keskiviikko 13. elokuuta 2014

Pohjoisen taikaa!


Hyvää elokuuta kaikille! Viime blogista onkin kulunut aikaa. Syynä on ollut lomamatka, jonka teimme pohjoiseen. Kävimme Taivalkoskella ja Rukalla, ajelimme muuallakin mm. Sallassa. Tämän joka kesäisen matkan tarkoituksena on ihailla pohjoisen luontoa, mutta tärkeintä on kuitenkin  sukulaisteni tapaaminen. Rakas tätini ja ihanat serkkuni perheineen ovat mielessä kyllä ympäri vuoden, mutta valitettavasti matka on sen verran pitkä (700 km), että tapaamme yleensä vain kerran vuodessa.

Tävä vuonna ajomatka tuntui tavallistakin pidemmältä, johtuen 30 asteen lämmöstä. Vettä meni matkan aikana paljon. Olemme usein ajaneet matkan yöllä, mutta huomanneet, että se kostautuu parin päivän väsymyksenä. Lisäksi pitää jatkuvasti olla varuillaan hirvien takia.

Hotellihuoneen parvekkeelta napattu kuva saapumisiltana klo 23.

Hotellin vastaamotto


Olemme jo useamman vuoden ajan yöpyneet Rukalla Rukahovi hotellissa. Siellä on hyvät huoneet ja ikkunasta aukeaa upeat maisemat. Lisäksi kyseessä on iso hotelli, joten siellä on saatavilla palvelua ympäri vuorokauden. Matkaa sinne tosin tulee vielä 80 km lisää, mutta toisaalta Rukalta on lyhyempi matka esim. Sallaan, jossa myös tulee käytyä lähes joka kesä.





Menimme ensimmäisenä päivänä käymään Kuusamon Suurpetokeskuksessa. Käymme siellä vuosittain katsomassa karhuja ja ilveksiä. Näitä eläimiä pääsee katsomaan ihan läheltä. Tarhalla kierretään ryhmissä oppaan kanssa. Oppaat kertovat tarhan eläimistä ja tietoa yleensäkin karhuista ja ilveksistä.

Allaolevien kuvien julkaisuun blogissani olen pyytänyt luvan keskuksen työntekijältä, sillä tarhalla otettuja kuvia ei saisi Suurpetokeskuksen sääntöjen mukaan julkaista edes kuvaaja itse. Ilveksen kuvat olen ottanut jo pari vuotta sitten.

Elvis ilves katselee rauhallisena uteliaita ihmisiä...
Mitä lienee Elvis havainnut viereisessä häkissä, katse on tarkka.
Karhu katselee... Mitä miettinee... Huomaa kynnet!

Tarhalla on myös kettuja ja poroja. Suosittelen käymään, jos satutte liikkumaan Kuusamossa päin. Suurpetokeskus löytyy 5 tien varrelta, noin 30 km ennen Kuusamoa Kajaanista päin tultaessa.

Suurpetokeskukselta ajoimme Taivalkoskelle, matkalla kuvasin tämän uteliaan nuoren poron. Kiinnostuneena katseli kameran putkea...


Teillä oli nyt paljon enemmän poroja kuin aikaisempina vuosina, kuumuuden takia.






Sukulaisten tapaamisten jälkeen palasimme Taivalkoskelta Rukalle, auringonlasku oli taas hieno.








Toisena päivänä ohjelmassa oli Kiutakönkäällä käynti. Se on suuri koski, joka sijaitsee Kuusamossa Oulangan kansallispuistossa. Olemme käyneet siellä aiemminkin. Koskelle lähtee erittäin hyväkuntoinen polku Oulangan kansallispuiston luontokeskukselta. Matkaa ei ole kuin vajaa kilometri. Matkalla on kuitenkin paljon portaita, joten en suosittele huono polvisille...





Kosken alaosan kuohuille menee toinen reitti, joka kuulemma sopii liikuntaesteisille. Lisätietoja voitte lukea vaikkapa täältä.

kallion seinämät ovat kvartsiittia ja dolomiittia
Kuohuja
Pipomies ihailee kosken yläjuoksua...Mutta missä on pipo!!
Pärskeitä
Löytyihän se pipo, repusta. Melkein jalat kastuu pipomieheltä, kun allekirjoittanut kehoittaa: vielä vähän taaksepäin, vielä vähän...

Vaikka matka autolta Kiutakönkäälle ei ollut pitkä, oli allekirjoittanut erittäin väsynyt reissun jälkeen. Siitä piti huolen lähes 30 asteen lämpö. Onneksi ei sentään ollut hyttysiä! Loppupäivä menikin lepäillessä hotellilla.

Yöllä heräsimme ja päätimme lähteä ajelulle, ulkona oli ihanan viileää, vain 13 astetta. Heräsin 3 aikaan, sillä auringon nousu Rukalla oli luvassa klo 04.02. 

Ensimmäiseksi näimme metsoja tiellä. Valitettavasti oli vielä sen verran pimeää, ettei kuvista tullut oikein hyviä.

Tämä uros metso oli ensimmäinen, oli yksikseen ja lähti heti karkuun kun vastaan tuli auto.
Tällä uros metsolla oli naaras ja poikanen mukana. Kyyhkyt kiusasivat metsoja ja uros yritti ajaa niitä tiehensä.

Lopulta uros päätti lähteä pois paikalta...
Naaras vei pokasen metsään turvaan, hyvä on suojaväri, keski kauan ennenkuin huomasin linnun, ja poikasen huomasin vasta kun se oli jo kameran tavoittamattomissa.
Ja viimein se aurinkokin nousi!
Auringon nousun aikaan Rukan lähellä jokin pikku järvi sai kauniin värityksen...
 

Linnut aamu-uinnilla
Aamu-usva joella
Auringon nousun jälkeen olikin aika palata hotellille, oli aamupalan aika. Sen jälkeen pienet nokoset ja sitten Taivalkoskelle, Jalavan kauppaan.







Jalavan kauppa lienee yksi tunnetuimpia Taivalkoskelaisia "nähtävyyksiä". Kauppa on tuttu Kalle Päätalon kirjojen lukijoille, se on perustettu jo 1883. Itse olen pienestä pitäen tässä kaupassa tottunut käymään. Nykyään paikka on enemmänkin turistinähtävyys kuin kauppa, mutta paljon kaikenlaista on myynnissä.













Myytävää tavaraa roikkuu katossa. Oma pappani osti täältä usein mm. raappahousut, kuinka moni lukijoistani tietää mitä ne ovat??

Asian voi tarkistaa vaikkapa Googlella...




Jalavan kaupan kahvilasta voi ostaa monenlaisia herkkuja. Itse syön täällä aina munkin, ne ovat aivan mahtavan hyviä!

Illalla kävimme vielä katsomassa sukumme uutta jäsentä. Vauhdikas pikkuinen sai heti allekirjoittaneen sydämen sulamaan...

Lisäksi kävimme Oravivaarassa, missä on äitini lapsuuden koti. Ihan vain pikavisiitti, sillä autosta ulos mentäessä kimppuumme hyökkäsi lentomuurahaisarmeija. Äkkiä autoon takaisin ja kohti Taivalkoskea. Lentomuurahaisia oli tuhansia noin neljän kilometrin matkalla...

Kuumuus uuvutti porotkin, tässä lepäillään sahanpurukasan vieressä.

Suomutunturi on napapiirillä


Seuraavana päivänä oli aikaa pienelle ajelulle. Kohteena oli Salla. Menimme Suomutunturin kautta. Kuvan lumiukko on kahvila Tuulenpesän pihalla.















Suomutunturilta matka jatkui Sallaan ja Sallatunturille. Kuvassa Sallatunturi, etualalla mielenkiintoisen muodon omaava hotelli Revontuli.



Hotellilla on ihan omat erittäin egologiset ruohonleikkurit...
Rinteillä ruohonleikkuusta huolehtii traktori.
Näkymä Sallatunturin rinteeltä
Sallatunturilla kohtasimme lomareissumme itsepäisimmän kaverin... Tämä poro ei antanut kenellekään tuumaakaan periksi. Saimme ajaa autolla sen perässä, kaveri mutkitteli kävellessään koko ajan varmistaen, ettemme millään päässeet ohi. Meillähän ei ollut kiire, joten meitä ei haitannut... Aikansa käveltyään poro päätti pitää lounas tauon ja antaa tietä muille.

Yöksi takaisin hotellille, sillä seuraavana aamuna olikin aika lähteä takaisin kohti kotia.

Vielä viimeinen kuva Rukalta...
Tädilläni kasvaa Mustanmeren ruusuja parvekkeella.





Kävimme vielä Taivalkoskella tätini luona ennenkuin auto suunnisti kohti etelää...







Järvimaisema jossain Taivalkosken ja vitostien välillä...
Lomamatkan viimeiset havaitut porot...
Kuikat uiskentelivat Suomussalmella järvessä...




Kotimatkalla satoi vettä runsaasti kerran, ensimmäinen sade joka osui omalle kohdalle moneen viikkoon.

Onneksi oli viileämpi päivä kuin menomatkalla.











Kotona olimme puolilta öin... Ihana lomamatka! Ensi vuonna taas...

Hyvää elokuun jatkoa, luvassa kuulemma vielä lämpöisiä kesäpäiviä, nautitaan niistä!



















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti