































Äkkiä jostain kauempaa pellolta tulokkaita saapui häätämään erittäin hermostunut ja äkäinen laulujoutsen. Tulokas sai kunnon läksytyksen. Joutsenet juoksivat pellon poikki hurjaa vauhtia. Toinen joutsen ajoi toista takaa, nyppi pyrstösulkia ja iski nokallaan milloin mihinkin. Ja toinen juoksi pakoon, minkä kerkesi.


Kanadanhanhet katselivat joutsenten yhteenottoa silmät pyöreinä.
Canada geese are wondering what the swans are doing.
























































Lopulta pakoon juossut antoi periksi, nousi siivilleen ja lähti. Sen pari lähti myös pois paikalta. Voittaja pörhisteli pellolla ja sen pari tuli sen luokse. Lopulta ne alkoivat syödä rauhallisena. Juuri kun tilanne rauhoittui, saapui paikalle jostain nuori laulujoutsen. Se suorastaan "hiipi" paikalle. Piti päätänsä alas laskettuna. Kai silläkin on jokin merkitys.

Nuori joutsen käveli hyvin hitaasti vanhemman pariskunnan ohi ja piti koko ajan päätänsä alas laskettuna. Se pääsi onnellisesti äkäisen joutsenen ohi. Mutta! Sitten nuori reppana meni nostamaan päänsä! Tämä ei miellyttänyt äkäistä joutsenta, vaan se ryntäsi heti nuoren joutsenen luokse. Nuori joutsen laski taas päänsä ja tilanne rauhoittui. Mielenkiintoista...

Arka nuori laulujoutsen ja merihanhi.
Young Whooper swan and Taiga bean goose.



























Me lähdimme katsomaan mitä muualta löytyy.

Kauriita


Erään metsän reunassa näimme valkohäntäkauriita. Ne olivat ruokailemassa. Ne jatkoivat ruokailuaan meistä välittämättä. Välillä joku niistä nosti katsettaan ja varmisti, ettemme ole tulossa liian lähelle tai nouse ulos autosta.

Mitä! Kuinka monta jalkaa on tällä valkohäntäkauriilla?!
What! How many legs does this White-tailed deer have?!
No, neljä tietysti! Sen takana oli pienokainen. Se katseli meitä välillä uteliaana.
well, four of course! There was a little deer behind her. 



























Vähän matkan päässä puron laidalla oli metsäkauris. Tällä uroksella oli mukana naaras, mutta se pysytteli puiden takana piilossa. Uros oli komea sarvipää.

Metsäkauriin erottaa valkohäntäkauriista koosta, metsäkaurin on pienempi. Lisäksi metsäkauriilla ei ole valkoista hännän alusta vaan sen hännän ympärys, eli siis peppu, on vaalea. Ja sillä on hyvin pieni häntä verrattuna valkohäntäkauriiseen.

Metsäkauris uros
Roe deer male

On ne hienoja eläimiä nämä kauriit! Mutta ilta alkoi hämärtää. Eli aika lähteä kotia kohti. Matkalla näimme vielä kevään ensimmäiset kurjet! Voi miten kauniita! Kurjet tulivat niin lähelle, että sain hyvä kuvatkin niistä.


Kurki
The Crane


























Kotipihalla tapahtuu


Kirjosiepot saapuivat pihaamme! Ne ottivat heti hallintaansa kaksi uusinta pönttöä. Sen sijaan toisin kuin viime vuonna, ne eivät tällä kertaa saaneet häädettyä talitiaisia pois pöntöstä. Sinitiaiset pesivät jo kolmatta vuotta samassa pöntössä. Nekin kirjosieppo yritti häätää, kuten joka vuosi, mutta tulos oli sama, ei onnistunut!


Kirjosieppo naaras
European pied flycatcher female



























Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi viikolla alkaa jo kesäkuu! Nähdään!