Hämäriä iltoja ja sumuisia aamuja

Syyskuu on jo ylittänyt puolenvälin ja syksy on saapunut! Puissa on värikkäitä lehtiä ja osa lehdistä jo putoilee... Pimeä saapuu aikaisemmin, mikä hankaloittaa valokuvausta, kuvaamaan ehtii oikeastaan enää viikonloppusin, kun on päivällä vapaata. Päivät ovatkin olleet aurinkoisia ja kauniita, samoin illanruskot ovat olleet upeita!



Keväällä istutetut orvokit ja petuniat vaihdoin syyskukkasiin. Istutin tilalle krysamteeneja ja samaan ruukkuun seuraksi jotain pienilehtistä köynnöstä, joka kuulemma kestää jonkin verran kylmää. Saa sitten nähdä minkä verran...

Ja tottakai piti istuttaa yhteen ruukkuun myös syysorvokkeja.

Muuttolintuja näkyy nyt monilla pelloilla. Parina iltana olemme käyneet lähiseuduilla ajelemassa. Tässä kurkia Isnäsin pellolla iltahämärässä. Mukana oli kaksi nuorta yksilöä ja kaksi vanhempaa.

Myös fasaaniemo poikasineen oli liikkeellä. Metkan näköistä oli poikasten juoksentelu sinne tänne. Oletteko muuten koskaan kiinnittäneet huomiota, miten upeat kuviot näiden lintujen höyhenissä on?

Siiliä en ole nähnyt pitkään aikaan. Nyt osui yksi kameraan. Tomerana köpötteli eteenpäin ojassa. Meno näytti siltä, että päämäärä oli selvillä.
 

Valkoposkihanhi oli yksinään merenrannalla, minne lienee kaverit menneet.







 


Sarvisalossa ihailin auringonlaskua, millään ei olisi malttanut lähteä kotiin, mutta lopulta oli annettava periksi. Onhan se kuvaajankin nukuttava välillä. Mutta ensin oli otettava muutama kuva.

Kävimme syyskuun alussa myös Pellingissä, Porvoon saaristossa. Kaunis paikka, suosittelen käymään.

Matkalla Pellinkiin huomasin uroshirven. Katseli siinä kuvaajaa aikansa, kunnes totesi ilmeisen vaarattomaksi ja lähti jatkamaan matkaa.

Olemme tehneet myös yhden koko päivän kuvausretken, suuntasimme auton keulan kohti Läntistä Uuttamaata. Lähdimme matkaan aikaisin aamulla, kun usva vielä peitti maisemia. Silloinkin saa hienoja kuvia.

Lehmiä laitumella aamuvarhaisella

Sakea sumu kätkee helmaansa pellon elämää...

 

Fasaani uros yritti piiloutua pellolle. Komea lintu tuli kuitenkin heti huomatuksi, poskien punainen väri paljasti.

Niinpä herra päätti arvokkuutensa säilyttääkseen poistua rauhallisesti paikalta.

Ja me päätimme pipomiehen kanssa jatkaa matkaa...

Tammet reunustavat ajotietä

Kaunis maisema Fagervikissä

Ajoimme Fagervikin ruukkialueen ohi. Kaunis paikka, täytyy joskus mennä tutustumaan ajan kanssa.

Ajelimme pieniä "kinttupolkuja", sillä niillä näkee paremmin eläimiä ja kauniita maisemia. Tämä kuva kahdesta metsäkauriista on jostain Tenholan lähistöltä. Kauriita oli paikalla yhteensä neljä, mutta kaksi ehti livahtaa karkuun ennenkuin kuvaaja tajusi alkaa kuvata.

Saaristoteillä oli myös paljon pieniä metsälampia. Ja niissä ihania lumpeen kukkia.Yhdelle tällaiselle lammelle oli polkua pitkin helppo kävellä. Ja ottaa muutama kuva tietenkin...

Sorsa uiskenteli lumpeiden seassa

Välillä ajettiin lossilla. Niistä on aina mukava katsella maisemia.










Matkalla näimme kun pienlentokone laskeutui pellolle. Pellolla oli useampikin pienlentokone. Tapahtuma piti kuvata samalla kun ajettiin eteenpäin... Siis pipomies ajoi ja allekirjoittanut kuvasi...

 

Matkalla kotiin poikkesimme vielä Porkkalan niemellä. Kauriita oli paljon liikkeellä illan hämärtyessä. Kuvissa naaras ja vasa. Oli jo aika pimeää, joten kuvat eivät ole niin tarkkoja.

Ensin juostiin kovaa...

Sitten huomattiin kuvaaja ja alettiin uteliaana seurata tämän touhuja.

Kun pääsimme Porkkalan niemeen olikin hämärä jo laskeutunut ja kuu loisti taivaalla kirkkaana. Jonkin aikaa katselimme maisemia ja sitten taas oli aika palata kotiin. Näimme isoja lintuparvia, mutta oli niin pimeää ettei viitsinyt kuvata. Joskus on hyvä vain ihailla ja katsella.

Lopuksi kuva ihanasta nelijalkaisesta,  kultaisesta Nallesta, ystäviemme koirasta . Mikä katse...Ja kyllä, allekirjoittaneeseen on iskenyt koirakuume...

 Hyvää viikonloppua kaikille!