torstai 4. lokakuuta 2018

Arktika 2

Jatketaanpa viimeinkin Arktika muisteloita 😊

Päivä 3


Pääsimme Virojoelle vasta iltapäivällä. Paikalla oli jo paljon lintuharrastajia katsomassa ja havainnoimassa. Toivoimme, että nyt näkisimme lintuparvia. Asettauduimme mukavaan paikkaan istumaan, mukana oli paljon evästä isossa kylmälaukussa. Nyt aioimme istua rannalla vaikka seuraavaan aamuun!

Kauaa emme ehtineet istua, kun saimme ihailtavaksi suloisen tavi pariskunnan. Nämä kaverit eivät välittäneet ihmisistä. Välillä ne kävivät edessämme uimassa ja sukeltelemassa. Parin rauhaa häiritsi aina silloin tällöin toinen tavi uros, mutta jo heti alussa sille kävi selväksi, ettei naaras ole siitä kiinnostunut.


Tavit tulivat tervehtimään 😊
Eurasian teals came to say Hello 



























Pieniä parvia lensi silloin tällöin kaukana merellä, mutta edelleen saimme odotella vilkkaampaa lentoliikennettä.

Mutta sitten se alkoi! Parvia tuli paljon, osa lensi ohitsemme niin kaukana merellä, että näimme vaan pieniä mustia pisteitä. Harmillista kun emme omista kaukoputkea! Kameran objektiivilla ja pikku kiikareilla ei nähnyt niin kauas. Voi kun tuuli hieman kääntyisi ja parvet tulisivat lähemmäs!

Sitten kuului huuto "Ne lentää nyt ihan meidän  päältä!" MISSÄ!! Ei allekirjoittanut nähnyt mitään! Kurkottelin ja kääntelin päätä  niin, että niskat olivat mennä sijoiltaan, mutta en nähnyt mitään!! Sitten äkkiä tajusin, että iso alli parvi oli todellakin aivan päämme yläpuolella. Kuulimme niiden siipien iskut! Ja äänet! Upeaa, tätä varten olimme tulleet paikalle.

Alli parvi
A flock of Long-tailed ducks



























Parvia meni koko illan, välillä ihan läheltä. Ja joka kerta se sykähdytti yhtä paljon.

Kyhmyjoutsen ei ymmärtänyt miksi me huutelimme rannalla innoissamme. Se keskittyi syömiseen.
Muteswan didn't understand why people were so excited. It focused on eating.



























Me istuimme Pipomiehen kanssa rannalla niin kauan, kunnes auringon viimeinenkin säde kaikkosi metsän taa. Meillähän oli runsaasti evästäkin mukana ja hienoa luonnon tarjoamaa viihdettä katseltavana. Välillä elämä vaan on ihan tosi mahtavaa!

Juuri kun olimme lähdössä kotiin, tulivat tavit vielä rannalle. Sain niistä kauniita kuvia auringonlaskussa. Teknisestihän kuvissa on kaikki pielessä, mutta minusta ne ovat hienoja.

Tavit auringonlaskussa.


Long.tailed duck in the sunset.

























Päivä 4


Pari päivää myöhemmin olimme taas Virolahdella. Nyt jo aikaisin aamupäivällä. Rannalla oli vielä aika rauhallista. Tai pitää kai sanoa jo, sillä aamuhavainnot oli tehty ja monet lintuharrastajat olivat lähteneet syömään ja päivälevolle. Parvia kun ei päivällä yleensä juurikaan lentele.

Me taas halusimme nauttia kauniista kevätpäivästä ja istuskella meressä uiskentelevia lintuja katselemassa. Allekirjoittanut käytti tilaisuuden hyväkseen ja kuvasi vieressäni kivellä istuskelevaa isokoskelo naarasta. Hän on niin mainio! Kauaa ei hän ehtinyt olla kivellä, kun jo taas lensi lähistöllä olevaan pönttöön.

"Kumpi on minun parempi puoleni, vasen?"
"Which is my better side, left?"

"Vai oikea?"
"Or right?"





















































Tavi herrakin kävi moikkaamassa. Jotain asiaakin hänellä taisi olla, en vaan oikein ymmärtänyt mitä.

Tavi uros
Male Eurasian teal



























Pikku hiljaa alkoi tulla ilta. Kauempana luodolla näkyi  haahkoja, merimetsoja ja lokkeja. Valkoposkihanhia lensi merenpintaa pitkin. Illan tummetessa värit olivat mielenkiintoiset. Välillä ei pystynyt sanomaan missä meri muuttui taivaaksi 😎


Kaikenlaisia lintuja...
All sorts of birds...


Valkoposkihanhet lensivät matalalla.
Barnacle geese flew low.



























Luodon ympärillä kierteli kolme kurkea, ajattelivat kai ensin laskeutua. Päättivät kuitenkin jatkaa matkaansa.

Katso tarkasti taivasta luodon takana, siellä menee lintuparvia.

Kurkia
Cranes

























Rantasipi
Common sandpiper


























Voi ei, niin se vaan alkoi tämäkin päivä loppua! Onneksi vielä saimme katsella lokin kalastusta.

"Ruokaa!"
"Food!"






"Sainpas!"
"Got it!"
















































Jaa, kai se on pakko lähteä kotiin nukkumaan mietimme Pipomiehen kanssa. Söimme viimeiset eväät, keräsimme kimpsut ja kamsut ja nousimme lähteäksemme.

Ketkäpä silloin vielä tulivatkaan paikalle! Ihan kuin olisivat tulleet sanomaan meille hyvää yötä. Söpöt tavit!


"Moi! Mitä Sinä nyt kuvaat?"
"Hello! What are You now photographing?"



























Ja vielä kerran


Pääsimme viidennen kerran käymään Arktikassa. Nyt meillä oli vain pari tuntia aikaa illalla. Parvia ei näkynyt, mutta tapasimme vanhoja tuttuja. Kannatti mennä!


Aurinkoa sateen edellä.
Sun before rain.

























Lapintiira
The Arctic tern





























Haikein mielin lähdimme kotiin. Päätimme käydä matkan varrella olevassa Haminan lintutornilla. Auringonlasku loi sen verran hienoa valoa, että sitä piti hyödyntää.

Nokikana piilotteli rannan kaislikossa. Luuli kai, ettemme näkisi sitä. Kauaa tosin ei piilossa malttanut pysyä, vaan tyypilliseen nokikanamaiseen tapaan lähti häätämään todella äkäisenä liian lähelle uskaltautunutta silkkiuikkua.


"Kukaan ei huomaa minua!"
"Nobody can see me!"



























Silkkiuikku lähti paremmille pesintäpaikoille. Ja me lähdimme kotiin.


Auringonlasku kultasi maiseman!
The sunset cultured the landscape!




























Näin meidän osaltamme sujui tämän vuoden Arktika. Hienosti järjestetty tapahtuma, kiitos Virolahden kunnalle, järjestäjille ja lintuoppaille. Terveisiä myös kaikille mukaville ihmisille jotka tapasimme. Ensi vuonna toivottavasti tavataan taas!

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla blogissa mennään lujaa!

Hyvää lokakuun alkua!

torstai 2. elokuuta 2018

Arktika 1

Suomen suvi on parhaimmillaan! Nyt on riittänyt aurinkoa ja lämpöä. Voi kun tästä lämmöstä saisi osan talteen talvea varten. Allekirjoittaneelle tämä alkaa jo olla hieman liiankin kuumaa, mutta en valita!

Tässä ja seuraavassa blogissani keskityn kuitenkin Virolahden Arktika-päivien tapahtumiin. Artika -päivillä seurataan Arktisten lintujen muuttoa Virolahdella eri kohteissa. Me vietimme eniten aikaa Leerviikissä Virojoella, mutta kävimme toki muuallakin. Olemme käyneet Arktika-päivillä jo useampana vuonna, seuraavan vuoden Arktikaa alamme odottaa aina lintujen syysmuuton jälkeen. Tänä vuonna allekirjoittaneella oli Artikan aikaan paljon vapaapäiviä, joten pystyimme käymään Virolahdella useampana päivänä.

Päivä 1


Arktikan ensimmäinen päivä sattui olemaan pyhäpäivä. Teimme eväät valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta matkaan päästään heti aamun valjetessa. Saavuimme paikalla kuitenkin sen verran myöhään, että aamumuuttajat olivat jo menneet. No, eipä tuo haitannut, olihan paljon muutakin nähtävää.

Eniten näimme tiiroja. Ne ovat niin rohkeita, että eivät välitä lintuharrastajista, jotka ovat täyttäneet rannat. Tiirat lentelivät, syöksyivät ja leikkivät harrastajien nenän edessä.

Tiira on saanut kala-ateria.
Tern got a fish.



























Meressä näkyi paljon myös telkkiä, silkkiuikkuja ja lokkeja. Niiden touhuilija oli hauska seurata. Samalla rupattelimme muiden lintuharrastajien kanssa ja vertailimme kevään aikana tekemiämme havaintoja. Jostain kaukaa kuului myös haahkan aavemaista ääntelyä.

Telkkä koiraat lennossa.
Male Common goldeneyes




























Koska parvia ei lennossa näkynyt, lähdimme välillä käymään Hanskin satamassa. Siellä on aina paljon silkkiuikkuja. Niin oli nytkin. Kosiopuuhat olivat saaneet silkkiuikut sellaiseen hurmokseen, että vesi roiskui ja meidän tärykalvomme joutuivat kovalle koetukselle.

Harvinaisen rauhallinen hetki silkkiuikulla.
A Great crested grebe is having rare calm moment.






Siinä silkkiuikkujen temmellystä seuratessa söimme samalla eväitä. Kylläpä maistuivatkin hyvälle raikkaassa ulkoilmassa.

Ajoimme myös ns. Kurkelan reitin. Tällä kertaa ei valitettavasti näkynyt petolintuja. Suloisen kivitaskun näkeminen ilahdutti kuitenkin mieltä.


Kivitasku koiras
Male Northern wheatear



























Palasimme siis Leerviikkiin ja jäimme odottelemaan parvien yli lentoja. Mutta voi... tuulet eivät olleet meille suotuisia. Näimme ainoastaan muutaman pienen parven. Suuremmat parvet ohittivat Leerviikin kauempana meren puolelta.

Seuraava päivä oli allekirjoittaneella työpäivä, joten emme voineet olla kovin myöhään.

Hanhiparvi
A blog of geese



























Lähtiessämme ajamaan kohti kotia Pipomies sanoi, että varmaan huomenna sitten luetaan Tiirasta, että meni satoja tuhansia lintuja Leerviikin yli.

Kotimatkalla nämme vielä kaksi komeaa hirveä. Ne tulivat juuri pellolle metsiköstä kun ajoimme ohi. Koska tiellä ei juuri sillä hetkellä ollut muita liikenteessä, pysäytimme auton ja otin pari kuvaa. Hirvet jäivät kuin pyynnöstä poseeraamaan hetkeksi. Ilmeisesti ne olivat yhtä uteliaita kuin mekin.

Mitä, mekö?
What, we?

























Mennään lapseni, ei tuo tee mitään katsomisen arvoista...
Come on my child, let's go, she isn't doing anything worth watching...





























Olimme kotona juuri sopivasti nukkumaanmeno aikaan. Ja kuten olen ennenkin huomannut Pipomiehessä on ennustajan vikaa. Lintuja oli todellakin mennyt myöhään illalla Virolahdella satoja tuhansia...

Päivä 2


Menimme Virolahdelle seuraavan kerran parin päivän kuluttua. Nyt vietimme koko päivän Leerviikissä. Siellä oli paljon asian harrastajia, joten juttu seuraa riitti. Mukavinta tässä harrastuksessa (lintujen ja luonnon lisäksi) ovat kivat ihmiset. Ja kivaa on myöskin se, että oma lintutuntemus on kasvanut sen verran, että voi jo neuvoa aloittelevia harrastajia tavallisimpien lajien tunnistuksissa.


Meriharakka on helppo tunnistaa.
The Eurasin oystercatcher is easy to recognizing.


Kimmo Ohtonen ja Alma







Arktikan aikana Leerviikissä järjestettiin myös useita luentoja ja tapahtumia. Yhtenä esiintyjänä oli Kimmo Ohtonen, joka lienee monille tuttu televisiosta ja muista medioista. Pitihän hänestä napata kuva.














Tämän toisen päivän shown varastivat kuitenkin isokoskelot ja kyhmyjoutsenet. Ne pitivät  istumapaikkamme luona meille esityksiä pitkin päivää.

Isokoskelo pariskunnalla oli ilmeisesti munatkin lähistöllä olevassa pöntössä. Ainakin naaras kävi siellä vähän väliä. Koiraalla oli rankka päivä kilpailevan koiraan vuoksi. Tämä teki kaikkensa, että saisi naaraan huomion. Ja tätähän ei naaraan pari voinut hyväksyä.

Kilpaileva koiras saapui paikalle vauhdikkaasti ja kovalla metelillä.

Täältä tullaan baby!
Here I come baby!





Naaraan pari syöksyi samantien häätämään pois kilpakosijaa.


Häivy, lady on jo varattu!
Go a way, she is already spoken for!

Kun kilpakosija läksi pakoon, uhosi naaraan pari kivellä kuin suurikin sankari.

I am the king...

Rauhoituhan nyt, otetaan pienet päiväunet!
Take it easy, let's take a nap!



























Tämän episodin jälkeen naaras lensi pönttöön ja koiras jäi uiskentelemaan. Jonkin ajan kuluttua naaras tuli taasen ulos pöntöstä ja sama näytelmä toistui... yhä uudelleen.

Toinen pariskunta, jota saimme ihailla oli kyhmyjoutsenpari. Joku kertoi, että pariskunnalla on vähän matkan päässä rannasta olevan luodon takana pesä, jota nämä vahtivat todella innokkaana. Nyt pariskunta kuitenkin uiskenteli meidän luoksemme. Kaikessa rauhassa lipuivat vedessä majesteetillisina ja söivät ja sukivat itsenään.

Vähän ajan päästä näkyviin ilmestyi toinen pariskunta. Nämä olivat aikeissa laskeutua.

Voisikohan tänne laskeutua...
Maybe we could land here...



























Tästä ei meressä olleet tykänneet lainkaan, ne pörhistivät kauniisti siipensä.

Tämä paikka on meidän!
This is our place!



























Uudet tulokkaat tekivät (viisaan) ratkaisun ja jatkoivat lentomatkaansa. Naaras meressä lähti uimaan luodon taakse, ilmeisesti pesälle. Koiras päätti vielä näyttää meillekin, ettei hänelle kannata ruveta ryppyilemään.

Ja sinä siinä sen kameran kanssa, pysy myös kaukana! No, okei, voit kuvata minua, olenhan minä niin upea!
And you there with the camera, stay a way too! Well, okey you can photograph me, I am gorgeous!!



























Tämä sama näytelmä toistui moneen otteeseen päivän aikana. Voi rehellisesti sanoa, että nyt minulla on kymmeniä, jos ei satoja kuvia kyhmyjousenista siipiä pörhentelemässä... Ne ovat niin kauniita nämä joutsenet!!

Valitettavasti emme nyt nähneet tukkakoskeloita läheltä, kuten aiempina vuosina. Ne olivat kyllä paikalla, mutta pysyttelivät kaukana.

Tukkakoskeloita
Red-breasted mergansers



























Viivyimme aika myöhään istumassa ja ihailemassa lintuja. Lopulta oli kuitenkin aika lähteä kotiin. Valitettavasti tuulet olivat meille taas epäsuotuisat ja kaikki parvet menivät kauempana merellä, niistä en saanut kuvia.

Autolle mennessämme näimme vielä rantakivikossa käärmeitä! Ei hätää, kyseessä oli rantakäärmeet. Niitä kuvasin innolla, harvemmin nykyään pääsee käärmeitä kuvaamaan näin läheltä. Kuulin, että käärmeet ovat olleet paikalla joka päivä.

Rantakäärme
Grass snake



























Näimme taas paljon  kaunista ja mielenkiintoista, hyvä päivä. Seuraavana päivänä emme menneet Arktikaa seuraamaan vaan äitejä juhlimaan.

Kotipihalla tapahtuu


Kirjosiepon poikaset ovat jo lähteneet pöntöstä. Saimme katsella niiden hauskoja pikku naamoja pöntön aukolla useaan otteeseen. Mutta emme valitettavasti nähneet niiden lähtemistä pöntöstä. No, ehkä ensi kesänä.

Real angry bird here!



























Tässä kaikki tällä kertaa, lisää Arktikaa seuraavassa blogissa, silloin saimme ihailla suuria lintuparviakin.

Loppuun tietysti kukkakuva. Tämä kaunis, pieni kukka kukkii nyt kukkaruukussa pihallamme.

Arvaatkos mikä kukka on kyseessä?
Voit laittaa arvauksia (tai tietoa) kommentteihin.





Hyvää alkanutta elokuuta!

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Isoja ja vielä isompia lintuja / Big birds and bigger birds

Kylläpä on nopeasti kesäkuu vierähtänyt ! Kauniit säät ovat saaneet allekirjoittaneen viettämään paljon aikaa ulkona. Olen seurannut pihamme pikkulintujen elämää, istutellut ja hoidellut kukkia ja muuten vaan nauttinut auringosta.

Blogissa ollaan kuitenkin vielä keväisissä tunnelmissa. 

Kevään riemuja


Eräällä retkellä näimme merenrannalla kyhmyjoutsenen uhoamassa kilpailijoille. Tämä ystävämme oli ilmeisesti komeudessaan varsin vaikuttava myös lajitovereiden mielestä, sillä ne poistuivat suosiolla paikalta. 

Onhan hän upea!
He/she is so gourgeus!

Silkkiuikut olivat sankoin joukon valloittaneet merenrannan. Niillä oli menossa kosiomenot. Voi sitä säksätykset määrää!! Ja välillä ne pyrähtivät juoksemaan vedessä, kun halusivat tehdä vaikutuksen mahdolliseen tulevaan puolisoon.

Joillakin oli jo kumppani valittuna ja pesää rakennettiin kovalla tohinalla. 


Kutsu...
Invitation...

Parittelua
Mating...


Katseltuamme jonkin aikaa silkiuikkujen puuhia, päätimme lähteä muualle. Eihän sitä malta jättää havainnointia yhteen paikkaan, täytyy käydä katsastamassa monta paikkaa, ettei vaan menetä mitään!

Kovin kauas emme ehtineet kun näimme laulujoutsenia eräällä pellolla. Pellolla oli myös metsä- ja tundrahanhia. Nuoret laulujoutsenet kerääntyivät piirin ja alkoivat omat menonsa... En tiedä mistä oli kyse, voimien mittelöstä vai mistä. Kovasti siinä ainakin levittelivät siipiään ja pitivät kovaa ääntä. Tätä kesti aika kauan, pikku hiljaa ryhmä pieneni, kun joutsenet poistuivat piiristä yksi kerrallaan. Itselleni tuli ihan mieleen jokin piirileikki tai kansantanhu esitys. 

Nuorten laulujoutsenten piirileikkiä.
Young whooper swans.

Jätimme joutsenet ja hanhet pellolle jatkamaan keväisiä menojaan ja päätimme poiketa vielä yhdessä paikassa. Samassa, jossa olimme aiemmin keväällä nähneet valkohäntäkauriita. Ehkä he olisivat jälleen paikalla. Ja kyllä! Siellähän nämä sirot söpöläiset olivat. Kauriita oli noin kymmenen kappaletta. 

Osa söi ruohoa kaikessa rauhassa ja osa juoksenteli edestakaisin pellolla. Väliilä joku juoksi metsään ja tuli samantien takaisin iloisesti aidan yli hypäten. Olisipa allekirjoittanutkin yhtä notkea ja vauhdikas!


Vauhdilla kohti uusia seikkailuja.
Running to new adventures.
Ja taas tuo kuvaa!
And again she is taking photos!


Matkalla kotiin näimme meriharakan nokkimassa maata. Välillä se sai nokkaansa mehevän madonkin.


Meriharakka
Eurasian oystercatcher

Pellolla oli illan hämärtyessä teeret soitimella. Niin kaukana, että kuvaa oli vaikea saada.

Teeret soitimella
Black grouses are lekking.


Isoja lintuja


"Lähdetäänkö katsomaan, näkyykö lintuja?" Näin alkoi keväällä lähes jokainen allekirjoittaneen vapaa päivä. Ja vastaus oli useimmiten "YES!" Niin myös eräänä kauniina lauantai aamuna. Tällä kertaa suuntasimme ihan lähiseuduille, joten emme pakanneet autoa täyteen evästä ja muuta tilpehööriä.

Suunnistimme Loviisan saaristoon, tällä kertaa Söderbyn suunnalle. Siellä on tänä kesänä tullut käytyä aika vähän.

Ajelimme saaristotietä ja tähyilimme pelloille ja merenrannoille. Sitten näimme merikotkan poukamassa, se istui joutsenten pesän vieressä! Poukaman kohdalla oli vaarallinen mutka, joten siinä ei voinut autoa pysäyttää. Kävimme siis parkkeeraamassa auton  sivutielle kauemmas ja allekirjoittanut hipsutteli varovaisesti pensaiden seassa poukaman lähelle. Mutta siinä meni niin kauan, että merikotka oli jo lähtenyt kun allekirjoittanut sai taas puokaman näkyviin! Allekirjoittaneelle pettymys, joutsenparille varmaankin helpotus.

Allekirjoittanut käveli siis takaisin autolle ja aioimme juuri lähteä eteenpäin, kun tajusimme, että merikotka oli edelleen paikalla! Se oli jäänyt istuskelemaan ja tarkkailemaan koivunoksalle. Ja autosta oli siihen suora näköyhteys. Katselimme merikotkaa, kuvaaminen oli hankalaa, koska koivunoksat peittivät osan kotkasta ja tarkennus osui aina oksiin, ei kotkaan.

Sitten huomasimme, että merikotka lentää poukaman yllä... hetkinen, sehän on koivunoksalla edelleen, joten kotkia olikin kaksi! Näimme kuinka toinen kotka laskeutui poukaman toiselle puolelle kuuseen. No, sinne asti ei allekirjoittaneen objekti kanna, joten tyydyimme vain katselemaan kauempana olevaa kotkaa.

Mutta koivussa olevaa kuvasin...

Mitä se nyt tekee! Merikotka alkoi liikehtiä levottomasti, kääntyili sinne tänne ja levitteli siipiään. Nyt se on havainnut varmasti jotain! Kohta se syöksyy jonkun poloisen kimppuun! Tai sitten se on huomannut toisen kotka, ei pidä se läsnäolosta ja tulee kotkatappelu! Tai mahdollisesti ne ovat pari ja kohta nähdään kotkien kärrynpyörä lemmenleikki! Allekirjoittanut piteli kameraa valmiina tärisevin käsin, mitä kuvia saankaan kohta!

White-tailed eagle













Nyt se lähtee!

No just...


























Huokaus!...

Vähän tämän jälkeen merikotka todellakin lähti ja meni toisella puolella poukamaa olevan kotkan luokse. Ei tullut tappelua, eikä lemmenleikkiä. Siinä ne kököttivät samassa puussa pitkään. Ja siihen ne jäivät, kun lähdimme Pipomiehen kanssa jatkamaan matkaa.

Hakkuualueella näimme palokärjen lahossa puussa. Kaunis lintu.


Palokärki
Black woodpecker


Ajelimme niin pitkälle kuin tietä riitti, mutta kuvattavaa emme enää nähneet. Lähdimme ajamaan takaisin kotiin päin.

Eräässä pihassa oli todella iso lintu 😊


What a big bird!

Paluumatkalla näimme taas merikotkan. Tämä yksilö oli melkein samassa paikassa, varmaan toinen aiemmista näkemistämme kotkista.

Täältä näkee kauas!
From here I can see far away!

Ei, nyt alkoi jo tulla nälkä. Aika palata kotiin syömään!

Ehei, eipä mennäkään suoraan kotiin. Käydään vielä katsomassa Loviisassa lintutornilla, onko siellä kattohaikara vielä paikalla, kuten Tiirassa luki.

Olihan kattohaikara vielä paikalla.
White stork was in Loviisa.

Olipa hieno retki!

Kotipihalla tapahtuu


Ahkera Sinitiainen vie ruokaa poikasille.
Blue tit takes food to chicks.








Sinitiaisen poikaset ovat jo aikaa sitten jättäneet pöntön. Jotenkin se aina tuntuu niin haikealta, kun ei enää näekään emojen vievän ruokaa poikasille. Ja se pieni piipitys ei enää kuulukaan mäntyjen luota.












Koiras kirjosieppo levähti hetken ennen kuin lähti hakemaan lisää ruokaa.
Male European pied flycatcher is resting before it takes more food to chicks.






Kirjosieppo ruokki poikasiaan vielä muutama päivä sitten. Kovin ovat ahkeria nämä lintu vanhemmat. Allekirjoittanutta alkaa jo hengästyttää pelkkä niiden katselu.






Yellow Osteospermum






Tässä kaikki tällä kertaa. Loppuun vielä kuva kotipihan kukasta. Tähtisilmää löytyy nyt tänä kesänä kahdessa värissä. Lilana ja keltaisena. Kuvassa keltainen versio.

Ihanaa heinäkuuta!!