Kolme iloista saukkoa / Three happy otters

Ihanaa, se on huhtikuu! Ja kevätkin on viimein alkanut edistyä kohinalla. Muuttolintuja näkyy taivaalla, vedessä ja maalla. Allekirjoittanut ja Pipomies ovat odottaneet tätä jo kovasti.

Vanhojen tuttujen kohtaaminen

Kuten pidempään blogiani lukeneet tietävät, meillä kevään seuraaminen alkaa jo tammi- helmikuun vaihteessa. Silloin lähdemme merenrannalle etsimään saukkoa! Tuota jo meille tutuksi käynyttä kaveria. Niin teimme myös tänä vuonna.

Kävimme usein vanhoilla tutuilla paikoilla, jossa olemme ennen saukon nähneet. Nyt kuitenkin saukkoa ei näkynyt! Paljon näkyi kyllä jälkiä, joista tiesimme, että saukko on käynyt paikalla, mutta itse saukko pysyi poissa. Voi mikä harmi!!

Lopulta olimme jo melkein luopuneet toivosta. Olimme taas kerran asettuneet "väijyksiin" ja odottelimme ja odottelimme. Ei vaan näkynyt saukkoa. Pipomies totesi, että nyt lähdetään kotiin. Allekirjoittanut oli jo laittamassa pois kameravarusteita, kun äkkiä näimme kaukana toisella puolen merenrannalla jotain liikettä! Sanoin Pipomiehelle, että siellä on varmaan vaan variksia. Toiverikkaana kuitenkin tähyilin kaislikkoon, josko kuitenkin se olisi saukko. Ja kyllä! Siellä oli saukko. Eikä vain yksi vaan 3 saukkoa! Eli viime keväänä näkemämme kolmikko, emo ja kaksi poikasta oli vielä yhdessä! Voi sitä riemua! Kaukanahan he olivat, kunnon kuvia ei saanut, mutta tärkeintä oli havaita, että kaverillamme on kaikki kunnossa!

Kolme iloista saukkoa.
Three happy Eurasian otters.

Seurasimme saukkojen touhuja hyvän aikaa. Toiveemme siitä, että saukot tulisivat edes hieman lähemmäksi ei toteutunut, mutta ei se haitannut. Lähdimme kotiin hyvillä mielin. Ja päätimme tietysti tulla taas pian takaisin!

Pari viikkoa tämän kohtaamisen jälkeen lähdimme uudestaan saukkoja katsomaan. Matkalla näimme metsäkauriita pellolla. Ne kaivelivat ruokaa lumen alta.

Kauriit pellolla syömässä.

The European roe deers were eating on the field.

Katselimme kauriita jonkin aikaa, ne eivät olleet meistä moksiskaan. Välillä joku niistä nosti katseensa, katseli metsään päin, varmaan sieltä kuului jotain ääniä. Mitään hälyttävää ei ollut kuitenkaan, koska jatkoivat heti ruokailua.

Meidän matkamme jatkui saukkojen luo. Tällä kertaa meitä odottikin paikalla yllätys! Emon ja poikasten lisäksi paikalla oli uros saukko! Hän pysytteli kuitenkin poissa kolmikon luota.

Hetkinen! Ihan kuin jostain kuuluisi outoa ääntä...
Wait! I here a funny noise...

Minulla on kiire!
I'm in a hurry!

Saukko on nopea eläin!
The Otter is a fast animal!

Poikaset leikkivät meressä, ihan allekirjoittaneen nenän alla, mutta en ehtinyt kuvata! Toisaalta, eihän kaikesta aina tarvitsekaan valokuvaa, joskus voi vain nauttia näkemästään.

Uusia tuttavuuksia

Jostain syystä en ole koskaan onnistunut näkemään luonnossa koskikaraa. Tuota hauskaa pikku lintua, joka toisin kuin monet muut linnut, tulee Suomeen talvehtimaan. Toki sitä tavataan Pohjois-Suomessa pesimälintunakin, mutta vain 250 - 350 paria. Tämän pastoriksikin kutsutun linnun voi nähdä virtaavien vesien ääreltä. Niistäpä juuri itsekin olen lintua käynyt etsimässä.

Tänä vuonna kävimme taas paikalla, jossa muut ovat kertoneet linnun nähneensä. Oli todella kaunis, aurinkoinen päivä. Allekirjoittanut etsi katseellaan lintua. No, koskikaraa ei näkynyt, mutta kuvasin virtaavaa koskea. Onhan sekin kaunis. Välillä päätimme käydä katsomassa kosken äärellä olevaa metsikköä, sieltä kuului ainakin käpytikan nakutusta. Löysimmekin heti käpytikan, otin pari kuvaa. Sen jälkeen palasimme koskelle. Havaitsin, että koskikara oli saapunut. Siellä se seisoi jäällä ja sukelteli jäiseen veteen. Koskikara sukeltaa ravintoa virtaavasta vedestä.

Tulin tästä kohtaamisesta iloiseksi. Seisoimme kauan siinä koskella ja katselimme koskikaraa.

Koskikara, arvaatko tästä kuvasta, mistä koskikara on saanut lempinimen pastori?

White-throated dipper

Kotimatkalla näimme hirven metsikössä. Otin siitä kuvia ja se katseli minua ensin uteliaana.

Komea, utelias hirvi.
Gorgeous, curious moose.

Aika pian kuitenkin hirvi menetti kiinnostuksensa allekirjoittanutta kohtaan ja käänsi minulle... no, selkänsä... 😊

Minä jatkan nyt syömistä!
I'm gonna eat now!

Kotona ajoin kamerasta koneelle koskella ottamani kuvat. Ja mitäpä niissä näinkään! Oikeasti koskikara oli ollut paikalla jo alussa, kun luulin kuvaavani pelkkää vettä ja jäätä. Siellä se seisoi kaukana jään reunalla, mutta kameran etsimessä sitä en ollut huomannut, enkä paljaalla silmällä koskea ihaillessa.

Koskikaran lisäksi olemme tavanneet toisenkin uuden tuttavuuden. Olimme eräänä pilvisenä päivänä ajelemassa ja kuvaamassa. Emme nähneet kuitenkaan mitään erikoista vakipaikoillamme. Kotiin päin ajellessa näimme eräällä hakkuuaukealla jonkun tarkkailemassa ympäristöä sähkölangalla. Lähelle päästyämme tajusimme tarkkailijan olevan pöllö. Pöllö lennähti pian pois kauemmas metsikköön, josta emme sitä nähneet. Pian pöllö kuitenkin lensi hakkuuaukealla olevaan puuhun ja sain siitä kuvia. Elämäni ensimmäiset kuvat viirupöllöstä!

Minä lepäilen tässä hiukan.
I just rest here for a while (The Ural owl).

No ota nyt sitten vielä pari kuvaa.
Okei, take couple more photos.

Mietteliäs vai unelias?

Thoughtful or sleepy?

Upea lintu! Toivottavasti tapaamme hänet joskus uudelleen.

Kävimme toisenkin kerran katsomassa koskikaraa. Samalla ajelimme muutenkin kotimme lähiseutuja katsomassa. Paikalle olivat jo saapuneet ensimmäiset laulujoutsenet. Tuolloin ei paikalla ollut vasta kuin yksi pariskunta. Nyt niitä on jo huomattavasti enemmän.

Lentoon!
Let's fly!

Siinä merenrannalla seisoskellessa huomasimme jonkin pisteen taivaanrannassa ja se lähestyi meitä kovaa vauhtia. Pian tajusimme, että kyseessä on merikotka. Merikotka ohitti meidät ja samantien Pipomies sanoi "Tuolta tulee toinen, ihan meitä kohti". Ja todellakin, toinen  merikotka ohitti meidät erittäin läheltä. Kiljaisin Pipomiehelle "Väistä!!" Ja hän väisti... Ihmetteli sitten, että mitä kiljun, eihän se kotka hänen päälleen tule. Sanoin "Ei niin, mutta kun sun pää oli edessä, en olisi saanut kunnon kuvaa"... 😃
Tämän jälkeen lensi vielä kolmaskin merikotka, mutta hieman kauempaa.

Merikotkan siipien kärkiväli on 1,9–2,4 m, se on tällä perusteella Suomen suurin lintu. Painon perusteella se taas on kyhmyjoutsen.

The white-tailed eagle, has 1.9–2.4 m (5.8–8.0 ft) wingspan.

Merikotkien ylilennon jälkeen lähdimme koskelle katsomaan, näkyykö siellä koskikaraa. Siellä hän sukelteli ruokaa itselleen ja välillä tuli moikkaamaan kivelle. Tuntuu uskomattomalta, että noin pieni lintu pystyy kävelemään kosken pohjalla ja etsimään sieltä ruokaa! Ja vielä hyisessä, jäisessä vedessä. Itseä alkaa palella jo pelkkä ajatuskin!

Viroksi koskikara on vesipapp eli vesipappi.
In Estonia White-throated dipper is called vesipapp. waterpriest

Kauempana joella näimme sorsia uimassa. Aurinko oli jo painumassa mailleen, joten värimaailma oli hyvin sinivoittoinen.

Sinisorsia
Mallards

Lähdimme ajelemaan kotiinpäin, matkalla napsin vielä kuvia kauniista auringonlaskusta.

Auringonlasku maalaa maiseman kauniiksi.
The sunsets makes everything looks so colorful.

Tämän jälkeen maisema on muuttunut hetkessä keväisemmäksi. Ja joutsenia, niitä on nyt joka puolella!

Laulujoutsen
The Whooper swan

Ensi kerralla lisää joutsenia ja muita kevät muuttajia.

The Eurasian bullfinch

Tässä kaikki tällä kertaa. Loppuun vielä kuva punatulkusta, jonka nappasin käydessäni äitini luona kylässä. Hänellä on ollut taas paljon ystäviä ruokinnalla.

Hyvää kevättä!! Muistakaa tarkkailla niitä kevään merkkejä ja ihailla lintuja ja luonnon kauneutta!