torstai 29. kesäkuuta 2017

Kuikkien vuoronvaihto / Black-throated loons take turns sitting on the eggs

Se on keskikesä! Juhannuskin oli ja meni. Säät ovat kyllä olleet aika jännät. Välillä sataa kaatamalla vettä ja samalla saattaa paistaa aurinko. Ja jos aurinko paistaa kun päätän lähteä ulos hieman käveleskelemään käy yleensä niin, että kun avaan oven alkaakin taas sataa kaatamalla. Aika viileää on, mutta se ei nyt allekirjoittanutta niin haittaa, en tykkää kovin kuumasta ilmasta.

Valkeala


Eräänä kauniina kesäpäivänä päätimme käydä mökillä. Mökki on äitimme mökki, sijaitsee aika Repoveden kansallispuisto reunamilla.

The Common sandpiper 


Pikkuinen rantasipi piti rannalla kovaa meteliä ja tuli terassin vierellekin huutamaan. Varmaan hällä oli poikaset jossakin lähistöllä. Aika pian rauhoittui, kun huomasi, ettei allekirjoittanut mene rantakivikkoon sen enempää tutkiskelemaan.









Mökkirantaa vastapäätä on pienen pieni luoto. Pari puskaa, kiveä ja ruohoa. Näimme kuikka pariskunnan menevän luodolle, ilmeisesti niillä oli siellä pesä.


A pair of Black-throated loons were swimming near our mothers summer cottage.



























Olimme ottaneet mukaan evästä (tietysti...), mussutimme mökin terassilla lihapullia, perunasalaattia ja muita herkkuja samalla, kun kuuntelimme kuikkien laulua ja katselimme järvelle. On se ihana kun on kesä!

Mökiltä jatkoimme matkaa Repoveden suuntaan, emme menneet kansallipuistoon, sillä vaeltaminen ei nyt innostanut. Ajelin pieniä teitä järven rannalla. Välillä pysäytin auton ja kuvasin ja käveleskelin katselemassa maisemia. Pipomies kulutti aikaansa kännykkää autossa tutkailemalla, ei vielä pysty allekirjoittaneen kanssa pusikoissa lintuja vahtaamaan...
  😊

Järven pinta oli lähes peilityyni ja rannan puut heijastuivat pinnasta kauniina. Kivillä seisoskeli lokkeja ja tiiroja.


Trees reflected on the lake surface.



























Takaisin autolle kävellessä havaitsin linnun uimassa tien ja saaren välisellä lahdella. Kuikkahan sekin oli. Jäin katselemaan sen uintia. Lintu suunnisti saaren rantaan. Rannassa oli toinen kuikka.

Olisikohan niillä pesä siellä? Tien vieressä oli pusikko, jäin sen taakse katselemaan mitä tapahtuu. Ja kyllä, kuikilla oli pesä aivan saaren rannassa. Katselin kuinka linnut vaihtoivat työvuoroa eli paikalle tullut kuikka päästi toisen vapaalle... Toinen kuikka lähti uimaan järvelle ja toinen asetteli itseään pesälle. Olin lähes hengittämättä, hiiren hiljaa... Oikeasti välissämme oli monen metrin levyinen lahti ja iso kivikin lähellä saaren rantaa. Silti mietin uskallanko ottaa kuvaa. Samantien tietä pitkin tuli auto ja tajusin, että se pitää varmasti kovempaa meteliä kuin allekirjoittaneen kamera. Räpsäsin siis pari kuvaa samalla kun auto ajoi ohitseni. Voin vaan kuvitella, mitä ohitse ajavan auton kuski mietti: keski-ikäinen rouvashenkilö kyykkii pusikossa ison kameran kanssa keskellä ei mitään...
 😊

These aren't same Black-throated loons. These had a nest on the little island. Here  they take turns sitting on the eggs




Katselin ja ihailin kuikkaa aikani ja otin muutaman kuvankin. Laatu ei päätä huimaa, niin paljon olen joutunut rajaamaan.

Jossain vaiheessa Pipomies alkoi ihmetellä kun autolle näkyi allekirjoittaneesta vain pusikon seasta takamus. Lopulta päätti tulla tarkistamaan, ettei eukko kulta vaan ole saanut lämpöhalvausta ja pökertynyt tien poskeen. Ja siinä sitten molemmat katseltiin kuikkaa. Toivottavasti kuikat saivat pesiä rauhassa, eikä pesä jäänyt veden alle. Niin kovin monet kuikan pesinnät epäonnistuvat tästä syystä.




















































The Great spotted woodpecker
was looking something to eat.







Auton luona meitä odotteli käpytikka. Se nakutteli ruokaa auton vieressä olevassa kuivuneessa puussa.

Mekin päätimme täyttää masua ja mussuttaa leivät. Hyvät eväät ovat yksi onnistuneen luontoretken tärkeä tekijä. Ja tietysti kaunis luonto ja upeat linnut ja muut eläimet.

Mutta nyt oli kello jo paljon ja kotimatka edessä. Matkalla oli taas kiva muistella mitä päivän aikana oli nähnty.








Loviisan saaristossa


Sateiden vuoksi on nyt ollut pakko lähteä heti kuvaamaan, kun aurinko pilkahtaa pilvien raosta. Silloin ei viitsi lähteä minnekään kauemmas, vaan ajelemme kotikaupungin saaristoon katselemaan luontoa.

Eräs aamu oli niin aurinkoinen, että lähdimme heti liikenteeseen. Jo pelkästää auringon valossa kimaltava meri ja metsä, jossa auringon säteet loistavat puiden lomasta, saa allekirjoittaneet hyvälle mielelle. Plussaa on, jos näkee eläimiä.

Mustarastaita oli paljon puiden seassa. Laiturilla, männyn takana tepastelevan mustarastaan kuvasin yhdenpisteen tarkennuksella, näin sain mustarastaan kuvaan ja männynneulaset värittävät kuvan vihreäksi.

Common blackbird  



Ilmeisesti sama mustarastas tuli poseeraamaan läheiselle kuusenoksalle hetkeä myöhemmin.


He is so gorgeous!



























Merenrannalla oli paljon uiskentelevia lintuja. Suloisin näky oli kaukana, mutta sain sentään jonkinlaisen kuvan. Tämän kesän ensimmäiset joutsenen poikaset! Kyhmyjoutsen emo vahti silmä tarkkana pikkuisten tekemisiä.


Mute swan and chicks, aren't they so cute!







Räyskä
Caspian tern







Västäräkki näki maassa ilmeisesti jotain mielenkiintoista.
The White wagtail saw something interesting.

Kotimatkalla näimme vielä rusakon pellolla istuskelemassa. Välillä puputti tuoretta, ihanaa vihreää ruohoa.


The European hare in the field.


























Porvoossa


Pipomiehen fysioterapia reissulla sattui kaunis sää. Niinpä ajoimme fysioterapian jälkeen merenrannalle. Ensin tuntui, että kaikki linnut ovat menneet piiloon, mutta kun hetken aikaa odottelimme, näimme isokoskelo äidin poikastensa kanssa. Siinä ne pienokaiset tekivät matkaa äidin selässä.


Seitsemän pienokaista oli tällä äidillä mukana.
The female Common merganser had seven chicks.





Joku tipahti hetkeksi kyydistä, mutta sai pian muut kiinni ja kiipesi takaisin emon selkää.
Every now and then someone fell off the back, but it quickly caught the others.




Rannalla oli silkkiuikulla pesä.
The Great crested grebe had a nest on the beach.



















Siinä silkkiuikkua kuvatessani kuulin taivaalta kovaa suhinaa. Tajusin, että suhina tuli joutsenten siivistä, ne lentivät niin läheltä ohi.


Mute swans


Kotipihalla


Blue tit brought food to its chicks. Now the chicks have left the nest box.








Sinitiaisen poikaset ovat jo jättäneet pöntön. Tässä kuitenkin vielä kuva ahkerasta emosta ruokaa viemässä.

Jotenkin tuntuu haikealta, kun ei enää näe emoa jatkuvasti lentelemässä pihalla ja lähipuissa.

Onneksi sentään vielä muutaman päivän saamme katsella kirjosiepon pesintää.

Kirjosieppojen ruokinta sen kuin kiihtyy. Nyt ruokaa viedään pönttöön sellaisella vauhdilla, että välillä tulee jopa yhteen törmäyksiä.










Naaraskirjosieppo vie poikasille ruokaa.
Female European pied flycatcher takes food to  nest box.

























Neilikoita
Dianthus








Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla kuvia lentonäytöksestä ja upeista autoista.
Hyvää alkavaa heinäkuuta!

Loppuun tietysti vielä kukkakuva! Allekirjoittaneen kukanistutus innostus alkaa kuulemma lähteä lapasesta...












8 kommenttia:

  1. Kuikka on kyllä hieno lintu, ja sen ääni on jotain mahtavaa! Mieletön mustarastaan kuva kellertävässä taustassa! Linnunpoikaset ovat niin söpöjä. Kukkia ei voi koskaan olla liikaa;-)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Kuikan ääni on kesän hienoin ääni... nuorempana oli ihana myöhään illalla ja aamuyöstä kuunnella laiturilla niiden "laulua". Nykyään tulee tosi harvoin käytyä mökillä, harmillista.
      Juu, kukkia voi aina laittaa lisää 😀

      Poista
  2. Oli ihan mahtava katsella ja lukea taas sinun juttuja. Ne on kyllä todella nautittavia. Lintujen poikaset ovat niiiin söpöjä.

    Kiitos upeasta hetkestä ja pipomiehelle terveisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sami, olet ystävällinen ☺.
      Pipomies lähettää terkkuja ja onnittelee upeista mandariinisorsan kuvista.

      Poista
  3. Kauniita lintuja nuo kuikat. Kiitos taas luonto kuvista. Ihan kuin olis itse tepastellut niissä maisemissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sinulle Marjatta. Kuikka on kaunis ja se ääni...
      Hyvää alkanutta heinäkuuta.

      Poista
  4. Hienoja luontokokemuksia. Minäkin olen kerran onnistunut näkemään kuikan pesällään. Ei ole ihan jokapäiväistä.

    VastaaPoista